Sunday, November 25, 2007

Music video 2.0?

Trendikkäästi nykyään vaillinaisesti taipuvan Ylen* YleX-kanavan Pop Uutiset uutisoivat Uutistoimisto Reutersin välittämän uutisen, jossa kerrotaan musiikkiteollisuuden tuoreimmasta ja varsin mielenkiintoisesta vastauksesta verkon sille asettamiin haasteisiin.

On kylmä fakta, että käytännössä kaikki mielenkiintoiset videot päätyvät verkkoon katseltaviksi, vaikkapa YouTubeen. Koska näin on, ovat muutamat tahot alkaneet tuottaa videoita, jotka on suunniteltu erityisesti tämän upean ja vuorovaikutteisen ympäristön ehdoilla.

Esimerkiksi uutisessa nostetaan musiikillisilta ansioiltaankin merkittävä kanadalainen The Arcade Fire, jonka Neon Bible -videoon on sijoitettu toiminnallisuuksia. Kokeilkaa. Videon kehittäneen Vincent Morrisetin mukaan video on tehty teknologian ehdoilla.

Toinen juttu on sitten se, mitä lisäarvoa tämä tuo kokemukseen. Pari kertaa hommaa jaksaa ihmetellä lävitse, mutta kuitenkin toteutus vie huomion pois itse asiasta, musiikista. Parhaimmillaan video tuo biisiin aivan uusia kokemuksen tasoja, eikä siihen tarvita kaksisuuntaisuutta. Jotenkin näkisin mässyllä (mash up) olevan mahdollisuuksia tässä suhteessa.

Samalla jäin pohtimaan sitä, että käyttäjänä en koe kovinkaan edistykselliseksi sitä, että sisällöt on hajallaan siellä ja täällä ja tuolla, kaikki vähän eripuolella verkkoa ja niiden perässä saa juosta. Mikä youtubessa on mainiota, on se, että suunnilleen kaikki, mitä haluaa löytää, löytyy yhdestä paikasta. Ehkä homma rokkaisi paremmpin, jos se toteutettaisiin vaikkapa Joostin kautta. Tai iTunesin. Saavutettavuuden ja löydettävyyden kriteerit toteutuisivat tällöin paremmin.

Hommassa käydään myös mielenkiintoista painiskelua sen suhteen, millaisena videoiden ja laajemmin sinkkubiisien rooli nähdään. Mielestäni kehitys on tuonut ne yhä enemmän mainosmaisempaan rooliin sen sijaan, että kysymyksessä olisi pelkkä esittäminen. Vastaavasti Radio Headin esimerkkikin haastaa hyvin alan konventiota.

Levy-yhtiön rooli on ollut tähän asti kuitenkin ensisijaisesti logistiikassa ja promoamisessa, mutta verkko on, jos ei nyt tehnyt levy-yhtiöiden roolia näillä osa-alueilla aivan tarpeettomaksi, niin ainakin vähentänyt painoarvoa huomattavasti. Bändi ei tarvitse levy-yhtiötä menestyäkseen, päästäkseen esille ja jaellakseen tuotteitaan.

* onneksi talossa asuu itseironiaa, Extralla aiheesta sanailtiin jokunen viikko sitten hyvin mainiosti.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:05 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Saturday, November 24, 2007

Internet hyytyy!

Tämän viikon TiVi:ssä oli vahvasti esillä tutkimusyhtiö Nemertesin tutkimus, jossa povattiin internetin tukkeutuvan. Muistaakseni olen kuullut vastaavia povauksia sitten vuoden 2000 ainakin kolme tai neljä. Ja internetin pitäisi olla jo tukossa, jos niitä olisi ollut uskominen. Mutta niin sitä tässä vaan blogaan ja te siellä lueskelette.

Vastaavasti artikkelissa todettiin, jotta intterrrrwebin hidastuminen tarkoittaa, ettei Googlen tai Facebookin kaltaisia innovaatioita tulla enää näkemään. Ja paskat. Jos skenaario toteutuu osittainkin, eli tietoverkko hidastuu, kun käyttäjämäärä kasvaa eksponentiaalisesti, ja operaattorit investoivat niiden ja asiakkaiden väliseen infraan lineaarisesti, tarkoittaa se tilausta tiedonsiirtoa tehostaville innovaatioille.

Ja tekniikalla ei ole hirvittävästi vaikutusta sosiaalisiin innovaatioihin. Niitä tulee samassa skaalassa missä Facebookissa liikutaan. Mä tiedän. Täysin varmasti. Jos ajattelee tekniikka edellä, niin on homma jo varsin rajoittunutta. Mun mielestä on parempi tilanne, jos kysytään "Miten tämä toteutetaan?" sen sijaan että kyssärinä olis "Mitä me tällä tekniikalla tehdään?". Toisaalta molempia paremmin olisi vähän enemmän poikkitieteellinen lähestyminen hommaan, mitä esimerkiksi Otaniemi Forum ainakin vahvasti yrittää.

Sitten tämä mua vahvasti hämmästyttävä juttu. Samaan aikaan kun Yle yrittää puskea extraansa eteenpäin, päättää lafka pistää kylmäksi Radio Extremen. Miks ihmeessä repiä toisaalta alas se, mitä toisaalla yritetään. Ehkä Extrem brand extensionilla olisi saavutettu nopeammin parempia tuloksia. Ehkä. No joo, ehkä mä älähdän vasta sitten, kun Kotikatsomo ja Avara luonto lopetetaan.

Yöllä oli tullut sen verran mielenkiintoista sisältöä kannatteleva sähköpostia Moskovasta, että linkitetäänpäs jälleen mielenkiintoiseen blogiin. Näkökulmana tässä näköhermoja hivelevässä tuttavuudessa on design. Tai jokin haara siitä. Inspiroivaa, freesiä ja ravistelevaa, mutta ennen kaikkea visuaalista. Jos nyt ihan oikein osasin räpeltää, niin lontooksi kääntyneeseen versioon pääsette tästä.

Palatakseni vielä episodi Parnassoon ja sen jälkihoitoon, tipahti viikko sitten perjantaina tai siinä maina postiluukusta kaikki uupumaan jääneet numerot. Hitto vieköön, palvelu toden totta pelaa! Olisi hauska tietää, millainen kämmi Yhtyneiden tietojärjestelmissä tämänkin episodin aiheutti. Jos syy on inhimillinen erehdys, niin tänä IT-aikana se on hassua.

Ai ni, jos meinasitte saada omanne, niin ostakaa nopeesti se Vittu että sattu. Ne menee poikien käsistä aika huikeaa vauhtia. Jos jostain syystä ette FB:ssä hääräile, niin tiedustelut menee perille osoitteella runokirja@islanti.net.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:13 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, November 21, 2007

Taidetta, tiedettä

Jos nyt ihan rehellinen olen, niin vituttaa, ettei ole ehättänyt blogaamaan, kun on painanut tukka putkella pitkin Helsinkiä ja välillä Suomeakin erinäisistä syistä. Onneksi sentään (teko/muka)taiteelliseen toimintaan on löytynyt kohtuullisesti aikaa. Se meinaan on omien kokemusteni perusteella kuitenkin erittäin vahvasti duunia ruokkivaa, vaikka sisällöllisesti keskittyykin aivan muihin asioihin.

Kun taidetta sivutaan, niin täytyypä mainostaa! Teistä ne, jotka olette Facebookissa (joka siis jonkun rohkean anonyymin mielestä on ihan mopo) ja lisäksi kiinnostuneita runoudesta, niin käyttäkääpäs hakumoottoria ja etsikää ryhmä "Vittu että sattu". Sieltä voi hankkia hienon ja edullisen opuksen. Vaikkapa joululahjaksi. Tai ensiavuksi sydänsuruihin.

"Mä olen maitotölkki, sä oot lehmä."

Suhteessa markkinointibudjettiin ja kaupallisiin tavoitteisiin on tuo Vittu että sattu-ryhmä tähän mennessä tehokkain näkemäni Facebookin (semi)kaupallinen hyödyntäminen. Seuraavia odotellessa ja juoniessa...

Mopomiehelle muuten mainittakoon, että teknisesti se voi ollakin mopo, mutta sitä toitottaessa kannattaisi uhrata sen verran ajatuksia metatasoilla seilaamiseen, että asian ydin löytyy nimenomaan sosiaalipsykologisesti aihetta tarkastelemalla, ei teknisesti. Vastaavia analogioita voi löytää myös Mac-vouhottajista. Olivat sitten puolesta tai vastaan. Teknisesti verkkoa ajattelemalla missaa suurimman osan sen mahdollisuuksista. Ja se on surku.

Interaktiivisten viestintäkanavien muuten odotetaan kasvavan viisi kertaa perinteisiä nopeammin. Ei lupaa suomalaisille toimistoille kovin hyvää, jos tarkastelee mainoskakkuja ja vertaa meidän lättänää vaikkapa länsinaapuriin. Toisaalta Maikkari teki aika moisen palveluksen tässä suhteessa nopeuttamalla siirtymää, kun kohotti hintojaan katsojalukujen laskettua. "Saat nyt vähemmän samalla rahalla!"-logiikka on sumeaa.

Löytyi muuten erimainio blogi. Suomalainen neurotieteilijä Japanissa. Neurotiede on ajoittain jopa psykologiaa kiinnostavampaa. Se on ehkäpä maailman mielenkiintoisin asia, ihmismieli ja aivot ja niiden ymmärtäminen. Ja ehkäpä siihen toimintaan vaikuttaminen, ulkoisin ärsykkein tai kemiallisesti. Jännittävää ajatella, että yöperhosen aivoilla saadaan robotti liikkumaan itsenäisesti ärsykkeisiin reagoimalla. Tai miten oppiminen on äärimmäisen alkeellinen toiminto. Tai miten peilineuronit toimivat.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:57 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Wednesday, November 14, 2007

Pihalla ku lumiukko

Varoitus: Tämä postaus sisältää vain hajanaisia havaintoja ja mietteitä sieltä täältä. Ei mitään kovin syvällistä.

Tässä jokin tovi sitten kohkasin tästä julmasta eläinkokeesta, johon itseni alistin. Hese ei enää tipu postiluukusta. Mutta oli sillä kohkaamisella toinenkin seuraamus. Kun en itselleni Parnasson saapumattomuutta, josta siis lasku teki poikkeuksen, koskevaan selvittelyyn asentanut deadlainii, niin se jäi roikkumaan.

Vaan eipä siinä mitään. Kun kertaalleen olin asian internetiin vuodattanut, niin sain kokea erinomaista ja esimerkillistä palvelua. Itse lehden päätoimittaja otti minuun yhteyttä ja tiedusteli tietoja, jotta asia voidaan hoitaa nopeasti kuntoon. Mahtavaa! Parhautta. Tuli vallan hyvä mieli.

Sen jälkitiloissa innostuin vielä kokeilemaan, josko proosallinen ulosanti sujuisi, kun sillä rintamalla oli ollut vähän takkuista. Tulos oli kadonnut sunnuntai ja yllättänyt pimeys. Jokunen sivu 12 tunnissa näköjään voi syntyä.

Olen vähän huolissani. Vaikka julkinen terveydenhuolto onkin tehotonta ja hoitajien palkat ehkä liian alhaiset ja irtisanoutuminen työtaistelukeino, josta voi olla montaa mieltä, niin en oikein sulata hallitukselta lakia, joka rikkoo ihmisen itsemääräämisoikeutta. Se on ristiriidassa perustuslain kanssa. Ja meillähän ei ole perustuslakituomioistuinta, joten sama instanssi sekä valvoo että säätää. Saa nähdä miten käy.

Jokelan tapaus onnistuttiin vetämään sit kuitenkin aika tragikoomiseksi, mitä iltapäivälehtien uutisointiin tulee. Ja olipa muutamalla tiedotusvälineellä vähän kyseenalaista lähdekritiikki. Mihin toimittajia tarvitaan, jos kaikki käsiin saata vaan työnnetään ulos asap.

Joskus vuosi sitten kirjoittelin mainonnan mualimassa vastaantulleista tahattomista ja tahallisista päihdeviittauksista. Viime päivinä olen riemastunut nähdessäni onnikoiden persuuksissa komeilevan reklaamin. "Värkit joka lähtöön". Jep jep.

Minäpäs tein eilen tämän talven ensimmäisen lumiukon. Miniatyyriversion, mutta lumiukon kuitenkin. Tehkää tekin, kun kelit antaa myöten. Paljon kivempaa aktiviteettina kuin otsakurttuilu. Ei mulla muuta tällä kertaa. Hymyä.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:14 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, November 07, 2007

Sanaton suru

(päivällä olin vielä aikeissa kirjoittaa Taloussanomien paperiversion lakkauttamisesta)

Toivon koko sydämestäni, että Zweinsteinin takana olevat ihmiset tuntevat piston omassaan. Tuota se on käytännössä. Vieläkö löytyy joku, jonka mielestä se on helvetin oivaltava ja rohkea? Jossain se raja menee ja se on parempi ymmärtää jo ennen kuin tekee mitään.

Mä istuin koko iltapäivän palaverissa. Pohtimassa ensi vuoden strategioita ja kansainvälisiä painotuksia. Se tuntui tärkeältä. Neljän maissa kättelin asiakkaat, naurahdeltiin vielä siinä vessahuumorille. Kävelin suunnittelijatilaan ja sain uutiskatsauksen. Ensin en tuntenut mitään, kohautin olkiani. Bussissa tuntui tyhjältä. Ja sitten, tätä kirjoitusta pohtiessani itkin.

Huomenna on sitten se päivä, kun media keltaisen lehdistön johdolla pääsee mässäilemään tapahtuneella. Netissähän sitä on jo osin aloiteltu. Tekee pahaa ajatella, mitä otsikoissa ja lööpeissä tulee lukemaan. Vaikka toivoisin näkeväni otsikoiden sijaan vain nelivärimustaa. Tai valkoisen pinnan. Kirjoittamatta jäänyt elämä.

Lehti.

On jokseenkin hävytöntä, jos ja kun tämän päälle vielä päivitellään, että miksi tapahtui mitä tapahtui. En ole lainkaan hämmästynyt. Melkein pelottaa ajatella, miten ympäröivä yhteiskunta ei kykene näkemään miten eksyksissä nuoret ovat. Ehkä tämä avaa silmiä sille, että tarvitaan muutakin kuin tehokkuustavoitteita, huippuosaajia ja mielialalääkkeitä. Tai sitten surraan - ehkä hurskastellen - oma aikansa, pari päivää, viikko ja kaikki jatkuu kuten ennenkin.

Mutta mä jaksan silti uskoa maailman kauneuteen. Ja luulen ymmärtäväni vieläkin paremmin, miten tärkeää on elää olemisen ja suorittamisen sijaan, ja nauttia jokaisesta hetkestä. Jonain päivänä kun tämä kaikki katkeaa kuin veitsellä leikaten. Eikä se päivä ole omissa käsissä, eikä sitä ilmoiteta ennakkoon missään.

Lopuksi sanoja, kirjoittajana Ville Kalliosta (ft. Rami Raski):

Kuuletko tuon
nyt räystäät on vaiti
ja äänet on menneet
illaksi pois


kuuletko sen
niin hiljaa on kaikki
saanut on unen
puistonkin puu


vain vilpoinen tuuli
käy kylkehen sen
ottein varmoin ja hellin
vielä meidätkin sulkee syliin

hiljaiseen
hiljaiseen

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:32 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Sunday, November 04, 2007

Sanoista ja tulevasta

Viikonlopun ehdoton ykkösuutinen on eilen bätlätty RAP SM 2007. Mestariksi kruunattiin Are. Voitto oli - IMO - ehdottoman ansaittu. Herran verbaalinerouteen ja freestyleen voi tutustua tästä linkistä. Ei voi kuin ihailla sitä, miten sujuvasti herrat kiskovat oivaltavia laineja päästänsä yksi toisensa perään. Huokaus. Mahtavaa.

Ja jos sekä kielelliset siihen suoraan kytkeytyvät audioesteettiset arvot ovat se sun juttu, niin hopihopi, Funkiestiin poistamaan Pyhin Salainen maailma.

Elina Hiltunen kirjoitti Talsaan perustaneensa Flickr-ryhmän, johon ihmisten toivotaan lähettävän kuvia heikoista signaaleista. Jos sattuu eteen, niin kantakaa kortenne kekoon. Jos päähän ilmestyy ajatus, että miksi nyt tämän tiedon jakaisi, joku muuhan voi hyötyä siitä, niin ajatuksia kannattaa tarkastaa Kynämiehen Leinosen Miikkan Strategy of Giving -kirjan pohjalta.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:16 AM :: 4 ajatusta Spottaa