Thursday, March 02, 2006
Naisten ja nuorten iltapäivälehdet
Mielenkiintoista, että iltapäivälehdet jatkavat valitsemallaan linjalla ja tuovat markkinoille erilaisia rinnakkaisjulkaisuja, jotka enemmän tai vähemmän kytkeytyvät emäänsä.
Jos ihminen haluaa laadukkaan aikakauslehden, niin taitaa olla valitettavan tosi, ettei iltapäivälehden nimeen kytköksissä oleva julkaisu tähän tarpeeseen vastaa. Varsinkin, jos laadukkaan aikakauslehden irtonumerosta on totuttu maksamaan viitisen euroa ja nyt samaa tarjotaan emälehden kanssa paketoituun parin euron hintaan. Toki tavoite on selkeä, lisämyyntiä nykyisillä lukijoillä ja toisaalta saada sen toisen lukijat valitsemaan oman talon lehti.
Irtonumeromyynnissä tullaankin siihen, että lehtitalon kelpaa paukutella henkseleitään suurillakin painoksilla. Todellinen lehtimyynti onkin asia erikseen. Esimerkkinä eräs musiikkilehti, jonka painoksesta jopa kolmannes jää myymättä. Lehtitalon kannalta tarkastellen tilaajat ovat varmin tulonlähde tilaustuottojen takia ja toisaalta suuri tilaajakanta tekee lehdestä myös kelvollisen mainosmedian. Mitä pienemmistä lehdistä on kysymys, sitä merkittävämpään rooliin tilaajakunnan suuruus nousee.
PK-sektorilla on kohtuullinen joukko inserttejä pääsääntöisesti käyttäviä mainostajia, jotka ostavat mediatilan vain tilaajille menevästä erästä. Eli näitä mainostajia ei haeta.
Toisaalta uutuus on kelvollinen haastaja naistenlehtien irtonumeroille, jotka tätä nykyä löytyvät samoista lehtitelineistä iltapäivälehtien kanssa liki kauppojen kassoja. Ehkä isku halutaan kohdistaa siihen saumaan.
Olisiko lopulta rohkein veto kannattavin? Nuoret tilaavat yhä vähemmän lehtiä. Uusi iltapäivälehti, vaikkapa tyyliin Presso -toteutettuna, euron hinta ja ei mainintaakaan IS tai IL tuotemerkistä. Isku jonnekin Helsingin Sanomien rinnalla olevaan tyhjyyden ja iltapäivälehtien heikon sisällöllisen annin väliin. Tasokasta journalismia ja turhat julkimot pois. Juttuja, joiden lukeminen oikeasti kiinnostaa. Siis sellaisia, joilla on muutakin kuin viihteellistä arvoa. Tätä nykyähän iltapäivälehdet tekevät uutisista kaupallista viihdettä. Oli varsin makaaberia katseltavaa kuinka tsunamista tehtiin viihdetuote.
Read or Post a Comment
Onhan tota koitettu. Presso viimeiseksi. Siinä on se ongelma, että hyvää sisältöä on vaikea tehdä ja vielä vaikeampi sitä on mallintaa niin, että powerpointien mikämikämaassa hyvä erottuisi huonosta.
Markkinointi- ja investointipäätökset tehdään abstraktilla tasolla, mittareiden varassa, eikä siinä pysty esittämään mistä laatu tulee.
Sitä paitsi jengi diggaa lukea niitä juttuja, missä kaikki maailman asiat esitetään sen kautta että joku tissibimbo oli todistamassa kun USA:n presidentti ammuttiin ja järkyttyi siitä syvästi.
mikroekonomian kannalta katsottuna tämä tietää kovaa hintakilpailua markkina-aseman saavuttamiseksi/säilyttämiseksi. Jeee! ..Jos nyt joku haluaa ostaa suomalaisia naistenlehtiä :/ Ulkomaisista julkaisuista 6kk:n viiveellä käännetyt "uusinta muotia"-jutut eivät kauaa kiinnosta.
Dynaamisuus ja omaperäisyys puuttuu, eikä kukaan viitsi tehdä asian eteen mitään "saatetaan vaikka menettää asiakkaat"-logiikkaa noudattaen. KiVa!
"Saatetaan vaikka menettää asiakkaat" -logiikka on yksi suurimpia syitä asiakkaiden menettämiseen.
Sepä se, abstraktilla tasolla mittareiden varassa asiat näyttävät usein yksioikoisilta. Vaarii rohkeutta tehdä asioita, joihin mittarit eivät ulotu. Uutta ja ennennäkemätöntä esimerkiksi. Jotain, josta ei ole kokemusta. Riskaabelia? Mutta mitenkäs riskin ja tuoton suhde menee.
Presso on jäädäkseen tervetullut lisä lehtikenttään. Mutta odotin lehdeltä enemmän. Ja jossain vaiheessa ennen lanseerausta vaikutti, että siitä tulisikin enemmän. Ei siihen sen syvemmälle, mutta se tie olisi ollut parempi.
Tokihan on kivinen tie kasvaa ilman missejä ja matteja tunnetuksi mediaksi, mutta uskon edelleen maastamme löytyvän ajattelukykyisiä ihmisiä. Varsinkin medialukutaitoisten sukupolvien varttuessa.
Juorulehtien menestys johtuu pääsääntöisesti sosiaalisen ympäristön muuttumisesta. Oman kyläkunnan ihmiset, joiden asioista tiedetään kaikki ovat korvaantuneet julkkiksilla.
Tutkivalle journalismille on epäilemättä tilausta, mutta tuotantokustannukset ovatkin lukijan kännykkäkameralla ottamaan tissikuvaan verrattuna tähtitieteelliset. Odotan sillä rintamalla kansainvälistä yhteistyötä.
Nähtäväksi jää. Mutta on raaka tosiasia, että mitä pidemmälle viihteellisiin uutisiin ja uutiselliseen viihteeseen lehdistön painopiste siirtyy, sitä enemmän jää toiseen äärilaitaan tilaa.
Kenties Antti Piipon visioima, oikeasti valtakunnallinen, Almasta ja Sanomasta riippumaton valtakunnallinen lehti ilmestyy jonain päivänä.
Ja ei, Hesari on kaikkea muuta kuin valtakunnallinen.