Friday, March 31, 2006

Viikonloppuvisa 4

Elias-setä istuu kivipaadella, mutta mitä ylösalaista on allaan?

Kirjoitti Antti Huttunen @ 6:54 AM :: 5 ajatusta Spottaa

Mobiilia, graffitia ja lööppejä

Sonera pistää sitten TeleFinlandin pillit pussiin ja nostaa hintoja. Elisa panostaa 3g-säätöihin. Yhtäkkiä DNA:n näkymät näyttävät huomattavasti paremmilta, jopa loistavilta.

Myöhempi lisäkappale:
Mitenkähän pillit ovat operaattoreilla pussissa jahka matkapuhelin- ja wlan-tekniikoiden yhdistäminen internet-puheluihin eli voipiin hypähtää vähän eteenpäin...


Copywraitterina täytyy ottaa kantaa ilman copy-etuliitettä liikkuvien wraitterien puolesta. Helsinki on laittanut yli 9 miljoonaa eugenia palamaan toistuvaksi yksityisen henkilön koskemattomuutta loukanneen ja perusteetonta väkivaltaa vartiointi liikkeen palveluihin ja erinäisiin katutaiteen puhdistamiseen erikoistuneiden yritysten palveluihin. Homma nimi on "stop töhryille" ja nollatoleranssi.

Nollatoleranssilla ei ole todellisia tekijöitä tämän maailman historiassa onnistuttu kitkemään. Vuoropuhtelu sillä onnistutaan tehokkaasti katkaisemaan. Eniten kärsiikin kaupunkikuva, kun piissit korvautuvat äkkinäisillä oksennuksilla. Tagitkin ovat kauniita. Onneksi elelen läntisessä naapurikunnassa, jossa asiat ovat paremmalla mallilla. Eivät paljoa. Yhteistoiminnalla päästäisiin tässä asiassa kaikkia palvelevaan lopputulokseen. Kyseessä on kuitenkin ilmiö, jota ei voi kitkeä.

Hesarissa oli myös juttua lööpeistä. Ovatko ne journalismia vai mainoksia? Mainoksia ne ovat, niiden ainoa tarkoitus on lehden myynnin maksimoiminen. Aivan kaikkea ei journalismilla voi perustella. Yleinen vastareaktio on, että näkyyhän uutisissakin väkivaltaa joka ilta.

Se on aivan totta, mutta uutiset tulevat aina samaan aikaan. Sitä, että lapset näkevät uutiset pystyy kontroloimaan. Kaupunkikuvassa lööpit näkyvät västämättä. Niiltä ei voi välttyä. Niiden näkemisen kontroiminen edellyttää lasten liikkumisvapauden rajoittamista vanhempien toimesta. Tuskin on lehtien jakelukanavan, kauppojen ja kioskien etu, että semipakolliset karkkipussit ja jäätelöt kinuavat muksut eivät ole mukana johtamassa heräteostoksiin.

Toisaalta lööppien sisältö, vaikka olisikin uutisista johdettua, on kaupallisten tarkoitusperien johdosta subjektiivinen. Niissä kaivetaan tarkoitushakuisesti esiin häkähdyttävin näkökulma, tai sellainen luodaan. Käsittääkseni journalismi edustaa mahdollisimman syvää objektiivisuutta. Tai sitten kysymys on kaupallisesta viestinnästä, jolloin markkinointiviestinnän pelisäännöt ovat voimassa. Vai saammeko ryhtyä myymään jäätelöä väkivallalla?

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:17 AM :: 8 ajatusta Spottaa

Hasanin näkökulma blogaamiseen

Hasanilla kiivetään yhä korkeammalle norsunluutorniin. Marmain korkkiksella kun olivat yhtenä teemana blogit. Niemisen Alex tuumaili ainakin Mömmön uutisoinnin mukaan seuraavaa:

"Blogeja uutisvälityksessä hyödyntäviä medioita Suomessa on vähän. Valtaosa Suomessa kirjoitettavista blogeista on vuodatusta ja napinaa, ja siltä osin niiden kirjoittaja on yhdentekevä". Lisäksi hänen mielestään Helsingin Sanomat on kuitenkin onnistunut brändäämään blogit osaksi perinteistä lehteä.

Mitäs hän nyt muuta voi vaikkapa Helsingin paikallislehdestä sanoa. Sen lauluja laulat, kenen ja niin edespäin. Toisaalta en sano, ettei Hesari olisi onnistunut tekemään blogaamisesta luonnollista jatketta medialleen. Brändääminen sen sijaan on sanana hyvin hyvin arveluttava. No, pikkujuttu.

Yksilön näkökulma on usein vuodatusta ja napinaa. Niin totta. Rage against the machine. Elämän pienetsuuret vääryydet. Jos yritysten kannalta asiaa pohtii, niin napina onkin yllättävän tärkeää. Kirjoittajat eivät ole yhdentekeviä, olivat he keitä tahansa. He ovat omalta osaltaan mielipidevaikuttajia. Blogeista löytyy näkökulmia ja palautetta, joka ei muuten välttämättä koskaan tulisi yrityksen tietoon. Jos siis tulee niistäkään, mutta ainakin mahdollisuus siihen on olemassa.

Aika harva enää mielellään kertoo asiakkuuden päättymisen syyt karvaan pettymyksen jälkeen. Noin esimerkiksi.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:08 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Thursday, March 30, 2006

Juoksee Ärrän perässä

Jatkoksi edelliseen, totta kai unohdin sen toisen spotin, josta piti mainitsemani. "Niin yksinkertainen ja edullinen liittymä, että sen tietävät aasi ja saapaskin". Spotti on timanttista kamaa verrattuna siihen, mitä Kolumbus omissa nimissään säätää.

Aasi ja Saapas jubaavat ja aasin perässä kärryillä ajeleva neiti ajattelee asiat voice overin kertomana. Yksinkertaista, joskin ehkä vähän hakemalla haettua, mutta ainakin alleviivaavaa. Tosin itseironiasta taas pointsit, spotti tekee pilaa itsestään. Rokrok, tosissaan muttei vakavina.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:53 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Kultahippu Ärrälle

Eilen tuli nähtyä taas esimerkillistä toimintaa. Ihan vähän kikkailua, joka palvelee kokonaisuutta ja loistelias taktinen spotti. Niitä Ärrältä on nähty viimeaikoina paljon ja toivottavasti tullaan myös näkemään.

Mainoskatkon alussa siis näemme lyhyen väläyksen sohvasta, jossa istuvat mies ja nainen. Mies nousee ja sanoo "Morjens.". Sitten spotti loppuu. Katsoja kyllä tietää, mistä tuotemerkistä on kysymys jo tässä vaiheessa, mutta seinään leikattu homma jättää ajattelemaan...

...kunnes mainoskatkon loppupuolella näemme spotin toisen osan, jossa mies tulee Ärrältä sixpack Koffia mukanaan ja lainaa vielä Koffin omaa spottia replaansa "Käytsä usein täällä?".

Oikeasti Koffin spotti on jostain syystä jättänyt hyvin teennäisen vaikutelman, varsinkin ne vuoden takaiset. Uudemmat ovat vähän parempia, mutta aika, miten sen nyt sanoisi, puristetun keksiäitä. Ärrän spotti kuitenkin onnistuu luomaan kokonaisuuden, jossa alkuperäinen Koffin spottikin tuntuu mukavammalta.

Miksi? Mitä? Ärrän spotin käsikirjoittaja hallitsee itseironian. Toisin kuin minä. Vai miten se menikään. Niin tai näin, homma nitoo yhteen esimerkillisesti mielikuvalliset ja taktiset toimenpiteet.

Aika monella on Kultahuippu. Kultahippui ei joka Pertillä olekkaa.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 8:48 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Haastattelujen haastattelut

Jokunen päivä sitten lounastauolla keskustelu ajatui työhastatteluihin. Americanan ohessa mieleen tulvi muistoja parhaista otoksista uran varrelta. Oikeastaan haastattelut eivät ole yhdessäkään toimistossa toistaneet mitään kaavamaisuutta.

Ehdottomasti hauskimpana mieleen on syöpynyt kerta, jolloin kello kolmetoista alkanut haastattelu venyi peräti neljätuntiseksi. Tosin aihe oli kuin varkain vaihtunut jossain vaiheessa teleoperaattoreiden markkinointiin, mutta yhtä kaikki. Vaikken etsinyt silloin vakavissani uutta duunia tai kyseinen yritys copywriteria, oli iltapäivä ehdottoman hedelmällinen molemmin puolin.

Toiseksi veikein tapaus on hieman tuoreempi. Yksinkertaisesti räjähdin totaaliseen nauruun kuullessani luonnehdinnan eräästä alan ihmisestä. Ehkä osuvin kuvaus siitä persoonasta, jonka olen koskaan kuullut. Mieleen välähti erään AD:n kuvaama burberry-pelle-hermanni videotaideteos, joka pelastaa huonoimmankin päivän.

Kolmanneksi rankkaan vuodelta miekka ja kypärä erään pienen toimiston, jossa haastattelija ei osannut kysyä mitään. Eikä hän halunnut nähdä työnäytteitä. Ne ovat varmasti riittävän hyviä. Hän haki toimarin. "Voitko aloittaa viikonpäästä, palkka on se ja se?". Sentään viikonlopun sain aikaa miettiä, josko muuttaisi puolen Suomen halki työn perässä. Vaikka tökkäsinkin käteni paskaan, mutta samalla avautuivat ovet alalle. Kiitos siitä heille.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:06 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Kirkkaampi tulevaisuus

Markka&Mammona uutisoi tänään Young Creatives -kilvan voittajatyön löytymisestä. Uutisesta mielenkiintoinen sitaatti, joka asettaa eilisen rekrytointia käsittelevän otsikon alta löytyvät jutut vielä mielenkiintoisempaan asemaan.

Rönkkö siis sanoo:
-Muutama ihanan rohkea ja persoonallinen työ. Ne luovat uskoa mainonnan tulevaisuuteen Suomessa - ja maailmalla. Yleistaso oli parempi kuin Vuoden Huipuissa.

Siitä on hyvä jatkaa avarin katsein tulevaisuuteen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 3:41 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, March 29, 2006

Johtamisesta vielä

Tulipa mieleeni kokemuksia vuosien, vuosien takaa. Tuolloin vielä opiskelin ja valtion tarjoamien tukien niukkuudesta johtuen piti toimeentulo varmistaa iltatöillä. Niinpä olin Citymarketissa myymässä kalaa. Niihin vuosiin mahtuu yksi parhaista näkemistäni johtajista.

Suomessa on N. ruokakauppaa ja niistä harvassa palvelutiski. Palvelutiskejä on harvassa siksi, että ne tapaavat tuottamaan persnettoa. Yksikään kalatiski ei taida päätyä plussalle, kun lasketaan laskennallinen tilan vuokra ja myytävän kalan hankitakustannukset kuvioon.

Sitten eräänä ihan tavallisena työpäivänä osastopäällikkö vaihtui. Rovaniemeltä Itäkeskukseen tuli töihin Asko Salminen -niminen herra.

Ensi töikseen hän löi kauppiaan kanssa vetoa, että kalatiskille tyypillinen 10% hävikki painettaisiin puoleen. Sen hän teki ja sai kalatiskin myös kannattamaan erinomaisesti. Miten? Yksinkertaisesti, suoraviivaisesti ja hyvin ennakoimalla. Kaikki perusasiat katsottiin kohta kohdalta kuntoon ja tehtiin hyvin. Ei mitään sen mullistavampaa.

Kaikki kokemukset käytettiin hyödyksi ja asiakkaan tarpeita kuunneltiin. Myös henkilöstöjohtaminen oli huippuluokkaa. Olisi herra pärjännyt isommissakin saappaissa, pärjäisi vieläkin, jos haluaisi. Hän oli tonttiinsa tyytyväinen ja on sitä varmaan edelleen. Tällä hetkellä Oulussa.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:04 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Missä on nöyrä kunnianhimo?

Jälleen kerran Annuska suoltaa osuvaa ja teräväsanaista tekstiä . Vanhat meriitit kun eivät tee työtä kenenkään puolesta. Paikka on ansaittava, jos moinen ei ota luonnistuakseen, niin kannattaa vaihtaa työpaikkaa tai alaa.

Vikaa on myös rekrytoijissa. Eikä vain rekrytointien osalta, vaan yleisemmin heidän näkemyksissään. Vanhoihin meriitteihin tuijottaminen tuntuu olevan mainostoimistojen suurimpia helmasyntejä, olipa kyse sitten rekrytoinnista tai oman osaamisen myynnistä. Vaikka vitriinissä komeilisi kymmenittäin pokaaleita menneistä töistä, se ei takaa yhtään mitään tulevaan. Toisaalta, mitä merkitystä asiakkaalle on sillä, palkitaanko mainos ja onko se ammattilaisten mielestä hyvä sen rinnalla kuinka paljon mainos kasvattaa myyntiä?

Nöyrä kunnianhimo ja työn tulokset, jotka puhuvat puolestaan, nyt tarjoan kerrankin jeesusreseptin menestykseen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 6:30 AM :: 9 ajatusta Spottaa

AD, erilaista visua

Mitä hittoa. Visu alkaa toistamaan itseään ja asiakas haluaa leiskaan jotain inhmillisyyttä ja pehmeyttä. Ei hätää, ratkaisu on täällä. Piirrettyä mainoskuvitusta näkee aika harvoin ja tekosyynä käytetään hintaa, hitautta tai ties mitä. Kuvittajia ei ole ja blaa blaa. Ottakaapa yhteyttä poikiin ja pyytäkää tarjous. Voitte hämmästyä.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:57 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Tuesday, March 28, 2006

Ongelmat ovat aina johdossa

Hei kaikki kvartaalin tuloksen syynääjät ja te, joita moinen vituttaa. Koskakohan näemme johtajan, jolla on pokkaa sanoa sijoittajille, että tällä kvartaalilla pätäkkää tulee vähän vähemmän, koska hyvää tulosta halutaan tehdä myös tulevaisuudessa. Asiaahan on sivuttu tässäkin blogissa muutaman kerran, esmes siltä kannalta, miten tuo lyhytnäköisyys näkyy kuluttajien kokemuksissa.

Trainer's house puhuu taas asiaa. He tuovat Suomeen kenetpä muutkaan kuin nyt itse poskillaan työskentelevän Bill Clintonin. Turning Point -seminaarin teemana on yksi tulevaisuuden keskeisimmistä menestystekijöistä yrityksen kannalta: Turning Point -johtajuus. Huomautetaan tässä vaiheessa, että yrityksen ongelmat ovat aina yrityksen johdon ongelmia. Liika kapasiteetin ja markkinatilanteiden muutoksien taakse on turha mennä piiloon. Ne eivät ole selityksiä. Johto on tehnyt vääriä arvioita, suoranaisia virheitä. Harvassa johtajassa on munaa myöntää se.

Trainer's House sanoo täällä seuraavaa:

"Poistetaan köyhyys.
Vähennetään vihanpitoa ruokkivaa osattomuutta.
Hyödynnetään kulttuurien ja kehitysvaiheiden erilaisuutta.
Muutetaan käsitykset johtamisen vivuista.

Turning Point -johtaja kykenee kääntämään kulttuurien erilaisuuden aiheuttaman jännitteen voimaksi.

Turning Point -johtaja kavahtaa ulosmittaamasta huomisen hyvinvointia tämän hetken ahneuden ja kohtuuttomuuden nimissä.

Turning Point -johtaja palvelee ihmisiä ja seuraavia sukupolvia, jotka eivät vielä kykene maksamaan takaisin.

Tämä voi olla kehitys, joka yhdistää henkilökohtaisen ja huomisen hyvinvoinnin edellytykset tavalla, jollaiseen et ole valveilla ollessasi uskonut.
"

Eli vähän pidemmälle kuin omaan napaan ja seuraavaan kvartaaliin tai edes vuoteen katsommalla yritys voi luoda edellytyksiä kestävälle menetykselle. Kädestä suuhun eläminen ei ole kovin tehokas tapa elää. Markkinoiden muuttuminen ei ole selitys. Tulevaa pitää pystyä arvioimaan.

Esimerkiksi viihdeteollisuudella on ollut vuosikausia aikaa reagoida piratismiin, hätäiset ja standardin rikkovat kopiosuojaukset ovat olleen kiristyneiden lakien osalta olleet suurin saavutuksensa. Säälittävää nähdä kuinka liiketoiminnan mahdollisuus nähdään uhkana. Sijoittajana laittaisin väkeä vaihtoon aika nopeasti.

Toisaalta paljosta säätämisestään ja päämäärättömyydestään kärsinyt Kesko pitää sisällään jotain hyvää. He ainakin tiedostavat tulevia muutoksia pidemmällä aikavälillä ja yrityksellä on erinomainen ohjelma yhteiskuntavastuun kantamisesta. Ehkäpä siitä löytyisi suuntaa tulevalle. Mutta homma pitäisi ottaa tiukasti emo Keskon näppeihin tai sitten laittaa Keskon väki vaihtoon ja istuttaa kauppiaiden kanssa samat visiot jakava herra tai rouva johtajan pallille.

Soneran liittymä menee vaihtoon. Johto kommunikoi sen julkisuuteen todella tökerösti yrittämättä edes hakea mitään kuluttajaa miellyttävää perustelua. Mistähän se raha heille virtaa? Tuskin sijoittajilta... Hämmästyttävää, että näin perustavaa laatua olevia virheitä tehdään tuollakin tasolla. Tosin onhan yritys todistanut osaamisensa jo takavuosina Saksassa seikkaillessaan. Tehokkailla markkinoilla tyhmiä viedään kuin pässiä narussa.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:50 PM :: 4 ajatusta Spottaa

Asuntopolitiikkaa ja helvettiä

Jostain syystä vaalien alla poliitikot ja samoissa piireissä heilastelevien tutkimuslaitosten ja instituutioiden katseet ovat kääntyneet asuntojen hintoihin. Ne ovat liian korkeat! Puhutaan hintakuplasta ja muuta perusteetonta sontaa. Vähän pidemmälle ajatellen kannattaisi mölyt pitää mahassa. Asuntojen hintojen lasku ei ole vaihtoehto. Se tekisi hallaa keskiluokalla ja syöksisi velkaloukkuun jääneiden ihmisten edustamien varoittavien esimerkkien johdolla kuluttajat epävarmuuteen.

Viisaampi puhuisi vaikka natosta. Tai EU:sta. Kepun ikitrendikäs mollaaminenkin alkaa olla out. Kepu-kokoomus itseasiassa on seksikkäin vaihtoehto tällä hetkellä. Niin tai näin, äänessä ovat ihmiset, jotka ovat edustamiensa puolueiden valtakunnallisella ja kunnallisella tasolla tekemien päätösten ansiosta itse luoneet hinnoille nousupohjan. Joten uskottavaa viestintää toteuttaakseen kannattaisi katsoa vähän pidemmälle sekä taakse että eteen.

Mainosmaailman väen terävimmät edelläkävijät ovat löytäneet kasvavissa joukoissa tänne. Kunniamaininta jo tänään sivuamalleni PHS:lle. Lystiä, että tämä ylivuotoventtiilini suoltama sisältö kiinnostaa. Saatte tekin kommentoida. Sanokaa vaikka moi. Ja terveisiä Rönkölle.

Helvetti muuten on olemassa. Lauantai klo 13, kankkunen ja vastavirtaan liikkuminen ikeassa. Kaupan suosio on käsittämätön. Parempaa laatua saa Sotkasta ja jopa edukkaammin. Eräs ihminen veti joskus herneet nenään sanasta edukas. No sen hän teki myös sanasta kustantaa sanan maksaa synonyyminä nuorisokohderyhmään, tyylin hienona vivahteena itseironia.

Edukas kokonaismälli ei mennyt jakeluun. Ilmeisesti se ei ollut hänen käyttämänsä terminologian mukaan in ja pop. Onneksi hän on luovajohtaja. Sitä, miksi titteli on sitä mitä se on, on useampikin toimistossaan pyörähtänyt ihmetellyt. Työnjälki se ei voi olla, joten sen on oltava perusluonteen vittumaisuus ja häikäilemättömyys. No, toimistonsa taitaa vetää tänä vuonna jo syvään henkeä ennen kuolinkorahdustaan.

Joku oli eksynyt tänne haulla "Coca Cola nice price". En uskoisi, että blogiani tarjotaan ensimmäisenä vaihtoehtona tuolle haulle, mutta niin se vain on. Meil on venäjälle linkkei, venäjälle linkkei.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:27 AM :: 5 ajatusta Spottaa

Monday, March 27, 2006

Hyvii uutisii

Tämä aamu tarjosi lumisateen, ruuhkaisen kehätien ja mielenkiintoisia uutisia. Ensimmäinen aihe on tosin eilinen. Sonera nostaa hintoja. Veikkaisin, että kohtuullinen määrä Soneran asiakkaita kavahtaa tätä liikettä ja jos Elisa seuraa perässä on DNA pian yllättävän vahvoilla. Varmasti asiakkuuksien muuttoliikettä seuraa myös TeleFinlandin ja Saunalahden suuntaan. Kolumbus juoksentelee harvemman asiakkaan perässä.

Elisan oljenkorsi on kolmegeekytky. Saa nähdä miten homma lähtee ottamaan tuulta alleen. Jos palvelut ovat relevantteja, niin Elisa voi pärjätäkin. Vahvasti yritys ainakin uskoo 3g:n autuuteen.

Isomman luokan uutinen oli PHS:n ja Trainer's Housen yhteistyön julkistaminen. Jos hinnoittelumalli yhteisille palveluille rakentuu Trainer's Housen tyyliin, PHS ampaisee liikevaihtossa roimasti korkeammalle tasolle. Parivaljakko pystyy tekemään yhdessä huikeaa jälkeä. Näkisin tässä viimeisen niitin Hasanin arkkuun. Hallaa tulee myös Evialle. Oikeastaan suurista ja kauniista Bobi ja Euro pitävät pintansa.

Muutoin muutaman seuraavan vuoden tuleva voittaja on selviö. Liittoutuneet yritykset tarjoavat sellaista settiä, jota mainostoimiston kuuluu asiakkaalle tarjota. Varsinkin kun huomioidaan vielä Tequilan hyvä työ. Suurin haaste on PHS:n rivisuunnittelu, Sotka-huteihin ei ole varaa. Esimerkiksi DNA yhteistyölle Trainer's House tulee tekemään nannaa. Ja se on varmasti yksi jo työnalla olevista tapauksista, joita yritykset eivät vielä halunneet kertoa julkisesti.

Maikkari starttaa Luova luokka -ohjelman. Se keskittyy markkinointiin, mainontaan ja mediaan. Mitä ihmettä? Missä ovat insinöörit? Missä IT-klusteri? Miksi luovuus omitaan terminä kekseliäisyyden uskottavaksi synonyymiksi. Ekassa jaksossa vierailevat vierailevat Pauliina Ahokas ja Päivi Topinoja-Aranko. Tässä valossa sarjan näkökulma ei vaikuta lainkaan kiinnostavalta. Toivon taas olevani väärässä ennakko-odotusteni kanssa. Kai tästä maasta löytyisi ihmisiä, joilla olisi enemmän ja parempaa sanottavaa?

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:24 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Matti ja nakki

Pari päivää kansaamme on riemastuttanut pääministeri Matti Vanhasen lähettämä tekstiviesti. On todella huvittavaa, jos Matti Nykäsen edesottamuksien seuraamisella itseään markkinoinut aviisi vielä kehtaa kutsua itseään vakavasti otettavaksi mediaksi. Saman talon isoveli sentään uutisoi provokatiiviseen tyyliin kuinka krisnuksi kääntyneen afgaanirättipään kuolemantuomio meni uuteen oikeuskäsittelyyn.

Molempien julkisuusarvo perustuu vain täydelliseen asiayhteydestä erottamiseen ja jutun "uutisointia" jossain toisessa viitekehyksessä. Vaalit&ero ja pilakuvakohu näissä tapauksissa.

Markkinoinnillisesti teko painii samassa sarjassa Poutun hieman turhan hätäisesti ulos puskettujen "ei sisällä siipikarjan lihaa" tarrojen kanssa. Jostain syystä tässä vaiheessa tehtynä tuo tarra aiheuttaa itsessään voimakkaan inhoreaktion. Reilu vuosi sitten suhteellisen hyvin menestyneet siipikarjatuotteet lanseerannut yritys yrittää nyt rahastaa spekulatiivisella epidemialla.

Eivät kuluttajat hysteriastaan huolimatta taida ihan niin tyhmiä olla. Toivon, ettei asialla ole mitään tekemistä Poutun mainostoimiston kanssa. Pelottavan todennäköistä kuitenkin on, että tämä narsistin leimaus on sielä syntyisin.

Edit: Lukekaas tämä, jos ette ole vielä lukeneet. Puhdasta asiaa. Itse en hämmästele edes sitä, että Hesari puolustelee Ilta-Sanomia, onhan saman talon lehteä tuettava, vaikka se valehtelisi silmät päästänsä. Tai laskettelisi osatotuuksia. Yksityiselämän kaupallistamisen vielä ymmärtää ja se on ihan hyväksyttävää tietyissä rajoissa.

Sen sijaan asian väittäminen uutiseksi sen sijaan, että häpeilemätön kaupallisuus myönnettäisin on kuvottavaa. Suoralla puheella pääsee pidemmälle. Jos siis on miestä puhumaan. Ilta-Sanomien päätoimittajalta puuttuu munaa. Jos omistaisin yhä edelleen lehden, olisi jutunaihe valmiina. "Nyt pengotaan iltapäivälehtien toimittajien yksityiselämä!". Ai niin, minullahan on oma media. Tämä blogi. Joten jos toimittajia näkyy törttöilemässä, erityisesti päätoimittajia, tai jos he tekstaavat jollekulle, niin tehdään asiasta uutinen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 8:52 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Mainosraati 8.

Göglöglööö ättä tättä! Mainosraati on tänään lapsellinen. Tämä tv-toteutus kun saa vastaansa tämän verkkototeutuksen. Kumpi on parempi? Eikö? Miksi? Paljon pojoi? Jee! Nyt sun!

Kirjoitti Antti Huttunen @ 3:02 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Sunday, March 26, 2006

Tutkittu juttu

Mömmöjä kun edellisessä jo sivuttiin niin, niin ja näin jatketaan Mömmön uutisoimien tutkimustulosten tiimoilta. Ensin respectii seuraavasta: "jos tarkastellaan 13-16-vuotiaita, viiden kärkeen yltää molemmilla myös huumorilehti 7 Päivää.". Olen vakaasti sitä mieltä, että tästä rehellisestä ja osuvasta kommentista tulee M&M:lle myöntää vähintää the ultrabuustattu kunniamaininta vuoden Journalistisesta Teosta.

Mitä tuloksiin tulee, teinit ei kattele telkkarii vaan surffaa kernaammin netissä. Ja lehdet ja kirjat nostaa suosiota. Miksikö näin? Ei tartte olla raketti-insinööri tajutakseen, että sisällön laatu on täydellisesti muutosta selittävä tekijä. Tellun tarjonnan taso kun laskee nopeammin kuin SE kuuluisa lehmän häntä. Netissä voi valita vapaasti mieleisestä sisällöstä. Kirjat eivät petä koskaan ja lehtien pitää panostaa laatuun.

Olisi jännä nähdä gradu-tutkielma, jossa selvitettäisiin, onko seiska tullut korvaamaan Pahkasian jäädäkseen. Syy-seuraussuhde vaikuttaa ilmeiseltä. Jänskää on myös, että lehti, jota kukaan ei tunnusta lukevansa, myy moisia määriä! Toisaalta on täysin tervettä hävetä seiskan lukemista. Häpeävät sielut eivät ole vielä menetettyjä.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:43 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Måndagii

Niin, niin ja näin. Viikonloppuna iski puun takaa vasemmalta verbaalista tykitystä, jonka rinnalla lähes koko mainosskenemme kalpenee kuin Lumikki konsanaan. Luovuudeksi kutsuttua kekseliäisyyttä on vaikka muille jakaa, eikä sitä vähennä tippaakaan se fakta, että tekijä vetää enemmän aineita kuin erään suurehkon toimiston suunnittelijatiimi ja se ei ole ihan vähän se.

Pudottavin rivi oli muuten MDMA Numminen. Vakavammin ajatellen taas hiphopskenen äärilaita tavoittaa jotain, jollaisen tavoittamisessa ei mikään kaupallinen taso ole koskaan onnistunut. Näin jo pelkästään siitä syystä, että itseironia on kaupallisissa viesteissä aivan liian radikaali ajatus. Hei väki, siinä on yksi keino jos ei nyt kääntää heikkouksia vahvuuksiksi, niin vähentää niiden painoarvoa melkoisesti.

Tai yrittäähän Fortum TV-spotissaan jotain sen suuntaista, mutta hätäinen tekeleensä ontuu kuin jalkapuoli. On aina ikävää katsoa kun massia tuhotaan toimenpiteillä, joiden tulokset eivät salettiin ole sitä mitä asiakas toivoo.

Voihan markkinat. Äärimmäistäkin tiukemmissa kilpailutilanteissa nyt unohtuu muitakin totuuksia. Eikä vähäisimmästä päästä ole viime vuosisadan suurin talous(ja käyttäytymis-)tieteellinen oivallus siitä, että parhaaseen lopputulokseen päästään lyhyttä pidemmällä aikajänteellä, kun toimenpiteet edistävät sekä yksittäisen toimijan että yhteisön etua. Valmistakaa sillä-rajalla-sutta, me ylilupaamme ja näivetetään koko skene. Ei kun toimiala.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:43 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Friday, March 24, 2006

Viikonloppuvisa X

Tyyppi sanoo: "Jee! Olen Iso Hauki. Olen järvestä karannut."

Tältä pohjalta, mitä ihmettä hän harrastaa ja mitä hänen suomuillensa on tapahtunut?

Kirjoitti Antti Huttunen @ 4:04 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Thursday, March 23, 2006

Ennakkotiedonanto

Riippumatta siitä tosiseikasta, että en ole AD, ei täällä ole ollut toistaiseksi ensimmäistäkään kuvaa. Aion vakaasti korjata tämän huutavan epäkohdan.

Tulossa on nimittäin kuvitusta vielä tänä keväänä! Eikä mitä tahansa kuvitusta, vaan toivottu "Mainonta on syvältä"-paitamallisto, joka sucks anyway. Suunnitteluun on valjastettu joukko hyväuskoisia ihmislapsia.Niitä voi ihmetellä, IHAILLA ja tilailla sitten. Ennakkovaraamalla saa diskaunttii. Niit paitoi siis.

Asusteen hilpeällä viestillä saat kymmeniä uusia ystäviä ja vihamiehiä. Olet päivän polttavin puheenaihe. Siihen kuivaat parketille läikkyneen bissen. Hellepäivänä kietaiset sen hipiäisi suojaksi. Ah. Käännä se ympäri ja mainonta on syvältä ja nurin ellei jopa takaperin. Ja eipä ole mummollasi taatusti yhtä hienoa!

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:29 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Välähdyksiä ja pilkahduksia

Olipa vaiva, mutta kyllä kannatti. Nimittäin pinnistellä sen eteen, että pääsee keskustelemaan markkinoinnin linjauksista ja painotuksista yrityksen ylimmän johdon kanssa. Hyvien perusteluiden jälkeen ovi avautui ja asiat hyppäsivät muutamassa tunnissa eteenpäin loikan, jota yleensä hiivitään tuotepäällikkö-välijohto-ylinjohta-välijohto-sivuhaara-tuotepäällikkö-mielenmuutos-mutku polkua viikko tolkulla. "Näin tehdään, antakaa palaa. Tämä on tässä.". Loistavaa.

M&M teki hoksasi, että Elisalla on omat keinonsa tehdä businessta ja vaalia tuotemerkkinsä mielikuvaa. Niistä voi olla montaa mieltä, mutta erityisen tehokkaina tai toimivina niitä ei voi pitää. Perässähiihtämistä ja poukkoilua.

Sopranosin uskottavuus on ollut aina vähän sitä ja tätä. Puljun toimintametodit eivät tule minään yllätyksenä, kun on kuullut talossa työskentelemässä pistäytyneiden mielipiteitä.

YleX päräytti ilmoille veikeän ulkomainoskamppiksen, mutta olettekos kuulleet ne radiospotit? Loistavaa ja huippulaadukkaasti toteutettua radiomainontaa. Ja kun vielä tuote on kunnossa, niin toteutuksien seuraaminen on suuremman luokan ilo.

Hesari kertoo kuinka Suomeen virtaa väärennettyjä matkapuhelimia. Kännykkäkin voi siis olla piraattituote. Negatiivista. Mutta jos miinus kerrotaan miinuksella, tuloshan on positiivinen? Eli jos ostan piraattipuhelimen väärällä rahalla, en tee mitään laitonta? Mutta jos tungen siihen piraattimusiikkia, olen kriminaali? Ellen tunge sen sisuksiin samalla väärennettyä SIM-korttia. Luultavasti kokonaisuus toimii yhtä hyvin kuin ihan virallisesti hankittu ja lainsiunaama kännykkä. Ellei paremmin. Ja Kiinan mafiaa kannattaa tukea, Yakuza ei ole niihin velikultiin verrattuna mitään.

On muuten rasittava banneri sen uutisen alla. Ihmettelin soivaa laitetta, kunnes yksi selainikkuna paljastui syypääksi.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:23 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, March 22, 2006

Digiviihteestä

Tekijänoikeus-sana on saanut viime vuosina painolastikseen rehevän tunnelatauksen, eikä lainkaan myönteistä. Aiemminhan sana esiintyi julkisuudessa lähinnä Teoston ulottaessaan lonkeroitaan yhä uusiin ympäristöihin mm. julkisiin liikennevälineisiin.

Oikeastaan se oli alkusoittoa. Radiossa esitettävästä musiikistahan maksut on jo kertaalleen maksettu. En ymmärrä, millä perusteella pitäisi maksaa enemmän sen mukaan, missä radiovastaanotin sattuu sijaitsemaan.

Sitten tulivat P2P-ohjelmistot ja MP3-tiedostot. Musiikin levittäminen ja hankkiminen oli helpompaa. Kaverilta kaverille c-kasettikopiot väistyivät hiljalleen ja ääni liikkui parempi laatuisena. Muistan sen ajan. Olin silloin toimittajana eräässä suuressa musiikkilehdessä ja nimenomaan P2P-ohjelmien kautta tuli etsittyä uusia juttuja. Parhaat luonnollisesti tuli ostettua sitten ihan oikeasta levykaupasta. Toisaalta kannatuksen takia ja toisaalta siksi, että pelkästä tiedostosta puuttuu se fiilis joka oikeassa levyssä on.

Tässä vaiheessa levy-yhtiöt nukkuivat ja jättivät hyödyntämättä uuden jakelukanavan. Nyt ne ovat hiljalleen heräilleet, mutta se prosessi on vielä pahasti vaiheessa. Hintataso ei ole edelleenkään missään suhteessa todellisuuteen ja tiedostomuodot ovat usein kaikessa eksoottisuudessaan käyttökelvottomia tai ainakin hankalia.

Tekniikka on harpponut huimia loikkauksia eteenpäin ja viihdeteollisuus ja taiteilijoiden etujenvalonta ei ole pysynyt kehityksessä mukana. Laite valmistajat ovat olleet ovelia. Microsoft niittasi Winampin Mediaplayerillään ja Ipod jyrää Itunesin kanssa omalla rintamallaan. Ranskassa tähän on herätty. Turhat rajoitteet halutaan siivota ja avata viihdemaailma aidommalle kilpailulle.

Talouselämä uutisoi kännykkä-TV:n vaikeuksista. Yle joutui keskeyttämään Olympialaisten lähetyksen verkon kautta. Syynä molempiin on tekijänoikeuksia valvovien tahojen lyhytnäköinen ahneus. Sen sijaan, että media nähtäisiin sillän muodostamana monikanavaisena kokonaisuutena pidättäydytään aikansa eläneessä jaottelussa.

Yhtään pidemmälle ajattelemalla tekijät saisivat suurempaa taloudellista hyötyä siitä, että heidän teoksiensa nauttimiseen on olemassa yhä monipuolisempia mahdollisuuksia. Nyt etuja valvovat tahot niittaavat yhden tekniikan heti alkuunsa ja sitä kautta katoaa tai ainakin merkittävästi pienenee yksi tulevaisuuden ansaintakanava.

Asia on tietysti eri, jos sisältö on ensisijaisti tuotettu kännykkätelevisioon, mikä tulee olemaan varmastikin enemmän sääntö kuin poikkeus. Asettaahan ruudun koko ja kuvan laatu melkoisia rajoituksia (ainakin toistaiseksi) sisällölle.

Kännykkätellu on kuitenkin aika marginaalinen juttu verrattuna kannettaviin musiikkilaitteisiin. Sillä sektorilla olisi nopeasti ajatellen kymmeniä tehokkaita ratkaisuja, jotka palvelisivat sekä viihdeteollisuutta, tekijöitä kuin kuluttajiakin. Mutta asenteet ovat syvällä, joten paisutelkoot ongelmansa. On nimittäin fakta, että pelkästään nykymenolla huolimatta siitä, tiukennetaanko lakeja ja rajoituksia, viihdeteollisuus menettää pelin näpeistään lopullisesti hyvin pian.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:53 PM :: 4 ajatusta Spottaa

Igglo jyrää

Nyt on sitten viranomaisten julkisesti siunattu tosi se, että Igglo on kiva, in ja pop (kuten ajassa roikkuva henkilö hikinauhasta kerran tuumasi). Ei ole laitonta kuvata kymmeniä tuhansia kerros- ja rivitaloja ja ottaa vastaan hiljaisia myynti-ilmoituksia julkaistavaksi. Ei mikään ylläri, ettei siinä ole mitään moitittavaa.

Yllättävää on perinteisten kiinteistövalittajien lyhytnäköinen toiminta. Nythän ne ampuivat itseään jalkaan valittamalla ja pohtimatta mahdollisia seurauksia. Yhtään fiksumpaa liiketoiminta vainua olisi osoittanut turpansa kiinni pitäminen, uuden kilpailijan aktiivinen seuraaminen ja sen mahdollisesta menestyksestä / virheistä oppiminen. Nythän kiinteistövalittajat valittivat kilpailijalleen lisää ilmaista ja myönteistä julkisuutta.

Näitä valittajia vastaan ei olisi lainkaan lystiä pelata shakkia. Kerrassaan karsea ajatus, että joutuisi pelaamaan sellaista vastustajaa vastaan, joka ei ajattele yhtä siirtoa pidemmälle. Nopea voittohan siitä tulisi.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:18 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Iltajaarittelu

Blogini on saanut muutaman uuden, mielenkiintoisen vakiokävijän. Terveisiä vaan sinne Lauttasaareen ja ruttopuiston kulmille. Ottakaa ihmeessä osaa keskusteluun ja paiskatkaa oma näkemyksenne ihmisten ihmeteltäviski. Ja sama kaikille muillekin. Mitä enemmän näkökulmia, sitä hedelmällisempi keskustelu.

Päivä meni kahden pääteeman merkeissä: laadun ja tehokkuuden. Vaikka onkin helppoa sortua ajattelemaan, että ne voisivat olla toisiaan kumoavia, en tuntikausien kehityssuunnitelman kirjoittamisen jälkeen kuitenkaan voi sanoa allekirjoittavani sitä ajatusta. Kun asiat tehdään tehokkaammin ja säästetään resursseja kaikesta epäolennaisesta, jää enemmän aikaa keskittyä siihen ydintoimintaan.

Toisaalta olin siinä kiitollisessa tilanteessa, että hyppäsin mukaan organisaatiomuutoksen keskellä, enkä tiedä sitä edeltävästä juuri mitään. Siksi toiminnan pullonkaulat on helpompi nähdä kuin jos olisi työskennellyt samoilla rutiineilla useamman vuoden.

Rutinoituminen on kehityksen ja laadun vihollinen. Rutinoitumisesta on vain pieni matka vasurilla työskentelemiseen ja silloin liikutaankin jo keskinkertaisuuden loputtomassa suossa. Jos haluat olla luova, riko rutiineita. Se ei ole mikään jeesusresepti, mutta auttaa näkemään, havainnoimaan ja ajattelemaan. Ajattele kaiken merkitys uudelleen joka päivä.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 8:14 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Tuesday, March 21, 2006

Virtuaalista todellisuuteen

Kehällä ajoi vastaan Elisan värejä kantanut ajoneuvo. Sen sytyttämässä keskustelussa pohdittiin, ovatko Sauli ja Pauli näyttelijöitä vai onko hahmot kaivettu esiin Elisan duunariarmeijasta.

Lopputulema oli, että kampanjaa olisi ehdottomasti kannattanut jatkaa oikeaan maailmaan ja jalkauttaa hemmot, jos he siis ovat "vain" näyttelijöitä, asentajan töihin. Olisi jollain mennyt aamu/päivä/iltakahvi väärään kurkkuun kun oven takana olisi ollut pari hauskaa, totista miestä.

Sitten jotain ihan muuta

Täällä pohdiskellaan, mitä haasteita tekniikan kehittyminen asettaa markkinoinnille. Suuhuni on myös asetettu sanoja. Hetken aikaa pohdiskellessani tulin siihen tulokseen, että puoliksi oikeaan osuvat sanat piikkiini on laitettu.

Verkkoviestinnän kehitys ei itseisarvona aseta markkinoinnille mitään haasteita. Se, miten ihmiset kehittynyttä verkkoviestintätekniikkaa käyttävät, saattaa luodakin haasteita. Mutta pikemminkin sanoisin sen luovan mahdollisuuksia.

Toisaalta on keinotekoista eritellä verkkoviestintä jotenkin irralliseksi kaikesta muusta. Samaa pottiahan kaikki lopulta ovat, ilmiasu ja käyttöliittymä on kenties erilainen. Kun tullaan käyttäjärajapinnan yli reaalimaailman puolelle, pätevät vanhat tutut kommunikaation lainalaisuudet. Vaikka "tieto siirtyy jatkossa entistä nopeammin paikasta toiseen, myös entistä tarkemmin luokiteltuna ja määriteltynä.". Tuon ei pitäisi asettaa mitään uusia haasteita markkinoinnille, jos sen on tähän mennessä tehnyt oikein.

Joku jenkkilafkan geenimanipuloiduilla puuvillan siemenillä kusettaminen tulee tietty vaikeammaksi, mutta se nyt ei edusta muutoinkaa kestävän markkinoinnin periaatteita. En oikeastaan laske sitä markkinoinniksi, vaan eräänlaiseksi henkisen muurin luomiseen pohjaavaan painostukseen perustuvaksi pakkomyynniksi.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:16 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Nakki napsahti

Hehei kaikki! Arvatkaa mitä? Ostin nakkeja. Se ei itsessään ole uutinen, vaan siitä tulee sellainen, kun kotosalle saavuttuani äkkäsin paketin pohjassa kananpojankeltaisen "Ei sisällä siipikarjan lihaa"-tarran. En keksi sille äkkiseltään mitään muuta selitystä kuin sen, että lintuinfluenssalla ryhdytään kauppaamaan nakkeja. Tautihan on itsessäänkin aika paska nakki.

Omituista, että lintuinfluenssasta käytetään nimitystä lintutauti. Kai linnuilla nyt muitakin tauteja on? Pieni virus saa osakseen kohtuuttoman paljon huomiota. No, täytyyhän iltapäivälehtien päästä revittelemään lööpeillä. Tekee nannaa myynnille. Ja poliitikot virkamieslampaineen ovat varmasti ihan kuumotuksissaan, kun voivat vaalien lähetessä näytellä tomerasti kansastaan huolehtivaa. Olemme ryhtyneet toimiin.

Muuten, Suomessa ei ole tautiin kuollut vielä yhtään lintua. Tai sitten emme tiedä niistä. Oikeasti HIV taitaa olla suurempi riski, neulojahan on vähän siellä ja täällä. Miksei neulaongelmaa ole kaupallistettu. Olisihan se uutinen, jos Amsterdamissa olisi kuollu koira injektioneulasta syntyneen haavan märkiessä. Ja tauti, se on vain influenssa. Kuumetta, yskää, nuhaa. Kaikkiin oireisiin on olemassa lääke. Mistä päästäänkiin lääkkeisiin.

Hirudoid Forten mainostoimisto on kehittänyt ihan uuden verbin bussin selkänojista löytyvien tarrojen otsikoihin. Ei sana- eikä kielioppikirja tunne "elvyttaa"-verbimuotoa. No, jäinpähän kelailemaan virhettä. Kuka ties presiksessä se on käännetty tahalliseksi. "Ajatelkaa, ihmiset jää miettimään sitä ja joku hullu kirjoittaa bloggissakin siitä. Siitä puhutaan..." ja kiukkunsa laantuessa päpätyksen edetessä asias ei lopulta enää tunne muuta kuin itsensä hölmöksi ja antaa asian olla. Paska nakki.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:36 AM :: 0 ajatusta Spottaa

KolmeGee

Markkinointi& Mainonta ja Talouselämä uutisoivat molemmat Elisasta ja yrityksen 3G-kytky säädöistä. Toki toivon menestystä uudelle tekniikalle, mutta toisaalta en usko sen yleistymiseen, ennen kuin näemme oikeasti relevantteja hyöty- ja viihdesovelluksia. Niitä tulee jos on tullakseen, mutta voi käydä niinkin, että tekniikka on vanhentunutta kun suuret massat sen viimein omaksuvat.

Itseäin kiinnostavi, luonnollisestikin, eniten tekniikan markkinointiviestinnälle tuomat mahdollisuudet. Parhaimmillaan kun se tuo asiakassuhdemarkkinointiviesintään aivan uuden kanavan, jotain TV:n, telefoonin ja internetin välimaastossa liikkuvaa. Sen kanavan tehokas haltuunotto tulee tarjoamaan varmasti lukuisia mielenkiintoisia päiviä, iltoja ja öitä.

Vaikka 3g:n mahdolliset mahdollisuudet jätetään huomioimatta, on suoraan yhdelle ihmiselle kommunikoivan mainonnan tulevaisuus väistämättä sähköisissä medioissa. Niiden hyödyntäminen on edelleen lasten kengissä. Yksi keskeinen syy löytyy mainostajien asenteista, jotka onneksi ovat kovaa vauhtia muuttumassa ja esimerkiksi netti mielletään monipuolisena ja kaiken mahdollistavana kanavana pelkän staattisen bannerin sijaan.

Moni perinteinen ja pieni mainostoimisto onkin tämän kehityksen kanssa joutumassa ongelmiin. Samaan aikaan kun viestinnällistä osaamista, syvempää asiakkuusajattelua ja integroitua kokonaismallia pitäisi syventää ja ajaa aidosti sitään, täytyisi opetella tekemään kunnolla kanavaa, joka vaatii paljon, mutta antaa vielä enemmän. Siinä ei hyvä heilu, kun hintapaineet puskevat toisesta päästä.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 8:49 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Palvelua ja iltapäivälehtiä

On ilo saada osakseen hyvää palvelua. Varsinkin pyytämättä. Joudun tarkastamaan suhtautumista Markkinointi&Mainonta -lehteen ainakin palvelun suhteen. On kilttiä lähettää sivuilla esiintyneelle SE aviisi, ilman että sitä erikseen pyytää.

Puolet päivästä menikin sitten mediamyynnin kenttätyötä tukiessa. Hämmästyttävän paljon sitä mainonnan suunnittelija pystyy moisesta oppimaan. Asikkaiden aivotukset avautuvat entistäkin paremmin ja piileviä tarpeita tulee esiin koko joukko. Niihin onkin hyvä alkaa luonnostelemaan ratkaisuvaihtoehtoja. Tukee sekä NB:tä, että nykyisten asiakkaiden entistäkin parempaa palvelua. Se on aina kivaa.

On kiva kun menee hyvin. Semmosiin bannereihin törmää. Lehtien sivullakin sitä näkee. Bobi asialla. En linkannut mitenkään Iltalehteen ennen kuin kävin katsomassa spektaakkelin. Ihan kiva. Musiikki streamaa ihan mainiosti ja South Park -hahmomaisuus sopii hyvin lehden muutenkin alatyyliseen linjaan. Sisällöllinen antihan lehdellä on mitä on. Kannattaisikohan sitä kehittää hieman, niin lehdestä tulee kiinnostavampi mainosmedia myös merkkitavara-asiakkaille.

Toisaalta näennäisen kytköksen kaivaminen ja sen merkityksen paisuttelu Euroviisuedustajamme treenikämppäosuuskunnan johtajan edesottamuksista painaa molempien iltapäiväjulkaisujen uskottavuutta aika merkittävästi. Levy-yhtiön ihmisenä ymmärtäisin kaiken julkisuuden olevan arvokasta, mutta uskottavuuden kustannuksella sitä ei saa tehdä. Päätoimittajan pitäisi pelkän myynnin sijaan tarkastella myös oman tuotemerkkinsä mainetta. Myyntipiikki voi maksaa yllättävän paljon.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 3:48 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Monday, March 20, 2006

Musiikki & Mainonta II

Sanotaan, että hyvä idea on yksinkertainen, mutta onko se koko totuus? Väittäisin, että ei. Hyvä idea voi olla hyvinkin monimutkainen, varsinkin toteutukseltaan, mutta sen kohtaavalle ihmiselle sen täytyy täydessä toiminnassa avautua selkeästi. Mikä ei luonnollisestikaan sulje pois sitä, etteikö se voisi tapahtua monitasoisesti, sekä merkityksiltään että ajallisesti.

Otetaanpas esimerkki, ylläripylläri, musiikin maailmasta. Legendaarisimmat biisit ovat usein hyvin simppeleitä. Se ei ole sattumaa. Ne on helppo omaksua, kantava juttu tulee hyvin esiin, ne tarttuvat ja ne on helppo tuottaa valmiiksi. Soittotaitokaan ei ole ihan niin tärkeää, kokonaisuus ja hyvä fiilis sitäkin merkityksellisempiä.

Toisaalta meillä on riemunamme koko joukko nyrjähtänyttä ja koukukasta progea tai vaikkapa fuusiojazzia suoltavia bändejä. Virtuoosimaista omalla sektorillaan, mutta harvoin siltä rintamalta täydellisiä napakymppejä näkee. Tämä vain siitä syystä, että tekninen taituruus tai huippuluokan improvisointitaito ovat kiinnostavaa sisältöä itsessään. Biisi on vain väline näiden esittelemiseen.

Vastaavasti mainos voi olla yhtälailla vain väline tekijänsä taituruuden esittelemiseen. Kiehtova, hurmaava, mutta kuitenkin alkuperäiseltä uralta harhautunut.

Näkymä ei ole kuitenkaan synkkä. Nimittäin kun monimutkaisen paketin kasaa huolella tyyliin Stam1na, kesyyntyy jatkuvasti läsnäoleva monimutkaisuus hämmentävään muotoon, joka ensikohtaamisella jättää selkeän, yksinkertaisen ja helposti omaksuttavan vaikutelman.

Sellaisen luominen vaatii neroutta, todellista ammattitaitoa. Läsnä on uskomaton määrä muuttujia, jotka kaikki tulee huomioida ja jokaisella osa-alueella täytyy päästä täydellisyyteen - niin että se palvelee samalla myös kokonaisuutta.

Analogiat markkinointikommunikaation ovat hämmentävän suuria. Siitä kipinä tämän työn syvempään fanittamiseen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:06 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Unohtuiko asiakas?

Mielenrauhani on tänään järkkynyt. Itsehillintä on ollut hieman koetuksella joutuessani seuraamaan, kuin palvelutuotetta rakennetaan joistain aivan muusta kuin asiakasnäkökulmasta. Monipuolisuutta kyllä riittää, mutta hittosoikoon, kokonaisuus on hivenen liian vaikea jokaisen nippelin version hinnoittelun takia.

Tietystihän helpottaa toimintaa, kun asiakkaalle annetaan kotitehtäviksi osa yrityksen myynnin toimia, mutta tulos on varmasti se, että myyntiin yhteyttä ottaa huomattavasti pienempi määrä ihmisiä ja useimmat heistäkin kysyäkseen tietoa jonkun nippelin tarkemmasta tarkoituksesta. Sen sijaan, että heillä olisi valmis paketti, jonka he vain haluavat ostaa ja ilmoittasivat päätöksestään.

Palvelujen tuotteistaminen on sinänsä ihan lystiä puuhaa, mutta jos sitä tekee sellaisten ihmisten kanssa, jotka näkevät vain tuotteen, eivätkä asiakasta, niin se on tuskaisaa.

Tämä siis vain varoittavana esimerkkinä siitä, että asiakas kannattaa oikeasti huomioida, vaikka se teettää lisää työtä. Koska ponnistelu maksaa kuitenkin itsensä takaisin. Varmasti.

Voisin marssittaa muutaman ihmisen palvelujen tuotteistaminen ja markkinointi -kurssille. Kai sentään perusteet pitäisi edes jollain tasolla ajatella kertaalleen lävitse, niin on käytännön toiminta hieman sujuvampaa... Toisaalta voi pitää turpani kiinni ja antaa opin mennä perille kantapään kautta.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 4:28 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Mainosraato 7

On måndagi ja tämä on hulppeasti sadas sadatteluni tässä blogissa, joten Mainosraati(C) käydään normaalia juhlavammissa puitteissa.

Tästä on tarkoitus puhua.

Skaalaus:
5: enkeli ja perkele
4: enkeli tai perkele
3: puoliksi kumpijompi
2: ei siipiä, sarvia tai edes hampaita
1: ei enkeli eikä edes mankeli

Sana on vapaa (...olisikin).

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:09 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Sunday, March 19, 2006

Aamun avaus

Osaakin olla hieno aamu. Aurinko paistaa, kevät tekee tuloaan ja saan vielä lukea, kuinka TAIK vokottelee mainostoimistoja. Toivottavasti vokotteluun vastataan. Kenties sieltä tulisi osaamispulssi kuin suolaista vettä Itämereen konsanaan ja erinomaisen mainonnan turskakanta nousisi taantumasta uuteen huippuunsa.

Steinmannilla sitten kävi ovi. Yllättävää, ettei mainostoimistofuusio ottanut taaskaan onnistuakseen. Onnistuneet tapaukset ovat kovin harvassa. Kenties lastentarhan rutiineiden muuttuminen vaatii sellaista johtajuutta, jota mainostoimistoilla ei yksinkertaisesti ole.

S-ryhmä hivuttautui sitten Keskon ohi, ilman Spar-ostosten vaikutustakin. Mitenkään yllättävänä uutista ei voi pitää. Tuskin edes uutisena. Se oli oikeastaan itsestään selvyys, jossa jännittävintä oli se, kuinka pian asia tapahtuu. Enkä usko, että Kesko seuraavien kahden-kolmen vuoden aikana onnistuu kurssia merkittävästi muuttamaan.

Jos punttien kallistuminen onnistutaan pysäyttämään edes lähelle nykytasoa, Kesko saa olla tyytyväinen. Siinä urakassa ei markkinointiviestinnästä ole sinällään merkittävää apua. Strategioita täytyy tarkastaa aika kylmällä kädellä ja jyrätä muutos lävitse, jos suon aikoo kuivata.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:39 PM :: 2 ajatusta Spottaa

Haloo, nyt o sunnuntai

Otsikko on suora sitaatti kenties ärsyttävimmästä mainoksesta tällä hetkellä. Juuri tuon lausahduksen takia spotti ärsyttää. En edes tiedä miksi. Mutta naiskarakteriin on onnistuttu upottamaan ällöttävä lataus. Mikseivät feministit ole heränneet? Tämähän on pahempaa kuin mikään HM:n tekemä. Täytyy selvittää kenen on vastuu.

Mauritius&Mosambik kirjoitti perjantaina Young Creatives -kilvoittelusta. Yllättävää, että artikkelin perusteella jokainen mainittu taho oli oikaissut kiteytysvaiheen yli suoraan luovaan ideointiin. Ei sillä, ihan hauskoja juttujahan mukana oli, mutta ei mitään radikaalisti ajattelemaan haastavaa. Ehkä niistä vajaasta 130 työstä löytyvät vielä ne helmet.

En tajua miksi "Napakymppi" hakusana on viime viikon aikana lähentynyt "integroitu viestintä" haeskelua Googlen suosituimpana tänne liikuttavana terminä. Voi olla pettymys, ei pokea, ei paritusta. Vaikka aika hooker maailmassa mennäänkin.

Joku oli leimannut sen toisen iltapäivälehden sivuilla Tuomiojan tempauksen populismiksi. Voi olla. Toisaalta, jos poliitikko tietää sanan moraali ja sen, että jokaisella pitäisi olla omansa, voi olla, että Tuomioja noudattaakin omaansa, vaikkei se mene yksiin puoluetoverin vastaavan kanssa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon taannoinen lakko vaikutti päätöstä nopeuttavasti. Ja kyllähän nyt paperityöläisille osoitetaan varovaista sympatiaa, vaikka lakon aikana ahneuttansa paheksuttiin niin isoon ääneen.

Huomenna lisää.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:11 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Saturday, March 18, 2006

Tasaraha, neljäsataa.

Oli pakko tulla heti jakamaan propsit Sotkan tuoreimmalle spotille (aiheena polkupyörä). Nyt alkaa olla linja kohdallaan ja konsepti toimimaan. Ei mitään mullistavaa vaan suoraviivaista ja simppeliä. Ei väkisin kikkailtua. Sekunnit käytetään tehokkaasti. Loistavaa PHS.

Päivän väsyneimmästä vastaa Kolumbus, jonka radiospotit ovat kuvottavia. Väsynyttä. Kannattaiskohan Kolumbuksen jättää perinteiset mediat muille ja käyttää vähän luovempia keinoja. Tai miksi Elisa edes haaskaa massia Kolumbukseen, kun Saunalahti vetää halpisrintamalla. No, tutkimattomat ovat Radiolinjan maineen kertaheitolla kuopanneen puulaakin aivoitukset. Tuolla menolla ei kyllä hyvä laula.

Mitäs muuta. Entisessä duunissa tekijäpako senkun pahenee. Eihän siellä ole ensi viikon jälkeen enää ketään. Aiheen tiimoilta eri yritysten rekrytointi nousi puheenaiheeksi. Toiset ilmoittavat eri vaiheissa hyvinkin tarkasti ottaneensa vastaan hakemuksen, aloittavansa haastattelut ja sitten päätöksen tehtyään päätöksestä kaikille hakijoille - ja jopa tulevaa hieman raottaen. Sitten ovat nämä toiset, jotka eivät vastaa mitään.

Jo rekryjen hoitamisesta saa useasti hyvää vihiä miten lafkassa asiat makaa muutoinkin. Vaikkei totuutta aina halua uskoakaan. Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että homma on samaa maineenhallintakakkua kuin kaikki muukin.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:34 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Friday, March 17, 2006

Viikonloppuvisa 3

Eilen oli vähän hiljaista, palvelin nurin tai jotain, joten no can do.

Mutta visaa viikonloppuun jo kolmannen kerran. Tällä kertaa tehtävänäsi on selvittää totuus.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:41 PM :: 2 ajatusta Spottaa

Thursday, March 16, 2006

Pisto omantunnon

Mitä lego tuo mieleenne? Varmastikin jotain muuta kuin nykyiset Bionicle-soturit tappavine radooka-linkkoineen ja muine aseineen.

Vaikkei mainonnalta voi kaiken sen edustaman takia edellyttää tai odottaa juuri minkäänlaista moraalia, on lapsille suunnattu mainonta jotain, jota tulisi kontroloida vieläkin vahvemmin.

Vaikka en kieltäydy eettisin perustein juuri mistään työstä, joutuisin tekemään sen vaikkapa Legon bioniclen tai vaikkapa Action Man -figuurien mainonnan osalta. Onneksi tilannetta ei ole tullut eteen. Todennäköisesti kun älähtäisin siinä vaihessa sen verran, että asiakas etsisi korvat punaisina uutta mainostoimistoa.

Lapsille ei myydä väkivaltaiset leikit mahdollistavia tuotteita. Vaikka niitä on kaupan, ei niitä tarvitse mainostaa. Ei sekuntiakaan. Ainakaan väkivallan kautta. "Metrunuihin soturi teki kukkapenkin radooka-lingollaan". Jossain murrosiän kynnyksellä ihmisen voidaan olettaa ymmärtävän väkivallan seuraukset. Sen jälkeen kysymyksessä ovat vain yksilölliset valinnat. Ennen sitä eivät.

Toisaalta lapsettoman suunnittelijan on varmasti mahdotonta hahmottaa tilannetta millään tasolla. Niin se vaan on. Sitä voi kuvitella tietävänsä yhtä ja toista, mutta vasta kokemuksen kautta asiat voi ymmärtää.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 4:19 AM :: 2 ajatusta Spottaa

IT lyhentää elinikää

Elämysmatkailua. Kuvittele olevasi flow-tilassa. Tiedät mitä teet. Sinulla on visio, joka odottaa toteutumistansa. Hymyilet, tiedät onnistuvasi pian. Haet mukillisen kahvia, venyttylet ja istahdat koneen äärelle.

Klikkaat. Mitään ei tapahdu. Hetkinen, kone näyttääkin tiimalasia. No, odotellaan. Nyt ollaan odoteltu jo hieman liian pitkään. Ahaa, ei toimi. Kokeillaan toista juttua. Ei toimi. Kolmas toimii vähän sinne päin. Klikkaa, odota 10 sekuntia. Kirjoita, odota minuutti. Perkele, kuiskaat. Sitten sanot yhä kovenevalla äänellä ja pian jokainen ympärilläsi tietää, että tietotekniikka tekee taas sitä, minkä se parhaiten osaa: takkuilee.

Havaitset, ettei kyseinen työ innosta enää yhtään. Kello on mitä on. Voi kun pääsisi kotiin. Jonnekin. Tämä on fiilislaji. Eli sitten väännetäänkin seuraavaksi hampaan irvessä. Hähää.

Ei se mitään, on muillakin ongelmia. Tällä välin Lumenen ja PHS:n yhteinen taival on kertoman mukaan yhä pitkä kuin julkkiksen ja uuden salarakkaan suhde keskimäärin. Kyllä ketjuuntuminen on sitten ihanaa.

Ulkona paistaa kuulemma aurinko.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 3:38 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, March 15, 2006

Kusti se polkee

UMP:ltä lähtevät paperimiehet voivat huokaista helpotuksesta. Pääkaupunkiseudulla on akuutti työvoimapula alalla, jossa irtisanonut voivat jatkaa työtä tuttujen tuotteiden parissa. Postin aamujakelu takkuaa pahasti, eikä ihme jos työvoima saadaan kaikkoamaan palkkoja leikkaamalla. Moinen onkin näkynyt suoraan palvelun laadussa.

Laatu tuntuu tökkivät muutoinkin kuin aamujakelussa. Päivän postin joukkoon kun eksyy yhä useammin, jopa viikoittain muille osoitettuja kirjeitä. Kauhistuttaa ajatella, paljonko omaa postia joutuu muiden käsiin. Ykkösosoiteettomat sentään tulevat perille. Vaikka eipä siinä nipussa ole juurikaan riemuitsemisen aihetta. Tehotonta spämmiä hakuammuntana massalle, jolla ei oikeasti ole postinumeroa parempaa yhdistävää tekijää. Itse en ainakaan koe postinumeroa kovin tärkeänä identiteettini määrittäjänä.

Mutta onneksi Postin jakelujohtajan, Tapani Väisäsen mukaan palvelun tason mittarit osoittavat jo oikeaan suuntaan. Niin varmaan joo. Kilpailu olisi tervetullutta, ehkä laatu paranisi.

Eilen osui silmiin muuten aivan loistava TV-spotti. Musiikki nappivalintana, kuten sarjan aiemmissakin. Asialla kukas muu kuin Seppälä ja toimistona Bob. Mutta tämä tuorein on omasta mielestäni sarjan paras jakso tähän astisista.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:22 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Unilever pistää piikkiä

Ja ihan oikeaan suoneen osuu. Markkinointi ja Mainonta (Kalastus & Kiiski) uutisoi seuraavaa: Unileverin ja Procter & Gamblen mielestä mainostoimistoilla on ongelmia pysyä mukana median muutoksessa. Jättimainostajat haluaisivat yhdistää mediasuunnittelijan ja luovan suunnittelijan tehtävät, kirjoittaa Financial Times.

Mitä minä tässä vähän aikaa sitten pohdiskelinkaan. Ja mainostoimistoväki tyrmäsi. Hähää.

- Luovan ajattelun ja kanavien hallinnan välillä on tällä hetkellä katkos, joten olemme palkanneet omia ihmisiä hoitamaan tätä katkosta, Unileveriltä kerrotaan.

Mainostoimistot tekevät tällä vauhdilla itsestään tarpeettomia. Jos jäykkikset ei muutu, muutamassa vuodessa tulee kyllä uusia tahjoja, jotka ajavat ohi. Uudistu tai kuole. Äläkä myy sillä-rajalla-sutta taloudellisia realiteetteja tekosyynä käyttäen, koska sillä tuhoat yrityksesi. Ja tällä kertaa tämä on mainostoimistoille. Näyttäkää, että teillä on oikeasti luovuutta. Että teillä on kykyä linkittää matra intergoidusta kommunikaatiosta kaikkeen siihen kytkeytyvään, että oikeaa luovuutta käytetään ja se luovuus on oivaltamista, ei hehhehhoh-mukahauskojen ideoiden käyttämistä. Ja muuttakaa media jaottelua ja ajattelua. Haastakaa trad. kohderyhmä ajattelu.

Blaah. Onneksi hevi soi ja Lordi on euroviisuissa. Tänään en usko valtaosaan Suomalaisista mainostoimistoista tippaakaan. Onnex on euro, bobi ja tequila.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:32 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Anna edes mahdollisuus

Keskinkertaisen ja erinomaisen mainonnansuunnittelijan erottaa usein viitseliäisyys. Ensimmäinen tekee jeppiskamaa. Toinen viilaa jokaista yksityiskohtaa. Miettii. Pohtii. Käy lävitse vaihtoehtoja. Vaikka asiakas pystyykin maksamaan työstä vain xxxx €. Lisämiettiminen ei tuo rahaa. Suoraan nimittäin. Siksi presiksessä läpiheitetty juttu lopettaa kehittymisensä siinä pisteessä.

Ja hinkkaaminen saattaa keskittyä vääriin paikkoihin. Jos haetaan tiettyä fiilistä, kannattaa muista soittamisessakin pätevä kultainen sääntö. Toinen otto voi olla parempi kuin eka. Kolmas voi olla parempi. Joskus neljäskin, mutta sen yli mentäessä fiilis häviää. Ensin ytimeksi potkivin ja siihen sitten hiomista ytimeen kajoamatta. Tai sitten jätetään biisi pois levyltä, heitetään leiska toteutumattomien taivaaseen.

Toisaalta. Liian usein ideoille ei anneta mahdollisuutta. Ajatellaan asiakkaan puolesta, ei se tykkää tästä. Tämä on liian. Blaa blaa blaa. Mitä helvettiä? Miksi ideoille, usein todella loistaville, rohkeille, innovatiivisille ja erottuville ei anneta mahdollisuutta. Esitetään se yksi pureskeltu kaikkea kaikille, ei ärsytetä ketään -juttu. Asiakas tuskin pahastuu, vaikkei toteuttaisikaan ideaa, nähdä laajemminkin kaikkea, mistä siihen yhteen on päädytty.

Ja sitten hiotaan. Hiotaan niin perkeleesti. Mietitään jokainen piste. Karsitaan sanat niin vähiin kuin mahdollista. Mitä parempi copy, sitä vähemmän sanoja. Tai kääntäen. Tai sitten pelkkiä sanoja. Parempia kuvia. Parempia rajauksia. Paremmat värit. Ei tyytymistä mihinkään vaan aikaikkunan puitteissa aina vain pikkuaskelin parempaan ja kun aika loppuu, niin tietää tehneensä parhaan mahdollisen työn.

Ja eilisen teemasta, musiikista vielä jotain. Teoston ulkopuolelta löytyy kyllä uskomattomia aarteita, jotka parhaimmillaan ovat sellaisenaan käyttökelpoisia, tai jotka pitää tuottaa uudelleen, mutta ovat jo olemassa. Se vaatii vain etsimistä, avointa mieltä ja ennen kaikkea kykyä tarttua vastaan tulevaan kauneuteen.

Pitää liikkua skenessä ja undergroudissa ja tehdä juttuja skenestä ja undergroundista.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:10 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Tuesday, March 14, 2006

Irtoajatuksia, 0 €

Jostain syystä viimeisen viikon aikana blogiini on löytänyt yllättävän moni ihmisolento "integroitu viestintä" -sanaparilla suoritetun hakukoneoperaation jälkiltä. Ehkä aihetta voisi pureskella taas enemmän.

Young Creatives keräsi yhteensä 133 työtä kilvoittelemaan siitä, ketkä ovat tämän maan lupaavimmat nuoret suunnittelijat. Tulosten odotus jatkukoon.

PHS nappasi varsin mukavasti vuoden huiput ehdotuksia. Bobi yheksän.

Koskahan saamme yleishyödyllisen "Elämä kallis" -kamppiksen kuolemaa vastaan.

"Tämä bussi ei mene lappiin. Söder menee", tjsp luki bussissa. "Tämä bussi ei mene lappiin. Tämä menee kamppiin", välähti mieleen.

Skanskasta tulee Sikaniska, kun siihen lisää kaksi iitä. Jostain syystä jokainen sen oivaltanut, on oivaltanut sen kankkusessa. Miksi?

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:44 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Musiikki & Mainonta

Sattuneesta syystä tuli taas koettua tänään se, että musiikki nousee päähän kuin paraskin päihde. Josta tasaisen laskun aikana pääsikin siihen tietoisen elämäni ajan päässä pyörineeseen ajatukseen siitä, että mainosten musiikki on pääsääntöisesti luokatonta tai puisevan ja haisevan välimaastosta.

Muutama poikkeus tulee mieleen äkkipäätään. En-muista-mikä kosteuttava kosmetiikkatuote oli toinen. En kuulu kohderyhmään, mutta syksyllä pyörineiden spottien musiikki sai rakastamaan niitä.

Entä radioaaltojen kuninkaana surffanneet Levis -mainosten biisit? Stilt Ski, Babylon Zoo ja kumppanit. Those we're the times, my friends. Pahimmillaan hyväkin spotti tuhotaan jollain teostovapaalla saastalla. Vaikka noin äkkipäätä arvioiden musiikilla saa spottiin ehkä tuplasti tehoa sen nähneen ihmisen tajunnassa. Ja erityisesti alitajunnassa.

Tee testi. Ota mikä tahansa videopätkä. Mieluusti sellainen, jossa on lähikuvia ihmisten silmistä. Laita se pyörimään ja vaihda musiikkia taustalla. Löysähkön rennosti läpsyttävä pornofunk antaa taatusti aggressiota pursuavan punkin kanssa täysin vastakkaiset merkitykset silmille.

Toisaalta "mitä te nyt siitä musiikista, kunhan jotain" -väestö pitää huolen, että asioista jotain ymmärtävillä on vaikea elämä. Jota se olisi ilman heitäkin. Joten elämä on vieläkin vaikeampaa. Musiikkikouluun jokainen piston sydämessään tunteva. Jos ei innosta, niin levykaupan sedät ja tädit tulee työllistää pyytämällä Gotan Projectia, Kingston Wallia, Air:ia. Tai vaikka Anne Mattilaa.

Perjantain luovan session osaltani innoitti tuore Amorphis. Siinä jos missä on tuote, joka on kunnossa. Ja se pohjautuu voitontavoittelun sijaan omaan tekemiseen, siihen uskomiseen ja siitä nauttimiseen. Siksi se kantaa hedelmää.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:30 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Monday, March 13, 2006

Mediavoitto

Piti palata blogaamaan vasta illalla, mutta vastaan tuli jotain, mitä oli pakko päästä kommentoimaan heti. Olen todennäköisesti tietosesta uutispimennosta johtuen (en halua tietää tippaakaan jostain Irakin sodasta tai pilakuvakohusta) järsimässä homeista leipää, mutta silti.

Juttu on tämä. Kuuden ja puolen tuhannen asukkaan kaupunki hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.
Mistä ne sellaista menivät keksimään? Ovatko ne edes tosissaan?

Toivottavasti hakemus otetaan ministeriössä vakavasti. Koska eihän näin voi tehdä. Miksi helvetissä ei voi? Perustelkoon joku, joka on eri mieltä.

Uskoni ihmiskuntaan palasi, kun Lordi valittiin euroviisuihin edustamaan maatamme. Mediavoitto on taattu ja kerrankin joku erottuu massasta. Joko edukseen tai siihen toiseen suuntaan, mutta erottuu ainakin.

Tämä elämä ei todellakaan ole tarkoitettu vakavaksi. Joten antaa palaa. Näytetään, että meillä on kollektiivisesti hyvä meininki. Paitsi, että varmaahan on, että Mäntän naapurikunnan esikaupunkialueen vanhimman taloyhtiön pro nykertäjätkuoriainen -seura jättää vastustavan vetoomuksen, koska hakemusta jättäessä on tapahtunut joku muoto virhe. Mutta sehän onkin suomalainen tapa kiittää.

Yllättävää muuten, että pro nyketäjäkuoriainen -yhdistysten lempilapsi liito-orava onkin huikeasti yleisempi kuin aiemmin on otaksuttu! Ihanko totta! Muutama tuttu metsäkokekuljettaja olisi voinut kertoa saman paljon paljon paljon aikaisemmin. Niitä veitikoita kun näkyy jos ei joka, niin joka toinen päivä. Paitsi minua huolestuttaa se, että Helsingin ydinkeskustassa en ole nähnyt ensimmäistäkään.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 4:48 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Mainosraati 6.66

Tiedetään, maanantai on päivien katraassa usein sieltä ankeimmasta päästä. Siksi mainosraati on maanantaina. Ja tänään se on myös paha, koska olen aiemmin ollut ilkkis Sotkan uusille spoteille.

Uhri: Sotkan ruokailuryhmä tv-spotti, joka pyörii nyt. Nainen istuu plastiikkakirurgin tuolilla. Kirurgi alkaa poistamaan siteitä päästä: "No niin, otetaanpas pois nämä kaalikääryleet". Ojentaa peilin. Kuulemme naisen huutavan. Kirurgi pitää muniaan, on naisen ruoja potkaissut niihin. "Tee ite parempi", kirurgi huikaa. "Niinhän me tehdäänkin", VO hyökkää kehiin. Ja sitten tarjous.

Tuomari: sinä.

Kerrataan uusien lukijoiden hämmenyksen lievittämiseksi arvosteluasteikko, 1-5.
1=siteet silmille ja äkkiä, sulkekaa TV tai ampukaa minut, en kestä enää!
2-4=siltä ja väliltä, kakkonen kuitenkin paskempi kun nelonen. Tai kolmonen.
5=todellinen mainonnan kaunotar, ostan mummoni enollekin varastoon 10 tuotetta kun tykkään niin spotista.

Ja nyt te.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 3:30 AM :: 5 ajatusta Spottaa

Tietämättömyyden siunaus

Muistaako joku - no totta kai muistaa - menneiden vuosien menestystarinan, Levy-yhtiön. Tuotteet, siis orkesterit olivat nimiltään ultrakaupallisesti Apulanta ja Tehosekoitin. Koko homma pohjautui kipinään, joka syntyi oman jutun tekemisestä. Siinä yksi menestyksen resepteistä. Tätä johtopäätöstä vahvistaa vielä se, ettei heikoimman levynsä Apulanta teki kaupallista menestystä tietoisesti hakiessaan.

Moni suuri keksintö on syntynyt, kun joku aihealuetta tuntematon saa ajatuksen, että "voisiko asian tehdä näin". Vuosikausia yhteen sektoriin tuijottamalla ajattelu urautuu väistämättä. Näin on tehty ja näin homma toimii. Onneksi ulkopuolelta tulee ihmisiä, jotka kysyvät ne tyhmät kysymykset. Vaikkapa sen, että "voisiko akun lyijyn laittaa kennojen sijaan grafiittivaahtoon". Seurauksena se, että meillä on edullinen ja kevyt akkutekniikka. Muutamassa vuodessa hybridi tai sähköauto on aidosti varteenotettava vaihtoehto. Nähtäväksi jää, millaisen käyttövoimaveron valtiomme asettaa sähkölle siinä vaiheessa. Meillä Suomessa ympäristöystävällisiä ratkaisuja ei tueta, mieluiten niitä rangaistaan. Kärjistys, mutta vinha perä.

Mitä enemmän Iggloon tutustuu, sitä enemmän se viehättää. Se on rakennettu ajan vaatimusten mukaan. Ja homma toimii - pitihän sitä kokeilla. Enkä koe kuluttajana saaneeni mitenkään huonoa palvelua. Tai jos olisinkin hiljaisen myyjän sijaan ostaja, sitä parempana Igglon palvelua pitäisin. Kiinteistövälittäjät kun perinteisesti haluavat tehdä itsestään korvaamattomia. Asiat kulkevat yhden henkilön kautta. Igglo tekee itsestään asiakasta auttavan toimijan. On läsnä viemättä pääroolia.

Mielessä kävi aamun työmatkalla silmiini toimisto X, jonka logo osui silmiini Lauttasaaren sillan jälkeen. Parissa kuukaudessa henkilöstö on johtoa lukuun ottamatta vaihtunut lähes täydellisesti. Paljonkohan kokemalla opittua asiakastietämystä sieltä on kadonnut. Toisaalta uudella remmillä on puhdaspöytä temmellettäväksi, mutta työtapoihin sopeutuminen on taatusti vaikeaa.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:28 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Yritystä

Viikonloppuna käytiin sitten ensimmäinen Young Creatives -kilvoittelu avoimena kilpailuna. Tuloksia saamme nähtäväksi kuukauden päästä. Odotan sitä mielenkiinnolla, erityisesti sitä, millaista jälkeä saamme mainostoimistojen ulkopuolella. Epäilen, että korkeatasoista ja innovatiivista.

Kilpailun aihealue oli mielenkiintoinen, saastunut meri on kuitenkin tyystin erilainen aihe käsiteltäväksi kuin parisuhdeväkivalta (josta jostain syystä yleinen keskustelu käydään aina vain naisten näkökulmasta, tasa-arvo ei toteudu), kehitysmaiden ongelmat (jotka eivät oikeasti meille kuulu) tai muu ensisijaisesti ihmiseen liittyvä.

Nähtäväksi jää, millaisia lähestymisiä aihe on poikinut.

--
Pohdiskelin Junakohtauksen "yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen" -kommentin siivittämänä yritystoimintaa laajemminkin. Yhteiskunnalliselta kannalta yrityksen tarkoitus on aikaansaada vaihdantaa.Ihmisen näkökulmasta yritys tuottaa hänelle palveluita ja hyödykkeitä. Pörssiyhtiöiden osalta kuviot ovat julmat, kylmät ja selvät. Niin pitääkin. Se maailma on usein esillä liike-elämästä yhteiskunnan kannalta keskustellessa. Vaikka yleisen vaurauden kannalta tärkein sektori ovat PK-yritykset. Ne synnyttävät keskiluokan. Ne työllistävät. Ne joustavat ja kykenevät monesti - ainakin halutessaan - ihmislähtöisempään toimintaan.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:17 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Friday, March 10, 2006

Viikonloppuvisa 2

Ettei teidänkään elämänne niin helppoa olisi, tunnistakaa biisi oheisen vihjeen perusteella.

tätädää tätätädää tätädää däädää

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:01 PM :: 9 ajatusta Spottaa

Thursday, March 09, 2006

Ympäristön merkityksestä

Perkkaalle puuhastellaan sitten 90.000 kerrosneliömetrin vapaa-ajan keskusta elokuvateattereineen, vesipuistoineen ja laskettelurinteineen. On mielenkiintoista nähdä miten yleisö ottaa sen vastaan, jos se edes toteutuu.

Evata Development Oy hakee parhaillaan operaattoireita ja sijoittajia. Valmista pitäisi olla jo 2008. Siihen en jaksa uskoa. Epäilen myös, että paikka luottaa hulppeisiin puitteisiinsa, eikä panosta palveluun liikaa. Hintataso tulee epäilemättä olemaan suolainen, joten en usko pääkaupunkiseudun kuluttajien innostuvan siitä ilmiömäisissä mittasuhteissa.

Alle jää yksi taimenen luontainen kutupuro, joten nähtäväksi jää, miten rakennuttaja aikoo huomioida yhden melko pienen, mutta varmasti lujaa taistelevan intressiryhmän.

Nähtäväksi jää, kuinka homma onnistuu. Kotimarkkinoilla kyseisen rakennuksen rooli on varmasti muuta kuin lomanviettopaikka. Tähän mennessä suunnitelmat eivät vaikuta paikan olevan kovin lapsiperhe ystävällinen. Xtreme-väestölle on turha tarjota elämyksinä aivan mitä tahansa. Joten mistä asiakkaat.

Ja vastapainoksi jotain ihan muuta.

Osui eilen silmiini HP:n tiedote eräässä kodinkone liikkeessä. Retoriikan veijarit hallitsevat, vaikka tuotteissa on huomattavia laatuongelmia. Sisällöllisesti tiedotteen anti oli se, että takuuhuoltoon menevää laitetta ei enää haeta asiakkaan kotoa lähettipalvelun toimesta, vaan se tulee asiakkaan itse postittaa maahantuojalle.

Hauskaa tässä on se, että HP väittää näin palvelevansa asiakasta paremmin. Haluan nähdä kuinka autoton kuluttaja kantaa jotain suurikokoisempaa laitetta etsien rankasti karsitusta postikonttoriverkostosta vielä toimivaa pistettä. Kaupungissa moinen ei ehkä tunnu ongelmalle, mutta sattuu maassamme olemaan kolkkia, joissa lähin posti on useamman sadan kilometrin päässä. Palan mielenkiinnosta kuulla, kuinka näille ihmisille myydään uusi, paremmin palveleva malli.

Kevennykseksi.

Valtalehtemme, valtakunnallista leikkivä helsinkiläinen ilmeisesti karsii kustannuksia ja sitä myöten verbin monikkotaivutuksien käyttöä. Tai sitten Samilla ja Jarkolla on huomattavasti yleisesti tunnettua syvempi yhteys. Ehkä he ovatkin saman olennon eri ilmentymiä.
Vancouverissa pelaa ennestään Sami Salo ja Jarkko Ruutu.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:42 PM :: 3 ajatusta Spottaa

Wednesday, March 08, 2006

Vastuusta ja vapaudesta

RNO:n Pia Rautakorpi-Hannula kirjoitti lähes 40 markkinointia ja mainontaa Suomessa valvovasta viranomaisesta. Täyttä asiaa. Meillähän kontrolli on perinteisesti ennaltaehkäisevää ja lakien sekä asetuksien määrittelemää. Yrityksille ei anneta vapautta ja kyllähän sen tietää, että moisessa tilanteessa vastuunkantaminen on nihkeää. Valtiokin pitää ihmisiä tyhminä. Ehkä on liikaa toivottu, että joskus kontrolli yhteiskunnassamme kohdistuu vastuun kantamiseen, ei tekemisen rajoittamiseen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:27 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Futurama

Mitä haasteita verkkoviestinnän kehitys asettaa markkinoinnille? Periaatteessa ei mitään, mistä ei selviäisi jos asioita tekee oikein jo nykyään. Valitettavaa on, ettei asia ole aivan niin yksioikoinen. Tieto paitsi siirtyy jatkossa paitsi entistä nopeammin, myös entistä tarkemmin luokiteltuna ja määriteltynä.

Siinä vaiheessa kun puhelimen ja tietokoneen suurin ero on näytön koossa on digitaalinen kuvantunnistus ottanut huikean harppauksen. Kuluttaja, ihminen, kuka tahansa meistä voi ottaa mobiililla laitteellaan kuvan tuotteesta ja lukea samantien vaikkapa kuluttajaverkoston, johon hän kuuluu, mielipiteet tuotteesta. "Älä osta, takuu on perseestä", "Kallis ja toimii huonosti", "Maahantuoja ei vasta tiedusteluihin.." tai jotain muuta vastaavaa. Ostamatta taitaa jäädä.

Jyvät erottuvat akanoista ja akanoille ei jää juurikaan tilaa. WOM:in rooli ei muutu suuremmaksi, mutta suusanallinen tieto leviää nopeammin ja nopeammin. Riittää, että yritys kusettaa muutamaa asiakasta ja koko liiketoiminta kärsii.

Toisaalta tuota viestintää seuraamalla saadaan kultaakin kalliimpaa tietoa. Yksi sadantuhannen euron menetys saattaa olla lottovoitto. Ongelma tutkitaan, syyllisten sijaan ymmärretään ongelman syyn merkitys. Jos ongelma on todennäköisesti toistuva, poistetaan syy ja jatkossa säästetään huomattavia summia. Vaikka onhan syntipukin hakeminen inhimillisesti tyydyttävämpää. Se ei johda mihinkään.

Tulevaisuudessa siintävät myös hakukoneet, jotka hakusanan perusteella eri sisältöjen luotettavuutta painottaen keräävät yhteenveden kaikesta löytämästään. Autovalmistajan tekniset- ja elintarviketeollisuuden laatuongelmat tulevat väistämättä esiin, ylilupaukset eivät enää riitäkään. Toisaalta voihan kilpailija levittää disinformaatiota. Niillä markkinoilla on tilaa objektiivista tutkimustietoa tuottaville, riippumattomille yrityksille.

Toisaalta tekniikoilla tunnistetaan ihminen jo hänen lähestyessään myymälää. Asiakkuushistorian perusteella hänen ostomieltymyksensä tiedetään ja myymälämainokset kohdentuvat hänen kiinnostustensa mukaan, näkyen vaikkapa ostoskärryssä kiinni olevassa näytössä. Tiedot uutuuksista, tarjouksista, kaikesta. Sellainen mainonta, jonka tuotteet eivät häntä periaatteessakaan kiinnosta, ei häiritse häntä.

Ja visiointiahan voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Varmaa on, että kaiken mahdollistava tekniikka ei ole kaukana. Sitten kysytään luovuutta sen hyödyntämiseen. Voittaja on kuluttaja ja se, joka rehellisesti vastaa hänen tarpeisiinsa.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:29 PM :: 4 ajatusta Spottaa

Pikaisesti

Pikatoimeksianto. Aikaa 40 minuuttia. Tehtävänä luoda tekstit ilmoitukseen. Lystiä. Meni 35 minuuttia. Kiitos asiakkaalle, joka kiireettä säikähtäneenä tietämättään lateli puhelimessa elämänsä parhaan briiffauksen. Joskus näinkin.

Nyt pääni lyö tyhjää, kiitos kolmen tapaamisen ja eilisen semanttisen webin, automaattisen kuvantunnistuksen ja tiedon salaustekniikoiden parissa vietetyn illan ansiosta. Tajusin, että maailman tietotulva muuttuu yllättävän paljon, eikä lainkaan huonompaan suuntaan. Mediat määrittyvät sisältönsä ja brändinsä mukaan, eivät kanavansa. Koska kanavien rajat häilyvät hävitäkseen.

Huomenna aiheesta enemmän. Sitä odotellessa kannattaa pohtia vaikkapa sitä, että Valloissa aiotaan KAIKKI julkinen tila tulee automaattisen videovalvonnan piiriin.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 4:57 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Tuesday, March 07, 2006

Ei mitään tärkeää

HeyDay on vaivihkaa pistänyt sivunsa uuteen kuosiin. Siinä on sitä todellista art directionia. Art direction -termin uusi määritelmähän on Cafe Elviiran legendaarisilla lounastussessioilla syntyneen vitsin johdos. Art direction tarkoittaa mitä tahansa post it -lapun, teipatun pahvinpalasen, nidotun tuohisuikaleen tai muun vastaavan elementin käyttöä mainosmateriaalien visuissa.

Harmiton vitsi helpotti muuten työntekoa huomattavasti. "Pistä tohon vähän art directionia"-tokaisu ja AD ymmärsi välittömästi jutun jujun. Ei mitään "voisko siinä olla semmonen vähän niinkuin muistilappu diipadaapa"-liirumlaarumia.

Jep. Mutta siis, HayDeyn sivustolla oli lystiä käydä leikkimässä. "Lähetä meille terveisiä"-osiota olisin kaivannut. Melkein yhtä lysti oli fuusiossa edesmenneen Neljäntuuman toimiston liitutaulu. Naurettavaa, mutta lapsi on terve kun se leikkii.

Ei tällä erää muuta, varokaa tylsiä webitoteutuksia.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:19 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Vinha perä

Kaverini blogiin oli ilmestynyt merkintä. Ottaen huomioon säännölliset bussilakot, korostuu merkityssisältö.

"Huomenna bussikuskit menevät lakkoon. Ärsytti niin kovasti, että piti käydä ostamassa auto. Eipä tarvitse sitten enää jatkossa oikkuilevaan julkiseen liikenteeseen turvautua."

Markkinointiviestintäähän tämäkin on, kiertoteiste. Kaupunkien liikennesuunnittelu ei taida asettaa riittäviä laatukriteereitä alihankkijoilleen, joten joukkoliikenteen uskottavuus kärsii. Toiminnassa on siis tehty mahdollinen virhe, josta viestinnän kokonaiskuva kärsii.

Toisaalta ammattiliitolla on tulossa liittokokous, joten loppujen lopuksi homman nimi on pelkkä peli, jolla pyritään parantamaan omia asemia. Lyhytnäköistä. En ymmärrä, miten ammattiliiton johto luulee parantavansa asemiaan toimenpiteillä, jotka heikentävät ammattikunnan arvostusta. Olisiko lakon alkamista kannattanut siirtää ja pyytää uutta sovintoesitystä, jossa osa-aikatyö on huomioitu. Jos sellaista ei olisi tullut tai jos olisikin ja työnantajapuoli olisi sen hylännyt, olisi lakkoon ollut olemassa perusteet, jotka olisi voitu kommunikoida älykkäämmin.

Suurin voittaja on ajoittaisista ruuhkista huolimatta yksityisautoilu. Mutta missä ovat autoliikkeiden nopeat taktiset toimenpiteet.

Ja hänen ostamansa auto, siinä on vinha perä.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:46 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Mainosraati 5

Viisi on hieno luku, sillä ilman Timoa ja Eeroa olisi veljeksiä ollut seitsemän sijaan viisi eräässä klassikkoteoksessa. Kotimaisen kirjallisuuden kunniaksi mainosraati maistelee tänään ulkomaalaista keinosokerivettä Pepsin mainonnan muodossa. Hörpyn saatte tästä.

Miltä spotti maistuu? Onko jälkimaku kirpeä, makea vai laimea?

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:26 AM :: 7 ajatusta Spottaa

Monday, March 06, 2006

Ajattelun katalyytit

Menneessä elämässäni toimistossamme oli lähes jokaisella oma huone. Järjestely toimi hyvin. Sisustus oli jokaisella omannäköisensä, yleensä omannäköisensä kaaos. Työtilaani hallitsivat Penalta etumaksuna saadut stereot, joista raikasi hilpeä metallimusiikki. Osan mielestä huoneestani ei kuulunut mitään melodista. Niin tai näin, musiikki oli ja on edelleen keskeinen osa ajattelemiseeni tarvitsemiani asioita.

Joten, eräänä päivänä ympäriltä katosivat seinät ja ajattelu tyssäsi. Tuijotin muutaman päivän tyhjää näyttöä, kunnes hankin kuulokkeet. Johto oli sitä mieltä, ettei äänien täyttämässä maailmassa voi keskittyä ja vittuuntunut siitä, että puhutellakseen minua tuli käydä koputtamassa olkapäähän. Sitten eleltiin ilman musiikkia. Seurauksena oli se, että huomattava osa ideoista syntyi muualla kuin töissä. Työmatkat aamuin illoin, lounastauot, kahvitauot kesäisessä Eirassa - kaikki ideoiden runsauden sarvia.

Mieleinen ympäristö, myös ääniympäristö on yksi ajattelun katalyytti.

Olen havainnut, että ajatuksen lentoon vaikuttaa suoraan myös työmatkan sujuminen tai sujumattomuus. Eilinen oli karmaiseva. Lakon uhrina kahden tunnin luoviminen pitkin poikin pääkaupunkiseutua ainaisessa harmaudessa jätti jälkeensä mielentilan, joka jatkui koko päivän. Toisaalta tänään ihana yksityisautoilu, mieleinen musiikki ja aurinko ovat täydellinen vastakohta eiliselle. Ajatus lentää.

Päivä alkoi muuten loistavalla suorituksella. Kävin ostamassa evääksi eines maksalaatikon. Kaupassa ei näkynyt ketään. Odotin kassalla neljä minuuttia. Yskäisin äänekkäästi. Myymäläpäällikkö ilmestyi jostain hedelmähyllyjen välistä. Ja käänsi asiakkaan pettymyksen tyytyväiseen hymyyn hyväntuulisella ja reippaalla jutustelullaan siitä, että hänen pitäisi hankkia myymäläänsä soittokello kassalle. Joskus pienet asiat erottavat keskinkertaisen ja hyvän.

Voimakas huominen, ylivoimainen ylihuominen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:49 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Kauppa se kannattaa?

Kesko soutaa ja huopaa. Olisiko syynä taannoinen erityisesti CM-kauppiaiden voimakas vastustus ketjuohjauksen tiukentamista kohtaan ja Keskon johdon siitä nenäänsä vetämät arvovaltaherneet - jokatapauksessa pian Kesko alkoi toteuttamaan strategiaa, jossa ketjun omistamia liikkeitä oli avattiin kiihtyvää vauhtia.

Pian oli Cassaa ja Pikkoloa, jälkimmäisiä sekä ketju- että kauppiasvetoisia. Sitten Pikkolot siirrettiin Pikoil Oy:lle, josta Kesko ja Fortum omistivat molemmat puolet. Tämä oli selkeä vastaveto ABC-asemien ylivoimaan (joiden nimi on hyvä esimerkki siitä, että hätäisesti kyhätty työnimi toimii vallan mainiosti, ilman kymmenien tuhansien eurojen suunnittelukustannuksia).

Nyt suuntaa taas muutetaan ja kaikista liikkeistä tehdään kauppiasvetoisia. Mikä sinänsä on hyvä asia. Jos linjalla pysytään. Keskon vahvuus on nimenomaan kauppiasvetoisuudessa.

Keskustelin muutamankin K-kauppiaan kanssa viikonloppuna Keskon markkinoinnille antamasta tuesta. Jokainen heistä hämmästeli Plussa-korteilla kerätyn informaation hyödyntämisen luvattoman heikkoa tasoa. Eikä kauppiaiden aloitteellisuus auta asiassa tyhjää enempää. Vaikka he haluaisivat tehdä esimerkiksi erikoistavaroiden osalta hyvin kohdistettua suoraa digipainoa hyödyntäen.

Koitti muuten viimein autuus. Jossain oivallettiin ploplessiivisten plussapisteiden kommunikoinnin vaikeus ja naurettavuus. Nesteen aseman pihassa olevassa lakanassa luki "Plussaa jopa 5%". Pisteet: SOK:n copy 5, Keskon duunari 0. Toivottavasti oivallus ei tullut liian myöhään.

Vielä kauppaa sivuten pari riviä, muutaman kuukauden takaa.

Kauppa kuvittelee olevansa korvaamaton. Jakelutiehen kyllä suunnitellaan valtava määrä toimenpiteitä, mutta homma pistetään yleensä seis siinä vaiheessa kun kauppa näyttää kämmentä. Joko torjuvasti tai rahaa vaatiakseen. Toisaalta SOK:n järjestelmä ei tehokkudessaan anna myöten kovin suuria myymäläjärjestelyjä vaativille jakelutien toimenpiteille. Keskolla on taas edessään haasteita ja kauppiaskenttä on kirjava, joten organioistu lähestyminen kysyy luovuutta myös sisäänmyyjiltä.

Toisaalta, vaikkei kauppaan pääsisi, kaupan eteen voi mennä aina. Sitä ei voi estää kukaan. Ja myymälätoimenpiteissä on huomattavia mahdollisuuksia myös kiertoteitse. Jakelutien hallintaan tähtäävät toimenpiteet voi tehdä myös muualla. Toisaalta siitä on lyhyt matka etsiä korvaavia jakeluteitä jäykän ja sanelevan kaupan sijaan.

Huomioitava on sekin, että valitettavan usein jakelutientoimenpiteet ovat joko kaupanpäälisiä ja hintapromootioita. Eipä niillä juurikaan juhlita ja kumpikaan tuskin vie yhtään brändiksi laskettavaa tuotemerkkiä eteenpäin.

Jakelutie huutaa luovuutta. Ja toisaalta etukorttipelin mahdollisuuksia hyödynnetään todella heikosti. Logistiikassa kauppa on murtanut – omaksi edukseen – perinteisen jakeluketjun raja-aitoja. Koska sama tapahtuu markkinoinnissa?

Kirjoitti Antti Huttunen @ 8:45 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Hajaintoja

Hehän ovat kuin kaksi marjaa, nimittäin LomaSuomi -lehden ja Kampin keskuksen liikemerkkien koristuksena olevat punaiset pallot. Läheltä liippaa myös pallo edam, puolukka, karpalo ja horisontissa siintävä aurinko.

Voitto mainoselokuvakilpailun tuomariston jäsen Ari Tuuli tuumaili kotimaisten TV-spottien osalta seuraavaa: "joistakin jäin kaipaamaan selkeämpää yhteyttä mainostettavaan brandiin ja tuotteeseen, hieno elokuva ei yksin riitä.". Mitään lisäämättä, mitään poistamatta totuuden sanojahan mies puhuu.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:35 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Friday, March 03, 2006

Viikonloppuvisa 1

Jottei elämä olisi liian helppoa saati passivoivaa, ruokkikaa aivotoimintaanne ja ratkaiskaa Viikonloppuvisan veikeä arvoitus. Nopein oikeinvastaaja saa tuotepalkinnon. Pidemmittä suoraan toimintaan:

Mikä on 6413600006589

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:03 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Tuloksia

Pohdiskelin kaipaavani työrintamalla jotain haastavampaa. Laittakaa tarjouksia tulemaan. En usko, että kukaan rohkenee ottaa yhteyttä. Eihän asioita näin voi hoitaa. Mutta kokeillaan.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:45 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Perjantaihartaus

Koira oli repinyt Markkinointi & Mainonta lehden. Epäilen, että se osaa lukea. Jokunen hyvä ajatus ja terävä huomio oli mukaan taas kerran eksynyt, mitä jäänteistä pystyi analysoimaan. Erityisesti pidin mielipide palstalla herra en-nyt-muista-kenen-mutta-tarkastan-asian Jari Parantaisen ajatuksista. Kannattaa lukea, en ala referoimaan, koska koko teksti on loistavaa asiaa ja kontekstista irroittamalla teen vääryyttä sisällölle.

Myös Tequilan Häkkinen on oikeilla linjoilla. WOM lakaisee infoähkyn keskellä mainonnalla lattiat ja kuistit. Ei hän nyt aivan noin sanonut. Sentään.

Yllättävä havahtumisen hetki oli pastellitaivasta tuijotellessa tiedostaa, kuinka rutinoitunutta ja samoja latuja kulkevaa pääosa liike-elämästämme on. Kaavoja ja rajoja rikkoville naureskellaan, "annetaan poikien yrittää" ja muuta vastaavaa. Sittenkin kun se, joka rohkenee erottua massasta menestyykin, leimataan tämä markkinahäiriköksi. Näin se menee.

Ai niin, Fordin pääjohtaja oli tietämättäni ja minulle ilmoittamatta linjannut yrityksensä kurssia hieman. Aivan oikeaan suuntaan. Ja media teki sen, mitä media osaa, haki kielteiset uutiset. M&M ihmetteli asiaa. Toisaalta, media esitti vain sen, millä on uutisarvoa. Ei uutisia välittävien viestimien pidä olettaa analysoivan yritysten strategisia linjauksia. Noin pääsääntöisesti. Tai ei moinen ole ollut tapana.

Ja toisaalta, ketäpä se kiinnostaa. Ei ainakaan ennen kuin Ford tuo markkinoille auton, jonka rinnalla kaikki muut tuntuvat auttomattoman huonoilta. En usko moisten erojen olevan enää mahdollisia. Eikä niitä mielikuvin rakenneta. Tai se on epätodennäköistä. Jos vaikka ensin kehitettäisiin auto, jossa elektroniikka toimisi ja joka kestäisi ajaa ilman suurempia remontteja sen 300tkm. Voisin ostaa sellaisen.

Mitäs tässä enää muuta, omaa kakkua leipomaan, korviin tulpat, jotteivät rajoittuneiden puheet "eihän tätä näin voi tehdä, ei ennenkään..." häiritse keskittymistä ja kohti uusia haasteita. "Ai miksi ei" virneen kera on muuten yksi mielisanontojani.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:26 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Mainosraati 4

Perjantai yllättää aina. Tuskin olette ehtineet toipumaan Vasemmistoliiton dramaattisista puheenjohtajasäädöistä, kun Mainonta on syvältä -blogi heittää teidät neljännen kerran Mainosraadin kurimukseen.

Tällä kertaa verenhimoiset kriitikot vapautetaan autuaasti omaa elämäänsä elelleen Saarioisten spotin kimppuun. "Meidän äitipä tekee teidän kaikkien äitien ruoat" ja somat nyökytykset valloittavan hymyn kera päälle. Ei pitäisi olla epäselvää, mikä spotti on tähtäimessä. Tästä näet sen.

Nyt minulle on ilo luovuttaa puheenvuoro teille, taas kerran. Näyttäkää niille!

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:07 AM :: 9 ajatusta Spottaa

Kirjoitusjumi

Upeaa, ensimmäinen writer's block tämän blogin historiassa, mutta niin vain tilanteen toteuttamalla tyhjä tekstikenttä on muuttunut täydemmäksi.

Muistan kuinka erään entisen toimiston luovajohtaja viimein 10 vuoden yrittämisen jälkeen pääsi kilpaan eräästä markkinoidemme merkittävimmästä autotilistä. Kuinka ollakaan seuraava vaihe oli totaalinen tyhjyys. "Mitä nyt?", hän kyseli itseltään. Kaikki oli mahdollista, piti vain siirtyä toteuttavaan vaiheeseen. Asiakas toivoi uutta, erottuvaa mainonnan linjausta, jotain ihan erilaista kuin aiemmin markkinointiorganisaatiota pyörittäneen mainoskonsultin perinnöksi jättämä linja oli.

Tiimin muut jäsenet, kaksi AD:ta ja yksi copy sitten esittivät arviolta 20 vaihtoehtoista konseptia, joista jokainen tyrmättiin yksi kerrallaan. Liian rohkeita, liian erilaisia, liian sitä ja liian tätä. Lopulta toiseksi viimeisenä, hyvin pitkänä iltana luovajohtaja sitten täräytti oman näkemyksensä. Kaikki nyökyttelivät varovaisesti toisiaan epäuskoisina katsoen.

Se oli yksi niitä hetkiä kun myötähäpeästä teki mieli painua maan alle, mutta ei ennen kuin puheenvuoron oli kuunnellut loppuun. Linja oli täsmälleen sama kuin aiemmin, hieman faceliftattu. Tärkeintä oli, että asiakas olisi kaikesta samaa mieltä.

Kaksi viikkoa myöhemmin voittaja ehdokkaaksi paljastui asiakkaan jo entuudestaan käyttämä toimisto. Linjaus oli lähes täsmälleen sama kuin "Ei automainontaa nyt noin voi tehdä" -syyllä jyrätty AD:n ehdotelma.

Katsokaa automainoksia. Tai kellomainoksia. Molemmissa toistuvat samat kliseet, samat aiheet. Ainakin Suomessa. Lokalisoitu TV-spotti ja printtiä, suoraluukutus ehkä netin tuella. Ja siinäpä se.

Olisi hauska tietää, millaisia tuloksia saavutettaisiin "meillä on tämän verran rahaa käytettävissä yhden auton myymiseksi" -ajattelulla ja kaavoja rikkovilla keinoilla.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:01 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Thursday, March 02, 2006

Kyseenalainen organisaatiomalli

Kyseenalaistin perinteistä mainostoimisto-organisaatiota toiminnallisena välttämättömyytenä tänään bussimatkan ratoksi. Taas kerran hain analogioita rakkaasta viihdeteollisuudesta ja sieltä tarkemmin tuottajan tai tuotantopäällikön toimenkuvista. Muutama mainosfilmejä tuottava lafka toimiikin varsin mukavasti tuottajavetoisesti. Miksei markkinointiviestinnän suunnittelu voisi toimia vastaavasti.

Ehkä osa siitä siirtyykin tuottajavetoiseen malliin, jossa pieniltä toimistoilta ja freelancereilta ostetaan tilanteen mukaan eri osa-alueiden paras osaaminen. Tuottaja / tuotantoyhtiö pitää langat käsissään ja kaikilla on hauskaa. Paitsi keskisuurilla toimistoilla. Koska onhan niiden kakulle siinä vaiheessa tullut hyvin fleksiibeli organisaatio, jota vastaan vanhanaikaisella kulurakenteella kilpaileminen on vähintäänkin vaikeaa.

Moinen toisi mainostoimistopalvelut myös lähemmäs pk-sektoria. Toimiston ei tarvitse kattaa hinnoittelulla raskasta kulurakennetta. Samansuuntaisia ajatuksia on markkinoilla jo esiintynyt, tuloksia en ole vielä nähnyt. Viiden vuoden sisällä niitä näkyy väistämättä.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:36 AM :: 7 ajatusta Spottaa

Naisten ja nuorten iltapäivälehdet

Mielenkiintoista, että iltapäivälehdet jatkavat valitsemallaan linjalla ja tuovat markkinoille erilaisia rinnakkaisjulkaisuja, jotka enemmän tai vähemmän kytkeytyvät emäänsä.

Jos ihminen haluaa laadukkaan aikakauslehden, niin taitaa olla valitettavan tosi, ettei iltapäivälehden nimeen kytköksissä oleva julkaisu tähän tarpeeseen vastaa. Varsinkin, jos laadukkaan aikakauslehden irtonumerosta on totuttu maksamaan viitisen euroa ja nyt samaa tarjotaan emälehden kanssa paketoituun parin euron hintaan. Toki tavoite on selkeä, lisämyyntiä nykyisillä lukijoillä ja toisaalta saada sen toisen lukijat valitsemaan oman talon lehti.

Irtonumeromyynnissä tullaankin siihen, että lehtitalon kelpaa paukutella henkseleitään suurillakin painoksilla. Todellinen lehtimyynti onkin asia erikseen. Esimerkkinä eräs musiikkilehti, jonka painoksesta jopa kolmannes jää myymättä. Lehtitalon kannalta tarkastellen tilaajat ovat varmin tulonlähde tilaustuottojen takia ja toisaalta suuri tilaajakanta tekee lehdestä myös kelvollisen mainosmedian. Mitä pienemmistä lehdistä on kysymys, sitä merkittävämpään rooliin tilaajakunnan suuruus nousee.

PK-sektorilla on kohtuullinen joukko inserttejä pääsääntöisesti käyttäviä mainostajia, jotka ostavat mediatilan vain tilaajille menevästä erästä. Eli näitä mainostajia ei haeta.

Toisaalta uutuus on kelvollinen haastaja naistenlehtien irtonumeroille, jotka tätä nykyä löytyvät samoista lehtitelineistä iltapäivälehtien kanssa liki kauppojen kassoja. Ehkä isku halutaan kohdistaa siihen saumaan.

Olisiko lopulta rohkein veto kannattavin? Nuoret tilaavat yhä vähemmän lehtiä. Uusi iltapäivälehti, vaikkapa tyyliin Presso -toteutettuna, euron hinta ja ei mainintaakaan IS tai IL tuotemerkistä. Isku jonnekin Helsingin Sanomien rinnalla olevaan tyhjyyden ja iltapäivälehtien heikon sisällöllisen annin väliin. Tasokasta journalismia ja turhat julkimot pois. Juttuja, joiden lukeminen oikeasti kiinnostaa. Siis sellaisia, joilla on muutakin kuin viihteellistä arvoa. Tätä nykyähän iltapäivälehdet tekevät uutisista kaupallista viihdettä. Oli varsin makaaberia katseltavaa kuinka tsunamista tehtiin viihdetuote.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:10 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Wednesday, March 01, 2006

Maantiedettä ja TESsiä

"Pääkaupunkiseudun isot mainostoimistot elävät mukana globaalissa murroksessa ja joutuvat tehostamaan toimintaansa. Ammattitaitoiset pienet toimistot tulevat saamaan paljon merkittäviä asiakkuuksia - osaaminen ratkaisee, ei toimiston koko tai osoite",sanoo Lowela lahtelaiseen MBE:hen loikannut Pekka Hamberg Markkinointi & Mainionta -lehdelle. Erityinen huomio kannattaa osoittaa sitaatin viimeiselle lauseelle. Onhan jo ajatus osoitteen ja toimiston osaamisen korrelaatiosta täydellisen absurdi.

Valokaapelilla tuhdimpikin informaatiomälli vilahtaa toiselle puolelle Suomea muutamassa hetkessä. Enkä usko, että suunnittelun tapahtuminen Helsingin ydinkeskustassa takaa itsessään yhtään onnistuneemman lopputuloksen. Onkin huvittavaa, ettei pohjoisen alhaisia tilakustannuksia kyetä hyödyntämään millään tavalla.

Toki ydinkeskustassa toimiminen tarkoittaa liikkeen keskellä sijaintia, mutta toisaalta, neukkareita sieltä kyllä pystyy vuokraamaan lyhyempäänkin tarpeeseen. Ei tarvitse ytimessä pääkonttoriltaan liikkuvan markkinointipäällikönkään pitkälle lähteä. Unohtamatta ytimen loisteliasta parkkipaikkatilannetta.

Ehkä kysymys on siitä, että toimistoilla on valtava henkinen muuri, jonka rikkomiseen ei rohkeutta riitä. Bob siirtyi lauttasaareen, eikä asiakkuuksia muuton myötä kadonnut. Ja reunamilta keskustaan ja takaisin jojoileva työmatkaliikenne syö tuhottomasti aikaa. Missä ihmeessä on tehokkuus?

Alan TES tuntuu olevan täyttä utopiaa. Hassua, se olisi myös toimistojen etu. Varsinkin jos pohjoinen-etelä-akselia ryhdytään hyödyttämään. Hyödyntämättömän tekijäreservin ohella on fakta työntekjä pärjää kehien ulkopuolisella alueella pienemmällä palkalla, elää jopa paremmin kuin pääkaupunkiseutulainen suuremmalla. Eikä väheksyä sovi sitäkään, että muut kuin toimistojen tähdet saisivat jonkin asteisen henkisen rauhan ja sitä kautta työntekoon keskittyminen tehostuu.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:31 PM :: 6 ajatusta Spottaa

Hajalaukauksia

Virtanen seikkailee nyt sekä Toimihenkilöunionin kampanjassa että Bekostrogin tai vastaavan B-vitamiinin TV-spotissa. Eihän siinä mitään. Taas kerran olisi lystiä tietää yhteensattumaan johtanut avainärsyke. Ehkä sitten ymmärtäisin, miksi Silmäaseman ammattisukeltaja spotti on lähes täsmälleen sama kuin eräälle kilpailevalle optikkoliikkeen pitchattu luovatoteutus. Ekan kerran spotti pyöri presentaatiota edeltävänä iltana. Hieman vitutti.

Maikkari puolestaan harppasi pitkän loikan kohti valoisampaa tulevaisuutta. Avaamalla maksuttoman nettitelevision pitää se väistämättä paremmin pintansa maksullisia kanavia vastaan. Samalla se integroi television ja verkkoviestinnän entistä lähemmin toisiinsa. Vielä kun yhtiö onnistuu mobiilipuolella, näyttää kristallipallo sen olevan merkittävä media vielä tulevaisuudessakin.

R-kioskin spotti osaa viehättää kerta toisensa jälkeen. Tiedättehän, nuori jannu menee ostamaan kortonkeja, mutta ei tahdo saada sanaa suustaan. "Ma... ma.. mars-patukka" ja sitten koko litania Ärrän tuotteita perään, Magic-paketti ja täysi rivi lottoa. Ei mikään mullistava idea. Hyvä niin, "uutta" ja "mullistavaa" ei haettu väenvängällä, vaan luotiin toteutus, joka palvelee asiakkaan etua. Loistava, myönteinen, tuotelähtöinen ja mieleenpainuva spotti, joka voisi olla elävästä elämästä.

Mahtoi olla pettymys blogiini päätyminen sille herralle (?), joka googlesta hakusanoilla: "Maksullista seuraa helsinki" tänne päätyi. Tämä seura maksaa nelosella alkavan summan, eikä siihen kuulu seksipalveluita.

Eilen puolitajuttomassa tilassa havahduin uuteen Sotkan spottiin. Valitettavasti en ole nähnyt sitä vielä kokonaan, jotta voisin kommentoida, toimisiko se nyt. "Ainoastaan itsetekemällä saa halvemmalla kuin Sotkasta" oli toimiston suunnittelijoiden kiteytys. Siitä saisi herkullisiakin toteutuksia. Otetaan satunnainen hippi ja laitetaan se tekemään höylätavarasta pöytä, aikaa 5 tuntia ja koostetaan mesevimmät "vasara menee sormille" -kohtaukset ja varmasti "kun tekee ite, saa justa semmosen kuin tulee" -lopputulos spotiksi. Realityä katsokaas, se on nyt pinnalla. Vai oliko se jo vuosi sitten?

Puolitajutontila oli suoraa seurausta kokeilusta vähentää päihteiden käyttöä ja katsoa sen vaikutusta omaan luovuuteen. En suosittele dramaattista 8 mukillisesta 2 tiputtautuimista kenellekään kahvinjuojalle. Päivä menee pilalle ja keskittyminen herpaantuu. Bonuksena tosin saa kunnon mainoskarpaasin vittumaisuuden, kylmän hien ja tärisevät kädet.

Huomenna taas enemmän asiaa. Nukkukaa hyvin, markkinat eivät nuku koskaan.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:25 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Ensin halpa, sitten hyvä

Brändien viehätyksen pitäisi johtaa siihen, että samasta tuotteesta on mahdollista saada mielikuvallisen lisäarvon edesauttamana parempi hinta. Toisin sanoen, sitä kautta pitäisi löytää immuniteetti hintakilpailulle.

Mainostoimistot kertovat rakentavansa brändejä. Bullshit, ne voivat auttaa brändin rakentumisessa, mutta täydellistä hallintaa sillä sektorilla ei ole mahdollista saada. Vähintään puolet, todennäköisesti äärettömästi enemmän riippuu lopulta siitä, kuinka kuluttaja kohtaa ja kokee tuotteen. Mainonnan rooli on luoda odotusarvoa ja toisaalta aikaan saada assosiaatioita vaikkapa lifestyle-säätöihin. Odotusarvojen muodostaminen on luo pohjaa, jolle brändi voi kehittyä - tai olla kehittymättä. Assosiaatioiden tiellä sitä voi yrittää ohjailla. Mutta sepä ei olekaan helppoa.

Samaan pakettiin yritetään laittaa usein liikaa. Homman pitäisi miellyttää kaikkia ja selkeän viiteryhmän valinnan pelätään karkottavan massat ja peikkoja on kaikkialla. Hauskaan ideaan ei saadakaan kytkettyä tuotetta, kuluttajia aliarvioidaan, asiakas haluaa mukaan kaiken mahdollisen. Suunnittelijat pitävät mustasukkaisesti kiinni omista ajatuksistaan. Melkoinen sekasotku ja usein vielä kuviota sotkee yritys oikaista ohi perussuunnittelun luovaan ratkaisuun. Siinäpä onkin pohtimista, miten sanoa asia, kun ei ole ruotinut, mitä pitäisi sanoa ja miksi.

Jokainen toimisto sanoo taatusti hallistevansa kaiken. Oikeasti se joukko on huomattavasti pienempi. Taloudelliset resurssit sanelevat sen, ettei jokaista välivaihetta ole mahdollista tehdä riittävällä antaumuksella. Tai jos on, se on suunnittelijoiden selkänahasta ynnä yöunista kaikki. Tai sitten toimisto on todella onnekas.

Mitä enemmän toimistot kilpailevat hinnalla "käytämme vähemmän työtunteja"-tehokkuudella, sitä pahempia harhalaukauksia ammutaan. Tässä syyttävä sormi osoittaa siis myös mainostoimistopalveluiden ostajia. Missä vaiheessa unohtui, että "halpa ja hyvä" tarkoittaa lähes poikkeuksetta "ensin halpa ja sitten hyvä"-ostamista. Tai sitten täytyy tyytyä mihin saa, olla hiljaa omasta virheestä ja toivoa, ettei kukaan muu sitä huomaa.

Jos kaveri myy halvalla, totta kai oma peli saattaa unohtua ja hinnasta on valmis nipistämään. Millä seurauksilla? Oman mainostoimiston hintaimmuniteetti on mennyttä, tehokkuus tarkoittaa samoilla resursseilla parempien tulosten sijaan samoja tuloksia vähemmillä resursseilla ja kierre on valmis.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:25 AM :: 1 ajatusta Spottaa