Friday, April 28, 2006

WappuWisa

Jep. Ensiksi, siunattua vappua kaikille. Hyvää ystävääni Paavia lainatakseni. Muistakaa paavikänät, yksi tulkkaa ja kaksi taluttaa. Päähän voi sujauttaa mäyriksen (kannattaa tyhjentää eka) niin kredibileetti on korkeampi.

Luonnollisen vappunaamarin hankkiminen olisi tullut aloittaa jo eilen. Nyt alkaa olemaan kiire, täytyy tietää mitä tekee. Niin tai näin, siinä sivussa, sitä odotellessa tai ihan sijaistoimintana kysytään seuraavaa:

Mikä on paras biisi ever?

Yhtäoikeaa vastausta ei siis ole olemassa vaan vastausten täytyy olla häpeilemättömän subjektiivisia. Toivon, että useampi viitsii vastata tähän.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:55 PM :: 6 ajatusta Spottaa

Rahasta ja pelimainonnasta

Mastercard tutki asiaa ja jostain ihmeen syystä jopa lähes puolet eurooppalaisista uskoo käteisen rahan katoavan vuoteen 2016 mennessä. Joudun siteeraamaan erästä suora-copittelijaa: "Siis mitä?".

Käteisen käyttö ja painoarvo kyllä vähenee, mutta miten käy harmaiden rahavirtojen? Siellä liikkuu jokunen euro ja jokunen dollari. Ja donit tuntevat kyllä sen verran silmäätekeviä, kuka ties ovat samassa looshissakin, ettei käteistä kuopata. Näin se on. Toisaalta kysymys on myös perusoikeuksista, ihmisethän jo nykyisin pakotetaan käyttämään pankkien palveluita, ja tuo syvenisi käteisen mennessä mullan alle.

Onhan spekulaatioita ja odotuksia ihan hauska lukea. Huonompaakin viihdettä kyllä näkyy. Välihuomautuksena, että on lystiä tehdä töitä tilassa, jossa porataan, vasaroidaan ja sahataan. Keskittymiskyky ja hyvät kuulokkeet pääsevät oikeuksiinsa.

Microsoft ostattelee sitten juttujen mukaan mainostoimistoa. Ajatuksena on laittaa mainoksia entistä enemmän pelien sisään. Saa nähdä miten viranomaiset ja mainosallergikot reagoivat tähän tulevaisuuden suuntaan.

Lystiähän homma on siinä vaiheessa, kun pelin mainospaikka hakee verkosta sisältönsä aina ajankohtaisesti. Ehkä olen ajasta jäljessä ja tätä tapahtuu nykyäänkin laajamittaisesti. Sääli, että sydän sykkii 8-bittiselle Nintendolle ja Sega Mastersystemille. Pleikka on ihan kiva, mutta ei sillä samoja fiiliksiä saa.

Tai ehkä näemme markkinointiviestinnän tarpeiden mukaan vaihtuvaa pelisisältöä. Pikkupelejä ja toiminnallisuuksiahan on käytetty viestin läpiviemiseksi jo kiitettävä aika. Koska näemme jonkin suuren lanseerausta pohjustamaan rakennetun megahittipelin? Viihdetuotteen tuotteistaminen ja tarvelähtöisen innovaation lanseerauksen yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi voisi potkia aika pirullisen lujaa.

Kirjoitti Konsonantti @ 2:10 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Thursday, April 27, 2006

Kevätraati

Ähäh, en malttanut. Plantagenin spotti unohtui taannoisesta katselmuksesta pois. Samansuuntaista yrittää Kemira Grow How, mutta Plantagenin tunnelmapala jättää sen kauas taakseen. Mainos tavoittaa jotain samansuuntaista tunnelmaa kuin SEHVin Neiti kevät, joka on niitä laulelmia, joita voi kuunnella vahvan tunnelatauksen takia varsin harvoissa mielentiloissa. Onnistuisipa tuon plantagein pläjäyksen kaivamaan jostain, niin entistä ehompi mainosraati pääsisi valloilleen.

Danone pyöritti samalla katkolla uudehkoa Vitalinea-spottia. Haa! Jury esiin naftaliista, mainosraati kokee resurrektion, nousemuksen, uuden elämän ja inkarnoituu nyt mässäilemään Danonen mainitun hengen tuotteen. Valitettavasti spottia en löydä mistään, mutta te, jotka tiedätte raadin säännöt ja tiedostatte nähneenne kyseisen mainoksen, vuodattakaa.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:22 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Niitä saa rahalla uusia

...sanoi AD kun omistaja heitti arkkitehtitoimistosta tilatun piirrustuksen nurkkaan ruttuun. Kaikkea ei saa massilla ja pääsääntöisesti ne ovat niitä kaikkein arvokkaimpia asioita. Ironista on, että niiden arvon huomaa yleensä vasta menetettyään ne.

Niin tai näin. On myös paljon muuta, mitä ei tahdo saada edes rahalla. Flash-osaajat tuntuvat olevan kiven alla. Siis onhan näitä perusteet hemmoja aika tavalla, mutta todellisia osaajia ei ihan joka nurkalla kävelekään vastaan.

Hyviä mainoskamppiksia saa rahalla. Yleensä isolla rahalla. Toisaalta toinen ääripää ovat toteutukset, joissa perinteiset ratkaisut on kyseenalaistettava siitä syystä, että käytössä on hyvin minimaalisesti rahaa.

Muistan eräässä seminaarissa velloneen keskustelun siitä, tuleeko mainostoimiston tietää kampanjan budjetti. Olen sitä mieltä, että se on varsin keskeinen tekijä. Jostain syystä asiakasyrityksien edustajat eivät olleet asiasta aivan samaa mieltä. Tämä kertoo luottamuksen puutteesta. Hassua sinänsä, sillä samojen yritysten mainostoimistot ainakin puhuivat kumppanuudesta tilin siirryttä taloonsa.

Raha on turhan keskeinen tekijä mainosmaailmassa. Itse tuijotan myytyjen tuotteiden, saatujen kontaktien määriä jne. Oma palkka, aika harvoin sitä ajattelee. Työsuhteen alussa ja sovittuina väliaikoina. Muutoin yritän sulkea sen mielestäni. Taskut tyhjinä kun on usein rikkaampi kuin koskaan. Analogia edellä mainittuun suunnitteluun on häkellyttävä. Jos ei ole massia, tarttee luovuutta. Onpa kyse sitten myynnistä tai elintarvikkeiden hankkimisesta. Hyvä idea on kuitenkin aika keskeisessä roolissa. Ja erinomainen toteutus.

Jos kilvoittelua katsoo, idean rooli on usein muotoon liittyvä. Itse näen oikeasti luovuutta edustavassa ideassa olevan vähintään yhtä syvä toiminnallinen ja sisällöllinen ulottuvuus. Tämä raakkaakin aika armottomasti kilpailuissa menestyneet irtoideat sinne b-kastiin. Ja taustallahan on vielä ihana strategia, joka on monelle luovalle suunnittelijalle pelottava sana. Miksi ihmeessä? Säästän tällä kertaa sotaterminologiaa sisältävät vertaukset. Pasifistinen päivä.

Rauhaakaan ei saa rahalla. Ainakin tähän mennessä on tuloksellisuus ollut vähän heikon näköistä. Hei, brändätään rauha ja tukotetaan koko media sillä. Jos edes joka toinen mainostoimisto, joka vannoo brändi-imagojen (nerokkain termi ever) autuuteen, lähtee mukaan ja mediat yhtälailla, niin parissa vuodessa pitäisi konfliktien olla historiaa.

Tapan kyynikon itsessäni, lopetan tämän tajunnanvirran ja jatkan huomenna.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:05 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Timpuri verkossa

Tuli taas omakohtaisesti koettua, miksi verkko on niin verraton kanava. Pieni remonttihomma oli tarve ja sopiva tekijä piti löytää. Puhelinluettelometodi toi varattuja numeroita, yhteyttä numeroon ei saada -äänitteitä ja vastaajan viestejä.

Käyttöön siis plan B ja google avuksi. Vaihtoehtoja löytyi hälyn keskeltä kymmeniä. Muutama itseään kohtuullisesti kehuva ja fiksuilla sivustolla varustettu shortlistalle. Googlaamalla ihmisten kokemuksia näistä, jolloin vaihtoehdot rajoittuivat kolmeen. Asiakaan arvoastuksen huomasi jo ihmisten kokemuksista, joten ei ollut lainkaan yllättävää, että tarjouspyynnön pystyi tekemään sähköisesti.

Puolen päivän odottelun jälkeen puhelin soi ja aikaakin työn suorittamiseen löytyi halutun aikaikkunan puitteissa. Puhelimessa vielä muutama tarkentava kysymys ja sitova arvio, jonka yli homma ei mene. Kätevää.

Näin myynti ja markkinointi yhdistetään. Ja yllättäen yritykset kokoluokassa 5-20 henkilöä kunnostautuivat tällä rintamalla parhaiten. Suurempien verkkotekemisissä on saavutettavuuden kanssa aika paljon petraamista. Pienemmät operoivat pääsääntöisesti puhelimen ja puskaradion välityksellä.

Kuinka kauan puhelinluettelon myynti vetää? Harvempa kantaa kyseistä katalogia mukanaan pitkin maailmaa liidellessään. Läppäri ja luuri kyllä kulkevat ja niiden avulla suoriutuu varsin kattavasti kaikesta kommunikaatiosta ja tiedon hausta.

Ja loppuun vielä valloittava fläsäytys. Jokin näissä sivuissa ja niiden käyttöliittymässä vetoaa mieltymyksiini

Kirjoitti Konsonantti @ 4:11 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Wednesday, April 26, 2006

Päivän poiminnat

Eilen kiskaisin kahvit väärään kurkkuun kuullessani uutisen. Markkinoille on tulossa ehdottoman tarvelähtöinen tuote. Kotipitsa pyöräyttää MTV:n logon muotoisia pitsoja. Hurjaa. Kyseessä on siis kansainvälinen musiikkikanava, ei kotimainen kaupallinen.

Luova luokka sai taas nukahtamaan. Olen kolmen kokeilun perusteella vakuuttunut, ettei ohjelman sisältö ole riittävän kiinnostava, jotta se pitäisi silmät auki.

Adidas teki googlella jotain jännää. Luomus löytyy täältä . IT:n ihanuudesta johtuen en pääse itse kurkkimaan sitä. Ainakaan tästä fyysisestä sijainnista tällä goddamn koneella. Ehkä jossain joskus. Kertokaa jos sieltä löytyy jotain huikaisevaa.

RNO: Pia Rautakorpi-Hannula kirjoitti peloista, järjestä ja tunteesta. Huomio kiinnittyi kohtaan, jossa suomalaisen pörssiyrityksen johtajan kerrotaan ilmoittaneen yrityksen aikovan investoida brändiinsä. Seuraavat lauseet kertovat olennaisen. Jos ei ole tavoitetta, niin keinojen löytäminenkin on vähän hankalaa. Ja todennäköisesti keinovalikoimaan kuuluu pelkästään mainonnallisia juttuja.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:35 PM :: 2 ajatusta Spottaa

Tuesday, April 25, 2006

Syitä hymyillä

Aamulla tuli taas nähtyä teko, jollaisia jokaisen brändistään huoltakantavan yrityksen koko henkilöstön tulisi kyetä tekemään. Eikä se ole edes vaikeaa. Bussikuski nimittäin kurvasi sujuvasti länäriltä pois viimeiseltä rampilta sen sijaan, että olisi ajanut suoraan, kuten reitti kuuluu.

Vilpitön pahoittelu ja "taisin ajaa väärin" jo toivat hyvän mielen. Ja rikkoihan sattuma rutiineita, mikä on aina tervettä. Ekstrana hän laski vielä ihmiset ulos ihan siinä keskellä katua. Pääsivät viereiseen taloon kerrankin tosi lyhyellä kävelemisellä. Nappisuoritus. Näin virheet käännetään voitoksi. Mutta se vaatii, että ne ottaa kontolleen, niille antaa kasvot. Suurin osa on siihen liian ylpeitä. Mutta kukaanhan ei ole omasta mielestään tosikko.

Muutama kilometri aiemmin länärin varrella on maisema, joka hakee Suomessa vertaistaan. Metro-lehti kertoo, että Nokian, edesmenneen Radiolinjan, Koneen ja Fortumin rakennukset saavat seurakseen Suomen korkeimman pilvenpiirtäjän. Tai rakennuksen, jos yli 100-metristä rakennusta ei vielä taivaan raapijoihin lasketa. Espoossa uskalletaan mitä Helsingissä ei. Myös kritisoida joukkoliikennettä ja punnita vaihtoehtoja.

Jos Markkinointi ja Mainonta -lehden arvostus taso on kirjoissani ollut nousussa, nyt se dyykkaa pahemman kerran. Mikään itseään uskottavaksi nimittävä lehti ei yksinkertaisesti voi sortua tällaiseen. Itse asiasisällössä ei ole vikaa, mutta sanavalinnat edustavat 80-lukulaista roskajournalismia parhaimmillaan. Ja jotkut vielä ihmettelevät, kuinka sanomalehdet menettävät lukijoita.

Toisaalta myös objektiivisuus on ihan tuuliajolla. Tehokkuuden nimissä kustannuksia leikkaavat kokoomuslaiset jätettiin tyystin huomiotta. Toimittajan henkilökohtaiset mielipiteet kyllä tulivat esille, mutta niille olisi parempiakin foorumeita. Suosittelen lähiöräkälää.

Lisää hymyä aamuun tarjosi kestosuosikkini yritysnimissä, Ekahau. Nimi kun tuo mieleen aina lemmikkieläintarvikkeiden maahantuojan, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:51 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Mainoskatko

Mainoskatkoista on jäänyt mieleen kummittelemaan useampikin spotti. Armahdetaan ne nyt ja annetaan kaiken virrata ulos verbaalisesti.

H&M tekee yksinkertaisesti kaunista tv-mainontaa. Musiikki ottaa koukkuun, ei mitään turhaa kikkailua ja mukaluovuutta. Erinomaista kameratyöskentelyä ja eheä kokonaisuus. Musiikin merkityksen oivaltaminen nostaa ehdottomasti kärkeen.

VR teki musikaalispotin. Tai maksoi. Tai siis Dynamo sen teki. Ja onhan se jo vähän vanhempaa kauraa. Hyvä idea, kunnos mainoslaulurenkutuksia kun on nykyään hävettävän vähän. Tarttuvalla melolla kun NE sanat saa ihmismieleen paljon paljon tehokkaammin ja helpommin kuin kikkailemalla draamankeinoin. Tai komedian. Jokatapauksessa, VR:n spotissa melodia on vähän hätäinen ja musiikin miksaus jotain sinne päin. Ja sehän on spotin kantava juttu?

Upciderin spotti, jossa vanha herra ja hänen rouvansa (vanha rouva ja hänen herransa, miten vaan) istahtavat ja siemaisevat huimelit. Sitten lähtee raketti ja senioria lentää läpi laipion. Tulee pakastin vastaan. Mummo pyöräyttää silmiään ja taas mennään päämääränä taivas. Kokonaisuus on yksinkertaisesti erinomainen. Ei mitään liian vaikeaa saati yli-yrittämistä. Idea on sopivan absurdi. Hyvät nousut sidukasta saa. Ja äänimaailma on mietitty. Ytimekäs spotti, jossa tuote on hienosti esillä.

Samaa ei voi sanoa Golden Capin A astronautti/the astronautti/the siideri tuotoksesta. Ihan karmea. Colden Cap sentään edusti pitkään parasta sidukkamainontaa Suomessa. Nyt on vähän väsynyttä. Sekuntien tuhlaamista. Tai idistä olisi vähän kannattanut jalostaa. Astronautti on kuitenkin aika klassinen aihe... Ovia kuviin ja tekstiksi doors, Morrison ja co. kuviin, The doors ja vähän videokuvaa käsitellen James Douglas -pojalle sidukka käteen. Päihdeyhteyskin olisi valmiina. Vai oliko a astronautti sittenkin juonut liikaa Golden Cappii ja vähän darran vaivaamana myöhästelee...

DNA:n Kauhea kapula jaksaa hymyilyttää. Varsinkin se, jossa mies koputtelee baarin ovea. Nyt kelpaa kolmikirjaimisen operaattorin jyrätä. Kilpailukentällä on tilaa ja S-kytkyäkin ehkä kannattaisi käyttää eduksi. Olisihan siinä S-Bonus-korttikannan verran hyvin sitoutuneita asiakkaita napattavissa.

Peugeot 407 Coupen spotti meni eka ohi. Seuraavalla kerralla sitä katsoi vaistonvaraisesti tarkemmin. Auto ja pelkkiä naisia! Ja siinä, missä näemme viimein kuskin kasvot, tai odotamme ne näkevämme, onkin ruudussa vain tekstiä. Pösö rulez.

Ihan viehättävä on myös Seatin kauhuleffamaisissa fiiliksissä liikuskeleva tuotos. "Se tuli.. ja sitten se oli poissa", "Näin sen metsätiellä..". Viehättävä ja ehjä luomus. Fordin Fiesta ST:m supersankari on vähän karkkia ja elintarvikeväriä sen rinnalla.

Kirjoitti Konsonantti @ 1:40 AM :: 9 ajatusta Spottaa

Käy verkkokauppa näinkin

Varsin lyhyellä aikajänteellä on tullut vastaan kaksi mielenkiintoista ratkaisua verkon käyttämisestä myyntikanavana. Ensimmäinen on mömmönkin esiinnostama Jukka Pojan jenkkarekka.fi, jossa biisin voi ladata ja maksun suorittaa omantunnon mukaan.

Biisilatauksia tulee kokonaisuudessaan varmasti paljon enemmän kuin mitä sinkku myisi kaupassa. Raha tulee lyhentämättömänä ilman välikäsiä suoraan artistille. Jos vertaa siis fyysisen tuotteen perinteistä kanavaa tapahtuvaa jakelua, jossa lähes jokainen kappale tuo n. määrän rahaa ja tätä vapaaehtoiseen maksuun perustuvaa verkkojakelua, on jälkimmäinen taloudellisesti paljon järkevämpi. Eikä fyysinen sinkku tarkoita mp3-kopioiden osalta mitään autuutta. Levy-yhtiöiden roolista on nakerrettu taas palanen pois.

Toinen mielenkiintoinen tuttavuus on Michael J. Totten's Middle East Journal -blogi. Toimittaja on matkustanut omalla kustannuksellaan Irakiin ja kirjoittaa uutiset suoraan blogiinsa. Lukijat saavat lahjoittaa hänelle rahaa. Jokainen ymmärtää, että jos haluaa lukea, täytyy homma tehdä mahdolliseksi.

Yhteistä näille kahdelle ratkaisulle on, että ne toimintamuodollaan saavat ihmisen itse perustelemaan itselleen, miksi tuotteesta kannattaa maksaa. Sähköisen viestinnän ja viihteen tulevaisuus tulee osaltaan varmasti menemään tähän suuntaan. Sisältö ostetaan suoraan tekijältä, kenties välissä on jokin tiedon siirron mahdollistava ratkaisu, mutta suurta mediataloa ei sille tontille tarvita. Toisaalta tämä malli nostaa ihmisiä kiinnostavat jutut pinnalle ja painaa ne, jotka eivät sytytä.

Kirjoitti Konsonantti @ 1:22 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Monday, April 24, 2006

Sokeribrändipommi

Limonadit aiheuttavat syöpää. Ei nyt ihan suoraan, mutta mutkan kautta riski on olemassa. Olihan se odotettavissa, on se niin hyvää, että jotain muutakin kuin reikiä hampaisiin täytyy siitäkin synnistä olla sanktiona. Ja tervehän on se, jota ei ole tutkittu tarpeeksi. Kuinka kauan panimot ovat olleet tietoisia asiasta? Veikkaan, en tosin voi olla varma, että aika on hieman pidempi kuin mitä tiedon julkistamisesta on kuulunut. Voin tosin olla väärässä. Hämmästyttävää on se, että yritysten tiedottaminen tästä asiasta on ollut varsin hiljaista. Tai sitten en kuulu jakeluun.

Ilkka Jauhiainen sivusi aihetta ansiokkaassa kirjoituksessaan Marmain sivuilla. Täyden kympin virke kuuluu näin: "Väittämäni on, että pitkällä tähtäimellä parhaiten menestyvät ne, jotka ymmärtävät tuotteen brändiä tärkeämmäksi.". No, brändiähän, tai edes edellytyksiä sen olemassa olemiseen ei ole olemassa ilman tuotetta. Tämä nyt mainostoimistoissakin tiedetään. Brändi-termin merkitystä ei tiedetä ihan niin yleisesti, vaikka se puheenparsissa esiintyy taajaankin. Puhumattakaan brändin taustalla olevista lainalaisuuksista ja erityisesti niiden olemattomuuksista.

Kun lähdetään sorvaamaan analyysia siitä rakkaasta brändistä, kysymykseen "Mitä?" voidaan vielä varsin osuvasti vastata. Kysymys "Miksi?" alkaa olemaankin jo sitä luokkaa, että tässä maassa aika harva osaa vastata siihen oikein. Vaikka jokainen siihen kernaasti vastaa. Tietysti on tämä osa porukkaa, joka tietää vastauksen, mutta pitää turpansa kiinni, koska silläkin saa rahaa. On eri asia luoda mielikuvallista lisäarvoa ja puhua sen luomisesta, kuten Junakohtaus täällä taannoin asian muotoili.

Täällä muuten pamahti tänään. Hurjaa.

Kirjoitti Konsonantti @ 7:49 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Sunday, April 23, 2006

Pieni ja ketterä

Vaikka vertailu kuuluukin valhe-emävalhe-tilasto, niin on tilastoista löydettävissä usein julmaa kuvaa todellisuudesta. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa se, että perheyritykset kepittävät pörssiyhtiöt ja jopa globaalien jättien käytännössä koeteltuina markkinoille tuotavat tyttäret. Jos ajatukset puree aiheeseen, niin onhan se täysin luonnollista. Samat säännöt voi johtaa myös pienempään mittakaavaan.

Suurten yritysten johto joutuu toimimaan väistämättäkin erilaisten mittareiden ja välikäsien kautta kulkevan tiedon varassa. Tieto jalostuu matkalla ja kaikki ei tule perille. Mittareilla tuijoitetaan vain mitattaviin suureisiin ja usein vieläpä hyvinkin yksisilmäisesti rahan näkökulmasta. Käyttämättä jää paljon tietoa ruohonjuuri tasolla, pieniä, mutta arvokkaita yksityiskohtia, loppuasiakkaiden tarpeita, toiveita ja odotuksia. Siis tämä johdon osalta.

Toinen ongelma on omistuksen kasvottomuus. Olen nähnyt yrityksiä, joiden omistus on jossain valtameren takana ja yrityksiä, joiden omistajalla on kasvot. Nämä kasvolliset omistajat tuntevat ja kantavat vastuunsa. Asiakaspalvelu- ja asiantuntijayrityksissä tämä on ensiarvoisen tärkeää, koska tärkein pääoma on yrityksen henkilöstö. Henkilöstöstä huolehtiminen näkyy työhyvinvoinnissa, joka näkyy suoraa tehokkuudessa ja siitä seuraa parempi tulos. Mikä käsittääkseni on aina omistajien intresseissä.

Jos päätöksen teko ja toiminnan ydin ovat liian kaukana toisistaan, tulee väistämättäkin virhearviointeja ja vääriä päätöksiä. Vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Asiat ja ihmiset ovat vain numeroita papereilla. Muistan erään liiketyyppimuutoksen remontin keskellä, kun pieneen liiketilaan pöllähti pari ylimääräistä rullakkoa. Tilauksista vastaava johtaja ilmoitti tomerasti toimistolta, että ei pari rullakkoa nyt mitenkään voi olla tiellä. Kenttäväki ymmärsi yskän ja lähetti rullakot herran työhuoneeseen. Naurun saattelemana herra oppi kerralla paperin ja todellisuuden välisistä eroista huikean määrän.

Iso laiva kääntyy kömpelösti. Kippari ei näe, missä jokainen kulma laivasta menee. Siksi johtaminen on varovaista, ja nopeita muutoksia ei kyetä tekemään tai haluta epäonnistumisen pelossa tehdä silloin kun pitäisi. Kaiken pitää mennä protokollan mukaan, eikä kukaan halua kantaa vastuuta, varsinkaan epäonnistumisesta. Siksi näemme epäonnistumisia, joiden viimeinen oire on se, että hinta on ainoa kilpailukeino ja väkeä joudutaan vähentämään. Se kertoo karua kieltään siitä, että johto ei ole luova.

Pienen erityisosaajan elinkaari on monen tekijän summa. Todennäköisintä on, että yritys ja muutama keskeisin asiakas löytävät toisensa ja homma jatkuu tasaisesti hamaan tulevaisuuteen. Osa yrittää kasvaa liian nopeasti ja kuihtuu pois. Osa ei kykene sopeutumaan ja kuihtuu pois. Sitten on se vähemmistö, joka kasvaa isoksi isojen joukkoon.

Alkuun nopeasti kunnes jossain vaiheessa orgaaninen kasvu hidastuu. Siinä pisteessä yritys menettää pienen yrityksen kilpailuetuja ja alkaa muistuttamaan suurempia toimijoita. Kasvot alkavat katoamaan, johto joutuu toimimaan mittareiden varassa ja niin edesäpäin. Toisaalta huonompi vaihtoehto on se, että johto yrittää pitää kiinni jokaisest narusta, ei luota aidosti työntekijöihinsä ja kasassa on mainostoimistomainen kaaos.

Vaikka olisipa siihenkin olemassa ratkaisu, joka kenties voisi toimia. Joskin ei ole todennäköistä, että moni yritys onnistuisi laajentamaan organisaatiotaan ja jakamaan vastuutaan leveämmälle organisaatiolle.

Vaikkapa Bob on tässä mielenkiintoisessa vedenjakaja vaiheessa. Pienuuden edut ja kriittisen massan jäykkyys alkavat väkisinkin vääntämään ristiin. Vaihtoehdot ovatkin suuruus suuruuksien joukossa tai jokin uudenlainen ratkaisu, jolla ison jäykkyys vältetään.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:53 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Thursday, April 20, 2006

Hiljainen viikkis

Tästä päivästä alkaen Mainonta on syvältä -blogi viettää radiohiljaisuutta, kuten ennen kunnon sotaa oikeaoppisesti kuuluukin tehdä. Maanantaina päräytetää sitten täysi rähinä päälle entisin eväin ja virkistynein mielin.

Silja lähti Hasanilta Bobiin. Varsin luonnollinen askel. Pala palalta Hasan hapertuu Bobin, PHS:n ja pienten erikoisosaajien ristipaineessa. Tuoreet Hesarin ja Siljan kamppikset kertovat ongelman ytimen. Se kuuluista kipinä puuttuu. Siihen on kulottajien hyvä iskeä.

Viikonloppuna joku valveutunut ja älykäs ihminen teistä onnistuu varmasti ratkaisemaan Ike Vilin todellisen nimen. Googlaaminen kyllä tuo vastauksia, vaikkei ihan suoraan. Ja onhan blogini url-osoitteessakin pientä vinkin poikasta, jolla päässee alkuun.

Aihevinkkejä ja -toivomuksia otetaan mielellään vastaan, kuten kaikenlaista palautettakin. Mitä tahansa. Sanokaa vaikka moi.

Ja blogaajille vielä jotain meemin tapaista: Keksi itsellesi supersankarihahmo. Miten pukeudut? Mitkä ovat erikoistaitosi? Kuka on pahin vihollisesi? Minkä puolesta toimit? Mitä syöt? Missä tilanteessa käyttäisit addun lenkkareita? Kuinka vietät vapaa-aikasi?

Kirjoitti Konsonantti @ 3:56 AM :: 5 ajatusta Spottaa

Wednesday, April 19, 2006

Evil never dies

30 sekunnin tv-spotin kuolemasta on jaksettu jauhaa. Samaan aikaan yllättää itsensä yhä useammin tilanteesta, jossa mainoskatko on onneksi tai valitettavasti parasta koko ohjelmassa. Pätee valitettavan laajasti kaupallisten kanaviemme tuotantoon.

Vilkaistaan verkkoon ja kännykkätelluun, niin spottien mediatilan hinta laskee aika merkittävästi. Tuotantoon voi satsata, pituutta kasvattaa ja silti jää rahaa säästöön. Lisätään vielä parempi kohdistettavuus niin yhtälö on jo varsin houkutteleva.

Samalla tv-spotin käsitekin on aikansa elänyt. Laite/kanavasidonnainen ajattelu pitäisi ujuttaa tässäkin terminologiassa kohderyhmäsidonnaiseen suuntaan, niin olisi tulevaisuudessakin helpompi puhua oikeaa kieltä.

Aihetta saatettiin sivuta eilen maikkarin luovassa luokassa, mutta varmuutta minulla ei asiasta ole. Ohjelman alku onnistui uinuttamaan minut.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:52 PM :: 0 ajatusta Spottaa

TC, YT, 3G, BB2, MTV...

Elisalla menee lujaa, henkilöstöä motivoidaan yt-neuvotteluilla ja on jo turhan paljon aikaa, kun viimeksi on korviin kantautunut tietoja yrityksen loisteliaasta tuotekehityksestä. Meillä on Suomessa Euroopan karmeimmat kapulat.

Syssymmällä Elisalla saattaa olla mahkuja. Kolmegee-kapuloita on silloin ihan kivasti liikkeessä ja Big Brother palaa ruutuun. Toinen tuotantokausi on pääsääntöisesti ollut suositumpi ja rajumpi kuin ensimmäinen. Norjassa älypuhelimet löivät itsensä läpi juuri Big Brotherin siivittäminä.

Maikkarin netti ja omat mobiilipalelut ovat vähän kuviota sotkeva juttu. Tekniikka, jossa itse tv-ohjelma, känny-tv ja podcastit saataisiin skulaamaan ristiin vaatisi aikamoista organisointia. Tässä kuviossa liian moni kokki ei ole välttämättä hyvästä. Potentiaali on olemassa, mutta olen hieman skeptinen vielä lopputuleman suhteen.

Samaan aikaan Saunalahti näkyy jo hyvin harvakseltaan telkkarissa ja TF pyörittää jäähyväisspottiaan. Ilmoittaa lopettaneensa mainonnan. Muutoinkin operaattoriraha taitaa suuntautua yhä enemmän jakelutiehen. Ja ehkä sisältöönkin kannattaisi panostaa. Olisihan vinkeää saada puhelimen täytteenä kaikki operaattorin tuoreimmat telluspotit. Kunhan tekisivät ensin hyviä...

Kirjoitti Konsonantti @ 10:30 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Nopeaa ja mukavaa...

on asiointi. Niinhan sitä mainoksessa hoetaan iloisella äänellä. Ennen oltiin kaiken lisäks lähellä, mutta uusi on parempi. Vaikka aikanaan sydän jättikin muutaman iskun välistä, kun totuttu slogan oli korvattu.

Tänään oli vähän turhan nopeaa ja mukavaa. Kiireessä aamulla yskänpastilleja ostaessa sain herätteen ladata matkakortin. Tyytyväisenä laitoin pastillit taskuuni, pankkikortin lompakkoon, vilkaisin kuittia ja sulloin sen jonnekin taskun syvimpään kolkkaan.

Bussille kiirehtiessäni iltapäivällä osoitti kortti sitten kadonneensa. Kipaisu kioskin kautta ja hymyillen tapahtunut pahoittelu sulatti asiakkaan kiukun tyytyväisyydeksi. Vaikka myyjä oli eri, niin oikeaa asiaa pahoiteltiin ja hienosti se tehtiinkin.

Kirjoitti Konsonantti @ 8:30 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Kelaa tätä

Kansaneläkelaitos, KELA - siinä pönöttävä instituutio, joka on perustettu yhteiseksi parhaaksemme, mutta joka on päässyt aikaa sitten näpeistä elämään omaa elämäänsä. Siinä olisi talo, jossa palveluiden tuotteistamisen, asiakaspalvelun, sisäisen markkinoinni, asiakasviestinnän ja tiedottamisen osaamista kaivataan kipeästi.

Ihmisille pystytetty organisaatio on aikaa sitten unohtanut käyttäjänäkökulman ja menee omien laintulkintojensa varassa. Äärimmäisen hyvänä esimerkkinä tästä pieni yksityiskohta. KELAn ohjelmistoissa, joissa tapauksia käsitellään, on valitusten osalta automaattisena valintavaihtoehtona aina hylätty. Turha siis ihmetellä, että kuukauden, parin päästä perusteltuunkin valitukseen tulee kielteinen vastaus.

Ainoastaan KELAn kaltaisella organisaatiolla on ylipäänsä varaa tällaiseen tehottomuuteen. Työntekijät voivat heittäytyä aivottomiksi roboteiksi pompottelemaan asiakasta. Asiakkaalle ei tule missään vaiheessa tunnetta, että häntä kuunneltaisiin. Vaikka monelle jo pieni inhimillisyyden kipinä riittäisi. Kela jakaa rahaa, ei empatiaa. Miten siihen voi olla varaa?

Kirjoitti Konsonantti @ 12:49 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Merirosvolaiva

Sehän siitä tulee mieleen, kun kuulee Silja Linen syyllistyneen tekijänoikeuksien rikkomiseen, jonka yhteydestä piratismi-termi on tullut usein tutuksi.

Lyriikoita on laitettu häpeilemättä hienosäätöön ja näin syntynyt "uusi" tekele kaupalliseen käyttään. Tuskin olisi aivan ylitsepääsemätöntä ostaa oikeudet hommiin, mutta oikotie taitaa kivisenäkin houkutella.

Tokihan ilmainen julkisuus on kovin mittavaa, mutta kenties huomioimatta jäi idean erinomaisuuden sokaisemana, että samalla astuttiin musiikkimaailman varpaille. Ja musiikki nyt sattuu olemaan yksi keskeinen osa risteilyä. Vai olisiko yökerho/ karaokebaari/klubi mitään, jos poppi ei soisi. Pelkkää konesavua ja stroboja.

Rohkaisevaa on, että kuluttajien lisäksi alasimelle päätyy myös yritys. Vaikka todellisen synnin tekijät pelaavat edelleen peliään itäisemmillä mailla.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:26 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Muutosta ja mediaa

Pitkin ja poikin maailmaa liikkuu huhuja, että PHS olisi muuttamassa. Se on jopa odotettavaa. Väkeä tulee lisää ja jossain vaiheessa tilojen käytännöllisyys ei enää vastaa tarpeita. Ja onhan putkiremontti ilkeä myös mainostoimistolle. Ollennaisempaa kuitenkin on se, mihin PHS mahdollisesti/todennäköisesti muuttaessaan laskeutuu. Varsin radiakaaliahan olisi paukauttaa ulos ydinkeskustasta. Tätä en pidä todennäköisenä, vaikka homma toteutuessaan kyseenalaistaisi mukavasti kaikkea totuttua. Ainakin vapaata toimistotilaa pääkaupunkiseudulta löytyy. Odottelemme uutisia.

Uutisista teemme luontevan loikan mediaan. Suomessa luotetaan mediaan hämmästyttävän voimakkaasti. Harva kiinnittää mitään huomiota retoriikkaan. Ylipäänsä mediakritiikki on marginaaliryhmien käsissä ja valtavirta porskuttaa omaa tietänsä. Tästä kärsii objektiivinen tiedonvälittäminen ja lopulta media. Sanomalehtien levikki kun näyttää loivaa alamäkeä, eikä suunta ota katketakseen.

Jos Marmai uutisoi digisovittimista "Puolet kodeista digikanavien äärellä" ja digitoday samaisista lukemista "Yli puolet suomalaisista ilman digisovitinta", niin missä on totuus? Olisiko oikeasti objektiivisin vaihtoehto ollut oikaisujen sijaan paukauttaa otsikkoon ihan oikea lukema. Tuskin 44% niin vaikea on. Ymmärtäähän kansa myös vaalitulokset. Ihan lehtien kertomina.

Infernon aikoina tuli havaittua, että yhteen suuntaan kumartaminen ihan oikeasti tarkoittaa perseen näyttämistä vastakkaiseen. Linja olisi ollut riekaleina, jos jokaista mainostavaa tahoa olisi pyritty miellyttämään erikseen ja samalla kosiskelemaan mahdollisimman suurta lukijapeittoa. Imelät puffit eivät kuitenkaan ole se kaikkein halutuin lukijoille. Tiukka linja toimi mainiosti. Ilmoittaja sai ilmoitus tilan, liiteet, vähän lisää aikaa tai mitä vain halusi. Homma skulaisi.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:03 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Tuesday, April 18, 2006

Päivittelyä

Käytsä usein täällä? Nokkelana pokkelana lienet havainnut iloksesi tos oikealla olevien linkkien määrän kasvaneen moninkertaiseksi. Eli jos osoitteet on unholassa, niin täältä löytyy apu siihenkin.

Kuusituhatta kävijää paukahti sitten rikki tänään. Luku on moninkertainen suhteutettuna odotuksiini koko vuoden kävijämäärästä, kun aloitin tätä. Väärässä on niin kiva olla. Joskus.

Tunnollisena työntekijänä sairastelin koko pääsiäisen ja tyhmänä en ole älynnyt vieläkään parantua. Se hidastaa henkistä toimintaani vielä päiviä.

Päivä on ollut varsin uutistylsä. Vasta alle puolet kotitaulouksista on hankkinut digiboxin. Olisi hauska tietää samassa yhteydessä vähän syvemmin aiheesta. Mutta mikään lähde ei jatka esim: "Alle 50% digiboxin omistajista osaa käyttää laitetta".

Saisimmekohan mainoskanavan? Kanava, jossa pyörii pelkkiä mainoksia. TV-spotteja päivisin ja yöllä virityskuvaa ja radiomainoksia. Paremmin kaikkia palvelisi www-palvelu, josta löytyisivät Suomessa pyörivät TV-spotit. Hämmentävän paljon kun tännekin blogiin ihmisiä eksyy googlattuaan jotain TV-spottia. Eivätkä ne kaikki voi olla mainostoimistoissa töissä tai asiakkaan päässä tuotepäällikkönä. Tiedä vaikka osa lähtisi leviämään ihan oma-aloitteisesti.

Vähän samaa sarjaa on vanha idea. Teetä sata omalla kuvallasi ja veikeällä tekstillä varustettua paitaa. Lähetä ne Afrikkaan avustupakettina ja sen jälkeen seuraa mediaa silmät tapillasi. Koska näet oman kuvasi televisiossa? Sinua saatetaan luulla jopa suureksi länsimaiseksi filmi- rokki- tai muuksi tähdeksi. Halutessasi voit matkustaa palvottavaksi.

Kirjoitti Konsonantti @ 3:36 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Monday, April 17, 2006

There is no perfect crime

Ma 17.4. klo 13:15. Olari, Kuitinmäen R-kioski. Toisena pääsiäispäivänä ihmisten maitovarastot huutavat tyhjyyttään ja täydennyksen hakijat ovat muodostaneet kioskille 16 henkilön jonon. Nuori myyjä on yksin työvuorossa. Odottelen ulko-oven vieressä, selkä oveen päin. Joku tulee takaani ja kiireisesti ohikulkiessaan tönäisee minua. Ärsyynnyn, kiinnitän huomioni häneen.

Epäsiisti kaveri. Punavalkoinen toppatakki. Tummat lyhyet, mutta sotkuiset hiukset. 180 senttiä pituutta. Siniset farkut. Tumma, pieni nahkareppu. Kovakoru oikeassa korvassa. Verestävät silmät. Aineissa. Hän ottaa olutta kaksi lapparin sixpäkkiä kylmäkaapista. Kääntyy ympäri ja kävelee ulos maksamatta. Seuraan, otan muutaman kuvan ja päätän ottaa kaverista selville vähän enemmän. Näpistys ei poliisia kiinnosta. Huumerikoksesta sentään saa penaltia. Helvetin urpo, kannattiko tönäistä.

Miten tämä liittyy mihinkään? Selkeä kuva nykyisin kovin yleisestä moraalikäsityksestä, joka ei ole absoluuttinen vaan riippuva. Tähän törmää mainosmaailmassa vähän turhan usein. Kasvot ja ilmentymät ovat toiset, mutta ongelma on lopulta sama. Vastuuta ei olla valmiita kantamaan. Oma hetkellinen etu ajaa kaiken muun edelle. Jopa oman pidemmän aikavälin edun. Ja enemmin tai myöhemmin väistämättä tönäisee jotain, jota ei edes tarvitsisi. Tämä kiinnittää huomionsa ja se on menoa alavirtaan.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:49 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Saturday, April 15, 2006

Sieltä täältä

Törmäsin keskusteluun teleoperaattoreiden mainonnasta. Ihminen sanoi vakavissaan, ettei operaattoreilla ole palveluiden tuottamisessa juurikaan muita kuluja markkinointiviestinnän osalta. Vinkkasin, että kannattaa vilkaista vaikka yritysten henkilöstömääriä ja puhua sitten uudestaan.

Onhan oireen syy täysin selvä. Liika esillä olo, fronttaaminen on pahasta oman uskottavuuden kannalta. Missä raja kulkee, sitä on vaikea selvittää. Olisiko kuitenkin tarkemmin kohdistettu, vaikka sitten verkossa toteutettu täsmä kampanjointi parempi keino hallita hommaa. Harkiten määritellyt kohderyhmät ja vain niille näkyviä täsmällisiä toimenpiteitä. Kaikkeen sopiva mediakatto ja siinä ollaan.

Elokuvamainonta dyykkasi reippaasti alas menneenä vuonna. Samaan aikaan verkkomainonnan volyymi kasvoi merkittävästi. Nuorisokohderyhmissä mainostajat uskovat jo verkkoon. Ottaen huomioon maamme internet- ja erityisesti laajakaista yhteyksien peiton, kannattaisi uskoa verkon voimaan myös vanhemman väen keskuudessa. Ja onhan dm:llä se ylivertainen ominaisuus, että myynti ja markkinointi voidaan yhdistää ainutlaatuisen tehokkaasti.

Hesarin välistä halutaan mainosliitteet pois. Tämä on vain hyvä esimerkki varsin keinotekoisesta jaottelusta mediamainontaan, osoitteelliseen ja osoitteettomaan suoraan. Homma on aikansa elänyt.

Ihan omassa päässä on tullut pyöriteltyä ajatusta siitä, kuinka harvassa ovat yhteisöllisyyden tarpeeseen pureutuvat markkinointiviestinnän kokonaisuudet. Eivät kampanjat, konseptit vaan laajemmat kokonaisuudet. Homma tarjoaa toki kiitettävästi strategista haastetta ja vaatii sellaista kohderyhmätuntemusta, jota harvalla mainostoimistolla on tarjota. Mediatoimistoilla alkaa olemaan tällä sektorilla ihan kiitettävästi tarjottavaa. Ulkomailta esimerkkejä kyllä löytyy pilvin pimein, mutta kotomaassa ne ovat hyvin harvassa.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:36 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Thursday, April 13, 2006

Pääsiäisvisa

Nimiä kehiin.

1) Who's is the motorcycle?

2) Miksi kysyt miksi?

3) Mit-mitä?

4) Kuka on Esko?

5) Doo, do-do-wop, choo-wop, choo-wop. Doo, do-do-wop, choo-wop, choo-wop

Kirjoitti Konsonantti @ 10:54 PM :: 8 ajatusta Spottaa

Mömmöissä

Muna & Mämmi tupsahti postiluukusta ja tarjosi tällä kertaa poikkeuksellisen paljon luettavaa. Muutama juttu pisti ajattelemaan. Ensimmäinen niistä oli Sanomatalon ahtautta käsittelevä pääkirjoitus. Ilta-Sanomat ja Hesari ovat tukkanuottasilla, kitkaa väleihin aiheuttavat lööpit. Toimittajan mielestä iltapäivälehdet eivät kilpaile seiskan ja muiden huumorilehtien kanssa. Jostain kumman syystä väittämä ontuu ehdottomuudessaan. Konjakki ja brandykään eivät siis kilpaile keskenään. Tai cd ja DVD...

Young Creatives -kilvoittelun voittajista oli juttu. Työt näette täältä, jos ette ole vielä niihin tutustuneet. Voittajatyön idea on kyllä oivaltava ja aika väkivaltainenkin. Yksi asia tökkää kuitenkin heti silmään. Sen oivallus herättää pahan olon, mutta poispääsyä se ei siitä tarjoa.

Konseptuaalinen ajattelu puuttuu ja toteutus on jäänyt puolitiehen. Mitä oletetaan tapahtuvan sen jälkeen kun ihminen näkee mainoksen? Ehkä www-osoite olisi ollut vähin tyydyttävä ratkaisu.

Kakkonenkin oivaltaa, mutta massoja se tuskin liikuttelee. Blooming ja To swim or not to swim ovat selkeästi parhaat teokset. Kenties oivallus on laimeampi, mutta ne puhuttelevat ja jatkokin on mietitty. Ja ne ovat myös briiffin mukaisia. Loppuun asti viedyllä tuotannolla voittajastakin olisi tullut hyvä mainos. Nyt se jää hyväksi ideaksi. The new colors toimii kohtuullisesti. Ei mitenkään ravistelevasti. Belly upin kikkailu vie helposti huomion itse asiasta, lukija pyöräyttää lehteä ja kääntää sitten sivua.

Kenties raadin sijaan olisi kannattanut käyttää kansan mielipidettä. Shortlistatut työt lehtiin, oma tilinumero ja url-osoite jokaiselle ja eniten rahaa kerännyt voittaa. Onneksi meillä on Adprofit.

Palstoja koristi myös Renaultin kuva. Myyntikäyrä pitäisi saada pomppaamaan nousuun. Ensimmäiseksi Kupilan kommenteissa tökkää ristiriita. Renault argumentoi autojaan persoonallisina ja yksilöllisinä. Seuraavassa lauseessa kerrotaan merkin olevan Euroopan myydyin. Ei kuluttajakaan ole niin tyhmä, etteikö ymmärtäisi Euroopan myydyimmän tarkoittavan bulkkituotetta.

Renault sentään ymmärtää käyttää värikkäitä autoja mainoksissaan. Tai pantonkia (loistava spotti!) telkkarissa. Ainakin mainonta erottuu massasta. Rohkaisevaa on, että mediakäyttöä Rellun markkinoinnissa aiotaan muuttaa. Loisto veto. Miksi seistä rivissä muiden samannäköisten kanssa, kun voi mennä jonnekin missä ei ole muita häiritsemässä. Verkko, WOM ja huolellisesti suunnitelluille ryhmille kohdistettu sissi+suora toiminevat tässä tapauksessa parhaiten. Jos tuote on kunnossa.

Mielipideosastolla Juha Wikström kirjoittaa Platinasulan arvoisesti. Riveille mahtuu totuus brändeistä, joita ohjaillaan, ei rakenneta. Ja rivien välistä löytyy myös se, mitä integroitumarkkinointiviestintä ihan oikeasti tarkoittaa. Tai ihan riveiltäkin, mutta jos sanahelinästä luopuminen aiheuttaa tuskaa, niin tällä ajatuksella voit kiertää sen...

Libricardin printti sivulla 24 muuten näyttää liekkeineen hyvin vahvasti kulovalkealta. Täytyy skannailla joku päivä. No, liekki on liekki on liekki.

Marco Mäkinen kiteyttää luovuuden aika osuvasti, tosin jätän kolme sanaa pois, niin määritelmä on vieläkin parempi: "Luovuus on kyky yhdistellä asioita niin että syntyy jotain uutta ja pelottavaa.". Palikat on olemassa ja lopputuloksesta ei ole etukäteen varmuutta. Toisaalta siksi näemme myös niin paljon vanhoja kliseitä toistavaa mainontaa.

Siinä mielenkiintoisimmat.

Kirjoitti Konsonantti @ 9:46 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Lainsuojattomat

Mainosväki on TES:sin ulkopuolella. Se ei ole työntekijöiden eikä toimistojen etu. Harvassa asian julkiset puolestapuhujat tuntuvat olemassa. Jostain syystä TES linkkautuu henkisesti jonnekin ammattiyhdistystoimintaan, joten sanalla on hieman henkistä rasitetta. Toisaalta, kyseessähän ovat kuitenkin reilut ja yhteiset pelisäännöt.

Itsessään paikallinen sopiminen on ok, mutta toisaalta joku roti tekisi hyvää alalle. MTL sanoo, etteivät mainosalan työntekijät halua TES:siä. Kummasti ne harvat sitä haluavat sattuvat kuulumaan tuttavapiiriini.

Palkkauksen osalta TES on aikalailla yhdentekevä, tosin samasta työstä kuuluu sama palkka. Hyville maksetaan taitotason ja tehojen mukaan. Siihen TES ei tuo mitään muutosta. Sen sijaan TES:illä leikataan pois räikeät alipalkkaukset.

Suomesta löytyy tuskin kovin montaa alaa, jolla ylitöiden seuranta olisi huonompaa kuin mainostoimistoissa. Jos toimiston kapasiteetti ei riitä, revitään työntekijöiden selkänahasta. Samalla tätä tekevä toimisto sahaa omaa oksaansa. Mainonta kun on fiilislaji. Ilman palautumisaikaa kun ideat eivät irtoa. Toki poikkeuksia on, mutta yleensä äärirajoilla kulkeva mielenterveys ei ole lupaava lähtökohta luovaan suunnitteluun.

Määrätietoisesti ja jämäkästi sanottu "Meillä ei tehdä ylitöitä" aiheutti melkoisen hämmennyksen puuskan eräässä duunihaastatelussa. Ja satun tietämään, että lause oli totta. Toki poikkeuksia saattaa olla, mutta periaate on terve ja organisaation hyvinvointia palveleva.

Toisaalta on toinen ja valitettavasti paljon isompi ääripää, jossa ylitöitä määrätään surutta ja jokainen poikkipuolinen sana, olkoonkin työntekijän laillinen oikeus, tarkoittaa lähestyvää kengän kuvaa. Näille paikoille on leimallista, että johto ei halua tai kykene näkemään ja myöntämään ongelmia. Jos paikkansa auringossa haluaa säilyttää, niin kuka ties kannattaisi.

Asia on eri, jos työntekijä on ylempi toimihenkilö. Silloin vilkaistakoon palkkaan. Muu osa henkilöstöstä omaa varmasti muutakin elämää. Jokainen loppuun ajettu duunari kun heikentää alan kokonaiskuvaa. Lahjakkuudet etsivät jotain parempaa ja turvallisempaa. Vaikka mainostoimistoihin tulijoita olisi jonoksi asti, lahjakkaimmat ja koulutetuimmat valitsevat toisen jonon. Vain siksi, että mädät omenat pilaavat koko korin.

Mainostoimisto on loppujen lopuksi ihan tavallinen työpaikka. Selkeät säännöt palvelevat sekä työnantajan, että työntekijän etua. Kun nämä edut eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan jopa yhtenevät, saavutetaan paras lopputulos.

Kirjoitti Konsonantti @ 3:23 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, April 12, 2006

Semiviihteellistä silppua

Kas, musiikkimaailman pohjamudista pulpahti raikas kuplahdus uudistusten tiellä. Rumba luopuu rasittavasta tabloid-formaatista ja muuttaa tuotonsa ihan oikeaksi lehdeksi. Onnea ja taattua menestystä valitulle tielle. Teräväkynäiset kirjoittajat ja huipputason lehti-AD ovat pomminvarma yhdistelmä.

Musiikin maailmasta pulpahti silmiini eilen Red Hot Chili Peppersin mainio video. Loistelias tekele. Hauskaa on ollut bändillä sitä kuvatessa ja sama tunnelma välittyy katsojallekin. Mistä saataisiin mainoselokuviin sama terävyys ja vahva tunnelma, joka musiikkivideoissa on lähes aina läsnä?

Ainakin tekeminen puhuu musiikkivideoissa. Niissä soi musa ja tilaa joutavalle dialogille ei ole. TV-spotin pitäisi toimia jollain tasolla ilman ääntäkin. Tästä lähtökohdasta Canal Digitalin tuoreet esitykset eivät todellakaan vakuuta. Canal+ sentään on toista maata.

Iffin rottakoe-spotti on ihan mainio tapaus. Tosin viesti ei vakuuta. Saman kamppiksen alueellisesti terävöitetyt printit sitten ovat alueellista terävöitystä lukuunottamatta aika tylsää katsottavaa. Kiinnostaako minua kuluttajana, miten vakuutusyhtiö arvioi riskit? Ainahan ne sen tekevät ja rajaavat kaikki todennäköiset pois korvauksen piiristä.

Kevyesti uudistunut mainosraato muhii ja on valmis resurrektioon tässä jossain vaiheessa. Pari juttua hienosäätöön ja sitten raivoisa raati pääsee valloilleen. Toivottavasti kynnys osallistua laskisi aiemmasta.

Dialogissa viuhahti mono. Toivottavasti ruoriin asetetaan joku allalle uutta tuulta puhaltava veijari. Toisaalta, menneisyydessä on niin lysti roikkua. Nähtäväksi jää.

Jostain syystä siinä sadan paremmalla puolella huitelevasta säännöllisten lukijoideni määrästä vain harva rohkenee kommentoida. Vaikka sana on vapaa. Ja sen saa tehdä nimettömänä. Respektii teille, joilla on sanottavaa ja vielä rohkeutta sanoa.

Kirjoitti Konsonantti @ 8:09 AM :: 6 ajatusta Spottaa

Osuvaa uutisointia

Väistämätön tapahtui, PHS ja Taivas ohittivat SEKin. Tästä ja paljosta muusta uutisoi Marmai tänään. Jutun mielenkiintoisin anti on huomio Bobin ja Elämystaikureiden menestyksen syystä. Ne ovat paketoineet luovuuden strategiakärjellä varustetuksi menekinedistämiseksi.

Myös hinnoitteluun kiinnitetään huomiota, mutta hieman sivuraiteelle astuen. Käsittääkseni ainakin Bobin hinnoittelu on vahvasti kytköksissä saavutettuihin tuloksiin. Edelleenkin hämmästyttää, miksi tuloksiin sidottu hinnoittelu on alalla niin harvoin käytetty malli muinasjäänteenä kummittelevan tuntilaskutuksen sijaan.

Onko tosiaan niin, että asiakasyrityksille ovat alhaiset markkinointikustannukset tuloksellisiakin toimenpiteitä tärkeämmät? Enpä usko. Ehkä markkinoinnin heivaaminen muuttuvaksi ja tuloksiin sidotuksi kustannukseksi madaltaisi myös rohkeiden ja luovien ratkaisujen ostamista. Pakkohan niiden on toimia, kun niitä myydään. Jos myyjä ei usko tuotteeseen, miksi asiakaskaan uskoisi?

Olli Harma ottaa samaisilla Marmain sivuilla kantaa luovuuteen. Suosittelen lukemaan, teksti kun on täynnä harvinaisen osuvia oivalluksia. Paitsi ehkä strategian ja luovan suunnittelun liiallisen erottelun osalta. Jos mennään retoriselle tasolle, niin luovaa kriittisyyttä ja uusia näkökulmia tarvitaan puhaltemaan myös nurkkahuoneiden pölyjä.

Tosin tuon tekstin osion pointti taitaa olla siinä, että ylityöllistetty suunnittelija ei suunnittele vaan tuottaa ja siinä on vissi ero.

Jutussa esiintyvä PHS:n mäkihyppääjä on loistelias spotti. Panthourista en ole aivan samaa mieltä. Jotenkin idea tuntuu kaiken pureskelemisenkin jälkeen hieman hakemalla haetulta.

Kirjoitti Konsonantti @ 3:53 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Tuesday, April 11, 2006

Asiakashygieniaa

Omituisia epäloogisuuksia tulee vastaan. WPP:n ketjutoimistothan pistettiin yhteen vuoden vaihteessa. Suomenkielinen tiedote on päivätty 24.11. ja lontoolainen versio samasta tekstistä 29.12. Pikkujuttu sinänsä, mutta monesti huomio kiinnittyy niihin.

Niin tai näin vielä vuosituhannen alussa suuri ja kaunis Bates on enää kaukainen muisto vain. Vaikka toimistojen piti jatkaa erillisinä tulosyksiköinä backoffice-toiminnot jakaen.

Lumene lähti PHS:ltä hygieniasyistä. Siitäkin huolimatta, että PHS:llä on organisaatio, josta olisi lohkaistavissa täysin itsenäiset osiot molemmille yrityksille. Siinä mielessä on mielenkiintoista, että Hyundai, Renault, Volvo ja Ford mahtuvat samaan toimistoon, vaikka päätilit olisivatkin toisaalla. Tai Arla ja Danone.

Aiheesta on tullut keskusteltua lähes loputtomasti. Toisaalta ammattilaiselle on yksi ja sama, mitä asiakasta tekee. Siihen mikä on työnalla keskitytään täysin ja muut ovat jossain alitajuisella tasolla. Kolikon toinen puoli on sitten se, että jollain tasolla tieto menee ristiin. Vaikka siitä voi olla hyötyä, on moraalisesti hivenen reuna-alueilla liikkuvaa tiedostamattakin käyttää informaatiota ristiin.

Ehkä se ei ole ongelma. Vaikka minusta se kuulostaa sellaiselta.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:07 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Törkeän paikan leiri

Takakireä ja taloudesta tiukka ämmä piikittää markkinointiväen seminaaritarjontaa. Eikä ihme, ne harvat joihin olen terveisiin mittoihin mahtuvan ahterini raahannut ovat olleet anniltaan jotain ruotsalaisen ruokakaupan bisseen vertautuvaa.

Entä jos pätäkän käyttäisi siihen, että irrottaa ihmiset sorvin äärestä pariksi päivää ja heittää heidät kuluttajarajapintaan. Jep. Sinne vaan autokaupan asiakaspalveluun, lihatiskille pihvejä kääntämään, asuntoja esittelemään, matkapuhelinliittymiä myymään, lehden toimitukseen ja sitä rataa. Vähän multaa sormien alla voisi olla terveellistä.

Parhaat opit ainakin omien kokemuksieni mukaan kun pohjautuvat tilanteisiin, joissa on suorassa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Kummasti itse asioita tehneenä ymmärtää syvemmin asioiden syvemmät sisällöt. Helpottaa tekemistä niin pirusti. Ja motivoi. Eikä jakelutien syvempi tuntemus ainakaan haittaa konseptien hiomista syvemmälle ja pidemmälle meneviksi.

Loppuun vielä kevennys. Jo neljästi ja edelleen Marmain nettisivuilla oleva otsikko: "Bob palkkasi Nykäsen" pärskäyttää ensimmäisenä mielikuvan Matti Nykäsestä kävelemässä Lauttasaaressa sijaitsevaan kivitaloon. Pestihän olisi copywriter ja jälki taatusti huimaavaa. "Sampo - raha on massii". Ja se huomioarvo, punapersepaviaanitkin kalpenisivat sen rinnalla.

Kirjoitti Konsonantti @ 8:00 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Tarpeillaan

Nokia pykää pystyyn superbrändimyymälää Helsinkiin. Moskovassa vastaava taitaa jo olla. Jossain wannabe-sanomalehdessä, jonka nimeä en valitettavasti tältä istumalta muista, kerrottiin perusteena se, kuinka markkinoinnin keinoin kuluttajalle luodaan tarpeita.

Mitä ihmettä? Vastaavaan väitteeseen ole törmännyt ennenkin, sekä mainostoimistojen esittämänä ja toisaalta myös markkinointiin hyvin kriittisesti suhtauvilta tahoilta. Olipa sanojana kumpi tahansa, niin mutkia vedetään häpeilemättä suoriksi ja sillä perusteella puhe on.. öh.. katteetonta.

Ainakin omien tietojeni mukaan jo ammoin yleisesti hyväksytty tarvehierarkiateoria pätee edelleen. Ei markkinointi sinne tee yhtään uutta tasoa. Tarpeet ovat ja pysyvät, niiden keskinäinen painoarvo on ja pysyy.

Mitä markkinointiviestinnällä sitten tekee? Se on linkki, jolla hieno innovaatio linkitetään ihmisen olemassa olevaan tarpeeseen. Jos prosessissa jotain osaa voi kutsua luovaksi, niin ensisijaisesti se on innovointi ja toissijaisesti se, kun ihminen, kohderyhmän edustaja, viestin arvottava vastaanottaja luo linkin omaan tarpeeseensa.

Jos lähtee tarkastelemaan hommaa vastaanottajan näkökulmasta ennen luovaa ideaa, mikä siis on ainoa oikea järjestys, niin perustarpeiden ilmentymänä löytyy erinäisiä välinearvoisia tarpeita ja niiden valikoima on hyvin kirjava. Ja sinne pitäisi iskeä.

Kirjoitti Konsonantti @ 2:44 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Alkoholiton olutnautinto

Tässä taannoin, hyvin varhain eräänä aamuna kävelin Helsingin rautatieasemalla. Sattuipa niin, että ympäristö toi mainokseen lisän, joka nosti sen tehon aivan uuteen ulottuvuuteen.

"Alkoholiton olutnautinto" päräytti ihan uusissa sfääreissä, kun taulun alla nuokkui maassa sammunut mehuesko. Maailma oli hetken mustavalkoinen ja mainostettu tuote tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta.

Miksi ei viedä hommaa pidemmälle? Lisää tauluja pitkin kaupunkia ja sponssataan densoille niin paljon etanolia kuin sielunsa sietää. Ainoa rajoitus, että sammuminen tulee suorittaa kyltin juureen.

Kovissa pöhinöissä tosin paikallaan pysymisen muistaminen saattaa olla huteraa, joten ehkäpä jonkinlainen kettinki olisi tarpeen. Mitä pahaa siinä on, jos ihminen antaa luvan kahlita itsensä mainokseen?

Julkijuopottelu on tosin kiellettyä, mutta sammuminen ei. Virkavallankin olisi helpompi työskennellä kun jokaisen spugen tarkka olinpaikka on tiedossa.

Lähtihän Karhu-oluen brändikin nousuun Porilaisten uuskansallissosialistien pienestä piiristä. Marginaalista mainstreamiin ja juuret tehokkaasti piiloon kun ilmiö kasvaa.

Kirjoitti Konsonantti @ 1:23 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Monday, April 10, 2006

Mainonta on syvältä -paidat

Projekti etenee ja valmistakin tulee näillä näkymin ennen kesää. Kesä määritellään tarkemmin sen mukaan, mitä aikataulu vaatii.

Ennakkotilausten/varausten/kiinnostuksen mukaan painosmääräksi on valittu 50 kappaletta, jotka varustetaan ainutkertaisella "1. paitapainatus" -merkinnällä. Joten jos haluat saada edelläkävijän leiman, varaa paikkasi mainonnan taivaassa maan päällä. Ja se taivas on kaikkialla missä kuljet.

Suunnitteleva AD kertoi käyttäneensä ihan art directionia. Wrok.

Kirjoitti Konsonantti @ 7:51 AM :: 5 ajatusta Spottaa

Niin sissiä

Kevät tekee tuloaan ja (vapaa-)ajankäyttö alkaa väkisinkin painottumaan valokuvaamiseen. Joten pahoittelut jos monikin on turhaan täällä vieraillut uutta sanaa etsien.

Minulle on tullut useampikin kysymys nyt kovasti niin trendikästä sissimarkkinointia koskien. Asia on pyörinyt mielessäni, mutta mitään ulospurkautuvaa ei aiheesta ole löytynyt, koska termin määritelmä on jotensakin hakusessa. Toisaalta iskisin sen jonnekin myynnin ja markkinoinnin välimaastoon, toisaalta samaan kastiin elämyksellisen markkinoinnin kanssa ja onhan siinä suorankin piirteitä. Mihin sitten rajan vetääkään?

Joka tapauksessa sissi markkinointi on ainakin viime vuosina nähtyjen toteutusten perusteella arvioiden hyvin rajallisille kohderyhmille tehtävien toimenpiteiden väline. Moni rummuttaa sen kustannustehokkuutta, mutta tärkein pointti on kuitenkin se, miten sen avulla asia kommunikoidaan ihmisille. Viesti viedään jotain muuta reittiä kuin perinteistä mediaa. Tai sitten ei. Laskisin sissimarkkinoinniksi Reprostudio Hekun taannoisen kamppiksen, jossa Marmain välissä oli PHS:n Nesteelle tekemät leiskat saatteineen, muka eksyneinä.

Kotomaan räväkin tapaus on aika kaukaa haettu "myy koirasi turkikseksi blaablaa..", joka oli kampanjana kyllä huomiota herättävä, mutta siitäkin huolimatta itseään kaikin tavoin vastaan kääntyvä. Mitä väliä sillä on, että viestisi huomataan, jos sinut samalla leimataan kusipääksi. Tunneyhteys tuotteen ja koirien teurastamisen välillä säilyy vaikka järjellinen ajattelu erottelun tekeekin.

Parhaimmillaan sissi on hyvin aggressiivisissa toimenpiteissä. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa taannoinnen halpalentoyhtiöiden vääntö. Laimeimmasta päästä onkin vaikkapa tämä. Keskinkertainen printti voittaa tuon. Pieni hymähdys, jos sitäkään.

yhdeltä kantilta tarkastellen parasta guerillaa ovat lukemattomat pienet tarrat pitkin kaupunkin "Defuse", "Tuomio & Setä Koponen", "Asa" ja tiesmitä. Artistit ja bändin promoavat itseään. Ja laillisuutta ei pohdita, homma vedetään reilusti yli, tiedostaen lain kirjaimen, mutta ei hengen rikkominen, eikä hommaa selitellä mitenkään "en tiedä kuka vastaa".

Tämä selittelyhän astui kehiin MTV Nordicin lanseerauksen roskakorikamppiksen myötä. On se helvetti jos ei yritys oman kampanjansa takana seiso, vaikkei järjestävästä tahosta olisi selvyyttä. Uskokoon muuten tuon väitteen kuka haluaa. Yksikään vapaan katutaiteen edustaja ei silkkaa hyvyyttään MTV:tä promoaisi.

Sitten on sissin se ulottuvuus, jossa myynti ja markkinointi paiskaavat parhaiten kättä. Ihminen kohtaa ihmisen. Jos punttisalin mainos pikkupöksyissään vilautteleva tsirbu onkin hauska, jää homman hyödyntäminen siinäkin puolitiehen. Välitön puhuttaminen olisi hyvä jatko, onhan asiakassuhde saanut juuri hetkeä aiemmin pirteän alun. Mistä muuten tiedät, ettei helppokäyttöistä, kaunista ja pientä digikameraansa sinulle "Ota minusta kuva" syyllä tarjoava ja "se on ihan helppoa, painat vaan siitä" ihminen olekin sissi. "maksoi muuten vaan 299" kun olet kuitenkin kysynyt hintaa. "Ostin sen sieltä ja sieltä, ei ollut muita värejä..".

Josta ollaankin jo WOM:in puolella. Puskaradio elää elämäänsä, siihen vaikuttaa parhaiten kantamalla vastuunsa ja markkinointi puskee myynti osanaan toisella rintamalla, samassa sodassa kuitenkin. Bob väsää kanavariippumatonta mainontaa, siinä on eheä kokonaisuus, joka ei turhia luokitteluita kaipaa. Oikeastaan kanavilla ei ole itsessään yhtään mitään merkitystä. Ihmisen kohtaamisella on. Siitä on lähdetty ja siihen on tultu.

Kommentteihin saa kertoa, ja on jopa suositeltavaa vastaan tulleista sissisovelluksista ja säädöistä.

Kirjoitti Konsonantti @ 7:47 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Saturday, April 08, 2006

Viikonloppuvisa 5.0

Tätä tuttua hahmoa ei ainakaan liiasta hännystelystä voi syyttää.

Kirjoitti Konsonantti @ 6:02 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Thursday, April 06, 2006

Sinivalkoiset silmät

Babylon palaa! Matkapäivä takana ja markkinnoinnin koira puree taas. Silmiin kantautui uutisia, joiden mukaan suomalaiset kuluttajat arvostavat kotimaista työtä. Joutselippu koetaan merkiksi laadusta ja niin edespäin. Kolikolla on kääntöpuolensakin.

Monet perinteikkäästi kotoperäisiksi koetut tuotteet kun saattavat olla todellisuudessa enää nimensä historian kautta sidoksissa Suomeen. Joutsenlippuahan niissä ei ole, mutta se ei haittaa, sillä sinivalkoinen mielikuvaleima on tuotteessa niin voimakas, että tätä pikku puutetta ei tiedosteta.

Eikä tuotannon ulkomaille valumista rummuteta markkinointiviestinnässä. Hommahan olisi kaupallinen itsemurha. Mikä parasta, muutos näkyy harvoin laadussakaan. Olisihan toinen vaihtoehto kotimainen valmistus edullisemmilla komponenteilla ja kaikesta tinkien. Sellainen näkyy laadussa ja siitä kuluttaja ei tykkää. No, osataan ulkomailla tehdä paljon kotoperäistä paskempaakin aparaattia ja ties mitä.

Jos rakennusmarkkinoita katsoo, niin Suomalainen laatu on vitsi. Onhan uusi kerrostalokaksio varmasti päältä kaunis, mutta hintansa arvoinen se ei missään tapauksessa ole. Yllättäen 70-luvun elementtirakentamisen luomuksista löytyy parempaa osaamista. Yhtä kaunista homma ei ehkä ole ja putkistokin alkaa olemaan uusimisen tarpeessa, mutta silti siihen suuntaan katsoo mieluummin.

AD muuten pelotteli "Mainonta on syvältä" -paitojen leiskalla.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:26 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, April 05, 2006

Lämpenee, lämpenee, polttaa

Ohhoh. Yrittäjänä olisi kyllä miettimistä ostaisiko Palopuheen, Kipinän tai kunnolla roihuavan ulkotulen. Ehkä Erätuli olisi paljon liikkuvalle kuitenkin järkevin vaihtoehto.

Kaikkia näitä miettiessä kannattaa huomioida, että yrityksellä tulee olla pelastussuunnitelma. Huomiotavaa on muutakin.

"Tulityöt ovat töitä, joissa syntyy kipinöitä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta lämpöä ja jotka aiheuttavat palovaaraa. Tulitöitä tehtäessä tulee aina noudattaa erityistä varovaisuutta. Ennen työhön ryhtymistä on selvitettävä, onko työ mahdollista suorittaa ilman tulitöitä."

Henkilöstön kannattaa muistaa markkinoinnin ja valmennuksen roihutessa moninaisia asioita, mm:

-Pidä rakennuksen ullakot, kellarit ja muut yhteiset tilat aina lukittuina.

-Pidä poistumistiet aina vapaina.

-Tupakointia varten tulee valita paikka, jossa se ei aiheuta palovaaraa.

Konsta Pylkkänen on hahmona kiehtovampi kuin kukaan liike-elämän kasvo. Ja ne ajatukset! Tulen sytyttää tulibasilli. Kun tulitikun raapaisee, niin se hyppää lattialaudan välistä puuhun ja tulehduttaa sen.

Ehkä tulen kanssa leikkiessä kannattaisi siis varautua myös asiallisten lääkkeiden kera.

Taidan lopulta valita DVD:n, josta voin katsella televisiostani turvallisesti ja rentouttavasti esteettistä takkatulen tanssia. Rentoutuneena kun työtkin rullaavat mainiosti.

Kirjoitti Konsonantti @ 1:05 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Kuopataan kestokulutushyödykkeet

Ajan henki näyttää olevan, että käsitteelle kestokulutushyödyke ollaan kaivamassa hautaa, ja se kuoppa on jo kuuden jalan paremmalla puolella menossa.

Eilen sivuttiin autoja, jotka teknisesti yhä hienompina näyttävät myös tekniikan kääntöpuolen. Luotettavuuden ei voida sanoa merkittävästi parantuneen - ja jos se onkin, ovat viat yhä enemmän sellaisia, ettei loppukäyttäjä, kuluttaja, asiakas - siis tavallinen ihminen pysty tekemään niille juuri mitään.

Tietokoneen käyttis kaatuu. Se on ihan normaalia ja jokainen on siihen tottunut. Digitelevision myötä sama alkaa näkymään myös suoraan sohvalle. Passiivinen TV:n katselu saattaakin vaatia laitteiston aktiivista boottaamista ja päivittämistä. Ohjelmalliset kysymykset ovat kuitenkin sivuseikka. Transistorin, kondensaattorin tai ties minkä sijaan nykyään laitteisiin vaihdetaan kokonainen piirilevy. Eli vaihtoon menee paljon muutakin kuin rikkinäinen osa, mikä näkyy osien korkeampana hintana korjauskustannuksissa, vaikka koko moduulin vaihtaminen säästääkin aikaa.

Laitteiden tekninen käyttöikä alenee. Vakuutusyhtiöiden mielestä pesukoneen käyttöikä on kymmenen vuotta, mutta aika harvassa ovat kaupoissa sellaiset aparaatit, jotka lapsiperheen aktiivisesta, päivittäisestä pesurumbasta tuon ajan kestäisivät.

Viimeistään Ikean myötä suhtautuminen kalusteisiin muuttui. Huonekalujen käyttöikä ei ole enää toistaiseksi jatkuvana vuosikymmeniä, ellei koko elämä ja seuraavat sukupolvet. Kalusteet uusitaan uuden ajattelun mukaan sanotaan vaikkapa viiden vuoden välein. Niitä ei tarvitse rakentaa kestämään ikuisuuksia.

Kehitys ei ole ongelma, mutta siitä voi tulla sellainen, jos sen myös kestokulutushyödykkeet eivät kestä. Ihminen ei tarvitse epävarmuutta elämäänsä. Tekniikanhan tulisi helpottaa elämää. Massojen hyppääminen pois kehityksen kelkasta voi kuulostaa ajatuksena utopistiselta, mutta lopulta se voi olla hyvin konkreettinen ongelma. Menetettyä mainetta kun on hankala palauttaa.

Aiheesta asiakkaat innovaattoreina on tullut vastaan mielenkiintoisia artikkeleita. Ei mikään ihme, se on suhdemarkkinointia parhaimmillaan. Siinä kun yhdistyvät yrityksen molemmat tuottoihin johtavat tekijät: markkinointi ja innovointi. Tällaista voimaa vastaan on enemmän kuin hankala kamppailla edullisillakin sillä-rajalla-sutta -tuoterepertuaaleilla.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:30 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Tuesday, April 04, 2006

TeleFinland - tyylillä hautaan asti

Näin ne asiat kuuluu hoitaa. Jos Sonera vetelikin tyylittömällä asiakaskommunikoinnilla hintojensa korotuksen, on tytär TeleFinlandin asiakasviestintä edelleen kiitettävällä tasolla.¨

"Nyt olet keskipisteessä" otsikoitu tiedote. Keskeinen sisältö on seuraava: otamme ensiaskeleita keskittääksemme entistäkin suuremman osan voimavaroistamme nykyasiakkaisiimme ja olemme siksi lopettaneet uusien liittymien myymisen.

Homma pysyy siis linjassa kaiken aiemman kanssa ja muutoksesta tiedottamiseen on kaivettu asiakkaalle myönteinen näkulma. Olkoonkin taustalla Soneran strateginen muutos.

Jää nähtäväksi, miten homma vaikuttaa asiakasuskollisuuteen. Ensimmäinen ajatus on, että liittymämyynnin lopettaminen nostaa kynnystä vaihtaa operaattoria, tai jos vaihtaakin, niin asiakas jättäää TF:n kuitenkin uinuvaksi liittymäksi.

Laajemmin olen miettinyt asian tiimoilta sitä, miten omistajille ja asiakkaille suunnattu tiedottaminen ovat pahimmillaan ristiriidassa keskenään. Eivät siis sisällöllisesti, vaan näiden kahden intressiryhmän välille syntyy eturistiriita. Omistajan etu kun ei mene välttämättä yksiin asiakkaan edun kanssa.

Tästä seuraa väistämättä se, että viestinnän suunnittelun merkitys korostuu. Asiakas- ja omistajaviestintä täytyy ajoittaa tukemaan toisiaan ja suunnitella keskitetysti. Jos asiakasviestintä on ollutkin mainostoimistojen heiniä, on markkinoilla nyt otettavaa sekä viestinnän että mainonnan hallitseville toimistoille.

Kirjoitti Konsonantti @ 7:21 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Automainonta on tylsää

Pitkästä aikaa autoaihetta. Renault, jonka mainonnassa liikkui pitkään Sakari Mattilan henki, suoritti reilu vuosi sitten mainostoimistokilpailutuksen ja päätyi jatkamaan Konseptin kanssa uudella tiimillä. Uusi linja oli ihan kiva.

Kuinka ollakaan pelkkä markkinointiviestintä ei riittänyt nostamaan myyntiä nousuun ja sama trendi taisi olla merkin ongelmana Euroopassa laajemmin. Korealaisten merkkien rynnistys taitaa tuntua kipeimmin juuri paikkaansa hakevan ranskalaismerkin näkymissä.

Heinäkuusta eteenpäin homma tehdään Grey-ryhmän pohjoismaisena yhteistyönä. Mielenkiintoista nähdä, mitä merkin mainonnalle tapahtuu. Merkki huutaa jotain rohkeampaa ja omaleimaisempaa, mutta automainonnan konservatiivisessa maailmassa tuskin tullaan näkemään mitään uutta.

Merkki on vuosia paininut laatumielikuvan kanssa ja siinä tulevaisuudessakin on suuri haaste. Kenties tehtaan kannattaisi ottaa huomioon Skandinavian markkinat laajemmin ja räätälöidä ajoneuvoja paremmin talveen sopiviksi. Ei sillä, että uusien autojen talviominaisuuksissa olisi merkittäviä eroja, mutta juuri mikään merkki ei ponnista rintamasta esiin myönteisesti.

Kirjoitti Konsonantti @ 4:56 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Monday, April 03, 2006

Tulevaisuus on verkon

Verkkomainonta on kiivennyt Briteissä jo yli ulkomainonnan ja radion. Seuraavaksi se ohittaa kansalliset sanomalehdet. Näin uutisoi Markkanen & Markkanen. Tämä jos mikä on hyvä uutinen. Niin kuuluukin käydä.

On vain ajankysymys koska sama tapahtuu Suomessa. Verkkomainonnan edut ovat kiistattomat. Sillä pystytään luomaan nopeasti dialogi potentiaalisen asiakkaan kanssa ja toisaalta sen tehojen mittaaminen on helppoa. Internet-nimisessä infoähkyssä se vaatii suunnittelijoilta paljon, mutta toisaalta se on media, joka palkitsee aidon luovuuden. Upeaa.

Mikäli asioita pohtii eteenpäin, niin pienillä mainostoimistoilla tulee kiire löytää sopivat kumppanit, jos kelkassa mielii pysyä mukana. Esimerkiksi pätevät flash-veitikat ovat kiven alla. Niitä ei saa välttämättä rahallakaan. Kun samaan aikaan pätäkkää käytetään enemmän DM:ään kuin printtiin, radioon ja sitä rataa, niin leipä alkaa olla useassa paikassa yllättävän kapea.

Kirjoitti Konsonantti @ 4:36 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Kulovalkea

Trainer's Housen ja PHS:n yhteistyön manifestaatio löytyy täältä. Ainakin sivulta löytyvä video lisää empatiaa äänimiesten ammattiryhmää kohtaan. Pulkkisen "Sviddu mä lähen äänittään sorsia" ei ehkä olekaan niin kaukana todellisuudesta.... Tsiisus, tollainen määrä bensaa ja mitkä turvaetäisyydet. Niin, mitkä?

Kirjoitti Konsonantti @ 1:59 AM :: 8 ajatusta Spottaa

Mainosraati 9

Tällä kertaa raati ruotikoon spottia, jonka sykähdyttävyys imo pohjaa lähes täysin musiikin merkityksen oivaltamiseen.

Asiakas on Seppälä. Spotti löytyy täältä.

Asteikko 1-5. 5 edustaa täydellisyyttä, 1 sitä toista.

Raati on muuten viimeinen laatuaan, joten nyt on mahdollisuus jättää sikäli historiallista kritiikkiä.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:21 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Sunday, April 02, 2006

Blogien kaupallisista kasvoista

Kas, kaikkea sitä löytää kun, kaivelee. Alex Nieminen siis tuumaili M&M:n sivuilla tätä: "Valtaosa Suomessa kirjoitettavista blogeista on vuodatusta ja napinaa, ja siltä osin niiden kirjoittaja on yhdentekevä.".

Vuosi sitten herran sijoitusyhtiö Manta Ray Holdings osti blogilista.fi palvelun oikeudet. Tuolloin hän digitodayn uutisoimanaperusteli ostostaan tiedotteen mukaan näin: "Weblogit ovat ottaneet oman paikkansa verkkojulkaisemisessa ja www.blogilista.fi on bloggauksen todellinen solmukohta Suomessa. Palvelua käyttää päivittäin yli 3000 kuluttajaa ja määrä kasvaa koko ajan - myös verkkoaktiivien ulkopuolella.".

Tuolloin hän jatkoi: "Viime aikoina myös perinteiset mediayhtiöt ovat ilmaisseet kiinnostuksensa weblogeihin ja bloggaukseen. Alan ainoana suomalaisena hakemistona Blogilista.fi on meille siten myös varmasti mielenkiintoinen sijoituskohde.", ja korkean paikan leirillä hänen mielestään Helsingin Sanomat on kuitenkin onnistunut brändäämään blogit osaksi perinteistä lehteä.

Mielenkiintoista, vaikuttaa että kehityksen rahallinen puoli nähdään jollain tapaa perinteisten medioiden kautta. Toisaalta google on ottanut asiassa aivan käänteisen strategian ja uskoo blogeihin nimen omaan itsenäisinä, oman ryhmänsä ottavina täsmämedioina. Tuskin nämä asian kaksi puolta sulkevat pois toisensa, mutta jotenkin näkisin informaatiovirran olevan luontevampaa blogeista mediataloihin kuin päinvastoin.

Pahus, kun en saa nyt päähäni, mistä luin syssymmällä artikkelin blogien huikean WOM-koneen hyödyntämistä markkinointiviestinnässä. Jenkeissä aiheessa ollaan pitkällä silläkin sektorilla, tosin siellä tyyli tuntuu olevan aika pitkälti sama kuin rap superstarien hampurilaissponssit ja vastaavat. Eli ostettua myönteistä julkisuutta.

Blogien vahvuus on kuitenkin riippumattomuudessa, siinä että yksilö suodattaa itsensä lävitse kokemuksensa ja ne leviävät taas lukijoille. Sama toistuu ja toistuu jos on toistuakseen. Tieto jalostuu, täsmentyy, suodattuu, muuttaa muotoaan. Blogit edustavat informaation evoluutiota. Syy ja seuraus hahmottuvat aivan uudella konkretialla, kun tätä prosessia saa ilon seurata.

Presso mieli kovasti Debatti-osionsa olevan netissä hyvin aktiivinen ja räväkkä. Aika laimea se nykyään on, jos suoraan sanon. Kenties heidän olisi heti tuolloin kannattanu pistää debattiosionsa tähän blogien soppaan, eikä lähteä perinteikkäästi lautailemaan. Koskahan näemme muutoksen?

Toisaalta lanseeraus olisi kannattanut aloittaa jo paria kuukautta aikaisemmin muutamalla räväkällä ja todellisia uutispommeja pudottelevalla blogilla (sen sijaan, että skuuppia paukutetaan maikkarin uutisissa). Toimituskunnasta kyllä olisi ollut siihen. Ja sitten kun kihinä ja spekulaatiot olisivat olleet kuumimmillaan, olisi vastauksia tullut painetussa muodossa. No, ehkä näemme vielä onnistuneempia lehtilanseerauksia. Ei sillä että Presso olisi epäonnistunut, mutta asiat voi tehdä aina paremmin.

Kirjoitti Konsonantti @ 1:09 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Aikamatka

Tänään Lauttasaarta kohti kurvaillessa radiosta pärähti pari viisua, jotka laittoivat ajatuksen rullaamaan. Kovasti kuulostivat tutuilta. Sadetanssi oli selkeä tapaus. Oman työhistoriani ajalta ohjelmatoimisto kun löytyi listoilta kyseinen orkesteri. Olisipa silloin tämän ultrabramaisella melodialla varustella kertosäkeellä potkiva biisi ollut repertuaarissa. No, merkit olivat jo tuolloin selvät.

Toinen oli hieman haastavampi, mutta googlaaminen toi vastauksen pulmaan. Kara-niminen poppoo kun kuulosti 2004 demopalstalla kuukauden kovimmaksi nostamaltani Ankaralta. Niinhän siinä oli käynyt, että kenties eniten musiikista ymmärtävä herra SonyBMG:ltä oli oivaltanut poppoon lahjakkuuden ja laittanut sopimuspaperin nenän eteen. Ansaittu arvonnousu ja tulevien vuosien kestosuosikki, jos homma jatkuu oikeilla raiteilla.

Molemmat siis ovat pitkäkestoisia investointeja levy-yhtiöilleen. Koska homma on uutta, on pioneeri-varhainen omaksuja-massa-tie kuljettava. Tosin molemmat bändin demoaikoina ovat kulkenet toistakin askelmaa hyvin pitkälle. Silti tuotot ovat tulevaisuudessa, eivät seuraavassa levyssä.

Toinen vaihtoehto onkin Lovexin tyyliset tapaukset, joilla ei ole musiikillisesti juuri annettavaa. Yksi levy voi tuoda hyvät pätäkät ja seuraava kohtalaiset, mutta jos orkka ei kurssiaan radikaalisti käännä siihen omaan juttuunsa, niin pidempi tie ei kanna. Tosin Rasmus tekee jossain määrin laskelmoituja tempauksia tätä nykyä, mutta tie on ollut looginen ja kokemusta on siinä määrin, että homma pysyy kasassa ja mukana on riittävästi sydänverta.

Kirjoitti Konsonantti @ 7:55 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Iskevää tekstiä

Hyvän copynhan pitäisi olla paitsi iskevä, myös löytää yllättävä ja relevantti näkökulma aiheeseen. Jyskin tuoreen esitteen hevostarvikeilmoitus onnistuu tässä suhteessa erinomaisesti.

Liikkeelle lähdetään otsikolla: "Helli hevostasi", ja leipis jatkaa: "Raippa muotoillulla kädensijalla."

Jostain syystä kokonaisuus ei kuitenkaan hurmaa. Kuten ei seuraava teleoperaattorisäätökään.

Soneralta tupsahti tiedotekirje, jonka mukaan hinnoittelu muuttuu. Mitään uuden hinnoittelun etua asiakkaalle ei muistaakseni yritetty kertoa, jos sellaista edes joukossa oli. Pikaisen silmäilyn perusteella siis tämä. Vaikka onhan uusi hinnoittelumalli selkeästi pitkiä puheluita kannustava, joten vaikkapa Sonera etu-ohjelma olisi kannattanut mukaan kaivaa. No, jos viestintä ja markkinointi kulkevat eri latuja, niin mitä muuta voi odottaa?

Saas nähdä mitä tapahtuu Soneran markkinointiviestinnän rintamalla ylipäänsä. RNO:han hanskaa sekä viestinnän että mainonnan ja mullistusten keskellä nappasi vielä pätevän miehen TF:n johdosta. Ainakin tämä kokoonpano on tehnyt erinomaista tulosta verraten Piip, piip, piip, heh -Peteliuksen tähdittämiin spotteihin.

Petelius assosioituu ainakin minulla aina ja iänkaikkisesti Pulttiboys-komiikkaan, joka uusinta kierroksella näyttää ajan inflaation tehneen tehtävänsä. Näin leimaantuneen, vaikkakin suositun näyttelijän käyttäminen mainonnassa on haastavaa.

Jos en muista aivan väärin, olivat suuret operaattorit aikeissa vähentää mediamainontaansa kilpailun pahimman kurimuksen hetkeksi hellittäessä. Tämä on mielenkiintoista, koska niinkin abstraktissa palvelutuotteessa mainonta on sen kirotun, joka kuukausi postista tupsahtavan laskun ohella todella usein ainoa asiakkaalle asiakassuhteesta muistuttava tekijä.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:43 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Saturday, April 01, 2006

Reflaa

Osaakin antaa karseat reflat pelkästään siitä, ettei ole ennen tätä kirjoittanut sanan sanaa vielä koko päivänä. Korkea aika siis korjata tämä virhe, silläkin uhalla, että fyysisestä työnteosta ruhjoutuneet sormet vannovat kostoa jokaisella liikkeellä.

Tämä on ollut vallan hurmaava tempaus. Yksinkertaisesti nerokasta ja suhteellisen näkyvää. Sääli, ettei tehoista ja saavuttamansa medianäkyvyyden kattavuudesta tiedä enempää.

Welho avaa miljoonan biisin musakaupan. Vai avastiko se jo sen? Niin tai näin, jos hinnoittelu noudattaa samaa tuttua tasoa, on se vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. Miljoona biisiä on aikamoinen määrä. Itse pärjään ihan mainiosti 50.000 rallin ja laulelman kirjastolla. Ihan fyysisellä. Saa siis nähdä, onko määrä tae laadusta. Yleensähän nämä kaksi asiaa ovat kääntäen verrannollisia, vaikka psykologisesti "Suomen suurin" onkin ihan käyttökelpoista markinointiretoriikkaa.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:58 AM :: 0 ajatusta Spottaa