Tuesday, February 26, 2008

Kuulumisia

Menköön kerrankin puhtaasti enempi henkilökohtaisilla asioilla tämä postaus. Koska on ollut kepeän huono omatunto tämän blogin laiminlyönnistä. Täällä on ollut hivenen hiljaista. Ihmekös tuo, kun aika on mennyt tärkeämpään ja tositärkeään.

Mutta ei hätää, maaliskuusta alkaen ajatuksiani saa nauttia, vihata tai rakastaa entistäkin säännöllisemmin. Joskin lokaatio tulee olemaan toisaalla kuin tässä osoitteessa, huomattavasti laajemman kohderyhmän tavoittavassa mediaympäristössä. Mutta lupaan linkata täältä joka kerta, jos suinkin muistan. Ja eiköhän tännekin riitä sanottavaa.

Tänään pöydälle ilmestyivät uudet käyntikortit. Jotta senior copy from now on. Novellikokoelman saanen ihmisten ihmeteltäväksi huhtikuussa. Hurjaa. Laittakaa meiliä, jos haluatte varata jo oman kopionne tuosta Espoo ug-kirjallisuuden varjoissa väijyvästä teoksesta.

Kai pitää se runokokoelma paukauttaa sitten perään ja fiksata romaanikässäri sellaiseen kuntoon, että kehtaa esitellä. Sana- ja kuvataiteen lisäksi pieteetillä väsäämämme biisi on viimein siinä kuosissa, että voi paukauttaa julki. Linkkaan sit. Ei mee pitkästi.

Hymyä helmikuun viimeisiin!

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:28 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Monday, February 18, 2008

Tarra sun ovees

Meille rantautui korkealla huomioarvolla itseään kauppaava mainosmedia. Ideana on lätkiä ihmisten asuntojen oveen post-it-lappuja muistuttavia tarralappuja, joissa on kaupallinen viesti. Alkuun idea tuntui mielenkiintoiselta, mutta pidemmän pohdiskelun jälkeen en ole niin hirvittävän vakuuttunut sen käyttökelpoisuudesta.

Miksikö? Ensimmäinen omakohtainen kokemus oli kahden kerroksen nousu kotitalon portaissa, jossa lattialla oli ovista joko pudonneita tai maahan viskattuja lappuja. Omassa ovessa moinen oli kiinni. Se tuntui suorakirjeitä tungettelevammalta ja röyhkeältä. Pienen pohdiskelun jälkeen ajatus ajautui siihen, että moinen ratkaisuhan kertoo pahimmillaan, missä asunnossa ei olla kotona. Ja sekös ryöväreitä kiinnostaa.

Tietystihän protokollaan kuuluu sanoa, että laput kerätään pois. Mutta rohkenen vahvasti epäillä, että näinköhän tuo toteutuu ihan oikeasti elämässä. Onhan keruukierros jakelukustannukset tuplaava erä, ainakin nykyisellä kampanjointitiheydellä.

Laajemmassa kontekstissa pohdinta johdatti puolestaan siihen, että jos tämä tapa toimia on ok, niin ilmeisesti ihmisten sopii lätkiä tarroja ihan mihin huvittaa. Jostain syystä epäkaupallinen tarrataide on toistuvasti todettu likimain rikolliseksi puuhaksi. Ja hei, lähteehän se tussikin spriillä metalli- ja lasipinnasta, joten sekin toiminta lienee syytä oikeuttaa. Me kato siivotaan vanhat seuraavan kerran ku bommataan...

Niin tai näin, luova ratkaisu oli hieman ontuva. Tai olisi kauppalistan ja mainostettavana tuotteena olleen viinin voinut paremmin tuoda esille. Joten taidan kuitenkin seuraavan kerran ostaa Nederburgin Cabernet Sauvignonia minulle tyrkytetyn Trapiche Tempranillon sijaan.

Homma voi toimiakin tosi tarkan kohdentamisen välineenä, mutta tämä meno syö pohjaa pois siltäkin. Saas nähdä, mitä tuleman pitää.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:50 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Saturday, February 02, 2008

Internetin ihmeitä

Hei kaikki suunnittelijat! Löytyi kivaa aivojumppaa. Eikä siihen tartte edes keppiä! Kymysyksessä on vahvasti mindmap-henkistä assosiaatiolentoa. Kokeilkaa. Tai ennen kuin ryhdytte, niin varoitettakoon, että voi olla vahvasti addiktoivaa. Hyvä! Tästä tuohon yksinkertaiseen ihmeellisyyteen, Funny Farmiin.

Aamupäivästä aivotoiminta käsitteli jokusen tovin Facebookia. Jännittävää, miten tietyt tahot suhtautuvat siihen korostuneen kriittisesti, jopa skeptisesti. Erityisesti, jos sitä peilaa siihen, minkä verran kyseisellä härpättimellä on käyttäjiä täällä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä sijaitsevalla läntillä, jota Suomeksi kutsutaan.

FB:N Finland networkin jäsenmäärä kirjoittaessa on 357.116. Muuttaessani edellisen lauseen muotoilua ja painaessani refressiä oli määrä pompannut viidellä ylöspäin. Jos raffisti vielä arvioi tuttavapiirin pikagallupin perusteella, niin noin 10-20 % suomalaisista käyttäjistä ei kuulu Finland networkiin. Puhutaan siis todennäköisesti yli 400.000 käyttäjästä. Tämä on suurinpiirtein 10 % maamme äänioikeutettujen määrästä.

Jos vertailua vie pidemmälle, niin 60 % äänestysprosentilla suurten puolueiden äänipotit liikkuvat suunnilleen samoissa luvuissa. Tätä tuskin voidaan pitää merkityksettömänä. Varsinkin kun yhteisöllisyys lähtee yleisen sijaan henkilökohtaiselta tasolta. Vastaavasti määrää voi peilata tv-kanaviemme katsojalukuihin. Tilastoa niistä löytyy täältä. TV-kanavana FB olisi ihan varteenotettava tekijä.

Eikä se kovin kauas putoa. Superwall ja Funwall-aplikaatiothan kierrättävät armottomasti mutta tehokkaasti videopätkiä, pääosin youtubesta linkattuina. Joukossa myös mainoksia. Esimerkiksi Ketonen & Myllyrinteen toisen tuotantokauden puffisketsit. Tai tämä mainio tapaus.

Viitattu ulottuvuus vaan jää valitettavan usein paitsioon FB:n markkinointikäyttöä arvioitaessa. Näkökulma rajautuu bannereihin ja eri aplikaatioihin upotettuihin sisällön mukaan kohdistuviin mainoksiin. Tämä rajattu ajattelu on toki toimivaa sinänsä. Mutta siinä missataan samalla tosiasia, että verkossa läsnäolo on melkoisesti moniulotteisempi käsite.

SEO-tyyppinen lähestyminen on lopulta kohtuullisen rationaalista ja yksinkertaista hommaa. Mutta ei nykyisellään ja tuskin ihan vastakaan mitään suurellisia elämyksiä tarjoavaa hommaa. Ehkä sitten, kun semanttinen web on toimivaa todellisuutta laajassa mittakaavassa. Tuskin hetkeen sittenkään. Niin tai näin, puhdas rationaalisuus on elämän kannalta äärimmäisen typerää. Mutta virheiden pelko ja turvallisuushakuisuus ajavat siihen. Se on inhimillistä. Tosta voi muuten vilkaista vähän osviittaa omien aivojen toimintaan.

Haaste on luoda sisältöä, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Jota levitetään, linkitetään ja josta keskustellaan. Tietysti voidaan keskustella siitä, mitä suoraa kaupallista hyötyä tunnettuudesta on... Varsinkin jos muistellaan keskustelua DNA:n ilmeisen menestyksekkäästi toimineesta Mokkula-spotista. Filkan pyöriessä töllössä tähänkin blogiin tullaan Mokkula-googlauksilla. Taitaa olla yksi suosituimmista, ellei suosituin haku tänne saapuvilla. Strategisesti tarkastellen Mokkulan markkinointi on nerokasta ja onnistunutta. Onnea tekijöille.

Ihmeellinen on tämä internet. Nillitys ja nihkeily aiheesta varmaan jatkuu niin kauan, kuin meillä on ihmisiä, jota ajattelevat verkkoa mediana tai kanavana digitaalisen elämän ja maailman sijaan. Se on kaikkialla, sinne pääsevät kaikki. Se on tilaa. Virtuaalista ja sosiaalista. Ja se toimii koska jokainen ihminen on itsessään verkosto.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:12 AM :: 0 ajatusta Spottaa