Friday, March 03, 2006
Perjantaihartaus
Koira oli repinyt Markkinointi & Mainonta lehden. Epäilen, että se osaa lukea. Jokunen hyvä ajatus ja terävä huomio oli mukaan taas kerran eksynyt, mitä jäänteistä pystyi analysoimaan. Erityisesti pidin mielipide palstalla herra en-nyt-muista-kenen-mutta-tarkastan-asian Jari Parantaisen ajatuksista. Kannattaa lukea, en ala referoimaan, koska koko teksti on loistavaa asiaa ja kontekstista irroittamalla teen vääryyttä sisällölle.
Myös Tequilan Häkkinen on oikeilla linjoilla. WOM lakaisee infoähkyn keskellä mainonnalla lattiat ja kuistit. Ei hän nyt aivan noin sanonut. Sentään.
Yllättävä havahtumisen hetki oli pastellitaivasta tuijotellessa tiedostaa, kuinka rutinoitunutta ja samoja latuja kulkevaa pääosa liike-elämästämme on. Kaavoja ja rajoja rikkoville naureskellaan, "annetaan poikien yrittää" ja muuta vastaavaa. Sittenkin kun se, joka rohkenee erottua massasta menestyykin, leimataan tämä markkinahäiriköksi. Näin se menee.
Ai niin, Fordin pääjohtaja oli tietämättäni ja minulle ilmoittamatta linjannut yrityksensä kurssia hieman. Aivan oikeaan suuntaan. Ja media teki sen, mitä media osaa, haki kielteiset uutiset. M&M ihmetteli asiaa. Toisaalta, media esitti vain sen, millä on uutisarvoa. Ei uutisia välittävien viestimien pidä olettaa analysoivan yritysten strategisia linjauksia. Noin pääsääntöisesti. Tai ei moinen ole ollut tapana.
Ja toisaalta, ketäpä se kiinnostaa. Ei ainakaan ennen kuin Ford tuo markkinoille auton, jonka rinnalla kaikki muut tuntuvat auttomattoman huonoilta. En usko moisten erojen olevan enää mahdollisia. Eikä niitä mielikuvin rakenneta. Tai se on epätodennäköistä. Jos vaikka ensin kehitettäisiin auto, jossa elektroniikka toimisi ja joka kestäisi ajaa ilman suurempia remontteja sen 300tkm. Voisin ostaa sellaisen.
Mitäs tässä enää muuta, omaa kakkua leipomaan, korviin tulpat, jotteivät rajoittuneiden puheet "eihän tätä näin voi tehdä, ei ennenkään..." häiritse keskittymistä ja kohti uusia haasteita. "Ai miksi ei" virneen kera on muuten yksi mielisanontojani.
Read or Post a Comment
Usko pois, kun joku sanoo että jotain ei voi tehdä jollain tavalla, sitä yleensä kannattaa kuunnella.
Mitä itse reissuiltani muistan, on oikeasti melko ärsyttävää kun joutuu raahaamaan perässään jotain oppipojannulikkaa, joka luulee pystyvänsä pistämään kaiken kertalaakilla uusiksi eikä suostu kuuntelemaan kun sille kertoo mikä vika on siinä ratkaisussa, että.
Totta kai silkkaa jäkitystä ja jämähtämistäkin on, mutta aika nyrkkisääntönä voi sanoa, että helpot ratkaisut on kokeiltu jo ajat sitten ja toimivat ovat jo osa kaanonia.
Totta toinen puoli, mutta tuo ajattelu on kestämätöntä.
Toimivat prosessit ovat asiat erikseen, mutta toimimattomat ja jonnekin 80-luvulle jämähtäneet jotain aivan muuta.
Jos konservatiivinen ja autoritääriseen johtamiseen nojaava instituutio, kuten puolustusvoimat muuttaa johtamismallejaan, on lienee paikallaan kyseenalaistaa vanhentuneet mallit nykyaikaisissa organisaatioissa.
Ja ylipäänsä toiminnassa muutenkin. Jatkuva kehittäminen ja kehittyminen ovat elinehtoja. Muutoin tulee joku toinen ja menee ohi, vain koska tekee asiat paremmin.
Ja edelleen, jos jokin juttu toimii, se kestää kyseenalaistamisen. On täysin mieletöntä, että sama malli periytyy työntekijältä toiselle, uuden koskaan ajattelematta läpi sitä, miksi näin tehdään.
Kyseenalaistaminen ei todellakaan tarkoita kivirekeä vedettäväksi, vaan on prosessi, jota jokaisen kannattaisi päivittäin suorittaa omassa päässään.
Ja uudistuminen on pitkä prosessi, eikä mikään kertalaakista tapahtuva. Pikemminkin sarja peräkkäisiä pieniä muutoksia.Mutta ei mennä siihen sen syvemmellä. Isot asiat ovat aina koko joukko pieniä.
Ja vielä, pidän kriittisestä tyylistäsi. Juuri sitä haen. Minulla kun on jokaiseen asiaan useampi mielipide. Se on vittumaista. Mutta merkityksellistä, ihan vaan siitä syystä, että syntyy keskustelua.
Teesi-antiseesi-synteesi. Piste.
Siitä olen samaa mieltä, että mainostoimistotoimialaa konservatiivisempi on vain sairaalalaitos. Vankeinhoito menee jo kirkkaasti uudistushalussa ohi.
Kuvittelisin, että uudistusten tiellä on kaikkein eniten illuusio luovuudesta. (Katsotaan nappaako tästä joku kiinni, jos ei, kerron tarkemmin mitä tarkoitan.)
En tiedä onko syy illuusio vai jopa deluusio luovuudesta.
Luovuus on jopa ylikorostunut, sen verran pieni biitti se on kokonaisuudesta, termin määrittelystä riippuen tosin.
Toisaalta kokonaisvaltainen ongelman ratkaisu käsittää muutakin kuin "luovan"suunnittelun osuuden, ja jos sen tekee hyvin, on luovuus huomattavasti merkittävämpi.
Insinööri on luova. Ja sen ajatuksen hyväksyminen on monelle "luovalle" yllättävän vaikeaa. Luovuushan on meidän hiekkalaatikko.