Thursday, February 22, 2007

Antti puhuu asiaa

Piti lukea peräti kolmesti lävitse Antti Öhrlingin Taloussanomat.fihin kirjoittama kolumni. Jumatsuikkeli! Herra puhuu asiaa ruotiessaan sitä, kuinka kuluttajien tapa omaksua ja tuottaa tietoa on muuttunut nopeasti. Just sitä samaa, mitä itse olen nyt reilun vuoden yrittänyt jauhaa.

Esiinnostetut käyttäjämäärät ovat huikeita. Onko millään piirikunnallista laajemmalla pelurilla varaa ohittaa yli 100 miljoonan verkostoituneen ihmisen muodostamia virtuaaliyhteisöjä? Taivaassa, kolumnin perusteella myös Contrassa ja parissa muussa toimistossa nyt hiffataan mitä tämä kuvio tarkoittaa ja mitä sen mahdollistaa.

Mutta liikaa on Suomessa niitä toimistoja, jotka ovat elävät menneissä vuosissa. Tuttua ja turvallista latua on mukava kulkea. Ja auta armias, jos sen kyseenalaistaa, saati tarjoaa vaihtoehtoa.

- Että jos sen passivisen mainoksen sijaan tehtäisiin ihan oikeaa markkinointiviestintää, joka luo dialogin mainostajan ja asiakkaan välille.
-Häh?
-Niin, kuuntelitko sä. Että käyttäjät tekee itse sen sisällön. Me vaan syötetään haluttu informaatio rakennuspalikoiksi?
-Ai joku banneri...? ...kuule, älä tule enää tuollaisia selittämään! Minä kyllä tiedän, että printti on se kanava, jolla...

Se, mikä toimii, riippuu tietysti kohderyhmästä. On päivänselvää, että aikuisempikin väestö on oppimiskykyistä. Uudet kommunikointimallit, yhteisöllisuus ja tapa jäsentää tietoa leviävät väistämättä. Parrasvaloihin pärähtävä viides valtiomahti on melkoinen (demonstraatio).

Lukekaa itse. Kelatkaa hetki. Eikö asia olekin juuri niin?

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:41 AM :: 9 ajatusta Spottaa

Ikea-puita ja -kukkia

Ikea laajentaa puutarhaan. Näin sanottiin mm. Mömmönetissä. Saammeko kasveja, jotka on hankala istuttaa? Puutarhakalusteita jotka ovat viksallaan ja lonksuvat?

Puutarhakylkiäinen on luonnollinen jatke Ikea-tavaratalolle ja varmastikin erittäin toimiva. Joskus ammoin aikana AMK tehtiin harkkatyö. Lopputulos oli Espoon Ikean naapurissa sijaitseva puutarhamyymälä. Mittakaava oli tosin vielä Ikean ilmoittamaa kunnianhimoisempi.

Pääkaupunkiseudulla ei ole edelleenkään omaa Viherlandiaansa. Se on hauska mesta se. Onhan toki yritelmiä, mutta ei mitään, mistä olisi muodostunut puutarhamyymälän synonyymi.

Tavallaan huvittavaa ja toisaalta myös huolestuttavaa, ettei pitkään työelämässä toimineiden suunnitelmallisuus yllä sille tasolle, mihin opiskeluaikojen harkkatöissä päästiin. Kokonaisuuksien sijaan liian usein törmää irrallisiin asioihin. Mutta jos jotain myönteistä tästä hakee, niin on Suomen kansantaloudessa onneksi vielä paljon tehostamisen varaa.

Toistaalta asian voisi kääntää niinkin, että opiskelijat vääntävät hienoja suunnitelmia fiktiivisistä asioista vain tekemisen vuoksi. Ollapa taho, joka saattaisi suunnitelmallisuuden ja työelämän yhteen. Olisi maailma paljon parempi paikka. Tai ainakin vähemmän "näin on aina tehty"-tuulimyllyjä , joita vastaan taistella.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:25 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, February 21, 2007

Ympyrää

Oli hieno ja mukavan kirpakka talvipäivä. Tällaisia helmikuussa pitääkin olla. Aamulla naapurin Ford Fiesta osoitti, että Suomen armeijan suojasavut ovat leikkikaluja kunnon tuprutukseen verrattuna.

Piti blogata aamusta muutama rivi, jotka automatkalla mielessäni esivalmistin. Vaan eipä toiminut netti. Vitutuksen aalto vei mietteet mennessään. Taas kerran tekniikan toimimattomuus sai ajattelun tyssäämään. Samalla tuli mieleen, että liian usein luovuuden antaa lukkiutua ja tuijottaa vaan monitoria kuin zombie konsanaan.

Siihen sortuu yhä uudelleen. Siihenn sortuu vaikka periaatteessa tietää, että juuri niinä hetkinä pitäisi lähteä pois sisätiloista, liikkua ja nähdä. Kun mielensä tyhjentää siitä turhautumisen tunteesta ja kaikesta muustakin, alkaa alitajunnasta vieriä ratkaisuja ongelmiin. Ihan sama kuin se, että juuri ennen nukahtamista mieleen juolahtaa monesti hyvin suuria ajatuksia.

...

Lienevät hiihtolomakausi ja pakkaset syypäinä, kun mitään suurta uutisointia markkinointikentällä ei ole pöllähtänyt vastaan. Ellei Ympyrätalon imagonnuorentamista moiseksi lasketa. Nostan hattua, koska uutisessa ei mainittu kertaakaan brändiä. Ei sillä, eikös niillä mestoilla juoda Sorbusta tai kampiakselia?

Ei kun niin, Ruokakesko jätti Scantrackin. Minä väittäisin, että sillä peitellään alamäkeä ja haetaan edes jonkinlaista katvetta, josta iskeä. Tai sitten ei. Entä missä on uusi plussakortti? Sitä on odotettu jo varsin kauan! On strateginen munaus odotella, odotella ja odotella vielä odottelemasta päästyäänkin. Toivottavasti uusi järjestelmä ei ole hillittömän ploplessiivinen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:32 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Tuesday, February 20, 2007

Kultasulka

Vähän reilu vuosi sitten, kun Mainonta on syvältä sai alkunsa, ei ollut suomalaisia mainosblogeja. Ainoastaan Kulutusjuhla ja Pintaliito -blogeissa vaikuttavan Oopan hiljentynyt Parempi mainos -blogi. Sittemmin pöhinää on alkanut esiintymään ja vasemman reunan linkkilista on täydentynyt sitä mukaa, kun uusia tuttavuuksia sattuu vastaan tulemaan.

Joukossa on myös yritysblogeja, mikä on mainostoimistomaailman konservatiivisuuden huomioiden hieno asia. Valitettavasti Tequila kätkee edelleen lokinsa flashin taaksen, joten linkkaaminen ja syötteet ovat haavetta vain. (Mitä se kertoo sitten toimiston osaamisesta, joku saattaisi kysyä.)

Hämmentävää oli vuosi sitten havaita, ettei MTL:n Kultasulka-kilpailussa ollut sarjaa blogeille. Nyt myös blogilla voi osallistua. MOSII lienee liian arroganttia ja virtaavaa tajuntaa moiseen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 3:22 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Monday, February 19, 2007

Mainoskatko

Pari uutta mainontaa käsittelevää blogia lisätty linkkeihin ja muutakin pientä säätöä tehty. Erituisesti suosittelen Mainoskatkoa. Hieno blogi. Kynämiestäkin lukee mielellänsä. Suomalainen yritysblogosfääri näyttää viimein päästä eteenpäin vaiheesta "varhaiset omaksujat".

Kirjoitti Antti Huttunen @ 4:33 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Suojelusenkeli

Tiedämme ja muistamme paljon enemmän kuin tiedostamme, saati tietoisesti kykenemme palauttamaan hetkeen. Sitten jokin avainärsyke oli se sitten haju, tuoksu, maku, ääni, kuva, paikka tai jokin muu aktivoi koko muistokimpun ja palauttaa sen tietoisuuden valokeilaan.

Olin kuuden vanha, kun radiosta kuului Sakari Kuosmasen versio Suojelusenkelistä. Raskaat sähkökitarat, hypnoottinen rumpukomppi, äärettömän raa'asti eläytyvä tulkinta, lapsikuoro ja klarinetti olivat ensimmäinen päräyttävä musiikillinen elämys.

Ainahan kyseinen biisi eri versioina on vedonnut, mutta viikonloppuna sain käsiini aina silloin tällöin metsästämäni version, tuon Kuosmasen tulkitseman. Ensimmäiset sävelet kuultuani ummistin silmät, lisäsin ääntä ja matkustin ajassa 20 vuotta taaksepäin.

Muistan keittiön työpyödän, ikkunasta näkyvän pihan vaahteran, jossa oli muutama keltainen lehti, radion, jonka kaiutinta suojaavalla mustalla metalliristikolla oli roiske pullataikinasta, muistan radion katkaisijat ja sen ihmetyksen, jonka sielua hivelevä musiikki sai aikaiseksi. Seuraavat musiikilliset muistot olivatkin Alice Cooperin Poison ja Gary Mooren Over the Hills and far away, kutakuinkin samalta vuodelta.

Tuon flashbackin jälkeen joutuu väkisinkin miettimään tiedostamattoman valtaa. Ja kuinka se valaakaan uskoa mielikuvamarkkinoinnin ja myönteisten assosiaatioiden valtaan. Toisaalta säälittää entistäkin enemmän musiikin merkityksen aliarvioiminen mainonnassa.

Musiikki oli se ainoa juttu Leviksen ja sen mainonnan kultakaudella. "Tää on mun musiikkia, mun juttu, mun farkut". Noin helvetisti oikaistuna. Makuja on moneksi. Niinpä. Ja mitenkäs se menikään: segmenttien tulee olla niin kapeat, että hirvittää!

Tosin kuka hullu nyt jaottelisi asiakkaita musiikkimaun mukaan, kun käytössä on postinumero, ikä, lapsien lukumäärä ja automerkki? Ennakkoluulottomalle, kunnianhimoiselle ja määrätietoiselle Suomen toivolle siinä olisi keino ratkaisevaan irtiottoon. Musiikkimaku voisi jonkun toisen muuttujan kanssa ristiin käytettynä olla tappavan tehokas yhdistelmä. No, itsepähän menin musiikkimaailmaan käteni aikanaan sotkemaan varsin perusteellisesti. Konsultoin kyllä, jos joku oikeasta uskaltaa ideaan tarttua. Tai teen itse, jos sopiva sauma tulee.

Muutenkin on vähän fiilis, että musiikkipuolta hiffataan aika vähän markkinointipiireissä. Tai vihdettä ylipäänsä, sen syvimpiä tasoja ja IRL-ulottuvuuksi sekä niiden mahdollistamia oikoteitä ihmismieleen. Kömpelö tuotesijoittelu aiheuttaa välillä suurempaa myötähäpeää kuin ostettu realityformaatti sen ympärillä.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:05 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Saturday, February 17, 2007

Viihteestä vaaleihin

Euroviisuihin edustajaksemme meni Hanna Pakarinen. Sääli. Laulunsa ei ole äänelleen sävelletty. Hienot värit jäävät hyödyntämättä. Kokonaisuus jäi vaisuhkoksi, ihan kuin urheiluautolla 20 km/h ajaisin.

Lovexia olen aina pitänyt kovin tuotebändinä, mutta kelpo biisin olivat pojat tehneet. Siinä oikeasti tapahtui jotain, oli draaman kaarta. Tosin laulu olisi kaivannut avukseen vähintään tuplat taustanauhoilta.

Thunderstonella oli laulupuoli parhaiten hallussa, mutta valitettavasti biisi oli orkesterin heikompaa repertuaaria. Yllättävän hyvä tämän vuoden taso olikin! Ja kun huomioi muiden maiden tähän mennessä varmistuneet solistit ja orkat, niin kyllä Suomi lähempänä kärkeä kuin häntäpäätä on. Ja isännillehän annetaan säälistä, jos ei muuten.

...

5G -blogi lupaa otsikossaan "ihan pihalla teknologiasta". Edes jokseenkin käyttäjän näkökulmasta toimiva teknologiablogi ontervetullut tapaus, mutta tässä kirjoituksessa nyt haukutaan vähän ohi puun.

Että miksikö känny ei mesetä? Mesettäähän se. Mihin tarvitaan operaattoreita sen jälkeen, kun käytössä on datayhteys ja MS mesen klientti. Mikkisoftan Kiinan sivut tarjoilevat moista. Monella tuttavalla käytössä. Hyvin skulaa. Toivottavasti myös linkkini tällä kertaa.

...

Vattenfall straiks bäk! Fortum yrittää omia ympäristöystävällisen sähköyhtiön leimaa itselleen varsin näkyvällä tordano tulee torille -kamppiksellaan. Vattenfallin mainostoimiston ideat ovat vähän konkreettisempia.

Perjantaina tuli kirje, että voin lafka jakaa ilmaisia energiansäästölamppuja. Omani voin käydä hakemassa lappusta vastaan postista. Kätevää ja herättävää. Yksi lamppu ei ehkä vaikuta, mutta 20.000 saattaa jo hieman vaikuttaa. Tämä jos mikä on konkreettista: "Katso, Vattefall osoittaa tässä nyt kantavansa vastuunsa, eikä vain puhu telkkarissa".

...

Vaalimainonta on ollut pettymys. Keskustan printiltä odotin paljon enemmän. "Vähän kuin itseäsi äänestäisit" on laimea! Kuulostaa just niin mainostoimiston "idealta". Sellaiselta väkisin väännetyltä. Kyllähän siinä end benefittiin tiukasti on tapitettu, mutta laimeaksi jää. Olisi jännä nähdä yhtä suoraa kilpailjoiden mollaamista muussakin mainonnassa.

Puhekuplat lienee pop, kun kaksi puoluetta niitä käyttää? SDP saikin jo sapiskansa aiemmin. Kokoomuksella on sentään asiaa, mutta printti on sekavahko. Noin muistikuvan perusteella. Kerran retroilemaan ryhdyttiin, niin "Suomen toivo"-teema ainakin itselle herättää vahvoja valokuvamaisia visuaaleja.

Onko vihreiden kamppis jo päällä? Jos on, niin joutuu varmaan aktiivisesti etsimään silmiinsä mainontaa, kun ei näin passiivisesti sitä kohtaa. Olikos moinen nyt hyvän mainonnan merkki ensinkään?

Näiden piti olla nettivaalit. Bannereista on päästy jo blogeihin ja videoitakin (kts. parin päivän takainen postaus) on kokeiltu. Todettakoon, että yhteisöllisyyden hyödytämisessä weekakkosessa luonnostaan liikkuvat ehdokkaat ovat kuin kalat vedessä. Muut haukkovat henkeään.

Loppukevennykseksi vielä Joonaksen vaaliblogi.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:38 PM :: 4 ajatusta Spottaa

Thursday, February 15, 2007

Vaalit youtubessa

Tulipa plärättyä lävitse muutama youtubeen töötätty vaalivideo. Ville Ylikahrin Politrix oli semihauska ja hyödynsi viihteellistä kontekstia vetämättä liikaa övereiksi. Valitettavasti ihan täydellisen sulava roolisuoritus ja kuvakerronta jäävät haaveiksi. Mikko Ahvenainen onnistuu övereissä Villenkin edessä. Valitettavasti väärällä tavalla.

Matkimisen sijaan se kuuluisan oman jutun luominen toimisi. Toisaalta Oskun rehellinen ja sympaattinen esittäytyminen jaksaa kiinnostaa. Saulilta olisin odottanut enemmän. Oikeasti. Kai tässä on sentään ammattilaiset asialla? Uutistenlukija jaksaa huvittaa tämän klassikkokoosteen jälkeen.

Lisääkin varmasti löytyisi. Sitä odotellessa voi tutkiskella vaikkapa syöksykierre-Evialta Ylelle yle.fi/extraa promoamaan loikanneen Stenun edesottamuksia.

Edit: linkkisäätöä, vaikka Sauli onkin niin ihq.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:16 PM :: 4 ajatusta Spottaa

Hallittu osatotuus

Kaikki on suhteellista. Erityisesti totuus. Sitä edellellisessä kirjoituksessa tarkasteltiinkin. Kuinkas sopivasti sattuikaan, että saamme käytännön esimerkin siitä.

Nokia vähentämässä satoja Suomessa, sanoo kauppalehti. Toimittaja on kiltisti kopioinut Nokian tiedotteen, jonka on saanut valmiiksi julkaistavaksi sopivassa muodossa toimituksen sähköpostiin, ehkä suoraan omaansa.

Hänen tiedonsaannilleen saattaisi jatkossa olla este, jos hän ärhäkästi kaivelisi esiin sen, että todellisuudessa Nokia vähentää Suomessa 2000-3000 työpaikkaa. Ei Nokia valehtele, irtisanomisia ei välttämättä tule 340 enempää Nokian toimestatapahtuvaksi. Päälle jätetään jatkamatta määräaikaisia sopimuksia. Ja luonnollisesti alihankintasopimuksia irtisanotaan iso nippu. Ja sitten ollaankin pelkästään Suomessa tuossa mainitsemassani haarukassa.

Lisäys 09:06. Tiedotteessa mainittiin, että väki vähenee ES-yksiköstä. Verkkofuusion vähennykset ovat vielä asia erikseen. Saamiemme tietojen mukaan resursseja vähennetään myös mobile phonesissa.

On paskempi juttu olla duunissa Accenturella tai CapGeminillä ja tehdä Nokialle keikkaa. Tosin eipä teollisilla alihankkijoillakaan hyvin mene. Vaikka Noksulla vannottiinkin, että on ihan yksi ja sama, missä alihankkijan tehdas on. Että ihan vieressä sen ei ole pakko olla.

Yrityksen tuloshan oli erinomainen. Mutta työntekijät jäivät ilman bonuksia. Ihan kuin perusinsinööri Nokialla puhtaasti rahan takia koskaan olisi töissä ollutkaan. Yhtä aikaa nerokasta ja säälittävää, ihailtavaa ja huvittavaa oli se, kuinka asia yrityksessä kommunikoitiin.

Kallasvuo vuodatti puolen tunnin videolla, kuinka oli oikeastaan hänen ja muun yritysjohdon virhe, ettei bonuksia voida maksaa. Ja kuinka pahoiteltava tilanne olikaan. Mutta, että syy on hänen.

Aivan oikein, jos ja kun on purnattavaa, on tärkeä, että asialle saadaan kasvot. Että joku ottaa vastuun. Siinä Nokialla meneteltiin erinomaisesti.

N95 on edelleen paljon coolimpi kuin iPhone. Ja sen saa pian käyttöön. Tietystihän minut voi ostaa hiljaiseksi. Kröhöm. No joo. Muistetaanpas tässä vielä teletunnistetietojen väärinkäyttö ja elokuussa esillä ollut lex Nokia.

Tässä tekstissä ei ole mitään mielipidelatausta itse tapahtunutta ja tapahtuvaa koskien. MOSII:ia kiinnostaa ainoastaan kuinka asiasta tiedotetaan ja uutisoidaan. Joutuu vielä lopuksi ihmettelemään suomalaista talousjournalismia, jos tästä nyt ei oikeasti saada esiin asioiden mittakaavaa. Talsa, nyt skuuppia kehiin. Ai niin, mä taisin ehtiä ensin. Vi##u, blogi! Säälittävää.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:49 PM :: 2 ajatusta Spottaa

Hallittu todellisuus

Ennen oli helppoa, ei ollut kuin todellisuus. Sitten joku keksi ryhtyä kertomaan tarinoita. Syntyi fiktio. Keksittiinpä keinoja kirjata asioita ylös. Ja katso, meillä oli kirjallisuus. Fiktio sai konkreettisen muodon, mutta aina se oli jonkun muun kuin tämän meidän ja todellisuuden välisen rajapinnan takana. Todellisuudelle oli vaihtoehto. Joskis se oli vielä helposti rajattavissa.

Nykyään meidän ja todellisuuden välinen rajapinta on hämärämpi kuin koskaan. Tavallaan Matrix on totta. Virtualisoituvassa viestinnässä voi luoda vaihtoehtoisia totuuksia ja todellisuuksia lähes rajattomasti. Puhtaasti ajanvietteeksi ja toisaalta nerokkaiksi markkinointikampanjoiksi valjastetut ARG:t, alternative reality gamet hyödyntävät tätä.

Erinomainen esimerkki on NIN-orkan tulevaa Year Zero –levyä promotoiva ARG. Kaupallisemmilla termeillä viraalikampanja. Toteutuksesta vastaa samainen 42 entertainment –yritys, joka toteutti XBoxin Halo 2 –pelin lanseeraukseen liittyneen I love bees –ARG:n.

Year Zeron ARG launchattiin kuin Igglo aikanaan. Miesten huoneeseen unohtuneiden papereiden sijaan NIN-kiertuehenkilökunnan edustajan paitaan oli painettu imtryingtobelieve.com. Siitä innokas fani pääsi selvittämään asiaa, sana levisi foorumeilla, blogeissa, ircissä, suusta suuhun irl ja pikaviestimissä, mobiililaitteissa sekä lehdissä räjähdysmäisellä nopeudella.

Tutustukaa hommaan wikissä ja täällä. Ja kiitos tähän nerouteen johtaneesta linkistä Musiikkiuutisille.

Käytännössähän pelin, kampanjan käsikirjoittaminen vaatii ihan samoja lahjoja kuin maineella ja mielikuvilla pelaamiseen keskittyvä markkinointiviestintä. Itse kutsuisin moista kyvyksi käsikirjoittaa. Rekryilmoituksissa samaa asiaan peräänkuulutetaan konseptuaalisena ajatteluna. Käytännössä se on kyky hahmottaa syitä ja seurauksia.

Vastaavissa sfääreissähän MOS-blogi liikkuu. Todellisuuttahan minäkin hallitsen. Vaikutan siihen missä ja miten nimeeni törmätään. Samaa tekee loka-Bob: hallitsee todellisuutta. Omaansa ja Kokoomuksen. Välillisesti demareiden ja koko kansan. Wow! Eikun siis Wom!

Toisaalta lähes rajattomat mahdollisuudet syöttää vaihtoehtoisia näkökulmia todellisuuteen tarkoittaa myös rajattomia mahdollisuuksia valehdella. Siksi taloudellisten pelureiden kannattaa pidemmällä aika jänteellä kiinnittää entistäkin suurempaa tarkkaavaisuutta rehellisyyteen. Sillä kun erottuu paskan seasta. Ja toisaalta vilungin pelaajia tuo viraalinen koneisto blogeineen kaikkineen rankaisee julmasti.

Hämmentävintä on ehkä havaita, että kovin moni yrityksien päättävässä asemassa oleva henkilö ei tiedosta mm. nimellä web 2.0 kutsutun viritelmän olemassaoloa. Saati voimaa ja vaikutusta ostopäätöksiin, mielikuviin, maineeseen ja muuhun epäolennaiseen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 6:42 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, February 14, 2007

Loka-Bob

SDP on se puolue, jonka mainoksessa sanotaan selkeällä symboliikalla, että ainoastaan demari huolehtii vammaisista. Samalla puolue dissaa kamppiksessaan porvaripuolueita minkä ehtii.

On kovin hellyyttävää lukea sen jälkeen tällainen uutinen. Erityisesti Jukka Gustafssonin – On erikoista, että puolueen politiikan linjoista kuvan julkisuuteen välittää sekavalla ja äänestäjiä aliarvioivalla tavalla helsinkiläinen mainostoimisto Bob. -repla saa suun virneeseen.

Melkein voisi kuvitella, että herra on töissä Kuluttajavirastossa.

Huolestuttavaksi asiat menevät siinä vaiheessa, kun paljastuu, että mainostoimistot tietävät puoluejohtajia paremmin, mihin maa pitää luotsata.

Olisiko jutun juju siinä, että toiset osaavat ilmaista asiansa, toiset keskittyvät kiertelyyn, välttelyyn ja ammattiliittojen pelkäämiseen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 5:15 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Tuesday, February 13, 2007

Kaksi hienoa asiaa

Yhteisvastuukeräyksen materiaali pysäytti. Eteisen lattialla oli kotiin tullessani Jonin reissuvihko. Välissä vielä jokin lasku. Olisin ollut vihainen moisesta, jos kysymyksessä olisi ollut mikä tahansa muu juttu kuin Yhteisvastuukeräys.

Sininen, pieni vihko. Minulla oli samanlainen. Paitsi kannessa luki Antin reissuvihko. Eikä siinä ollut tarroja. Jonin vihko kuitenkin vei ehdottomasti jakamattoman huomion koko postinipusta.

Jonin vihkossa oli tarina. Jonin kotona oli vähän vaikeaa. Äiti lienee teilleen lentänyt. Isällä raskasta. Masennus on yksi perkele, kuten joku joskus jossain osuvasti lohkaisi. Tukekaapas mielenterveystyötä.

Ja sitten vielä musiikkivideo, johon sytyin tänään. Aiemmin olen jotenkin onnistunut väistämään kokonaan. Nyt audiovisuaalinen kokonaiselämys vei jalat alta.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 8:47 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Monday, February 12, 2007

Laskuista

Itella sai vast'ikään palstatilaa sovellukselleen, jolla se teki laskuista mainosmedian. On ollutkin pienimuotoinen ihme, ettei laskupaperin kovin usein niin tyhjää kääntöpuolta saa kuvituksella. Amerikkalaiset sentään ovat jo vuosikymmeniä väittäneet käyneensä kuussa ja kaikkea...

Samaan aikaan edistynyt tekniikka ja laskut ovat ottaneet toisenkin nytkähdyksen. Edelle kehutut Itellan mainoslaskut jäävät tarpeettomiksi, kun sähköinen lasku tulee ja jyrää.

No eivät mainoslaskut ihan heti aivan tarpeettomiksi jää. Jos esimerkiksi muutaman vuoden päästä painiskelee pulmallisen "tietoteknisesti rajoittuneet"-kohderyhmän kanssa, niin mikä hieno ratkaisu näpeissä onkaan!

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:38 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Kännytölsö

Nokia julkisti tänään uuden N77-multimediatietokoneen. Härvelillä voi katsoa mobiileja televisiolähetyksiä. Ensi vuoden loppuun mennessä Kallasvuo uhkaa myydä jopa 10 miljoonaa laitetta. Kova jätkä!

Samalla yhtiö ilmoitti aikovansa panostaa voimakkaasti videosisällön tarjoamiseen matkapuhelimissa. Käytännössä se tarkoittaa yhteistyötä sopimussisällöntuottajakumppaniensa uutistoimisto Reutersin ja suositun videoportaaliyhtiön YouTuben kanssa.

Mainos- ja mediaväki, moi. Nyt liikuskellaan palvelussa, jossa kuluttaja etsii kiinnostavaa sisältöä. Viimeinkin mainonnan viihteellisyydelle on suunnaton perustelu. Camp-arvokin on viihdettä. Oli kyseessä sitten Cola-Olli, "Niin käy joskus"-Activia tai Pepcid.

Olemme astumassa aikaan, jona colapulloon tungetu pastillit ovat supercool (kokeilkaa vaikka). Tai ehkäpä Full Gear tarvoittaa vieläkin syvemmin aikamme hengen.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 4:40 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Friday, February 09, 2007

Elävää markkinointia

Pitikin klikkailla tieni Mömmön sivuille, lukea juttu Elämystaikureista, joka on nyt siis Louder. Olin järkyttynyt. Rumat sivut, kökkö slogan: "Älä sano, että rakastat mua. Rakasta mua.". Onneksi menestys ei ole kiinni moisista.

Sen sijaan kaikkien hevonpaskabingoajien kandee lisätä riviin uusi Louder-termi: elävä markkinointi. Se on markkinointia, jonka vaikutukset jäävät elämään. Ei hitto, mitä mä olen tähän asti luullut tekeväni? Jäähän jopa taktisen ilmokkeen perusteella ostettu telkkari ostajansa elämään. Puhumattakaan mielikuvamarkkinoinnilla alitajuntaan iskostetuista assosiaatioista.

Elämystaikurit antaa nimenvaihdoksellaan turhaa tasoitusta vähemmän tunnetuille kilpailijoillensa. Ei vanha nimi mikään kaunis ollut ja eka assosiaatio oli hyppyrimäessä jäniiniä hatusta vetävä Timo-taikuri, mutta lafkan kuitenkin kytki elämykselliseen markkinointiin.

Samansuuntaisia palveluita tarjoaa sponsorointitoimisto Malja. Sponsoroinnin nostaminen freimille moisessa mittakaavassa on tervettä. Sen siistin höntyämisen keskellä kun liian usein unohtuu, että se sponssiin kaadettu euro ei vielä riitä. Ainakin toinen pitää käyttää sen hyödyntämiseen.

Jep jep. Olikohan se Kauko Röyhkä, joka perusti joskus Kuolleen musiikin yhdistyksen vastavoimaksi Elävän musiikin vastaavalle. Mainonta on syvältä proudly presents: Kuollut markkinointi. Termin eksakti määritelmä jääköön myöhempiä aikoja odottamaan.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:09 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Thursday, February 08, 2007

Toinen rekrytointi

Kontaktitoimisto Toinen paukautta mielenkiintoisen rekrykampanjan. Hommahan näyttää ensivilkaisulla ihan perinteiseltä kilpailulta. Ainakin siihen asti, kun meiliin tupsahtaa viestiä: Toinen palkkaa vain parhaat.

"Hei Ammattilainen,

KASVAMME VOIMAKKAASTI JA PALKKAAMME HELSINGIN PARHAAT

Suunnittelija

Suhtaudut intohimoisesti luovan ja tuloksellisen markkinoinnin suunnitteluun ja Sinulla on näyttöä osaamisestasi...".

Kerrassaan upeaa, että cv:n sijaan rekrytoidessa katsotaan myös se, mitä ihminen oikeasti osaa. Ja tuskin siitä mitään haittaakaan on, jos asiakkaalle saa siinä sivussa syntymään erinomaisen työn... Kaksi kärpästä jne.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 4:17 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Sieltä sun täältä

Kirnauskiksen Meidän palstalla kirjoitetaan taas terävillä havainnoilla maustettua asiaa. En ala referoimaan, lukekaa koko juttu. Otsikkokin on kulttikamaa.

Tässä taannoin linkkasin Jyväskylästä eduskuntaan mielivän Matilaisen Pasin vaalisivuille. "Paremman puutteessa" -slogan hymyilyttää.

Ai niin, jos ei käsiinne ole osunut graafisen alan aikakauslehti AGI, niin hankkikaa ihmeessä. Tämä Antti fiittaa sen painotuotearviopalstalla.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:48 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Wednesday, February 07, 2007

Äyriäisteemaa

Joku oli googlannut itsensä tänne "miksi hummerilla ei voi ajaa talvella". Siltä varalta, että joku muukin on vailla tietoa: Näin kylmällä siitä tulee shrimp :P
Sori, huono...

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:26 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Tuesday, February 06, 2007

Kohti parempia kontakteja

Täytyisipä aina muistaa ja malttaa pyöritellä jokaisessa kirjoituksessa rautalankapallo jokaisen akselinsa ympäri. Mutta asiallisen kommentinhan ano laukoi: "No voi olla, että kontakteja ropisi, mutta moniko oikeasti ostaa. Nythän ei enää ole hip vain keräillä korkeita kontaktilukuja, vaan maksetaan siitä, että asiakas saadaan avaamaan lompsansa.".

Sääli, että kyseessä on TV-sarja, joten tuo ostaminen jää lähinnä mainostajan rooliksi. Hop. Mutta hyvä yritys, dude.

Mutta siihen asiapuoleen. Onhan se nyt asiakkaasta ihq, kun hälle näytetään faktaa että huomioarvo oli huikea ja kontaktiluvut korkeita. Kelpaa siinä ajatella, että kylläpä minä hyvän ja osaavan mainostoimiston olen valinnut ja mediatoimistokin osaa asiansa.

Asiakaspuolella on huomattava osaamisvaje (aivan liian usein se on yhtä huomattava myös mainostoimistoissa), mitä tulee riittävän täsmälliseen ja kapeampaan segmentointiin ja sen mukaan markkinoinnnin toimenpiteiden kohdistamiseen. Voisi jättää sen katkaistulla haulikolla hosumisen ja saada tällaisia tehoja (metafora).

Joku suomalainen guruksi korotettu sanoi hyvin: "Segmenttien tulee olla niin kapeita, että hirvittää.".

Neuraalilaskenta avaa huikeat mahdollisuudet segmentointiin ja kontaktointistrategioihin. Suomessa kun olisi huippuluokan teknistä osaamista. Marketing Clinic hyödyntänee jossain määrin teknologisia mahdollisuuksia, mutta toisaalta on vahvoja näyttöjä, että asiat voi tehdä vieläkin paremmin.

Siis siten, että kampanjan tulokset pystytään merkittävällä tarkkuudella ennustamaan jo etukäteen. Ihan kuin se, että ne pystytään mittaamaan jälkikäteen ei olisi riittävän pelottavaa. Mutta ei hätää, se luovan suunnittelun osuus pysyy malleissa kaaosteorian osana vielä vuosikausia, ehkä -kymmeniä.

Mun mielestä noi clinicin sivut ovat rumat? Jopa ARG:tä varten kyhätään parempaa. Eikä 6.0 versiointi NIN.comista hassumpi ole.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:21 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Uutishuttua

Sissimarkkinointi sai peilikuvaansakin säikkyvät jenkit hyppimään seinille. Loistava kamppis. Kuten työkaverini luojan armosta asian muotoili: "Boijaat rakenteli ledi-patteri häröjä pitki kaupunkia. Kallis kamppis - huomiot jopa suomessa! - kontaktihinta halpa.". Sissit ja terrorismi ovat kieltämättä vähän samaan sektoriin assioitavia juttuja. Mutta että näin paljon!

Euroviisujen juontajakaksikko on Pelkosen Jaana ja Leppilammen Mikko. Kelpo pari, kelpaa näyttää ulkomaalaisillekin. Käytäväkeskustelujen parhaan naurunremakan sai aikaiseksi Tony Halme ja Kirsti Paakkanen -parivaljakko.

Markkinointi&Mainonta paukauttaa Bobille uuden nimityksen: trenditoimisto. Mielenkiintoinen sanavalinta. Olihan heillä vähän asiantynkääkin. Parkkisen comeback siirtyy syksyyn. Ehkäpä aika tekee ihmeitä ja asiat napsahtavat uomiinsa tuosta vaan. Just joo.

Coca-Cola ei ole niin paha kuin luullaan! Brändin juoma-automaatit koulussa ovat saaneet kuvituksekseen potretteja urheilijoista. Kun sitä vertaa tuohon eilen käsiteltyyn Kuluttajaviraston "pelasta Yaris, jätä mies roikkumaan" -kantaan, niin aika jännää. Miten olisi sponssi Cola-Ollin kanssa ja hapokas tuote menisi salettiin kuumille kiville.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 6:44 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Monday, February 05, 2007

Luovuuden ruokkimisesta

Luovuus, luomisen tuska ja sietämätön keveys - siinä muutama teema, jotka palaavat ajatuksiin aina silloin tällöin. Yleensä sillon, kun uuden synnyttäminen sujuu kuin vettä vaan ja erityisesti silloin, kun homma on väkinäistä tervanjuontia.

Tervaskenariossa kannattaa antaa olla, jos se suinkaan on mahdollista. Hampaan irvessä harvoin syntyy mitään huikeaa mestaritekelettä siitäkin huolimatta, että lopulta luovuus onkin perslihaksiin painottuvaa toimintaa. Ainakin kirjoittajalle.

Aivan vähissä eivät ole ne päivät, jolloin aamulla bussi- tai automatkalla saa päähänsä koko joukon raakaideoita, jotka päivän mittaan saattaa muille esitettävään muotoon. Ja jää vähän ylikin.

Toisaalta tavallisia ovat ne tuntikausien jumittamisen kinkkiseltä tuntuvan ongelman parissa. Kun homman päättää antaa olla, suuntaa safkaamaan tai kotiin, niin jopas vapautuneet aivot alitajunnasta kaivavat jonkun ratkaisun. Luuria kouraan ja AD:ta puhelinterrorisoimaan: "Hei, nyt mä tiedän. Ainoa oikea tapa tehdä se on niin et..blaablaablaa.".

Laajemmassa tarkastelussa kaikki elämän murroskohdat synnyttävät jonkinlaisen luovuuden puuskan. Suokaa anteeksi abstrakti ilmaisu, mutta luovuus syntyy rajapinnoissa, missä kaksi erilaista kohtaa toisensa. Luovuus syntyy rutiineja rikkomalla. Perinteisiä kaavoja kyseenalaistamalla.

Pohdittavaksi jää lähinnä ihmisen rooli. Synnyttääkö "luova" ihminen jotain, vai onko hän vain katalyytti tai sittenkin dokumentoija.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:28 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Pitää nillittää

Kuluttajavirasto on ottanut kantaa mainontaan. On hyvä, että kansalaisista kannetaan huolta. Muutoin lammasparkojen ostokäyttäytyminen saattaisi olla holtitonta.

"Mainonnalla ei ole velvollisuutta muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi."
Ylläri! Mutta kenellä ylipäänsä on velvollisuus muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi?

"Toisaalta mainonnalla ei voi viestiä arvoja, jotka ovat vastoin yleisesti hyväksyttyjä periaatteita. Sellaista mainontaa ei oikeuta huumori eikä se, että mainoksella pyritään jaloon päämäärään. "

Tämä on pelottavaa. Jos AIDS pyyhittäisiin kokonaan pois tältä pallolta tai vaikka nälänhätä ratkaistaisiin mainoksella, joka on vastoin yleisestihyväksyttyjä periaatteita, niin tarkoitus ei pyhitä keinoja? Munaton suhtautuminen. No joo, unohdetaan yleishyödyllinen mainonta.

Häkellyttävää kuinka ihmisten arviointikykyä aliarvioidaan. Jos esimerkiksi Yariksen tai Twixin spotit ovat sopimattomia...

Mustahuumori ja sarkasmi ovat taitolajeja, joiden kanssa on aina ongelmissa, koska kukaan ei ole omasta mielestään tosikko.

Eettisiä ohjeita tarvitaan, mutta huolestuttavaa on, että Kuluttajaviraston jyrkät näkökannat tappavat terveen anarkismin, sen kyseenalaistavan voiman, jota sekä arvot tarvitsevat vahvistuakseen ja kehitys mennäkseen eteenpäin.

Ainakin itse uskon, että kasvatuksen tehtävänä on opettaa ihmiselle hyvä ja paha. Siltä pohjalta ihminen osannee tulkita maailmaa ihan omia aivojaan käyttämällä. En olisi lainkaan huolissani niin kauan, kuin ihmisellä on kyky empatiaan...

Kirjoitti Antti Huttunen @ 5:35 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Hasanin sarana kuluu

Eipä onnistunut Nieminen Hasanilla kääntämään laivan kurssia. Iso paatti kääntyy raskaasti, joten kipparilla tulee olla erityisen paljon muskelia. Näinpä Alex saa lähteä etsimään uusia haasteita. Jotenkin viittaus McCann World Groupin EMEA:n ylimmän johdon kanssa käytäviin keskusteluihin ei vakuuta.

Epäilemättä keskusteluja käydään. Käynhän minäkin keskusteluja monen toimiston johdon kanssa. Se on välttämätöntä verkostoitumista, näkökulmien vaihtoa ja taatusti hyödyllisiä ajatuskulkuja puolin ja toisin avaavaa, vaikkei johtaisikaan yhteistyöhön sillä hetkellä tai lähitulevaisuudessa.

Mutta en minä silti kenkää saadessani laittaisi moista tiedotetta ulos. Ei kommentteja olisi parempi vaihtoehto. Vähäeleisyydessään hyvin vittumainen. Tai sitten ihan rehellinen: "Oltiin eri mieltä. Omistaja otti Jalaksen monon, kiristi nauhat, teki soman rusetin ja futasi. Ai perkele, että teki kipeää. Nyt etsin uusia haasteita.".

Hasan on melkoisten haasteiden edessä. Ruoriin tarvittaisiin joku, joka kyseenalaistaa toimiston olemassaolon oikeutuksen, katkoo napanuorat historiaan ja sahaa norsunluutornin jalat pois. Toisin sanoen henkilö joka valaa organisaatioon nöyryyttä ja palavamielisyyttä.

Ei se "Työmme ovat parasta mainosta, käytämme aikamme asiakkaidemme projekteihin"-ylimielisyys toimi enää. Pikkusen vaivaa, niin ne duunit voi esittää myyvästi. Vähän niin kuin Bob tekee. Tarjoillaan pala siellä ja toinen täällä. Vastaanottava pamppu kokoaa päässään palapelin ja tuumaa, että noi tytöt ja pojat osaa duuninsa.

Soittele Ami niin katotaan, mitä keksitään.

***

Lisäys n. klo 16. Lopettakaa se duunihakemuksien väsääminen, Timo Everi astuu virkaan varsin liukkaasti. Onnea matkaan!

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:02 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Saturday, February 03, 2007

Kulutuksen luurangot

Mainostetaan taas blogilöytöä. Ostarin helmi tekee ansiokasta ja tutkivaa kansalaisjournalismia ostoskeskuksista. Siis niistä oikeista ostareista. Aivan mieletön konsepti. MOSII sanoo respect. Jos Kuitinmäen huikea ostari dokumentoidaan, niin MOSII tarjoaa bischofshofenin Omeletissa.

Vanhat ostarit edustavat monelta osin rajapintaa, jossa kulttuuri ja kaupallisuus kohtaavat. Tavallaan Ostarin helmi esittelee sitä tukirakennetta, jossa markkinatalouden armottomat rattaat ovat jauhaneet tai jauhavat vielä. Mutta josta aika on jo kulkenut ohitse.

Fortumin edellinen tv-kamppis semi- tai pseudotestimonialeineen oli heikko esitys. Nyt oli sentään päräyttävä ja ajattelemaan laittava esitys. Sopivasti samoina päivinä ulos, kun ilmastonmuutostutkimus oli uutisoitu laajalti.

Harmi, ettei spottia löytynyt Youtubesta. Sääennuste tulevaisuuden Suomi-helvetistä toimii. On tornadoja, Ahvenanmaa on vetten alla, keskisessä Suomessa on tulvia, Lappiin luvataan ehkä pikkupakkasta ja lunta.

Vielä kun spotin päättävien lupausten taustalla on jotain todellista. Että se ympäristövastuu oikeasti kannetaan. Eikä Fortum tee mitään pikku-Enroneita tyyliin töpstöps, töpselipois.

Apulanta soitti Huumassa livenä. Kunnioitettavaa.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:42 AM :: 5 ajatusta Spottaa

Jyrki

Olen sen verran vesa, että nuoruuttani leimasi vahvasti Jyrki-niminen tv-ohjelma. Sitä muistellaan juuri Maikkarilla. Onneksi satuin avaamaan tv:n sattumalta.

Jyrki oli monessa mielessä aikaansa edellä. En muista, että sen vapaan käden tekniikkaan pohjaavat kamera-ajot ja kadulle elämän keskelle tuotu studio olisivat liikaa itsensä vakavasti ottavien ammattilaisten kehuja keränneet. Paheksuvat ja naureskelevat kritiikit muistan lukuisista sanomalehdista. Jyrki oli hekotuttavan ja dissattavan symboli.

Jyrki oli myös formaatti parhaasta päästä. Siihen tuotiin paikallista lisäarvoa, konsepti sopeutettiin ympäristöönsä ja siitä tehtiin aidosti kohderyhmänsä näköinen. Jyrki oli realityä ennen kuin kukaan hiljaisten signaalien tutkija edes tiesi, mitä reality on. Ei silloin tiedetty edes hiljaisista signaaleista.

Jos verrataan Jyrkiä ja Voicea, niin kyllähän Voicen katsominen saa punastumaan. Yritystä on, mutta MTV-plagiointi ei ihan riitä. Kyllä, kopiohan se on. Ei sillä, että MTV Finland mitenkään ylipäräyttävä tapaus olisi. Enemmän odotin, mutta valitettavasti kanavan viehättävä anarkia rapistuu vuosi vuoden perään.

Headbangers Ballin olisi voinut tehdä uskottavasti. Nyt on vähän sellainen meno, että 50-v. kukkahattutädit pohtivat 16-vee nuorten seksielämää. "No kyllä ne ehkä siellä teltoissa poskipusuja vaihtavat".

Jyrkissä oli paljon samaa viehättävyyttä kuin Bassossa. Tai vaikkapa YleX:ssä. Maikkari oli silloin muutoinkin kiinnostava. Samalla menolla ei olisi nykyäänkään hätää Nelosen pökkiessä perseelle.

Olisi kuumottavaa, jos YleX:n toimitus saisi laajentaa brändiään elävään kuvaan. Tai sitten Jyrki takaisin!

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:28 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Friday, February 02, 2007

Valivali-vaalit

Muista erottuvaa vaalimainontaa muista erottuvassa kanavassa. Täältä löytyvä vastamainos on yksi kutkuttavimmista pitkään aikaan. Samalla myös kirvelevä. Uh.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:52 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Hemuja ja pitsaa

"Yllättäen" yllätin itseni taas kerran Idolsin parista. Vaikka herkullisimman myötähäpeän tarjoavat jaksot ovatkin jo ohitetut, on ohjelman seuraaminen edelleen verratonta lystiä. Mainoskatko tarjosi muutaman "jännittävän" kokemuksen.

Ensin Fazerin Turkinpippuri-hemujen spotti. Visuaalisesti huikean vahva tekele, mutta oma assosiaationi kyseisestä tuotemerkistä on pikemminkin meksikolaisiloinen tulisuus kuin keskiaikaisen synkähkö. Ja missä on se petomaani, joka käsikirjoittajilla on ollut ihan salettiin mielessä??

Onhan nyt nähtävä versio ihan selkeä kompromissi. Ehkä. Vähän häveliäs luovuuden johtaja on punastellut hieman ja naureskellut, että on tiimillä hurttihuumori ja melkoiset jutut. Mutta jos liekit tulisivat kuitenkin ihan suusta... Tai sitten asialla on ollut tuotepäällikkö. Petomaani-spotissa olisi ollut munaa. Ja se olisi sopinut meksikaanoassosiaatioon.

Se räjähtävä pulu oli ihan helmi. Puluissa on munaa. (Siksi ne ovatkin lintuja.)

Sisu, myöskin namunen, pastillien luokkaan kuuluva mainostaa kokosivun printeillä. Tummasta kuvasta on yhtään haastavammissa valaistusolosuhteissa lähes mahdotonta saada selvää. Jäävät goisivat hirnut ja heinäkärryä vetävä äijä huomaamatta.

Visuaalisesti Sisu ja Turkinpippuri heiluvat samassa maailmassa. Se ei vaan tunnu hirvittävän kaupalliselta ratkaisulta. Se maailma siis. Ehkä olen väärässä, sitä tapahtuu tämän tästä.

Sitten se lähes kuvottava tapaus. Grandiosa-pizzaa yritetään kaupata spotilla, joka vahvasti kilpailee vuoden kauheimman tittelistä. Ei pitäis riimitellä saati räbäyttää, jos ei osaa. Edes vähän pitäis olla skilssei. Mun mummo vetäis paremmin ja aidommin.

Biisin musiikilliset ansiot ovat Matti Nykäsen ja Tony Halmeen vastaavien luokkaa. Tarttuvuus? Kolmesti spotin nähtyäni en muista sanan sanaa lyriikoista.

Entä ärsyttävyys? Siihen voisin siteerata räbäyttäjä-Jonttia. "Sadisti sikakytän kätyri pistää vihoiks, onneksi Nutt-So:lla on rynnäkkökivääri, ja Nutt-so pistää lihoiks.". (Tietääköhön kukaan lukijoistani edes sitä, kuka on Nutt-So?)

Tämä yrittää sanoa, että se ärsyttävuus on kuin vuori, niin suuri, että salettiin ostan jotain mielikuvituksettomalla italospotilla promottua roskaa, jos jäisiä suolalettuja täytyy joskus ostaa.

Se pizzan nytkytys biisin skrätsätessä nytkäytti suupieliä. Kuvaus ja leikkaus ovat karmeaa katsella. Valot aivan annelista. Ja miksi moiseen pitää tuhlata niin pitkä aika? 10 sekuntia riittäisi mainiosti. Jos ei ole ideaa, niin ei se itsestään synny, vaikka spotti kestäisi vuoden.

Olisitte nyt vaikka keksineet crosspromon Grandi-mehujen kanssa: "Kari Grandi osaa paistaa Grandiosaa!". Pizza+mehu nyt settihintaan 3 eugenia. Tai jotain.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:02 AM :: 11 ajatusta Spottaa

Thursday, February 01, 2007

Reklamointia

Ihan ekaks, tilatkaapas Basso.

Ja toisekseen, anteeksi nyt Mac-väki, ei tämä käytettävyys nyt niin huikean edistynyt ole Windowsiin verrattuna. Syvempää analyysiä voisin joskus runoilla, jos jaksaa aiheeseen syttyä ja syventyä.

Viikon varrelta on tarttunut rebaan kaksikin tarinaa hyvästä asiakaspalvelusta. Toisessa asialla oli edesmenneen Kirkan puoliso.

Henkilö X osti hänen suunnitelemansa korvakorut. Henkilö X hävitti toisen korvakorun. Korukauppasta hän tiedusteli yksittäistä korvakorua kadonneen tilalle. Ei onnaillu, mutta sai kontaktit korun suunnittelijalle. Välitti pyynnön. Parin viikon kuluttua posti toi parin korviksia. Ihan siltä varalta, että toinenkin sattuisi katoamaan.

Toisessa tapauksessa viskipullossa havaittiin kaksi haituvaa. Reklamaatio maahantuojalle. Kului viikkoja. Reklamoijan puhelin soi. Tehtaan edustaja oli ovellaan tuomassa parempaa laatua laatikollisen hyvityksenä. Laboratoriossa selvisi, että haituvat olivat leivänmuruja. Ei kannata juoda pullonsuusta!

Herra X osti tuotteen, jossa oli vikaa. Kaupassa häntä ei uskottu. Hän vaihtoi kauppaa ja heitti tuotteen roskikseen.

Reppu on tästedes reba ja tölkki tölö. Ei mul muuta.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 8:10 AM :: 2 ajatusta Spottaa