Thursday, January 31, 2008

Näkökulmia

Huuh. Voiskai sitä välillä jotn blogata, kun aihettakin tuntuu olevan. Suurimpana affordanssina tähän tänään vastaan tullut uutinen siitä, kuinka Jere Karalahdella on vaatesponssi oikeuteen. Oletettavasti huomattava näkyvyys kohtuullisen pienillä kustannuksilla.

Jos huomioi Zoo York -brandin, niin ihan relevantti lähestyminen aiheeseen. Ja äärimmäisen ennakkoluuloton. Todellista guerillaa. Tietty hommasta ja sen etiikasta voi urputtaa, mutta samalla kannattaa muistaa, ettei Karalahti ole syylinen tai syylistynyt mihinkään, ennen kuin oikeus sen toteaa.

Lehtipuolella kuplii. Pingstatessa parjatun M&M:n brändinumeron aiheuttama kutina osoittautui jonkinlaiseksi ensioireeksi siitä, mitä tuleman pitää. Mömmö muuttuu leikatuksi tabloidiksi. Samaan syssyyn verkkosivut paukautetaan uusiksi. Toivottavasti myös sisältö skarppautuu pari astetta.

Kauppalehtikin pisti verkkosivunsa uusiksi. Tältä se näyttää. Nyt sitä viitsii lukea. Ennen oli vähän niin ja näin. Toteutus oli ankea. Onhan toi aika Taloussanomat.fi, mutta ei liikaa. Noi talsan etusivun mainokset on välillä snadisti ärsyttäviä. Ehkä niihin tottuu. Vituttaa vaan, kun vasemman yläkulman logosta yrittää palaa yleisnäkymään, niin aina iskee mainosta silmille. Mähän oon nähny sen jo. Toistossa lienee tehoa, rupee kyrsimään enemmän. Hihihii. Ja silleen.

Joo niin. Nyt niin kovasti puhututtava, hiilidioksikohkaamiseen mennyt ympäristönäkökulma mainonnassa on otettu tarkasteluun.

Mitäs muuta. Käsissä on viipynyt parikin kirjaa, joita voi suositella kaikille alalla työskenteleville. Tosin epäilen, että niistä oikeita oivalluksia saavia ei niin hirvittävän paljoa ole. Toinen on Tommy Helstenin Saat sen mistä luovut.

Ja sille vastavoimaksi Sata tapaa tappaa sielu. Ensinnäkin niiden kautta oppii uutta ihmismielestä, löytää erilaisia näkökulmia siihen. Ja toisekseen molemmissa erittäin paljon merkityksellistä asiaa ihmisen suhteesta toiseen objektiin ja näiden välisestä vuorovaikutuksesta. Hämmentävää on, että narsististesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen käyttäytymisessä on huomattavia analogioita monen yrityksen toimintaa.

Vastaavia ajatuksia herätti taannoin vastaan tullut teksti. Siinä käsiteltiin erästä suurta uskontoa (googlaa timebomb suomeksi +wordpress. Sen lukeminen herätti koko joukon ajatuksia. Ohessa muutama pointti pitkästä tekstistä

"Eräs kunniakoston kulttuu­reihin liittyvä piirre on yhtei­söllisyys. Näissä kulttuu­reissa ihmisiä kan­nuste­taan näkemään itsensä pikem­minkin ryhmän jäseninä kuin yksilöinä, ja hei­dät pyritään saa­maan luopumaan aikeista käyttäytyä tavalla, joka voisi uhata kunnian pe­rustana toi­mivia yhteisön perin­teitä, kuten esimerkiksi näkemyk­siä siitä, mikä on soveliasta ja mikä ei ole soveliasta omalle suku­puolelle tai per­heelle: yhteisön kunnian säilyttämistä pidetään tärke­ämpänä kuin yksilönva­pautta ja hen­kilö­kohtaisia oikeuk­sia."

"Vai­noharhaisesti syyllisiksi omiin ongelmiin nähdään sellaiset yksilöt ja yhteisöt, jotka edustavat toista arvo­maailmaa ja jotka siksi koe­taan muu­tenkin po­tentiaalisiksi uhkatekijöiksi omalle yhteisölle ja sen kun­nia- ja valtaraken­nel­mille. Kans­sakäy­mistä toisen­laisten arvojen edus­tajien kanssa pyritään karttamaan, eikä toisia kulttuu­reja ei suvaita, vaan niitä halveksitaan."

"Valehtelu yh­teisön sisällä ja valheellisen tai har­haanjohtavan kuvan anta­minen yhteisöstä ulko­puolisille ovat itsestään sel­viä ja hyväksyttyjä pii­lonor­meja kunniakoston kulttuu­reissa."

"Luonnollisesti he eivät hevin puhu julkisuudessa tavoitteistaan ja strategioistaan niin kauan kuin he tuntevat itsensä uhatuiksi, ja se mitä he puhuvat omissa oloissaan keskenään on jo­tain aivan erilaista kuin mitä he esittävät ollessaan uskottomien seurassa."


Ehkä mä olen naivi, mutta en suostu uskomaan, että jokainen kyseisen uskontokunnan edustaja tai edes enemmistö heistä olisi pahoja sikäli kuin tarkastelun suorittaa länsimaiselta arvopohjalta ja tarkasteltavana objektina on koko uskontokunta. Yleistykset on vaan vähän arveluttavia, etenkin kun arvostelun pohjana ei ole esittää tilastoa.

Jos poikkeaa vielä Sata tapaa tappaa sieluun, niin mielenkiintoinen ja käytännössäkin omakohtaisesti nähty ilmiö on se, kuinka yksi narsisti voi myrkyttää suurenkin yhteisön. Kenties riittävän korkealla pallilla istuessaan tällainen ihminen vaikuttaa hyvin suoraan siihen, kuinka kyseinen lafka kohtaa omat asiakkaansa. Ehkä. Ois jännä nähdä tutkimustietoa. On sitä turhemmastakin graduja väännetty. Mut lukekaa noi. Se on kivaa.

Niin ja loppuun suomiräbää. Sekä Asa että Pyhi pistää tulemaan alkukeväästä uutta plattaa. Täältä pääsette maistelemaan Pyhin hienoa sanataiteilua. Biittikin on raikas. Tuo mieleen limen. Sen hedelmän. En tiiä miks. Nää hersyvät assosiaatiot. Ja onhan sitä itsekin tullut pitkästä aikaa säädettyä jotain musan parissa. Siitä tuli aika kaunis. Kuulette sit, kunhan saan masterin issellein. Meikkis oottelee sillä välillä uusii käyntsäreitä. Woohoo.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:19 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Thursday, January 24, 2008

Hukkakontakteja

Talouuussanomaaat kirjootti tännään jotta markkinointiväki ei usko oman työnsä tehoon. Brittilafka oli kysellyt 3000 markkinointiammattilaiselta ympäri maailmaa, mitä he ajattelevat erilaisten markkinointikeinojen ja -kanavien tehokkuudesta.

Vastaajat arvioivat, että 65 % markkinointikuluista valui niin sanotusti kankkulan kaivoon. Se on melkoinen toivomuslähde se, nielee rajattomasti kolikoita. Mutta tässähän ei ole mitään uutta. Paremmasta kohdistamisesta ja mitattavuudesta on jauhettu ja tullaan jauhamaan edelleen. Varmaan maailman tappiin asti. Se on ihan oikein se.

Vois aloittaa tilastojen murskaamisella, segmentit relevanteiksi ja niin kapeiksi että hirvittää ja sitten strategiat kuntoon, niin voi napsahtaa vähän paremmin kohdalle. Olikse nyt David Ogilvy, joka tuumasi joskus tietävänsä, että puolet mainonnasta on turhaa, mutta ei sitä, kumpi puoli. Sääli. Instrumentteja kuitenkin löytyy. Mistä tuli mieleen tämä kiintoisa juttu. Ihmeellinen ja hieno tuo matematiikka.

Jännittävää, että b2b-puolella hukkaprosentiksi arvioitiin 45 %. Samalla jos miettii konventioita, niin onhan b2b mielikuvien tasolla tylsää ja insinöörimäistä. Onneksi se on vain mielikuva, ei totuus. Mutta luulisin eron selittyvän paremmalla kohdentamisella. Täytyy pureskella tarkemmin vähän virkeämpänä. Talsan artikkeli löytyy tästä.

Samaan aikaan kotimaasta tipahti tieto, jotta markkinointi on yhä leväperäisempää. Jännittävää.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:40 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Saturday, January 19, 2008

Yleiskatsaus

Näin vuoden alussa on jotenkin luonnollista pysähtyä vähän pidemmäksi hetkeksi katselemaan ympärilleen. Valitettavasti ajatuksia on niin paljon ja ne ovat niin abstrakteja, että joudun referoimaan kokonaiskäsityksen ihmiskunnasta melko oiottuun muotoon.

Vähän joka puolelta tulee uutisia talouden yskimisestä, kiitos vaan jenkkien sub-prime-säätämisen, mutta toisaalta, eihän nousu voi ikuisesti jatkua. Samaan aikaan öljyn hinta kekkuloi etenkin taaloissa mitattuna ennätystasolla. Rapakon takana on myös se valkoinen tönö, johon pitäisi jossain vaiheessa saada uusi isäntä.

Vastalääkkeenä tähän keskuspankit ovat kääntäneet korkotrendin hiljalleen laskevaksi. Samalla rahan hinta repeää, kun suurempia riskejä ottaneilta toimijoilta otetaan muita suurempi marginaali. Toinen rohto ovat sitten alennukset verotuksessa. Jokunen päivä sitten Jyrki Katainen väläytti mahdollisuutta luvattua suurempiin kevennyksiin. Ja mitä Jyrki edellä, sitä Yrjö W. nuorempi perässä.

Taloussanomat.fi kirjoitti eilen, että suhdanne taitteessa yritykset muuttuvat tylymmiksi. Esimerkkeinä mainittiin mm. Nokian päätös siirtää kännykkätuotanto Saksasta Romaniaan. Ja onhan kotimaassakin tipahdellut uutisia siitä, että tuotannollinen työ siirretään halvemman kustannustason maihin.

Tietysti se itkettää, mutta samalla sopii pohtia, millainen osuus nykynuorista korkeakoulutetaan. Se tarkoittaa väistämättä sitä, että tulevaisuudessa suomalainen osaaminen on, tai sen ainakin pitäisi olla ennen kaikkea vahvaa asiantuntemusta, tuotekehitystä ja johtamista. Kaikki niin korkeatasoista, että sillä elätetään nämä meidän 5,28 miljoonaa kansalaistamme, joista yhä suurempi joukko on eläkkeellä ja vastaavasti työttömien määrä alkaa hiljalleen lähentymään tasoa, joka on puhtaasti rakenteellinen ja siten erittäin haastavasti työllistettävissä.

Samaan aikaan maailman yli on pyyhkäissyt aalto, jossa kasvihuoneilmiö on muuttanut muotoaan luonnontieteellisesta teoriasta poliittiseksi hysteriaksi. Valitettavasti samalla tieteellisten argumenttien painoarvo on vähentynyt huomattavasti, koska politiikkaan tuntuu sopivan paremmin mustavalkoiseksi yksinkertaistettu ajatusmalli.

Globaalisti katsottuna ympäristöongelmat ovat pahemmat kuin koskaan aikaisemmin, mutta kaikki huomio tuntuu ohjautuvan hiilidioksidipäästöihin ja sen vaikutusta käsittelevien teorioiden pahimpiin mahdollisiin skenaarioihin. Sorry vaan, mutta hysteria laittaa ihmiset hölmöilemään.

Yritystasolla on aiemmin mainitun tylyyden lisäksi leimaavaa ympäristö- ja vastuullisuuskysymysten korostuminen. Siinä on hienoinen ristiriita. Suureellisten julistusten varjoon jäävät ne pienet konkreettiset asiat, jotka koskevat yrityksen koko henkilöstöä. Pienet asiat, joita mahtuu päivään paljon ja jotka voi tehdä paremmin. Vaikkapa materiaali- ja energiatehokkuus, jotka uskoakseni monessa tapauksessa edistävät myös taloudellista tehokkuutta. Ja mitä vastuullisuuteen tulee, niin ihmisten käsitteleminen vain kulueränä on jatkuvasti vaarallisempaa. Lopulta se tulee olemaan mahdotonta.

Sieltä, täältä ja vähän tuoltakin tippuu tasaiseen tahtiin uutisia, kuinka internet jyrää tasaisen varmasti muiden medioiden yli sekä mediakulutuksellisesti että markkinointi-investointien. Ja parin vuoden päästä taitaa käyttäjämäärä huitaista yli 2 miljardin. Ehkä kasvu on jopa nopeampaa, kun kehittyvien maiden käyttäjät pääsevät oikaisemaan ohi tietokoneiden ja siirtymään suoraan mobiilikäyttäjiksi päätelaitteellaan, joka on ennennäkemättömän suurella todennäköisyydellä Nokia. Summa summarum, mikä tahansa uutinen pyyhkäisee yli maailman koko ajan suuremmalla ja suuremmalla nopeudella.

Ihmiskunta on valtava neuroverkko. Jokainen meistä on yksi neuroni. Jokaisella meistä on kolme tärkeää taitoa. Me toimimme, ajattelemme ja kommunikoimme. Kokonaisuutta tarkastellen kaikki muu on näiden kahden mahdollistamista. Tilan kannalta se tarkoittaa jakoa fyysiseen, virtuaaliseen ja sosiaaliseen tilaan.

Valitettavasti mahdollistamisen mahdollistaminen, puhtaasti välineiden luominen nähdään itsetarkoituksellisena. Se tarkoittaa toiminnan tiettyjen osa-alueiden ylikorostumista, niiden, joita mitataan rahalla. Vaikka on taivahan tosi, että jokaisen ihmisen suurin arvo on ensisijaisesti ajatteleminen ja ajatuksien kommunikoiminen, informaation luominen, jalostaminen ja siihen pohjaava interaktio ympäröivien neuronien kanssa, siis sosiaalinen vuorovaikutus. Jos sitä ei painoteta, alkaa ihminen voimaan pahoin.

Käytännössä yksilöt ajetaan kilpailemaan toistensa kanssa sen sijaan, että korostettaisiin yhteistyötä. Ja sitten vielä ihmetellään, kuinka Jokela School Massacre oli mahdollinen... Sen ei pitäisi olla mikään yllätys, jos maassamme terveysmenoista peräti 40 % menee mielenterveyden ja aivosairauksien hoitamiseen. Ja samoilla linjoilla huidellaan muissakin länsimaissa.

Voittava joukkue on enemmän kuin yksilöidensä summa. On hassua, että tämä unohdetaan, vaikka on olemassa viljalti esimerkkejä siitä, että mitatessa yksilöiden sijaan ensisijaisesti ryhmänä onnistumista, saavutetaan huomattavasti parempia tuloksia olosuhteissa, joissa yleisesti mennään takapakkia tai ainakin hitaampaa vauhtia.

Kaikki ne, jotka elävät sisällä sosiaalisessa webissä, blogiskenessä, facebookissa, myspacessa, lähiökapakoissa, marttakerhoissa ja eläkeläisseuroissa ymmärtävät, vaikkeivät välttämättä tiedosta, että ihminen on verkosto. Ihminen on rajapinta, joka yhdistää ajatuksensa muihin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa. Näiltä osin Leijonan kidassa esiintynyt Aivoima-hahmotelma oli ihan oikeilla linjoilla, vaikkei herra valitettavasti oikein onnistunut ajattelunsa esittämisessä saati konseptoinnissa kaupallisesti potentiaaliseen muotoon.

Elämässä tärkeää on puutarha. Kyllä. Siinä kitetyy kaikkein tärkein. Tärkeintä on läsnäolo. Läsnäolo ihmisten kanssa, läsnäolo hetkessä. Moniko meistä elää menneessä tai tulevassa? Moniko meistä on fyysisesti jossain tilassa, mutta henkisesti toisaalla, vaikkapa pahassa olossa? Tai missä tahansa muualla. Se tapahtuu, jos kokee olevansa ympäristössä johon ei kuulu, josta saa vähemmän kuin sille antaa.

Tärkeimpiä asioita ei vaan saa rahalla. Se, joka ymmärtää tämän, elää onnellisen ja arvostetun elämän. Niinhän se kirjakin sanoo, tee lähimmäisellesi kuten haluat itsellesi tehtävän. Vaihdannan kannalta tarkastellen ihminen maksaa kaikesta hinnan, joka vastaa saamaansa arvoa. Ja hei, pää pystyyn, jos sydän on mukana, raha kyllä seuraa perässä, ei sitä persaukisena tartte taistella. Mutta massiin ei voi oikaista kestävästi.

Ja miten tämän kaiken sitten nitoo pakettiin? Älä katso liian kauas. Makro tuleva ovat vain seurausta, syy on siinä välissä, ihminen, tila, hetki, kaikki menneisyyden summana. Tärkeää ovat siis ainoastaan teot, sanat ja ajatukset tässä hetkessä ja tilassa, ihmiset ympärillä ja molemminpuolinen läsnäolo. Ja se on täysin vapaaehtoista, siihen ei voi pakottaa. Ne yksilöt, ryhmät ja yritykset, jotka hiffaa tämän pärjäävät. Menestys ei ole sattumaa.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:02 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Friday, January 18, 2008

Esineellistämisestä

Ööh. M&M raportoi Mainonnan eettisen neuvoston antamista huomautuksista. Joukosta löytyi seuraava virke:

"Myös ravintolan tv-ruudulla pyörineessä alkoholimainoksessa naista käytettiin katseenvangitsijana ilman, että sillä oli mainostettavan tuotteen tai palvelun kanssa mitään tekemistä."

Onkohan jollain tekstin syntymiseen osallistuneella taholla riemastuttavan sarkastinen huumorintaju... Ööh.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 8:30 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Wednesday, January 09, 2008

Nyt tapahtuu

Kylläpäs alalla kuohuu tällä hetkellä. Eilen rakkaassa työpaikassani saatiin vahvistavia uutisia sukupolvenvaihdoksen toteutumisesta omistuksessa. Samalla, kun järjestely mahdollistaa asiakkaitten paremman palvelun mahdollistamalla uusia yhteistyökuvioita Zeeland Societyn kattavan portfolion sisällä säilyy talossa vanhan kaartin kokemus.

Tänään tupsahti sähköpostiin tieto, että pohjoisempaa ponnistava Avalon ja eteläinen Locomotiv pistivät hynttyyt yhteen. Digiosaaminen meets sales promotions. En tiedä pitääkö huhu paikkaansa, mutta välipäivinä ilmeisesti Leo Burnett kasvatti merkittävästi omistustaan Skandaalissa. Ja Kingin osaltakin on jotain huhuttu jotain tapahtuneen.

Taloussanomat tietää kertoa, että Ale Lauraeus jättää Hasanin ja viritteillä lienee uusi toimisto. Melkein jänskättää, että millaisella osaamispaletilla uusi kilpailija ponnistaa liikkeelle. Talsa tietää liittää toimijan entisiin elämystaikureihin, nykyiseen louderiin. Sit sieltä lähti se toinen jantteri vissiin samaan kuvioon liittyen.

Samaan aikaan rekryt pyörivät hurjaa vauhtia. Pikaisella kotisivukierroksella selviää, että melkoisen suuri osa merkittävistä toimistoista kaipaa riveihinsä vahvistuksia. Jo pelkästään saapuneiden puheluiden perusteella tuntuu riittävän toimistoja, jotka jahtaavat monikanavaosaajia headhuntereiden voimin.

Saas nährä mihin pallo pysähtyy jahka ruletti lakkaa pyörimästä. Ainakin moinen mylläkkä tekee elämästä ehdottomasti mielenkiintoisempaa ja ripauksen jännittävämpää. Ja kaljaa saa muovipulloissa! Sitä päivittelimme vuotta vaihtaessa kolmen sepän patsaalla makkaraa grillatessamme. Joskohan sitä tänä vuonna saisi novellikokoelman pihalle.

Ai niin. Lukekaas tästä mielenkiintoista läppää musiikista ja aivoista, tarkemmin ottaen niiden suhteesta. Tässä vielä extrana vanhempi artikkeli, ei ihan yhtä intresantti, mutta mainio kuitenkin.

Ja hei, hillittömän hienoa alkanutta vuotta teille kaikille! Tästä tulee hyvä vuosi. Todella hyvä.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:53 AM :: 0 ajatusta Spottaa