Friday, March 31, 2006
Mobiilia, graffitia ja lööppejä
Sonera pistää sitten TeleFinlandin pillit pussiin ja nostaa hintoja. Elisa panostaa 3g-säätöihin. Yhtäkkiä DNA:n näkymät näyttävät huomattavasti paremmilta, jopa loistavilta.
Myöhempi lisäkappale:
Mitenkähän pillit ovat operaattoreilla pussissa jahka matkapuhelin- ja wlan-tekniikoiden yhdistäminen internet-puheluihin eli voipiin hypähtää vähän eteenpäin...
Copywraitterina täytyy ottaa kantaa ilman copy-etuliitettä liikkuvien wraitterien puolesta. Helsinki on laittanut yli 9 miljoonaa eugenia palamaan toistuvaksi yksityisen henkilön koskemattomuutta loukanneen ja perusteetonta väkivaltaa vartiointi liikkeen palveluihin ja erinäisiin katutaiteen puhdistamiseen erikoistuneiden yritysten palveluihin. Homma nimi on "stop töhryille" ja nollatoleranssi.
Nollatoleranssilla ei ole todellisia tekijöitä tämän maailman historiassa onnistuttu kitkemään. Vuoropuhtelu sillä onnistutaan tehokkaasti katkaisemaan. Eniten kärsiikin kaupunkikuva, kun piissit korvautuvat äkkinäisillä oksennuksilla. Tagitkin ovat kauniita. Onneksi elelen läntisessä naapurikunnassa, jossa asiat ovat paremmalla mallilla. Eivät paljoa. Yhteistoiminnalla päästäisiin tässä asiassa kaikkia palvelevaan lopputulokseen. Kyseessä on kuitenkin ilmiö, jota ei voi kitkeä.
Hesarissa oli myös juttua lööpeistä. Ovatko ne journalismia vai mainoksia? Mainoksia ne ovat, niiden ainoa tarkoitus on lehden myynnin maksimoiminen. Aivan kaikkea ei journalismilla voi perustella. Yleinen vastareaktio on, että näkyyhän uutisissakin väkivaltaa joka ilta.
Se on aivan totta, mutta uutiset tulevat aina samaan aikaan. Sitä, että lapset näkevät uutiset pystyy kontroloimaan. Kaupunkikuvassa lööpit näkyvät västämättä. Niiltä ei voi välttyä. Niiden näkemisen kontroiminen edellyttää lasten liikkumisvapauden rajoittamista vanhempien toimesta. Tuskin on lehtien jakelukanavan, kauppojen ja kioskien etu, että semipakolliset karkkipussit ja jäätelöt kinuavat muksut eivät ole mukana johtamassa heräteostoksiin.
Toisaalta lööppien sisältö, vaikka olisikin uutisista johdettua, on kaupallisten tarkoitusperien johdosta subjektiivinen. Niissä kaivetaan tarkoitushakuisesti esiin häkähdyttävin näkökulma, tai sellainen luodaan. Käsittääkseni journalismi edustaa mahdollisimman syvää objektiivisuutta. Tai sitten kysymys on kaupallisesta viestinnästä, jolloin markkinointiviestinnän pelisäännöt ovat voimassa. Vai saammeko ryhtyä myymään jäätelöä väkivallalla?
Read or Post a Comment
Murha- ja väkivaltalööpit voi olla vähän mauttomia, mutta etkö luo ristiriitaista vastakkainasettelua jos ihannoit ja ihailet graffitikulttuuria saman ajatustenjuoksun aikana. Töherrysten sisältö kun on toisinaan huumemyönteistä ja muuten vaan henkisesti lamaannuttavaa roskaa, eikä nuoret taiteilijat saa edes toruja JSN:ltä jos mennään liian pitkälle, käräjäoikeuden sakot ja vahingonkorvaukset ei oo yhtä julkinen häpeä. Anna Perho kolumnoi uudessa cityssä aiheesta aivan nokkelasti.
Ajoinkin nollatoleranssin sijaan kommunikaatioon pohjaavaa vaihtoehtoa, jolla tätä bommaavaa ryhmää ei rajata yhteiskunnan ulkopuolelle vaan asioita pystytään edes jossain määrin ohjaamaan.
Mitä huumeisiin tulee, niin kannabikseen on turha laittaa valtion paukkuja, siinä on yhtälailla ongelma, joka ei tule katoamaan. Miksi ei siis ottaa sitä kontrolliin torjumisen sijaan?
Toisaalta tämä katkaisisi porttiteorian suurimman linkin todennäköisyyteen kun sosiaaliset suhteet diilereihin kävisivät tarpeettomiksi.
Entä jos lööpit olisivatkin taidetta, olisi niiden liikkumatila huomattavasti laajempi.
Esillä olevissa teemoissa on kuitenkin kysymys ilmaisunvapaudesta.
En ihannoi graffitikulttuurin vahingontekoon tähtäävää puolta. Se on kuitenkin tärkeä, koska siinä osassa väestöä on huomattavaa kriittisyyttä kaupallisuutta kohtaan. Se on peili, josta näkee sen, missä nyt mennään. Ulkoa näkee joskus terävämmin sisälle, asioiden sisältä tarkastellen kun lähinäkö tuppaa olemaan usein huonohko.
Pointti on siinä, että mieluummin katson hienoa piissiä kuin harmaata betonia. Nykyinen politiikka luo vastakkainasettelua ja vieraannuttaa väestön osan yhteiskunnasta. Ja sen nimissä tapahtuu myös arveluttavaa toimintaa.
On olemassa tyhmiä bommaaja gaiffareita, joiden tulisi tarkistaa fokustaan, kun pintojaan valitsevat. Kauniisiin taloihin, pintoihin ei pitäisi summassa ja epämääräisesti mitään heitellä.
On olemassa paikkoja, joita voisi esteettisesti parantaa parilla kuvalla, oikein isoillakin. Se voisi tehdä möhkäleestä eläiväisemmän, kiinnostavamman.
Ja tämän gendren sisäänhän mahtuu niin montaa tyyliä ja tapaa kuin on tekijääkin. Suppeutta on putkikäsitys tästä taiteen sarasta ja sen suomista mahdollisuuksista. Niin, siihen ei sisälly vain uhkia.
Minulla on unelma. Herr Hundertwasser tietää millainen se voisi olla: http://www.freewisdom.org/gallery/slideshow.php?set_albumName=2004-04-25-b-hundertwasser
Lööpit. Ne ovat aina rumia.
Sen lisäksi ne suoltavat eteen ja ulos päin pahaa oloa. Tai aivojen roskaruokaa.
"Miksi se mies tappoi perheensä?", on kysymys jota lukemaan juuri oppineen EI tarvitsisi miettiä. Eikä niitä heidän, lasten silmien eteen pitäisi asettaa. Joku raja myynnilläkin.
Älkää puhuko sananvapaudesta. Lööpit on lööppejä. Niissä sanan vapauden ahneus kahlitsee ja maksimoi itseensä.
Kappas, aiheesta graffiti oli myös möömöön "Tämän mainoksen olisin halunnut tehdä"-osiossa.
Esteettisintä mainontaa imo edustavat muuten ne harvat mainoksin maalatut talojen julkisivut Helsingissä.
Vielä ekaan nimettömään:
Graffiti on parhaimmillaan hienoa taidetta ja jokainen teos yksittäisen ihmisen luoma. Saa heitä suomia. Teos voi olla ja usein onkin kannanotto. Se voisi herättää vaikkapa keskustelua. Graffiti ei ole kaupallista. Kaupallisuuteen kuuluu huomattavasti suurempi vastuu.
Haluan muistuttaa että albigenssiliike lopetettiin nollatoleranssilla.
Kuten Simon setä sanoi.
Tapetaan kaikki, jumala valitsee omansa
En kutsuisi uskonnollisen kysymyksen ratkaisu ristiretkeksi kutsutun järjestelmällisen väkivallan operaatiota nolla toleranssiksi, vaan puhdistukseksi.
Koba-Stalinkin piti nollatoleranssista. Sai sen oikein hyvin toimimaankin...
Kuollut voi olla jäykkä, mutta ei se hirveästi vastustele. "Pistetähän kylymääks jossei muu auta". Miksei tätä pohjalaista viisautta muuten käytetä olutmainonnassa? Näillä hinnoilla kansan toleranssi kun on kaikkea muuta kuin nolla.