Wednesday, December 19, 2007

Happy Holidays

On aika toivottaa teille lämpimän rauhallista joulua ja mielenkiintoisia haasteita tulevaan vuoteen. Kiitos kuluneesta, pian päättyvästä vuodesta. Kiitos myös kaikille minua eilen muistaneille, en voi todeta kuin, että olen onnellinen siitä, miten uskomattoman hienoilla ystävillä minua on siunattu.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:59 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Sunday, December 16, 2007

Sleep Together

Elämässä on välillä hetkiä, joissa eri ajatuspoluista saa kiinni yhtäaikaa ja niistä kietoutuu köysi, jota kokonaiskäsitykseksikin voisi luonnehtia. Itselläni tällainen hetki osui eiliseen. Ja kiittäminen on Porcupine Treetä, jonka keikka Helsingin jäähallissa oli hyvin kokonaisvaltainen kokemus.

Heti ensimmäisestä soinnusta alkaen valoilla ja videoilla ryhditetty musiikki nappasi kiinni ukosta ja kaikki muu unohtui. Sisäinen puhe piti turpansa kiinni ja ajatus kulki merkityksinä. Ihan kuin flow-tila, mutta kirkkaampi ja tietoisempi. Youtubesta löytyy osviittaa, mutta autenttisen kokemuksen huikean puhtaista soundeista jää valitettavasti paitsi. Valot ja videot olivat elävänä monin verroin puhuttelevammat.

Niihin ajatuksiin. Steven Wilson on terävänäköinen kaveri. Hän näki homman ennen Virginia Techiä. Verkossa on tapahtunut viime vuosina huikean paljon. Siinä sitten ollaan ihmeissään, että mitä on tapahtunut ja miten uutta ja ihmeellistä tämä on. Miten tätä hyödynnetään. Ja samalla teollisen vallankumouksen ja kaikkea muuta nähnyt kokija, ihminen on täysin ennallaan. Pysko-fyysis-sosiaalinen olento, jolla on tiettyjä perustarpeita ja korkeampia tarpeita perustarpeiden ollessa tyydytettyjä.

Ja sitten kohistaa siitä, miten ihmisten käyttäytyminen on muuttunut. Vaikka psykologisesti tarkastellen ihmiset ovat saaneet uusia kanavia toteuttaa luonnollista, lajin mukaista käyttäytymistä. Ainoa muuttunut asia on se, että nyt tämä käyttäytyminen on saanut muodon, jossa se voidaan nähdä aiempaa suuremmassa mittakaavassa.

Ainahan meillä on ollut seinäkirjoituksia vessassa ja niissä tiettyä vuorovaikutusta toisilleen tuntemattomien tekijöiden kanssa. Meillä on ollut sosiaalista käyttäytymistä ilmentäviä osia ihan perinteisissä medioissa. Yleisön osasto, radio- ja tv-ohjelmat, joihin voi osallistua soittamalla. Ja nyt sitten uusia kanavia, joiden roolia isossa kuvassa olen miettinyt. Sen on tienyt intuitiivisellä tasolla, mutta sille ei ole löytynyt selkeää sanallista määritelmää.

Mä näen Facebookit, Googlet, Bloggerit ja Skypet operaattoreina tai laitevalmistajina. Tai ehkä pakettina, jossa tämä virtuaalinen kännykkä ja liittymä on paketoitu palvelutuotteeksi. Haku- ja ostohistorialle nyt ei tarvitse edes etsiä analogiaa, koska kysymyksessä on täsmälleen sama asia.
Tästä päästään siihen, että tekeminen on hyvin lähellä telemarkkinointia. Homma menee käsikirjoituksen mukaan. Ajatusta voi jatkaa eteenpäin ja miettiä, millaisen roolin ottamalla tämän yhtälön voi hyödyntää kaupallisesti tehokkaammin. On koko joukko toimijoita, jotka haluavat luoda oman yhteisön.

Ajattelu on eittämättä oikean suuntainen, mutta ajatus jumittaa siihen, että keinona nähdään ryhtyminen operaattoriksi tekemällä oma alusta. Vai kannattaisiko oma brändi nähdä persoonana ja hyökätä toimimaan kommunikoivana persoonana mukaan yhteisöön. Millainen brändi menestyy? Millainen ihminen menestyy?

Onko ihminen, josta pidetään, äänekäs ja ylpeä ja arrogantti? Vai lämmin, osallistuva, kuunteleva ja jakava? Jos sinut heitetään tuntemattomana uuteen ympäristöön, niin omasta näkökulmastasi varmasti luot ympärillesi uuden yhteisön, uuden ystävä- ja kaveripiirin. Vaikka käytönnössä astut sisään johonkin jo olemassa olevaan; työyhteisöön, futisjengiin, ompeluseuraan.

Omiminen on ihmisen perisynti. Tieto on valtaa. Ja moni käyttää tätä valtaa päivittäin panttaamalla tietoa. Siitä syntyy itselle illuusio korvaamattomuudesta. Vaikka tällainen henkilö mieluusti ohitetaan koko yhteissössä, koska hän tekee itsestään pullonkaulan. Ilmiössä on analogia neuroverkkojen toimintaan. Koko ihmiskunnassa on.

Toimivat ja kommunikoivat, tietoa jakavat yhteydet vahvistuvat. Oikeaa tietoa jakavat vahvistuvat vielä enemmän. Vastaavasti heikosti kommunikoivat yhteydet menettävät painoarvoaan. Juuri siksi presence on tärkeämpää kuin koskaan. Se on kommunikaation edelltys. Ilman sitä brändi ei ole minkään arvoinen. Miten sinä näyt tuttaviesi elämässä?

Jatketaan vielä hieman. Fyysinen puoli on selvä; tuote, logistiikka, jakelukanavat; paikka ja ruumis. Psyykkinen puoli käsittää oikeastaan kaiken, mitä brändiajattelu pitää sisällään. Ja sosiaalinen ulottuvuus, jolla nämä kaksi perinteistä ihmisen määrittävää osa-aluetta ovat läsnä, parasta ajattelua löytyy suhdemarkkinoinnin hyvin syvästi tuntevista ja ymmärtävistä toimistoista.

Ajatelkaa nyt, hyväkroppainen ihminen, viimeisen päälle coolit kledjut ja mielenkiintoinen titteli vielä käyntsärissä ja sitten se onkin käytökseltään tökerö, täysi mulkku, hyppää makuuhuoneeseen kesken aktin ja sanoo, että tässä mä olen, rakastakaa mua.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:19 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Friday, December 07, 2007

Ostarin helmi

Kolme.

"Web 2.0:lla tarkoitetaan varmaan montakin asiaa, mutta käsittääkseni keskeistä Web 2.0:ssa on se, että palvelun sisältöä eivät tuota (pelkästään) ylläpitäjät, vaan keskeinen/keskeisin osa sisällöstä tulee käyttäjiltä. Näin se ainakin hypermedian peruskurssilla ilmaistiin."

Kaksi.

"Totally not. Web 1.0 was all about connecting people. It was an interactive space, and I think Web 2.0 is of course a piece of jargon, nobody even knows what it means. If Web 2.0 for you is blogs and wikis, then that is people to people. But that was what the Web was supposed to be all along. And in fact, you know, this 'Web 2.0,' it means using the standards which have been produced by all these people working on Web 1.0."

Yksi.

"Suurin osa Web 2.0 -aikakautena käytetyistä tekniikoista on vanhoja. Web 2.0 on siksi nimenä huono ja epäselvä, että se tuntuu viittaavan johonkin tekniikkaan, vaikka 2.0 -versionumero on tietysti hatusta vedetty ja osoittanee jonkinlaista huumorintajua alkuperäisiltä esittäjiltään."

Bäng!

"Soprano avasi keskiviikkona ensimmäisen yhteisöllisen verkkokauppakeskuksen esiversiona osoitteessa www.kotimaisetkaupat.fi. Vuorovaikutteiseen web 2.0 -tekniikkaan pohjautuvassa 13 kerroksisessa kauppakeskuksessa on vielä runsaasti tilaa uusille tulijoille."

Koko Soprano-juttu löytyy IT-viikosta. Sitä mä jäin vaan miettimään, että miksi ihmeessä pienyrittäjä hankkisi kuukausimaksullisen tuotteen, jonka pygäämiseen tarvitsee kuitenkin it-lafkan. Kun pätevän verkkokaupan saa ihan creative commons -lisenssillä.

Samalla mietin, että mikä vähän tavanomaisesta poikkeavalla käyttöliittymällä varustetusta linkkisivustosta tekee niin web kakspistenollaa. Missä on käyttäjien tekemä sisältö ja sosiaalinen ulottuvuus? Jos mä olisin ollut tuota suunnittelemasta, niin SOA olisi tarjonnut mielenkiintoisia mahdollisuuksia ihan oikeaan virtuaaliostariin.

Eikä edes ilmoitustaulun nastoja voi siirrellä! Perkele.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 7:22 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Rehellisyydestä

Jos et voi olla hyvä esimerkki, voit olla ainakin varoittava sellainen. Ruotsin vähittäiskaupassa näytetään oikein kunnolla varoittavaa esimerkkiä siitä, mitä ei kannata tehdä. 1600 liikkeen myymäläverkostolla operoiva ICA kertoo olevansa yritys, jonka ihmiset tuntevat ja johon he luottavat.

Käytännön tasolla tämä hieno lupaus on lunastettu ilmeisesti jo vuosia jatkuneella pakkausmerkintöjen väärentämisellä. ICA:n Tukholman myymälöissä on uudelleen pakattu vanhenevia lihatuotteita, mm. jauhelihaa. Siinä sivussa pakettiin on lätkäisty uusi parasta ennen -päiväys. Asiasta uutisoi Dagens Industri.

Toimintatavasta ei varmaan tehty riskianalyysiä. Käsittämätön munaus tuon kokoluokan pelurilta. Roskiin vaan tai eläintenrehuksi, jos ei alennetuilla hinnoilla halua syödä omaa bisnestä. Vaihtoehtoiskustannuksien arviointi olisi toki kannattanut ulottaa käsittämään tämän vaihtoehdon, eli toteutuneen riskin seuraamukset. Tällöin päätös toimia toisin olisi ollut liiketaloudellisesti perusteltu.

Vähittäiskaupasta onkin helppoa loikata myyntiin. Suomen Telecenter on saanut tiedotteensa läpi Talous Sanomiin. Silmiin osui suuri viisaus; myyjä joutuu kohtaamaan pelkonsa. Harvinaisen totta, mutta uhan sijaan se kannattaisi nähdä mahdollisuutena. Siinä oppii yhtä jos toista, mistä on taatusti hyötyä tulevalla ammatillisella uralla.

Pahitteeksi tuskin on myöskään se, että samalla oppii kuuntelemaan asiakasta, kohtaamaan tämän, ymmärtämään tarpeita. Jostain syystä nämä taidot eivät ole niin itsestään selviä, vaikka niiden sopisi olettaa olevan kaikissa palveluammateissa markkinoinnin ja viestinnän suunnittelu mukaanlukien yksi keskeinen osaamisalue.

Toisessa talsan artikkelissa käsitellään myyjäpulaa ja myynnin ja markkinoinnin törmäyskurssia. Näiden kahden välistä ristiriitaa on vaikea ymmärtää. Ehkä se on jokin omaan päähän rakennettu defenssi, jolla käsittää markkinoinnin ikään kuin tulosvastuusta kevennetyksi myymiseksi.

Lukaista kannattaa myös artikkeli blogien merkityksen melkoisesta kasvamisesta. Ennen suurta päätöntä intoilua kannattaa tosin lukea kotimaisen Whitevectorin raportti aiheesta. Ettei käy niin kuin Fortumille, jossa intoa oli hivenen enemmän kuin ymmärtämystä. Todella vakuuttavaa. Oikeastaan hommasta poimitun lauseen rakenne kiteyttää kaiken olennaisen: "Mun mielestä lisää isojen yritysten pitäis lähtee samalle linjalle!".

Kirjoitti Antti Huttunen @ 3:57 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Tuesday, December 04, 2007

KÄÄK! Auttakaa!

Okei. Clear Chanelilla on tällainen juttu. Mua vaivaa suunnattomasti kyseisellä saitilla videon taustalla soiva biisi, jossa on suoraan selkäytimeen uppoava koukku ja perkeleen hyvä meininki. Tuntee melkein paidan alle menneen lumen, kipeät polvet, laudan ja lumipinnan äänet ja kasvot vääntyy väkisin hymyyn. Ei paljoa haittaa stadin vesisade, kun mieli on Levillä. Mutta mikä toi biisi ja kuka sen esittää? Oi valaiskaa minua, pyydän.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 6:34 AM :: 2 ajatusta Spottaa