Tuesday, March 21, 2006

Virtuaalista todellisuuteen

Kehällä ajoi vastaan Elisan värejä kantanut ajoneuvo. Sen sytyttämässä keskustelussa pohdittiin, ovatko Sauli ja Pauli näyttelijöitä vai onko hahmot kaivettu esiin Elisan duunariarmeijasta.

Lopputulema oli, että kampanjaa olisi ehdottomasti kannattanut jatkaa oikeaan maailmaan ja jalkauttaa hemmot, jos he siis ovat "vain" näyttelijöitä, asentajan töihin. Olisi jollain mennyt aamu/päivä/iltakahvi väärään kurkkuun kun oven takana olisi ollut pari hauskaa, totista miestä.

Sitten jotain ihan muuta

Täällä pohdiskellaan, mitä haasteita tekniikan kehittyminen asettaa markkinoinnille. Suuhuni on myös asetettu sanoja. Hetken aikaa pohdiskellessani tulin siihen tulokseen, että puoliksi oikeaan osuvat sanat piikkiini on laitettu.

Verkkoviestinnän kehitys ei itseisarvona aseta markkinoinnille mitään haasteita. Se, miten ihmiset kehittynyttä verkkoviestintätekniikkaa käyttävät, saattaa luodakin haasteita. Mutta pikemminkin sanoisin sen luovan mahdollisuuksia.

Toisaalta on keinotekoista eritellä verkkoviestintä jotenkin irralliseksi kaikesta muusta. Samaa pottiahan kaikki lopulta ovat, ilmiasu ja käyttöliittymä on kenties erilainen. Kun tullaan käyttäjärajapinnan yli reaalimaailman puolelle, pätevät vanhat tutut kommunikaation lainalaisuudet. Vaikka "tieto siirtyy jatkossa entistä nopeammin paikasta toiseen, myös entistä tarkemmin luokiteltuna ja määriteltynä.". Tuon ei pitäisi asettaa mitään uusia haasteita markkinoinnille, jos sen on tähän mennessä tehnyt oikein.

Joku jenkkilafkan geenimanipuloiduilla puuvillan siemenillä kusettaminen tulee tietty vaikeammaksi, mutta se nyt ei edusta muutoinkaa kestävän markkinoinnin periaatteita. En oikeastaan laske sitä markkinoinniksi, vaan eräänlaiseksi henkisen muurin luomiseen pohjaavaan painostukseen perustuvaksi pakkomyynniksi.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:16 PM