Friday, September 28, 2007

M&M

M&M aikkariformaatissa tabloidin sijaan näyttää erinomaiselta. Pidin.

Ja oho. Kenes naama siellä oli. Jösses. Melkein ujostuttaa.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:06 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Wednesday, September 26, 2007

Elisa, lajinsa viimeinen

Valitse itsesi näköinen liittymä! Elisa kanssakäymispalvelut tehostavat viestintää ajasta ja paikasta riippumatta! Ja hoettiinhan jo Radiolinjan aikana mantraa: ”Jotta suomalaiset voisivat puhua enemmän”.

Puhuisinhan minä, se on antoisaa. En valitettavasti koe minkäänlaisena kanssakäymisenä sitä, että joudun puhumaan itsekseni. Enkä tarvitse siihen puhelinta, liittymästä huolimatta. En, vaikka operaattorit toiminnallaan muuta yrittävät väkisin osoittaa.

Mutta mennään hieman ajassa taaksepäin, huhtikuuhun. Tuolloin oli aika loikata uralla eteenpäin oma tuttu puhelinnumero mukana. Siihen liittyen taskusta löytyi valtakirja siirron suorittamiseksi. Kätevää, joten ennakoimme ja laitoimme asiat rullaamaan viikkoa ennen uuden vakanssin alkua.

Ensimmäiset kuukaudet taistelimme hallintopäällikkömme kera DNA:n asiakaspalvelun kanssa. Tarkkaa lukua tietää tuskin kukaan, mutta kymmeniä puheluita, sähköpostiviestejä ja fakseja siinä lauottiin.

Välillä operaattoripäässä onnistuttiin hukkaamaan osa dokumenteista. Kiitokseksi tästä saimme lähettää lisää fakseja ja selvityksiä siitä, mikä ongelma operaattorilla oli. On lähes ihailtavaa, kuinka ”hienosti” heidän organisaationsa tuntee omien palveluidensa ja asiakkaidensa tiedot.

Kirjavien vaiheiden jälkeen liittymä saatiin uuden työnantajani nimiin, joka oli edellytys operaattorivaihdokselle. Huokasimme helpotuksesta.

Pian posti toikin toimistolle paketin, josta löytyi SIM-kortti sekä komeita esitteitä hienoista ja joustavista palveluista. Kävimme odottamaan siirtoa. Reilua kuukautta myöhemmin, keskellä kesälomaa tuli viimein ilmoitustekstiviesti: ”Liittymäsi siirto epäonnistui”. Onneksi DNA:n liittymä toimi edelleen.

Elokuussa asioiden selvittely jatkui. Seurasi lisää puheluita ja fakseja, fakseja ja puheluita. Lopulta Elisalta ilmoitettiin, että ongelma on ratkaistu. Ja taas kävimme odottamaan viestiä, joka ilmoittaa siirrosta. Viimein sellainen saapuikin: ”Hyvä asiakas. 25.9.2007 15:49 voit vaihtaa puhelimeesi Elisa liittymäkortin vanhan kortin lakatessa toimimasta.”

Tällä kertaa toiminta oli täsmällistä. Vanha kortti lakkasi toimimasta noin kello 17:00. Huokasin helpotuksesta ja laitoin luurin pimeäksi. DNA:n kortti lensi iloisessa kaaressa huoneen nurkkaan ja asetin Elisa liittymäkortin puhelimeen. Pohdin juhlavasti mennyttä viiden kuukauden taistelua ja laitoin puhelimeen virran päälle.

Tuttuun tapaan puhelin tervehti ensin, etsi sitten verkkoa ja sen myös löysi. Seuraavaksi se ilmoitti rekisteröivänsä SIM-korttia. Voi sitä riemun määrää, kun kolmannellakin rekisteröintiyrityksellä saapui ilmoitus: ”SIM-kortin rekisteröinti epäonnistui.”. Keksin luultavasti koko joukon uusia kirosanoja.

Tässä vaiheessa tämä nopea, vaivaton ja helppo prosessi oli kestänyt vain viisi kuukautta. Lopputuloksena minulla on Elisan liittymä, joka ei toimi. Kiitos! Nyt minulle jää enemmän aikaa painia pätkivän laajakaistayhteyden ja sähköpostiongelmien parissa.

Nyt ymmärrän, että joustava palvelu tarkoittaa joustavuutta nimenomaan asiakkaalta. On pelottava ajatus, millainen järistys markkinoille olisi, jos joku operaattori panostaisi ihan oikeasti laatuun.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:19 AM :: 8 ajatusta Spottaa

Saturday, September 22, 2007

Kehuja aiheesta

Aivan helmi toi Seppälän After Work Party -spotti, jossa seikkaillaan Jorvin sairaalassa. Kerrankin ääni ja kuva synkkaa niin, että 1+1 on paljon enemmän kuin kaksi.

Toinen yhtä upea tuttavuus on Lumenen kuvamaailma. Siis toi platinakaunotar vuonolla ja lisäks toi lähteestä heijastuva katse. Parhautta.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:29 PM :: 2 ajatusta Spottaa

Tuesday, September 18, 2007

Ammu ihmisiä

Mä olen ehkä taas tosi tylsä tyypi ja muutenkin ankea ihminen, kun mun mielestä tänään järjestettävää Mainonnanpäivää sponssaavan mainostoimisto Zweinsteinin saitti on hyvän maun vastainen. No kattokaa nyt!

Oletko kyllästynyt mainostoimistoosi?
Tekisikö mielesi ampua heitä?
Meillä se onnistuu.

Tietty puolustuksena voisi olettaa toimiston edustajan älähtävän, ettei siinä nyt oikealla väkivallalla uhkailla. Vastavetona voisi sanoa, että ei ole väliä, onko tosissaan vai ei, jos käyttää välineenä toisen elämän kyseenalaistamista. Ihan kaikki ei ole soveliasta.

Tietysti homma viedään oikeaoppisesti loppuun asti, eikä saitilla löydy ainuttakaan nimeä. Jotenkin tosi yllättävää. Pelkkä geneerinen sähköpostiosoite, numero, johon voi lähettää tekstarin ja postiosoite. Onks tää niinku tosi guerillaa? Asiakkaana mua vituttais siinä vaiheessa, kun käyntikortti on hävinnyt.

Toisekseen, jos kerran pesäeroa mainostoimistoihin halutaan tehdä, niin miksi ihmeessä itsensä täytyy tituleerata mainostoimistoksi?

Vai onko tää sittenkin jonkun tosi "luovan" tai sellaiseksi haluavan toimiston rekrytoinnin jatke? Eihän tällaista voi olla. Tää ainakin oli hilpeä. En oo ihan varma, että mitenkä huonoa makua osoittavaksi tämän sitten asettaisi, kun tuo ensinmainittu juttu jo veti pohjat aika syvälle. Ja jos johonkin haluaa viitata, on epäsuora vinoilu yleensä paljon päräyttävämpää kuin sormella osoittaminen, vaikka se tapahtuisi siis tosi nokkelalla sanaleikillä.

Mä ainakin lähtisin rakentamaan hommaa ihan oman pelin kautta, tuomaan esiin omaa ajattelua, korostamaan vahvuuksia, demonstroimaan (vrt. BOB:in alkutaival), enkä puhtaasti mollaamaan muita (joku voi kysyä, että mitä vittua, sullahan on tämä blogi? Juu on, mutta, jos et ymmärrä, niin lue toi tän kappaleen eka lause uusiksi). Siinä käy yleensä huonosti. Eikä se kerro mitään mairittelevaa mainitusta ajattelusta. Nähdäkseni kritiikin tehtävä on rakentaa, ei itsetarkoituksellisesti tuhota.

Joten voi ny helvetti. Pankaa se gänstäräppiä suoltava ämyri kiinni, lopettakaa toi spedeily ja käyttäytykää ammattiylpeydellä.

Edit: Saksan opinnoista sen verta kauan, aikainen aamu ja liian vilkas alitajunta, että meni vähän sönkkösönkkötypo toi nimi. Mut nyt se on suunnileen oikein.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:03 PM :: 8 ajatusta Spottaa

Monday, September 17, 2007

KVG

Okei, nyt mä sorrun tähän vaikkapa tämän blogin yli 100.000 sivunäytön kunniaksi. Eli mennään tänne johtaneisiin hakusanoihin ja katsotaan, josko jotain vinkeää löytyisi.

Ensin tältä päivältä: Evia Viherjuuri.
Mielenkiintoista. Onkohan viimeinkin tapahtumassa paluu Viherjuurille ihan noin nimimielessä. Olisi se parempi kuin tämä mun nyrjähtäneessä mielessäni aina enemmän lähdeveteen kuin markkinointiviestintään assosioituva nykyinen. Jotain varmasti tapahtuu, ei osakkeen kurssi olisi viime viikolla pompannut.

Nimihakujen ykkönen on sponsorointitoimisto Maljassa vaikuttanut, nyt ilmeisesti premium pullovesien parissa työskentelevä Tomi Grönfors. Herran energisyys ja ideoita pursuava mieli eivät voi unohtua.

Yllättäen Tissit löytyvät vasta sijalta 25. Niitä kiinnostavammaksi koetaan esimerkiksi Harjalan Esso, Al Qaeda, joku helvetin Antti Huttunen sekä mainonta +50.

Merkittävää on myös, että top-sataan kiilaa ainoastaa tietyssä kohderyhmässä tunnettu Pekin Pehku. Yhtä jännittävää on se, että Akselotli kiinnostaa kansaa tämän epätieteellisen tutkimuksen perusteella enemmän kuin Igglon laskin.

Karvahattu painii täsmälleen samoissa luvuissa kuin Ezpa, Timo Everi ja Vappunaamarin teko. Hieman alempana sama toistuu hakusanoilla Iso palli, Jari-Pekka Rautamaa sekä Kukkopuku.

Seuraava saa joka kerta kahvit nenästä. PHS haista vittu. Jääköön salaisuudeksi, mistä hakija on peräisin. Ei PHS:ltä kuitenkaan.

Mutta lopetetaan onnellisesti: +Rakas +hyvää +työpäivää +kortti hellyyttää aina.

Ihmeellinen tämä internet.

Edit: Kato perskele. Näinhän se on. Blogin nimi taisi olla enne. Perin viherjuurin ovelaa.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:08 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, September 12, 2007

Jamo!!! Jamo!!! Jamo!!!

Ihan timanttia. Äärimmäisen nerokasta. Oivaltavaa mediankäyttöä ja täydellistä ajankohtaisuutta sekä konseptuaalista ajattelua. Unohtamatta rohkeutta. Ja helvetin hyvä tyyppi tekijänä. Onneksi olkoon Jamo!

Ai mitä helvettiä? No tätä. Luovat-blogissa lisää aiheesta. Löytyy tämän päivän Helsingin Sanomien talousosiosta.

Yksi ilmoitus. Kokosivu, eikä mitään piiperrystä. Suoraviivainen toteutus. Uteliaisuuden herättävä copy ja siten äärimmäisen vahvasti toimiva ohjaus verkkoon. Oikeasti toimiva, huikeiden lukujen valossa. Ja viesti , joka on kätketty rivien väliin. Ah. Eikä mitään turhaa tekonäppärääkikkailua.

<3 Sarkasmi.

Eikä siinä vielä kaikki. Yhden puhelinsoiton jälkeen sain kaupan päälle vielä epäkohtelias-kahvi-tunkee-kysymättä-nenään-naurut erään kontekstiin liittyvän henkilön nopeaa reagointia ja huumorintajua osoittavasta puhelusta poimitulle "Käytättekö Bobia vai PHS:ää?"-kysymykselle. Ja vastaukselle: "Ei, ihan omin voimin teimme.".

Voi voi, on tässä maassa enemmänkin vähintään saman tason suunnitteluosaamista, näkemystä ja oikeasti huikeita relevantteja ja katalyyttisiä ideoita. Tätä näkemyksentasoa verkon kanssa kasvaneen suunnittelijasukupolven esiinmarssi tulee tarkoittamaan. Onneksi.

Nyt voi jäädä vain odottamaan Sataman lupaamaa vastinetta. Eläköön dialogi.

Ja Jamo, sulle bisse tai vaikka tosi monta tästä riemunpäivästä. Heti jahka Kuopioon tulen visiteeraamaan seuraavan kerran. Tulipas ikävä aikoja, kun Koljonniemellä upeita konsepteja kehittelimme kera naurun. Se mökkikeikkakin on vielä odottamassa. Break a leg ;)

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:18 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Tuesday, September 11, 2007

ICT-trendit 2008

Voisi aloittaa talsassa olleesta ICT-trendiennusteesta. Kymmenen trendiä on poimittu Espoolaisen Idean konsulttitoimiston Kalle Snellmanin sanomisista. En malta olla kommentoimatta.

1. Netti- ja tilausTV muuttavat TV-katsomistottumuksia.

Hmm. Joo, mutta tätä on tapahtunut jo. Youtube vaikkapa. Tai Joost. Maksukanavat ovat lyöneet läpi muutamassa vuodessa, mutta en jaksa uskoa, että perinteistä tv:tä kanavana käyttävät tilaustöllöt tiettyjen rajoitteidensa takia ihan hirvittävästi breikkaisivat.

2. Laitteissa
käytettävyys on in.

Joo, sehän on itsestäänselvää. Mutta ei unohdeta sitä designiakaan. Eihän iPhonekaan ole vielä meillä.

3. Paikannuslaitteista tulee jokanaisen ja -miehen arkileluja.

Eivätkös ne ole sitä jo? Uskoisin että läpimurto tapatuu nimenomaan GPS:ää hyödytävien palveluiden osalta.

4. Kiinalaiset brändit ilmestyvät.

En jaksa uskoa. Olen ehkä väärässä. Ehkä autoissa, mutta marginaalisesti. Lasketaanko Taiwan Kiinaan? Mutta odotan vähän pidemmällä janalla paljon vahvempaa ja jyräävämpää venäläisten brändien vyöryä yli Euroopan.

5. Mobiilipelit ja -markkinointi alkavat viimeinkin toimia älypuhelimissa.

Kun mobiilin ja internetin raja on häilynyt ja huomioidaan tuo GPS, niin näin varmasti tulee tapahtumaan. Sama pätee peleihin. Miten mobiilipeli sitten määritellään? Ihan kelpo business ne ovat olleet tähänkin asti.

6. Kuluttajien sähköiset kirpputorit ja keskinäinen e-myynti lisääntyvät.

Todennäköistä.

7. Teknofirmat havahtuvat ilmastonmuutokseen.

Havaintojeni perusteella tämä on tapahtunut jo, eikä pelkästään teknofirmojen osalta vaan samaa laulua laulaa koko talouselämä. Toinen juttu, erityisesti Suomessa on huoli työvoiman laadusta ja riittävyydestä.

8. Teknovimpaimien yhteensopivuus paranee.

Sitä mä odotan. Laskisin tämän osaksi tuota alun käytettävyyttä.

9. Rahoittajat hylkäävät web 2.0:n.

Jos palvelu saa massat liikkeelle, se kiinnostaa varmasti. Toinen juttu on sosiaalisten medioiden yhteisöllisyyden hyödyntäminen ehkäpä monelta osin demografioita korvaavana elementtinä markkinoinnin suunnittelussa. Pikemminkin ansaintalogiikka kehittynee näiltä osin.

10. Verkko-, harrastus- tai kulttuuriyhteisöjä opitaan käyttämään myyntikanavana.

Tai niiden käyttöä tehostetaan...

Sääli, ettei artikkelissa valaistu lainkaan tuon arvioin pohjalla olevista tutkimusmetodeista tai datasta.

Apple sitten hölmöili raskaasti iPhonen kanssa. Vaikea käsittää, miten hinnanalennus onnistuttiin sössimään noin. Ja vaikea käsittää, että miksi hintaa leikattiin jo nyt. Tietysti volyymi houkuttaa, mutta noin radikaali leikkaus uhkaa vähän tuotteen haluttavuutta. Toinen juttu on tuo soittoäänisähläys. Että pelkkiä maksullisia. Luulisi, että tuotetteen menekkiä edistäisi järjestelmän vahva avaaminen käyttäjälle lisäarvoa tuottaville sovelluksille.

Ja lopuksi se tärkein asia: CMX:n uusi Talvikuningas-levy. Yksi ainoa kappale, joka on neroutta alusta loppuun. 8000 kappaleen painos, numeroituja jokainen. Boksi on enemmän kuin laatikko, se on keskeinen osa teosta. Ja äänimaisema huikea. 40 kuuntelun perusteella luulen, että se on todennäköisesti vuoden paras albumi mun kirjoissa. Ja vastassa on kuitenkin huikean kovia lättyjä. Hankkikaa, nauttikaa ja ihastukaa!

Karsittu, siis klassisesti pakattu versio tulee myyntiin joskus puolen vuoden päästä. Sitä ennen, jos on hidas, joutuu tyytymään vain netistä (ostettavaan) ladattavaan äänitteeseen. Näin se homma pitää hoitaa nykyään. Orkesterilta ja EMI:ltä täyden kympin suoritus.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:56 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Sunday, September 09, 2007

Mitä on voittaminen?

Sitähän se, hauskaa, palkitsevaa, hedelmä työstä, jota tekee määrätietoisesti ja sen makuun ei taida kyllästyä. Nämä ulottuvuudet ovat päivänselviä. Mutta ne kokeakseen on paikallaan aina silloin tällöin muistuttaa itselleen, millainen reitti tuohon päämäärään on vielä.

Kaikki lähtee epäonnistumisista. Kun kirjoitin näkemyksestäni hyvän suunnittelijan ominaisuuksista, sivusinkin tätä. Täytyy olla rohkeutta epäonnistua ja nähdä virheet, joista oppii vain osana suurempaa suunnitelmaa. Se on vaikeaa, tekee ehkä hirvittävän kipeää ja pelottaa välillä. Mutta se on paitsi erittäin antoisaa, myös pidemmän päälle palkitsevaa.

Tie voittoon kulkee uhrauksien kautta. Täytyy olla valmis antamaan itsestään ja riisumaan suojaus, jonka saa siitä, että toistaa samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen. Jos jokin uusi ei toimi, ihminen palaa äärimmäisen helposti vanhaan. Vain koska uusi epäonnistuminen pelottaa ja siten päämäärä unohtuu. Ei siinä mitään, toisille turvallisuus sopii.

Ja voittaminen vaatii uskallusta. Lapsilla sitä on. Kuvittele ipana, joka ei osaa ajaa pyörällä, mutta uskoo, tietää ja tekee kaikkensa määrätietoisesti. Tai kuvittele aikuinen, joka jättää mahdollisuuden käyttämättä, koska ei voi olla aivan varma. Eikä tiedä, että varmuus on kognitiivisten prosessien seuraamusta, eikä tunne kaiken hallitsemista.

Määrätietoisuus on ehkäpä tärkein osa voittamista. Kun päämäärä on kirkkaana mielessä, tietää mitä sen saavuttaminen vaatii. Se tuo tekemiseen keveyttä. Jokaisen osan voi perustella itselleen ja nähdä pätkänä pidempää janaa. Oli se välillinen onnistuminen tai epäonnistuminen. Ne voi kuitenkin nähdä osana kaksitasoista rakennetta, joka vie eteenpäin riippumatta siitä, kummalla tasolla hetkellisesti sattuu olemaan.

Oppiminen näyttäytyy ongelmina. Kun toiset kutsuvat asioita riskeiksi ja haasteiksi, toiset näkevät mahdollisuuksia. Ja tämän oivalluksen hedelmänä oppiminen nopeutuu. Syntyy kasvukausi, joka huipentuu huippusuoritukseen, jossa kaikki natsaa. Luonnollisesti tätä seuraa ehkä vähemmän antava kausi, kun uudesta huipputasosta täytyy luoda rutiinia. Mutta seuraava kasvukausi seuraa taatusti ja sitä jaksaa odottaa, jos vain pitää päämäärän mielessään.

Kun on päättänyt, mikä on itselle tärkeää, pystyy karsimaan pois kaiken epäoleellisen. Juju on siinä, että nähdessään onnistumisen ja epäonnistumisen osana samaa synteesiä, on olennaiset asiat astetta helpompi tunnistaa.

Kehitys nyt vaan vaatii turhista asioista luopumista, jotta voi valmentaa itseään, omaa mieltään ja ajatteluaan mahdollisimman tehokkaaksi ratkaisemaan yllättäviäkin ongelmia. Eikä yllättäviä haasteita, joiden ennakointi on mahdotonta voiteta ylpeydellä vaan vain ja ainoastaan nöyryydellä.

Ja lopulta, voittaminen asuu sydämessä. Jos sydän on mukana, raha seuraa perässä. Maksaisitko sinä rahastajalle? Mä en ole koskaan uskonut etupainotteisiin laskutusmalleihin, ellei taustalla ole tietynlaista luottamusta ja varmuutta. Siksi voittajan sydän sitoutuu tavoitteisiin, hän tietää tekevänsä oikein ja hyväksyy pelinsä säännöt. Siksi voittajan sydän on avoin, palava ja kurinalainen. Oikotietä ei ole.

Jos miettii monelle niin hellyyttävän tärkeitä palkintoja, vaikkapa noita Cannesin kissoja, niin ei voi sanoa kuin tuitui taas kerran nähdylle jälkipyykille... Miten meillä onkin täällä kulttuuri, jossa pohditaan, miksi häviämme sen sijaan, että kysymys kuuluisi: Miten voitamme?

Kirjoitti Antti Huttunen @ 4:43 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Friday, September 07, 2007

Helmi ja sikoja

Onpas mukava olo. Takana ehkä paras presentaatio ikinä. Ja sitä edeltävä antoisa viikko. Tiimi toimi täydellisesti, jokainen täydensi toistaan, ylitti itsensä ja auttoi muitakin tekemään saman. Lopputulos oli timanttia. Ja täydellinen prese siihen päälle. Vielä kun alla oli yksi parhaista briiffeistä ikinä.

Ja nyt edessä siintää viikonloppu. Vituttaa tosin tämä edelleen jatkuva kamerattomuus. Ehkä vielä jonakin päivänä... Joten kävipä tieni levykaupan kautta. CMX ja Manu chaon tuoreimmat tarttuivat mukaan. On ilo nähdä, kuinka levyjen kansiin panostetaan. Molemmat ovat kauniita, hienoja ja tuovat teokseen jotain lisää. Mahtavaa. Myös äänet toimivat. Kaunista, hienoa, vaikuttavaa ja koukuttavaa.

Asiaan.

SEKillä viuhuu mono. Kertovat, että kolmisenkymmentä ihmistä saa lähteä. Sääli ja tragedia, mutta ilmeisesti välttämättömyys. Ja esimerkki siitä, kuin ihmiset joutuvat maksamaan johdon virheistä.

Bussissa osui aamulla silmiini Welho TV:n tarrakamppis. Voi jeesus! Kuvassa Rambo ja teksti jotenkin "Tämä pitäisi ottaa osaksi suomalaista varusmieskoulutusta.". Toisessa oli kolme Disneyn hahmoa ja teksti kertoo siitä, kuinka reippaita lapsenvahteja ne ovat.

"Painatte tuosta napista, kun loppuu, niin alkaa toinen ohjelma. Isi/äiti lähtee nyt tuonne lähiöravintolaan/lukemaan duunisähköposteja/laiminlyömään lapsiaan jollain muulla tavalla."

Ei tuollaista voi tehdä. Ei noin voi sanoa. Arveluttavaa, eettisesti kestämätöntä, ei kerro mitään tuotteen tai palvelun arvosta ja herättää negaatioita. Todella amatöörimäistä ja tekonokkelaa. Jesjesjes. Go for it. (Ei taida olla itsellään sen tekijällä muksuja. Toivon sydämestäni, ettei ole)

Kontrastina vaikka tänään taksia ajanut Israelista lähtöisin ollut mies, joka kertoi valokuvistaan ja niihin keksimistään otsikoista. Pesi Welhot noin miljoona-nolla. Toivottavasti hän saa joskus toteutettua unelmansa näyttelystä.

Aika surkuhupaisa oli myös Nelosen sarjamurhaajakamppis. Kyllä suunnittelijoidenkin pitäisi nähdä koko yhteiskunnallinen konteksti ja kantaa vastuunsa myös lapsista, vaikka kuinka starba olisi kuinka isossa toimistossa. Talvikki sanoikin jo kaiken paljon paremmin, joten siteeraan itse idän karpalomustikka-aurinkoa:

"Äiti, jos sitä sarjamurhaajaa ei pysäytetä mikään niin se tulee meillekin?"
Sitä sarjamurhaajaa sitten muistetaan iltarukouksissakin.

Onneks penskat ei osaa vielä lukea. Ihan tosi upeeta mainontaa, nuttura kireellä vaan toivon että miettikää sitä mediaa. PRGL. HLVTE.
Asiat voi tehdä toisellaki tavalla jos viitsii nähdä vaivaa.
Turha tulla lässyttämään mistään tarkoituksellisesta provokaatiosta.

"Tottakai kaikki medialukutaitoset ihmiset ymmärtää että kyseessä on vain kikka" jolla saadaan ihmiset innostumaan.

"Olethan varmasti yli viisitoistavuotias"- läpyskä liimattuna noiden "kiellettyjen mainosten" kylkeen on kyllä jo jopa kaltaisteni kottaraisten älyn aliarviointia.

Näin on.

Nyt meiltä puuttuu enää tv-sarja amfetamiinin iv-käytöstä ja pedofiliasta. Sekä niitten päräyttävät kamppikset. Sitten maailma olisi valmis. (Impukoitten Sir Luttinen muuten joskus pohti, että jahka maailma on valmis, se tulisi valaa betoniin. Sen jälkeen kaikki pitäisi valaa vaaleanpunaiseen betoniin. Hämmentävä kaveri.) Tai no, realityt noista teemoista ja "Haluatko kansanmurhaajaksi?" niin sitten.

Voi mediasuunnittelu sentään. Eikä asiakkaan tarpeiden, tuotteen arvon ja kohderyhmän ymmärtämisenkään pitäisi niin vaikeaa olla.

(Tässä on ihan selvä salaliitto. Welhon netti on oikutellu kuukausikaupalla ja nyt tilttas taas oikein pidemmän kaavan mukaan. Taidan vaihtaa Soneraan.)

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:17 AM :: 8 ajatusta Spottaa

Sunday, September 02, 2007

Rollon markkinassa

Sinänsä täysin epäolennainen ja jokseenkin merkityksetön asia, paitsi että se yleistyessään ärsyttää.

Mikä on se ihmeellinen liike-elämän kielenkäyttöä heiluttava trendi, joka saa fiksut ihmiset vääntämään markkinat yksikölliseen muotoon? Kenties siitä tulee turvallinen tunne, ehkä yksiköllinen käsite ei tunnu niin armottomalta ja arvaamattomalta. Mutta eikös markkina ole kovin suppea käsite. Markkinoilla olisi paljon enemmän kasvupotentiaalia.

Vai onko siinä sittenkin ripaus osoitusta siitä, että hei mä seuraan miten mielipidevaikuttajat puhuvat ja käytän täsmälleen samoja termejä kuin he? Sinänsä niin inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta toisaalta erä suomiräbäyttäjäkin sen dumaa osuvasti: "Kukaan ei oo johtanut seuraamalla."

Tuskin tietoinen arroganttiuskaan käy selitykseksi. Lopulta epäilisin sylttytehtaaksi Englantia, jossa sanaa käytetään yksiköllisessä muodossa. Sääli, sillä tämä selitys ei ole viestinnän parissa työskenteleville ihmisille erityisen mairitteleva. Pitäisihän nyt yksi tärkeimmistä työkaluista hallita. Tai sit mä oon vaan niinku ol'skool tässä casessa. Mut yhtä kaikki ainakin ylpeä äidinkielestäni.

Rovaniemen markkinaan vein mä Lapin kultaa
Sitähän on mulla niin kuin etelässä multaa

Kirjoitti Antti Huttunen @ 5:08 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Känniääliöt!

Kännissä olet ääliö. Siitä on jauhettu. Vaikka ei pitäisi olla millään muotoa epäselvää, että juuri niinhän asia on. Kamppis on ilmeisen onnistunut, koska se on kirvoittanut huomattavan määrän keskustelua.

Blogistan kohisee. Just Sopivasti. Turisti. Birdy. Varahvontta. Pörrö.

Moni näkee clipissä tapahtuvan raiskauksen. Jengi siis kelailee asioita ihan omilla aivoillaan. Se lienee tekijöiden tarkoituskin.

Matkan varrella Sanoma Oy on poistanut yhteistyökumppaneiden listalta ja korvaanut Helsingin Sanomilla sekä Ilta Sanomilla.

Voisin heittää tähän parikin esimerkkiä analogioista muihin rikoksiin, mutta toisaalta en koe mielekkäänä rinnastaa niitä raiskaukseen, joten jätän tekemättä.

Mun nähdäkseni tuo ei kuitenkaan ole ollut alkujaankaan mikään kannanotto raiskausta suvaitsevan mielipiteen puolesta. Vai pitäisikö siinä sanoa isolla, että “juo vaan, se on raiskaajan vika.”.

Ei rikos voi olla uhrin vika, sanoohan sen jo järkikin. Sen sijaan jokainen voi ihan omilla toimillaan pienentää todennäköisyyttä joutua rikoksen uhriksi. Aikuisilta sitä jopa voisi odottaa (ehkä jopa vaatia). Julmaa, raadollista mutta realistista. Jos se pää kerta pitää saada sekaisin, niin tehköön sen riskit minimoiden.

Tietysti tämäkin näkökulma on kaksinaismoralistisen ajattelun maailmassa tuomittava. Onhan Päihdelinkinkin keskustelualuea herättänyt huomattavaa kritiikkiä, josta suurin osa on muuta kuin rakentavaa. Vaikka siellä jopa nämä kakkosluokan ihmisiksi syrjäytetyt osoittavat kykenevänsä itsekriittiseen ja -ironiseen ajatteluun.

"Mutta kyllä se vaan niin on, että jos et vähintään kerran viikossa flippaa DMT-hyperavaruuteen kommunikoimaan fraktaalimaahisten kanssa, olet vitun tylsä tavis ja ali-ihminen!"

Muuta

Viinavero nousee 15 %. Helvetin hyvä. Sääli, ettei voi nostaa enempää.

Ishkur's Guide toElectronic Music on sisällöllisesti aivan mahtava palvelu, käytettävyyskin hyvä. Ja ah, nuo trancen ääniavaruudet :)

Tequilan sivut menee vähä hassusti rikki. No ainakaan ei tartte enää ongelmoida, ettei heidän blogiinsa pysty linkkaamaan.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 12:39 AM :: 3 ajatusta Spottaa