Thursday, March 02, 2006
Kyseenalainen organisaatiomalli
Kyseenalaistin perinteistä mainostoimisto-organisaatiota toiminnallisena välttämättömyytenä tänään bussimatkan ratoksi. Taas kerran hain analogioita rakkaasta viihdeteollisuudesta ja sieltä tarkemmin tuottajan tai tuotantopäällikön toimenkuvista. Muutama mainosfilmejä tuottava lafka toimiikin varsin mukavasti tuottajavetoisesti. Miksei markkinointiviestinnän suunnittelu voisi toimia vastaavasti.
Ehkä osa siitä siirtyykin tuottajavetoiseen malliin, jossa pieniltä toimistoilta ja freelancereilta ostetaan tilanteen mukaan eri osa-alueiden paras osaaminen. Tuottaja / tuotantoyhtiö pitää langat käsissään ja kaikilla on hauskaa. Paitsi keskisuurilla toimistoilla. Koska onhan niiden kakulle siinä vaiheessa tullut hyvin fleksiibeli organisaatio, jota vastaan vanhanaikaisella kulurakenteella kilpaileminen on vähintäänkin vaikeaa.
Moinen toisi mainostoimistopalvelut myös lähemmäs pk-sektoria. Toimiston ei tarvitse kattaa hinnoittelulla raskasta kulurakennetta. Samansuuntaisia ajatuksia on markkinoilla jo esiintynyt, tuloksia en ole vielä nähnyt. Viiden vuoden sisällä niitä näkyy väistämättä.
Read or Post a Comment
Tokihan tiedät, että tämäkin ideasi on vanha ja koluttu?
Aina tohon yritetään mennä, koska se on työnantajan kannalta niin paljon mukavampi malli ja koskaan siitä ei pitkäksi aikaa tule mitään, koska suunnittelijat puolestaan eivät pidä siitä ollenkaan ja kunhan työmarkkinat piristyvät, irroittautuvat ihanasta vapaudestaan kuukausipalkoille.
Ihan siinä missä Paint it blackia on versioitu varovasti arvoiden kymmenisentuhatta kertaa. Mutta moniko on saanut sen toimimaan? Ja jos ei, onko vika sovittajassa?
Mallin etuja en näe mitenkään työnantaja-tekijä-suhteeseen perustuvina vaan joustavana yritysverkostona.
Koska tekijöidenkin kannalta se on parempi vaihtoehto kuin paska toimisto, asiakkaista puhumattakaan.
Ehkä aika ei ole ollut kypsä. Ehkä jokin muu kiikastaa.
Jatkaakseni vielä. Joitain uusia suuntia hakevia juttuja pyörii nyttenkin. mainostuottajat.fi omaa jotain yhtäläisyyttä, toisaalta joku Adults perustuu kanssa erilaiseen toimistorakenteeseen. Mutta ei mitään sellaista. Pikemminkin jotain planeetta 10 -henkistä, osin Sakari Mattilan mahtavuuden vuosiin verrannollista pikemminkin. Mutta tuottaja, sen tulee olla mainosmaailman Bob Rock tai Mikko Karmila, ei mikä tahansa semihyvä nappien vääntäjä.
No niin, Paint it Black.
Kysehän ei ole organisaatiomallista ollenkaan. Mikä tahansa itsessään mielekäs organisaatiomalli ja mikä tahansa itsessään mielekäs strategia toimii ihan yhtä hyvin tai huonosti. Kyse on organisaation kyvystä toimia tietyllä mallilla ja tietyllä strategialla.
Eikä siinä mitään, ei mulla olisi mitään sitä vastaan että toi homma pelaisi. Toistaiseksi se vain ei ole oikein onnistunut.
Eniten minua kiinnostaa se, miksei se ole toiminut. Virheet ja epäonnistumiset ovat arvokasta pääomaa, niistä voi oppia.
Se ei ole toiminut siksi, että jengi ei oikeasti diggaa riemukasta vapautta ja jokaisen vastuuta omasta elämästään. Se ei toimi siksi, että asiakas haluaa sitoutuneen tiimin.
Työsuhde = asikkaaseen sitoutunut tiimi? Jotenkin ajattelu tässä suhteessa ei toimi.
Vastuu omasta elämästä nyt on ylipäänsä liian monimutkainen asia monen ymmärrettäväksi, puhumattakaan vastuusta myös muita kohtaan.