Wednesday, March 29, 2006
Missä on nöyrä kunnianhimo?
Jälleen kerran Annuska suoltaa osuvaa ja teräväsanaista tekstiä . Vanhat meriitit kun eivät tee työtä kenenkään puolesta. Paikka on ansaittava, jos moinen ei ota luonnistuakseen, niin kannattaa vaihtaa työpaikkaa tai alaa.
Vikaa on myös rekrytoijissa. Eikä vain rekrytointien osalta, vaan yleisemmin heidän näkemyksissään. Vanhoihin meriitteihin tuijottaminen tuntuu olevan mainostoimistojen suurimpia helmasyntejä, olipa kyse sitten rekrytoinnista tai oman osaamisen myynnistä. Vaikka vitriinissä komeilisi kymmenittäin pokaaleita menneistä töistä, se ei takaa yhtään mitään tulevaan. Toisaalta, mitä merkitystä asiakkaalle on sillä, palkitaanko mainos ja onko se ammattilaisten mielestä hyvä sen rinnalla kuinka paljon mainos kasvattaa myyntiä?
Nöyrä kunnianhimo ja työn tulokset, jotka puhuvat puolestaan, nyt tarjoan kerrankin jeesusreseptin menestykseen.
Read or Post a Comment
Mä en tästä Annuskasta sinänsä tiedä mitään, mutta ton tekstin perusteella uskallan arvata jotain: se haluaa sinne hommiin ne ihan samat 10-15 heeboa ja chiksiä kuin kaikki muutkin ja kiukuttelee siitä, että ne hinnoittelee itsensä sen mukaan.
Jos on ihan pakko saada nimisuunnittelijoita (esim. sen sijaan, että tekisi niitä, ei kannata itkeä hintalapusta.
Aina parempi jos olen väärässä, mutta muutama reklaamitoimisto on tullut nähtyä.
Enpä usko, että Kirnauskiksella on mikään "pakko" napata nimisuunnittelijoita tai sellaisiksi itsensä mieltäviä nykyisen menestyksen takia.
Toisaalta pointti ei ole siinäkään, ettei toimistolla olisi varaa.
Mutta sinäkin varmaan tietänet, että alalla hintalappu ja todellinen arvo voivat olla ja todella usein ovat aivan eri planeetoilta.
Todellinen arvo?
Todellinen arvo on se, minkä joku suostuu maksamaan.
Sanotaan nyt niin, että jos sen luona ramppaa jengiä pyytämässä kuutta kilorahaa kuussa, mä tiedän aika vitun tarkkaan keitä ne tyypit on, ja sä tiedät myös.
Ja niin pitkään kuin alalla ei erota missä kenenkin kieli loppuu ja naapurin rektumi alkaa, on aika selvää että muutosta ei tule.
Kyllähän priveta label limukin sokkotesteissä on jengin mieleen enemmän kuin Coca Cola, mut kummasti kulutuskäyttäytyminen... Mutta sinähän sen sanoit. Tyhmä on se joka maksaa.
Usko pois, se homma menee justiinsa niin, että kaikki tahtoo ne samat tyypit ja sitten itketään, kun niille nousee kusi huppuun.
Irrationaalista. Varsinkin Rönkön tuore kommentti asettaa tämän alan pienen piirin pyörimisen taas ensistä enemmän huvipuistoksi.
Toimiston tulokset eivät rakennu pelkästään nimichicksien varaan, näes harvemmin luovat ottaa luurin kouraan ja soittavat potentiaalisille asiakkaille.
Myyntihaluttomat projektijohtajat eivät ole ansainneet mielestäni yli neljän tonnin liksaa kuussa. Sekin on liikaa, ellei ole oivallinen olemassaolevien asiakkuuksien syventäjänä.
Toimistossa tarvitaan muutakin kuin hyvät luovat. Bisneksen tunteva,tuloshakuinen, asiakaskeskeinen, myyntihenkinen ja monta lankaa käsissään pitävä projektijohto on vähintäänkin yhtä tärkeä osa menestyvää mainostoimistoa kuin suunnittelijat, joilla muuten tuntuu olevan huomattavasti enemmän realismia palkkatoiveissaan kuin ehkä ajattelisi.
Kiitos blogistasi Antti,
Annuska Kirnauskis 2.0
Eipä kestä. Varsin mukavasti tämä on löydetty.
Joissakin asioissa on mukava erehtyä.