Wednesday, August 30, 2006
Taidemarketti
Voihan markkinat! Art goes marketti ei tarkoittanutkaan mitään yhtä hohdokasta kuin Art goes kapakka. Menköön sitten. Bobin (ovatpa tänään ehtineet...) ja Jari Leinosen idea on pystyttää Helsingin Albertinkadulle taidesupermarket Pikasso.
Kantavana ajatuksena kokeilla kuukauden ajan, voiko taidetta myydä samalla tavalla kuin lenkkimakkaraa, kirnupiimää ja maksalaatikkoa. Alennuksia ei saa, eikä ummikkoa kuseteta. Kuulemma.
Jos tempauksella kiskotaan ns. korkeakulttuuria yhtään alas norsunluutornista, on homma - niin epäilyttävältä kuin se alkuu kuulostaakin - ollut yleisesti hyödyksi.
Onkohan myymälän eteisessä pikasuutarin, ei kun siis pikamaalarin "Muotokuva odottaessa"-palvelu. Tuttu katujen varsilta varsinkin eteläisemmässä Euroopassa.
Jep, kuva on kuva, oli se sitten kenen tahansa tekemä. Eikä huono kuva nimekkäästä tekijästä paremmaksi muutu.
Myydäänkö ne teokset, joissa päiväys menee umpeen, alennettuun hintaan?
Keksiviikko
Koiraa täytyy aina välillä ulkoiluttaa. Joskus saattaa olla vaikka Mainonta on syvältä -paita päällä. Eilen oli onneksi. Vastaan nimittäin käveri keski-ikäinen herra, joka ääneen tavasi: "Mainonta on syvältä" ja nauroi sitten vilpittömästi. Kerroin mitä teen työkseni ja hän oli tikahtua. Hyvä, että ainakin toinen puoli hommasta meni varmuudella jakeluun.
Bob nappasi itselleen palan leipää. Tai koko käntyn. Vaasan & Vaasan otti vei pullansa pois PHS:stä. Päätökseen kerrotaan vaikuttaneen Bobien tekemän projektin luoma vahva usko Bobien osaamiseen ja ammattitaitoon. Ei käy epäileminen, oikea siirto V&V:n kaltaiselle yritykselle, siitä olen aivan vakuuttunut.
Hype, fanitus ja myötähäpeä. Siinä kolme syytä, miksi tosi-tv on niin kiva. Eilen saikin heti maistaa tuota makeinta, viimeksi mainittua. Miksi alasti nukkuva mies laitettiin pari sänkyyn? Tästä tulee hauskaa seurattavaa.
Volvo pääsi Renaultin rasitteista vapaaksi. Vaikka muutos tekee miljoonien loven liikevaihtoon, tulee homma tekemään hyvää Volvojen myynnille. Optimitilanne olisi saada Volvo-liikkeisiin paremmin valikoimaan sopiva kakkosmerkki. Jopa sellainen, joka kiinnostaisi myös liikkeiden asiakaspalvelusta vastaavaa henkilöstöä.
Tuesday, August 29, 2006
Isoveli valvoo
Orwell oli optimisti. Tänä aamuna isoveli valvoi liikenteessä. Sitä se sitten tietää, nyt se alkaa taas. Toivottavasti mukana on taas joku Perttu-henkinen hemmo. Pelkästään Perttu oli hyvä (teko)syy katsoa Big Brotheria.
Onhan formaatti psykologisine kuvioineen nerokas. Se koukuttaa kuin japanilaisvalmisteinen, kemiallisestiteroitettu koukko koskessa villinä polskuttelevan taimenen.
Innolla odotan näkeväni millaisia markkinointiviestinnällisiä paketteja ohjelman kylkeen on toiselle tuotantokaudelle rakennettu. Jännittävää on myös nähdä, paukauttaisiko BB netti- tai mobiiliteeveelle uutta vauhtia.
Sunday, August 27, 2006
Älykääpiöintiä
- Haistamme rahan, näin lupaa pankkiiriliike FIM. Ilmoituksissa näkyy isonenäisiä ihmisiä. "Meillä on valtava klyyvari", olisi paljon hauskempi. Joskin totaalisen irrationaalinen. Isoon nenään imaisee yhdellä 200 euron setelillä suuren summan kokaa.
Nyt Yle lähti samalla "erikokoisia elimiä"-linjalle. Pienikorvainen nainen kuvaan ja tekstiksi jotain: "Muista ruokkia myös korviasi". Odotan seuraavaksi BMW:n jatkavan samaa linjaa. Mitä, juokseeko mielikuvituksesi jo?
Eilisillan elosalamat olivat komeat katsoa. Siinä on sellaista sähköä, jota markkinointiviestinnässä soisi näkevänsä. Siinä ohessa sai hihitellä tovin jos toisen. Kiitos veljelleni, joka kertoi mainion vitsin. Varmasti vanha, koska kuulin sen nyt ensimmäistä kertaa.
Kaikki lähtee herkullisesta asetelmasta. Meillä on KÄÄPIÖ ja SEPPO RÄTY. Uskomattoman herkullinen tilanne. Keihäsmies, joka ei jätä ketään kylmäksi ja antaa Saksan kuulla kunniansa. Ja kääpiö. Salvador Dalilla piti olla aina kääpiö innoittamassa suuriin tekoihin.
Mitä sitten tapahtuu? Kääpiö kysyy Seppo Rädyltä: - Heitätkö mut kylälle?. Piste. Ei mitään ylimääräistä. Tuota voi myös varioida ajankohtaisesti. Entäpä jos kääpiöllä olisi Ruotsin verkkarit päällänsä, Sepolla Suomen.
- Heitätkö mut stadionille?
Toimis maaottelun telkkarispottina, toimisi radiossa ,toimisi abrissa. Herkullinen, kutkuttava, hauska ja viestin vastaanottavan ihmisen mielikuvitus tekee työn. Ei mitään puhkiselittelyjä. Ja ne kalliit tv-sekunnit...
Ylelle propsit mainiosta Komediatehdas-ohjelmasta. Stand up toimii. Varsinkin Ismo Leikolan. Uusintaa katsoessa nauratti jopa enemmän kuin ensimmäisellä yrittämällä. Vaikka jutut tiesikin.
Vähäniinku sama juttu kun se Aku Ankka, jossa Aku näki lamppuja kaikkialla. Oireet viittasivat näköhermojen kaksoisvinksahdukseen. Akun piti lähteä napajäätikölle, jotta ei näkisi yhtään lamppua. No, samalla lennolla oli lamppukauppiaiden liitto.
Dynamo osaa sarkasmin. Toiseksi tuoreimmassa mömmössä ainakin näkyi printti: "Ei säteilyä! Jos idea on huono, sen huomaa". Teksti oli sommiteltu ydinsäteilystä varoittavan merkin muotoon.
Wednesday, August 23, 2006
Mediahälyä
Tänä vuonna verkko paukkauttaa mainoseuroissa radion rinnalle. Ilman Googlea siis. Hakukoneet ja verkkohakemistot huomioiden verkkomainonta huitelee Suomessa jo reippaasti reidon edellä. Radiotahoja tämä ei huolestuta. Päin vastoin he näkevät, että verkko saattaa jopa lisätä radiomainontaa.
Ei hassummin päätelty. Kaupallisten radioiden nettilähetykset ovat käsittääkseni vielä täällä Euroopan nurkassa lastenkengissä. Saattaa olla, että olen väärässäkin. En ole perehtynyt juuri aiheeseen, johtuen näiden kanavien ohjelmatarjonnan ja omakohtaisesti kiinnostavien asioiden hyvin vähäisestä kohtaamispinnasta.
Mutta asiaan. Radiot kyllä saavat osansa verkkoeuroista jos niin mielivät. Verkko on radio ja silloin radiomainos on verkkomainos. Taustalla taas siis ajastaan jäänyttä ajattelua siitä, että kanava määrittäisi median.
Canalin (en muista oliko digidigi vai plus) uusimmainen spotti tuli eilen jokaiseen oikeaan aikaan päällä olleeseen televisiovastaanottimeen. Jääkiekon SM-liigan huippuottelu oli alkamassa. Tuomari valmistautui pudottamaan kiekkoa. Odotin, että kentälle pärähtää mäkihyppääjä. No ei tullut.
Ei tapahtunut mitään. Tuomari ei pudottanut kiekkoa. Vaikka hommaa väännettiinkin sitten ympäri, niin vähän valjuksi jäi. Voisi jopa jäädä se mielikuva, että Canalilta katsot lätkää, jossa ei tapahdu mitään. Kovin haluttavaa? Viime talvena viesti meni perille. Eikä se edes kärsinyt niin usein lähinnä vituttavan klassisesta "näytetään homma kirjaimellisesti" puujalkahuumoista. Siis nämä "Viikko kaupan päälle"-tapaukset.
Tuesday, August 22, 2006
Tienasin 40 miljoonaa
Aivan timanttia. Tulpakultahippu myönnetään nyt SOK:n asiakasomistajuutta nerokkaasti konkretisoivalle spotille. Ei liian kaukaa haettua tai muka hauskaa, vaan oikea, vahva ja rehellinen, mutta samalla sopivasti silmäkulman pilkettä sisältävä teos.
Juttuhan on simppeli, kuten parhaat jutut yleensäkin tapaavat olemaan. "Jos asioisit kaikissa omistamissasi ravintoloissa, joka päivä yhdessä, sinulta menee siihen 128 päivää. Ja jos sen jälkeen päätät käydä jokaisessa omistamassasi kaupassa, siihen menisi samaa tahtia 280 päivää enemmän. Sen jälkeen voit keskustella liikekumppaneidesi kanssa, kuinka tienasitte edellisvuonna taas 40 miljoonaa euroa.". Mitä siihen on lisättävää? Juuri noinhan asia on.
Tokihan joku on varmasti eri mieltä tästä. Hän voi vaikka hypätä mäkeä.
Omamyyjä
Vesillä toilaillessa tulee väistämättä kalustotappioita. Toisaalta kalustoarsenaalin kasvattaminen on aina ajankohtaista. Niinpä ajoittain tulee käytyä ostoksilla. Yhä useammin ostokset tapahtuvat kohdevesistön lähellä Suonenjoen Pyörä -nimisessä liikeessä, myös Kääriäisenä ja Kiäriäesenä tunnetussa.
Joka ainoa kerta olen saanut alennusta. En ole pyytänyt. En ehdottanut pyöristystä. Olen ollut valmis maksamaan täyden hinnan. Ja aina olen yllättynyt myönteisesti jopa hämmästyen. Myyjällä on vielä aikaa vaihtaa kuulumiset ja kalajutut, joten hankintojen painopiste on siirtynyt hivenen korkeammasta hintatasosta huolimatta tuohon liikkeeseen. Ei etukortteja tai kanta-asiakasohjelmia. Aito asiakkaan kohtaaminen korvaa ne monin verroin.
Saattaapa pääkaupunkiseudullakin saada alennusta. Asialla usein pienet erikoisliikkeet. Mutta aivan itsestään selvää se ei ole. Toisaalta olen kasvanut siihen, että aina kuuluu hieman tinkiä. Varsinkin jos kysymyksessä on yhtään isompi hankinta.
Niinhän se on. Paras asiakassuhdemarkkinointi perustuu ihan oikeaan henkilökohtaiseen asiakassuhteeseen. Siihen tarvitaan kaksi kohtaavaa ihmistä. Molemmat voittavat. Lisäarvoa siihen kyllä voidaan tuoda tietokannoilla ja suorapostituksilla. Valitettavan usein snailmailspämmäys on tuon irvikuva. Koskahan joku liike paukauttaa "omamyyjä systeemin" terveyskeskuksia benchmarkaten?
Siksi ketjujvetoisissa jättiliikkeissä asioiminen tuntuu joskus tyhmältä. Mustasta Pörssistä saa vielä pakettialennusta, kiitos Keskon kauppiasvetoisenmallin. Gigantti on aivan horroria. Myyjiä ei asiakaan henkilökohtainen kohtaaminen juuri kiinnosta. Puhumattakaan oman persoonan laittamisesta likoon. Rahat pois ja rappuun. Siksipä vastaaville liikkeille crm-säätöjen olemassa olo on ainoa keino sitouttaa asiakkaat. Eikä mitenkään tehokas.
Arabianrannan Siwassa seurasin vierestä kuinka vanha herrasmies tarjosi kassalla ensin vihreää bonuskorttia. Sitten plussakorttia. Kunnes myyjä tokaisi: "Se on toi keltanen". Todella hyvin sitouduttu. Kaikki kortit, eikä mitään hajua mikä käy missäkin. Kortit olivat herralle pakollinen paha. Minimanissa viehättää kortittomuus. Olkoonkin, että isosta myymäläkoosta johtuen henkilökohtaista kanta-asiakkuutta ei pääse syntymään. Mutta kauppiaan henki liikkuu myymälässä vahvana.
Riot On!
Joskus ammoin, IT-haipin vielä hehkuessa kuumana täytti kaverini 30 vuotta. Juhlat järjestettiin. Paikkana oli tyttöystävänsä työpaikan viihdekerros saunaosastoineen, bilispöytineen, baareineen ja leffateattereineen.
Eilen paikkasin viimein elokuvanmentävän aukon sivistyksessäni ja katsoin Riot On -leffan. Eikä ollut mikään turha tapaus! Kyseessä on ehdottomasti inspiroivin ja innoittavin katsomiskokemus pitkään aikaan.
Riot-E oli hieno yritys. Sillä oli uskomaton potentiaali. Oikeastaan homma jäi kiinni hyvin pienestä. Jos yksi kuudesta perustajasta olisi ollut jarrumiestyyppiä, olisi homma mennyt huomattavasti paremmin. Tai jos yritys olisi pysynyt pystyssä vuoden, pari pidempään. Tai vastaavasti kaikki olisi tapahtunut pari vuotta myöhemmin.
Lieveilmiöt jätettäköön nyt lieveilmiöiksi, eli ei niihin sen enempää. Mutta työpaikkana Riot oli hyvä ja innostava. Joskin strategian puute saattoi rassata. Mutta ilmapiiri oli ainutlaatuinen. Tuskinpa niin inspiraatiohakuisissa mainostoimistoissakaan on päästy vastaavaan edes hulluinpina vuosina.
Markkinointi- ja viestintä, jota Riot teki oli uskomattoman hienoa. Ja se oli ennen kaikkea vakuuttavaa. Psykologian käyttö oli neroutta hipovaa ja meno oikeaoppisen anteeksipyytelemätöntä. Riot ei pelännyt olla arrogantti. Kaikessa oli läsnä se "omanjutunpalo", jota monesta kunnolla futaavasta rokkibändistä löytyy. Ja B2B:n ohella kuluttajamainonta oli upeaa.
Ainoastaan tuote kusi. Eikä ihme, tekniikka oli vielä hieman rajoittunutta ja Riot olisi tarvinnut 3G:n. Ihan siinä missä 3G tarvitsisi tänäkin päivänä Riotin. Nyt konsepti voisi toimia - ei - nyt konsepti toimisi (jarrumies-disclaimerilla).
Monday, August 21, 2006
Hajalaukauksia
...tänään alkaneen sorsastuskauden kunniaksi. Karhujahdithan alkoivat jo eilen ja matkalla synkkään etelään pääsin todistamaan jahtia, jossa epäonnista metsästäjää perseestä puraissut karhu oli myöhemmin illalla saanut kunnian siirtyä vetämään karhutaivaan marjoja. Tai karhuhelvetin. Mistäs sitä tietää mihin se joutuu, paitsi paistikulhoon ja taljaksi.
Jokin aika sitten, taisi olla viime viikolla oli juttua, että Google olisi suurempi riski kuin Echelon. Siitä en tiedä, mutta mielenkiintoisia hakusanoja on taas tänne ollut ihmisiä johdattamassa.
"Tissit" ja "Kotipitsa" ovat nousevassa trendissä. Kuvapolitiikka ja huonomakuni tuskin antavat hirvittävästi eiväitä mielitekojen tyydyttämiseen. "Sauli ja Pauli", "Kurikankukka" ja "kirikankuu" ovat kestosuosikkeja. Sitten koko joukko mainostoimintaa sivuavia termejä, niiden joukossa alan ihmisten nimiä, joita en edes muista maininneeni.
Tänään meininki oli vähintään usvainen. Kiitos velivepsnaakkeleille metsäpaloista. Tuoksu oli melkoinen ja savu sankka. Tuli mieleen, kun joskus pentuna poltettiin kosteita, homehtuneita ylivuotisia pehkuja, juurakoita ja jotain muuta mukavaa siinä keralla.
Joinain päivinä ei vaan pysty. Ei vaikka väkisin yrittäisi. Tänään oli sellainen, valkoinen paperi pysyi valkoisena. Onneksi oli luovaa kuvaromppujen koostamista DVD-muotoon ja muuta mukavaa, johon kykenee myös aivokuolemaa lähentelevässä tilassa. Flunssa hidastaa, vaikka toipumisvauhti on uskomattoman nopea, mitä meikäläisen pärskimiseen noin yleisemmin tulee. Kyllä vitamiineilla sekä allergia- ja astmalääkkeillä jotain vaikutusta on.
Dörren
Jone Nikula dumaroi Idolsia. Jone Nikula pisti jalalla koreasti tähtien kanssa. Mitä Jone Nikula tekee seuraavaksi? Hän on uuden Ovi-lehden päätoimittaja.
13.10. pläjähtää uusi, aktiivisille, aikuisille +30v. (olisikin joku "aikuisuuden" rajapyykki...) kaupunkilaisille suunnattu aikakauslehtiformaatin ilmaisjakelu. Sisällössä plärätään ravintoloita, ruokaa, taidetta teatterista leffoihin ja musiikkiin, kulkuvälineitä, sisustusta ja taloutta/politiikkaa. Ihan tulee Presso mieleen.
Tuotetta on saatavana 200 pisteestä pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Laiskuudesta kärsivät tai muuten vaan mukavuusrajoitteiset voivat tilata sen kotiinsa. Tänä vuonna tulee 2 numeroa ja siitä jatketaan 10 numeron vuositahtia. Painos on ainakin alkuun 40.000.
Tuotantokustannuksiltaan huomattavasti kalliimman formaatin ohella lehti ei vaikuta poikkeavan hirvittävästi muista ilmaisjakeluista. Mutta toivotaan, että sisällöllinen anti erottuu edukseen kaikesta v-maisesta.
Mutta. Ovi-lehti on jo entuudestaan olemassa. Nähtäväksi jää, aihetuuko nimestä kiistaa.
Sunday, August 20, 2006
Tuuliajolla
Uutispäivä minuutissa ja sitten neljä pätkää, joiden informatiivinen anti lähentelee Seiska-lehden tasoa. Olkoon miten toimitettua tahansa, moinen on roskajournalismia. Ja siihen huomaa itsekin tyytyvänsä - paremman puuttessa - aivan liian usein.
Näistä lähtökohdista oli avartavaa ja päräyttävää kohdata poikkeus. YleX risteili Kotiteollisuus, 51 Koodia ja CMX -orkestereiden kanssa Tuuliajolla 2006 -kiertueella. Homma seurattiin säännöllisesti torstaista sunnuntaihin. Asiassa päästiin kaiken rokkihäröilyn lisäksi paljon syvemmälle. Kuuntelukokemus oli yhteisöllinen. Turvallinen, asiaan pystyi palaamaan.
Kirjoitin joskus siitä, että uutisissa haastateltujen ihmisten myöhemmistä vaiheista ei koskaan kerrota mitään. Tämä on sitä samaa settiä. Mutta kerrankin homma vietiin kunnolla loppuun asti. Jälki puhui puolestaan. Äänessä olivat muutkin kuin perinteisen keulakuvat ja keulakuvienkin kanssa saatiin paljon niistä sadoista perus-uuslevy-onko-kivaa-miten-studiossa-pelottaako-jännittääkö-haasteloista. Joita itsekin tuli tehtyä aivan riittävästi.
Kuunnelleet tietävät mitä tarkoitan, muut joutuvat kuvittelemaan. Loppuun nostoiksi: "Kyllä sopuli sialle antaa", "Oletko käynyt tänä kesänä uimassa?" ja "Kaikki muu on turhaa paitsi hevonperse".
Savosta, Saimaalta
Toissa iltana Savossa oli käsittämättömän upeat revontulet. Kirkkaampiakin on näkynyt sadoittain, mutta ehkä yöhön taittuva porvarin hämärä vei vähän näytöksen tehoa. Mutta se laajuus. Valoja riitti joka puolella läpi taivaan kannen.
Moiseen tuskin pystyy mikään mainostoimisto. Ehkä lähimpänä ihmisen tekeleistä on jonkun ranskalaisen taitelijan hanke saada maatakiertävälle radalla kirkkaana loistava kehä. Ei tainut toteutua, kun ei näy mitään. Tai sitten on liian vähän lukseja.
Steen1:llä oli ongelma. Rahat eivät riittäneet vuokraan. Herra työsti pikavauhtia laadukasta musiikkia eepeen verran. Formaattina cdr. Massit vuokraan löytyivät kuin löytyivätkin. Hienoa oli levyn kansi. Levyn ympärille neliöksi, kahdella pitkittäisellä ja kahdella poikittaisella taitoksella kietaistu A4-arkki.
Toisella olivat puolella sanat, biisien tekijätiedot ja kiitokset. Toisella puolelal tussilla kirjoitettuna "Steen1 Nottinghamin saastaiset paskiaiset". Jokainen levy siis oli käsityötä ja vähän erilainen keskenään. Jotenkin hyvin intiimi formaatti. Hauskaa oli myös se, että tuotoksen "nimi" vaihteli levystä toiseen. "Nottinghamin Mikki-hiiret" oli hupaisa. Lyriikoista voisi kirjoittaa pienen kirjan verran ajatuksia. Joskus. Jos jaksaa.
Kelailtua tuli myös perisuomalaista kateutta. Otetaan esimerkiksi pieni kylä, jossa kahdella isännällä on lomamökkejä. Tai Vääksy 60-luvulla, kun Rapala, Finlandia uistin ja muut tekivät vaappuja. Kilpailevatko näissä tapauksissa yritykset keskenään? Eivät. Rapala-casessa tämä tajuttiin jo ammoin. Muussa yritystoiminnassa vastaavaa omanapailua näkee edelleen huolestuttavissa määrin. Myös matkailussa, vaikka se on jopa itsetuhoista.
Ja näkyyhän tätä "jopa" mainostoimistomaailmassa. Media- ja viestintätoimistojen levittäessä lonkeroitaan "perinteisten" mainostoimistojen tontille, toimistot kilpailevatkin keskenään yhä verisemmin. Katteet katoaa ja duunareiden selkänahasta täytyy repiä irti yhä enemmän tehoja. Vaikka ajatuksen nopeus onkin vakio (jos jätetään douppaaminen pois, koska sehän vastaa täyttä kiihdytystä teräsbetoniseinään). Kultasulat nyt sentään toimivat tätä naurettavuutta vastaan ja lisäksi koko joukko vähemmän tai vielä vähemmän itsestään ääntäpitäviä tahoja.
Viikonloppuna silmiin osui törkeän mielenkiintoinen lehti, 60 degrees north. Kyseessä on maa- ja metsätalousministeriön asiakaslehti, teemana luonnonvarojen pohjoinen ulottuvuus. Maa-, metsä- ja kalatalous, kaivostoiminta, kalastus, matkailu ja niin edespäin. Taitto oli ammattimainen, jotenkin upean Lakelander-lehden mieleentuova. Tutustukaa, suosittelen lämmöllä.
Muistan lukeneeni pitkän artikkelin jossa joku PHS:n hemmo etunenässä puhuttiin Saimaasta ja todettiin ettei se ole brändi. Haloo! Onhan se. Ja varsin upea onkin. Se ettei top of mind ole huippulukemissa, ei tarkoita suoraan brändin heikkoutta. Markkinointiviestinnän heikkoutta se kyllä tarkoittaa. Jos siis ulkopuolelle jätetään Saimaaseen keskittyvä Lakelander.
Lakelander edustaa tyylipuhtaasti brändimarkkinoinnin kirkkainta kärkeä. Kuluttaja löytää siitä tarttumapintansa ja rakentaa itse muistoihin ja kokemuksiin pohjautuvaa mielikuvaa vahvemmaksi. Tehoja tosin toisi huomattavasti lisää, jos Lakelander-media laajentaisi kanavasortimenttiaan. Webi ois kiva. Jep. Mutta Lakelanderista sopisi kaikkien asiakaslehtiä tehtailevien ottaa mallia. Suurin osa niistä kun on niiin noloja, eikä päällystetty paperi käy edes sytykkeeksi.
Saturday, August 19, 2006
A-ryhmää
Karavaanarit haukkuu ja meemit kiertää. Antti haastoi neljä Anttia. Otetaan blogin tai oman nimen ensimmäinen kirjain ja paukutetaan kymmenen sillä alkavaa merkityksellistä sanaa. Mulla on 100 % enemmän vaihtoehtoja alkukirjaimeksi. Mutta silti, kuten otsikosta päätellä saattaa, valitsen kirjaimen A. Ei mikään tärkeysjärjestys sitten.
1. Ahven. Niitä ongittiin tänään ehkä 6 kiloa. Lystiä puuhaa.
2. Ananas. Pizzassa kinkun ja aurajuuston ohella varma perusvalinta. Toimii useimpien karvakorvien tuottamana.
3. Aamu. Parasta päivässä, ainoastaan ilta yltää lähelle.
4. Aurinko. Kohottaa edellisen kymmenenteen potenssiin.
5. Auto. Helpottaa elämää kummasti, vie rahaa ja muuta hyvää.
6. Arkku. Upea esine, jollaisen haluaisin omistaa (ei se versio, johon jokainen päätyy sitten kun on multaa suussa)
7. Amplifier. Musiikkinautinnon osanen. Ei korvaa soittotaitoa ja terävää sävellyskynää.
8. A-olut. Tekee välillä todella hyvää jopa kohtuuttoman.
9. Astma. Miul oli joskus pentuna, flunssaisena rasituksessa oirelee satunnaisesti edelleen.
10. Analyysi. Koska peruskysymykseni on miksi.
M4in0nt4 on syväl7ä haastavi mukkaan seuraavat: Sanat on, Pasi, Hna, Juuso sekä Junakohtaus.
Friday, August 18, 2006
Saikku
Sairasloma, nykyään virallisesti sairausloma, myös saikkuna tunnettu. Kaveri nauroi aina erään Saikku-sukunimisen työterveyslääkärin kyltille. Sitä kannattaa pitää jos on kipeä.
Sairaana töihin vääntäytyminen, kun tarkoittaa useasti flunssan leviämistä. Jos haluaa tehdä töitä, niin olisiko kerrankin sauma kokeilla ihan etänä. Suosittelen, kipeänä jaksaa jopa tehdä välttämättömät pois alta, kun ei energiaa tuhlaa työmatkaan. Jos ei jaksa, niin ei tee.
Toisilla aloilla on sentään varaa valita. Mutta muistaa kannattaa, ettei sairaana työskentelemisestä saa pokaalia. Ei vaikka töihin pakotettaisiin.
Muistan ajat, jolloin työssä oli tekemisissä tuore-elintarvikkeiden kanssa. Yskä tai nuha meinasi välitöntä sairauslomaa. Silloin saikus piti. Siinä ei ollut mitään epäselvää. Sittemmin olen ollut kokonaista 2 päivää saikulla ja se on 4 vuoteen aika vähän. Jostain syystä aina lomat ja viikonloput ovat menneet tautien kourissa.
Olen tällä hetkellä erittäin "kiitollinen" sairaana töihin vääntäytyneille ihmisille. Jotka olisivat voineet etäillä. Onneksi voin omalta osaltani katkaista kierteen.
VLV
Ensin varoitus. Minulla on päällä sellainen räkätauti, ettei sen tarttuminen blogia lukemalla olisi mikään ihme. Tukkoisuudesta huolimatta olo on jotekin euforinen. Omituista vaikkei ajatus luista. Mutta pohtikaa viikonloppuvisaa, jos en tänään kykene ajattelemaan.
1. Mitä teet kartulla?
2. Mikä on ulvi?
3. Mikä yhdistää katoa, syntiä, aatetta ja kuntaa?
4. Missä on Hitonhauta?
5. Mikä mesta on Lapin Riviera?
Sunnuntai päättää, visa avaa viikonlopun.
Thursday, August 17, 2006
Taas turha laki
Keskusteluissa on pyörinyt lakiesitys, joka mahdollistaisi yrityksille työntekijöidensä sähköpostiliikenteen tarkkailemisen. On surettavaa, että päättäjät ovat taas tekemässä yhtä täysin turhaa lakia.
Ensinnäkin aivan liian monessa yrityksessä työntekijöiden sähköpostiliikenteen seuraaminen on arkipäivää. Jos yrityksessä työehtojen ja lainsäädännön noudattamisessa on muitakin epäkohtia, ei ole lainkaan yllättävää, että sähköposteja seurataa. Jopa ihan huvituksena. Laki antaisi valtuudet seurata mihin aikaan ja kenelle työntekijä viestejä lähettää.
Perusteena laille mainitaan muunmuassa tietovuodot. Laki ei niitä ehkäise. Ihmisellä on varmasti useampi sähköpostiosoite ja lukuisia muita vaihtoehtoja informaation kuljettamiseen ulos yrityksestä. Harvinaisen typerä ihminen käyttäisi siihen nimenomaisesti työsähköpostiansa. Jos ihminen vuotaa tietoa, hän saa siitä joko paljon rahaa, tai sitten työsuhteessa on jokin vialla. Siinä ei yksi laki hirveästi paina.
Toisaalta, jos työntekijä lähettääkin sähköpostia kilpailevan yrityksen edustajalle, mitä se kertoo? Ei yhtään mitään. Kyseessähän voi olla puoliso, ystävä, pingiskaveri tai muu vastaava.
Sähköä
Eilinen dokumenttitarjonta piti sisällään myös toisen helmet. Toronton narkomaanien elämä oli kaikessa karuudessaan vahvasti ajatuksia herättävää katsottavaa. Siinä ei ollut mitään viihteellistä, mihin rapakontakaiset dokumentit monesti sortuvat. Toimikoon se kontrastina tälle täältä löytyvälle lässytykselle.
E.on pyörittää Familyn luomaa Marttivoimaa-kamppista. Sinänsä Martin seikkailua on hauska seurata... Mutta... Mutta miten se liittyy mihinkään? Tietysti ihminen kuluttaa liikkuessaan energiaa ja liikunnalla on jopa dynamon avulla luotavissa sähköenergiaa.
Fortum (joka siis nielaisi entisestä Espoonsähköstä muodostuneen E.Onin)puolestaan pakkaa laskunsa suorakirjeen mieleentuovaan kuoreen. "Sisältää laskun"-teksti ei varmasti poista sitä ongelmaa, että suuri osa laskuista menee roskikseen.
Ei se laskun saaminen kukkaiskuvista muutu yhtään sen mukavammaksi. Jos yritys haluaa pehmentää mielikuvaansa, niin uusiutuvien energialähteiden suurempi käyttäminen olisi huomattavasti tehokkaampaa pelkkien visuaalisten vippaskonstien sijaan.
Wednesday, August 16, 2006
Kultahippu
Syyskauden ensimmäinen kultahippu tippuu jo pidempään eetterissä pyörineelle Volkswagen Golfin spotille. Tiedättehän: "Love is in the air..." soimassa kahtena eri sovituksena ja vierekkäin vanha ja uusi Golf.
Esimerkillinen tapaus aidon historian omaavan tuotteen markkinoinnista. Taitaa olla aika monta, joilla on jossain vaiheessa elämää ollut Golf. Ja siihen liittyy muistoja. Mikäpä niitä on verestäessä.
Propaganda
Televisiosta voi juuri nyt katsoa ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta katsoa televisiosta suomalaista menoa. Tämä on vain vahva olettamus. Kysymyksessä on Pohjois-Korea. Äärimmäisen mielenkiintoinen dokumentti. Jollain tapaa tuo totalitäärisyys on kiehtovaa.
Vaikka maa ei ole kapitalistinen, niin puolueen toimesta markkinointiviestintä kyllä on maassa. Olkoonkin propagandaksi nimettävää näin ulkopuolelta katsottuna. Puolue on brändi. Ja puolueen kätyrit ovat ihan kuin tuotepäälliköitä höpöttämässä liturgiaa oman asiansa erinomaisuudesta ilman kriittisiä sanoja. Ne maksaisivat duunin menetyksen. Ihan kuin täällä kapitalistisessa maailmassa.
Ihmisten ongelmat ovat suurempia ja konkreettisempia. Tai ihmisillä on ihan oikeita ongelmia. Jos niitä ei ole, niin tilalle otetaan lännen malliin vähäpätöisiä. Jos ei muuta, niin koira tarvitsee terapeutin, epäonnistunut manikyyri vituttaa ja mitä näitä nyt on. Mutta. Ihmiset ovat olosuhteista huolimatta onnellisia.
Voisin joku päivä keräillä ajatuksia sotapropagandasta. Se on mielenkiintoinen laji se.
Täydennys. Kuvassa vilahti juuri maan ensimmäinen (virallinen) ulkomainos. Hyödykkeenä oli yhdessä eteläisen naapurin kanssa tuotettu auto. Mainos oli ihan samaa sarjaa kuin suomalainen automainonta. Joskin kirjaisimet poikkesivat (edukseen Volvo Sansista).
Yhdessä yössä
Risto Poutiainen tekee kirjaa Googlesta. Aiheesta pukkasi lehdistötiedotetta. Sen mukaan ensimmäinen painos on myyty jo ennakkoon loppuun. Se on mielenkiintoista. Minä ainakin ottaisin suuremman painoksen. Varmasti painolle kelpaisi lisäraha. Monet levythän myyvät jo ennakkoon platinaa, mutta taatusti painosta kasvatetaan tilausten kilahdelle perille.
Pieni riski sisältyy myös siihen, ettei kirjaa ole vielä kirjoitettu. Ostajat siis eivät saa mitään takuuta sisällön tasosta tai laajuudesta, ellei kirjoittajien karsintaa tai projektin kässärinä toimivaa sisältörunkoa sellaisiksi laske. Silti paljon on korkeammissa käsissä.
"Asiakkaani ovat kyselleet kirjaa jo kauan. Google-markkinointiin erikoistunut yritykseni kuitenkin kasvaa nopeasti. Sen johtaminen vie kaiken aikani. Perinteiseen kuukausia kestävään kirjoitusprojektiin ei ole mitään mahdollisuuksia. Siksi päätin kirjoittaa kirjan runsaassa vuorokaudessa", kertoo Total Management Oy:n toimitusjohtaja Risto Poutiainen tiedotteessa.
Käsittääkseni Risto toimittaa kirjan, muut kirjoittavat? En muotoilisi asiaa lainkaan ylläolevalla tavalla.
Jos pienten muotovirheiden ei anna häiritä, on koko hommassa yleisesti hohdokkuutta. Informatiivisesta annista ei pysty vielä sanomaan mitään. Joskin luulisi, että googlea koskeviin kysymyksiin löytää parhaiten vastauksen käyttämällä googlea. Mutta tempauksena tämä on ihan kiva.
Ryhdy objektiksi
Mainospyyhkeet ovat jotenkin turhan tuntuisia. Yleensä niitä on yksi tai kaksi. Hyvällä tuurilla niiden frotee on miellyttävän tuntuista, jolloin niitä tulee käytettyä. Jos kukaan ei näe. Se pieni logo pyyhkeessä on vähän nolo. Paitsi Massey Ferguson.
Osuipa silmiin vähän toisenlainen, erittäin oivaltava toteutus mainospyyhkeestä. Onko tämä nyt sitten esineellistämistä? Tuskin, käyttäjästä riippuen mukana voi olla merkittävä annos itseironiaa. Ja sitä on myös asialla olevalla lehtitalolla. Olkoonkin asioista mitä mieltä tahansa.
Nyt odottelemaan pidätyskuvia mallaavia pyyhkeitä, Hesarin etusivuja, kotimaisten lehtien plagiaatioita ja muuta vastaavaa.
Tuesday, August 15, 2006
Voihan kenguru
Nykäsen Mattia lainatakseni kävi bon voyage -ilmiö. Heinäkuun alussa Kuopion kansainvälisillä viinijuhlilla vieraillessani istui heti sisääntulon jälkeen maassa mies soittelemassa didgeridoota. Juhlien teemana on Australia, joten se sopi hommaan mainiosti. (Kyllä, maistoin kengurunlihaa ja se muistutti jotenkin hyvin voimakkaasti poronlihaa)
Hieman myöhäisempinä aikoina osui silmiin televisiospotti. Ukko istuu kivellä ja soittaa - kyllä, mistä arvasit? - didgeridoota. Voi että olin yllättynyt, kun paikalle pöllähti K-ruokakauppias puolisoineen. Kohteliaasti esittäytyivätkin: "Olen K-ruokakauppias ihan tuosta läheltä". Ilman ääniä spotti ei olisi sanonut loppuplanssia lukuunottamatta yhtään mitään. Ei kerrassa mitään. Tai ehkä jotain tyyliin "Ausseissa tarjoilu pelaa".
Tekeminen ei tukenut viestiä. Se on aina heikkoa se. Kenties jokainen on oman elämänsä didgeridodisti, tai sitten not. "Kauppias pelastaa päivän" olisi kenties jo osuvampi lähtökohta viestin pohjaksi. Jotain sen suuntaista on selkeästi tavoiteltu, mutta suunnittelu on jäänyt pahasti kesken. Väkisin haettu "yllättävää" tilannetta ja paikkaa.
Jokainen kaupassa työskennellyt tietää, että päivittäin autenttisesta ympäristöstä, K-ruokakaupasta, löytyisi lukuisia yllättäviä, mukavia ja puhuttelevia tilanteita. Siitä vaan kopioimaan aitoa elämää mainontaan.
Paitsi eilistä ei. Toinen myyjä osasi kertoa, että erään suuren marketin varastossa on pilkkionkia. Mutta hän ei ollut nyt sillä osastolla, joten viittasi kohti toista myyjää. Toinen myyjä sanoi, ettei onkea voi myydä kesällä, koska se on varastossa. Eihän siinä mitään, ajattelin ja suuntasin S-ryhmän puolelle. Sain onkeni ja vähän muutakin. Suomalainen yritys, jonka minä omistan...
Ihme
Ensimmäiseksi vielä kerran suurimmat onnittelut tuoreille poikalapsen isälle ja äidille. Se on saavutus, joka ylittää kirkkaasti kaikki mahdolliset ammatilliset huippuhetket. Se on oikeasti tärkeää. Pieni suuri ihme.
Tämän jälkeen Espoon asuntomessujen epäonnistuminen on jokseenkin toisarvoista. Myytyjen kohteiden hinnat julkistettu. Myymättömien ei. Rakentajat näyttävät mahdollisimman "edullisia" hintoja, mutta tuskin siihen hintaan irtoaa mitään täysin satunnaiselle kyselijälle. Ulkoisesti talot ovat rumia tai mitäänsanomattomia.
Jotenkin tapahtuma on karannu elitistiselle linjalle. Tokihan sitä perustellaan uutuuden esittelemisellä ja unelmilla... mutta. Jos rakentajia halutaan oikeasti palvella ja vähän laajemminkin, niin skaalan pitäisi kyllä venyä edullisempaankin ääripäähän.
On jotenkin paradoksaalista, että etätyön ollessa mahdollisempaa kuin koskaan ja tiedon liikkuessa nopeiten ever, pakkautuu kyseisiä seikkoja hyödyntävä väki yhä enemmän suuriin kaupunkeihin. Ehkä tämä kertoo enemmän työnantajien suhtautumisesta asioihin kuin mistään muusta. Mitään muuta selitystä sille, että pieneltä paikkakunnalta Savosta saa tontin valmiilla kunnallistekniikalla alle 1000 € hintaan. Ja Espoon vastaavan tilkun hinnalla saakin jo pramean talon. Ja pääteee sama toimitiloihinkin.
Anna-lehden spinoff Marianna kuopataan. Ylläri. Ei varttuneempien naistenlehden pikkusiskolle alunperinkään voinut povata suurta menestystä. Ihan kuin näille nuorten miesten lehdille, SK Miehelle ja muille. Vasta Trendi Veli näyttää olevan oikealla konseptilla liikenteessä. Siis vasta näyttää, aika näyttää, mikä on kohtalonsa. Idean absurdiuden vuoksi ET-lehden nuorisoversio menisi taatusti paremmin kuin Marianna.
Linkkeihin tuli eilen kaikkea kivaa lisää. Kromia suosittelen lämmöllä. Ja myös tutkimukseen katutaiteesta suosittelen osallistumaan.
Dynamiikkaa
Mainostoimistotoimari meni taas vaihtoon. Teboililta eli Tebskalta Dynamon ruoriin hypännyt Jan Holst ottaa loparit ainoastaan viiden kuukauden jälkeen. On varmasta ollut melkoinen kulttuurishokki tehdä töitä eksaktisti mitattavan öljyn jälkeen mainostoimiston kaaoksessa.
Mutta siitä huolimatta Dynamolla meno on kuin paljon vessapaperia; hyvin pyyhkii.
Ihmisiä ei voi johtaa numeroina. Alaisen näkökulmasta se olisi järkyttävä skenaario, eikä varmasti esimiehenkään synvinkel paljoa mukavampi ole. Pääkopan sisäistä ja useamman pääkopan välistä dynamiikkaa ei taida numeerisesti voida mitata.
Muistan urani varrelta erään mediamyyntiorganisaatiosta mainostoimistoon loikanneen herran. Puoli vuotta hän yritti saada organisaatiota toimimaan määriteltyjen prosessien mukaan, mutta kaaos oli mahdoton.
Ilman jatkuvaa tulipaljon sammuttelua ja sen mukanaan tuomaa ennakoimatonta epäjärjestystä homma olisi voinut jopa toimia ihan kohtuullisesti.Häntä kävi jopa sääliksi. Mukava mies ja huonot vitsit.
Monday, August 14, 2006
Juhlan aihetta
Yleisön pyynnöstä paitoja on suunnitteilla lisäsatsi. Se tulee olemaan määrältään rajallinen, joten nopeat, syökään hitaat.
Mainonta on syvältä -blogin puolivuotissyntskät (lähestyy) meni jo. En muista ihan tarkalleen. Joku noheva taistelija voi sen arkistoista plärätä. Siihen mennessä toivoin 20.000 kävijän rajan paukahtava rikki. Nyt mennään jossain 18.500 ja rapiat lukemissa. On siinä lukemista heille, jotka tämän ovat vasta viime päivinä löytäneet.
Edelleen olisi hauska kuulla jotain heistä, jotka täällä taajaan käyvät, mutteivät uskalla sanoa mitään. Ei täällä tapeta, ei teilata.
Taannoin pyysin askartelemaan luovuudelle määritelmän tyhjästä maitotölkistä. Sain yhden kuvan. Onnea sille rohkealle.
Edit: Latvasta vähän harva.
Langenneet
Sissisota ei ole aselaji muiden joukossa, vaan tapa käydä sotaa. Joskus jopa filosofia. Niin ikään sissimarkkinointi ei ole kanava muiden joukossa, vaan ajattelutapa joka kattaa koko markkinoinnin kentän. Sissi iskee kun sitä vähiten odottaa ja yleensä tuloksellisesti. Kun kilpailijat rynnistävät hiihtämään perässä, siis on jo tekonsa tehnyt ja suunnittelee uutta iskua.
"On tv- ja radioreklaamit ja printtien sarja. Sit vielä jotain sissiä.". Jos mitään tuohon rinnastettavaa tulee vastaan, niin puhuja ei todellakaan tiedä mitä haluaa. Paitsi olla trendikäs. Sinänsä ikävää, että trendejä seuraavat hiihtävät väistämättä muiden perässä.
Ensimmäisen kappaleen analogia on pyörinyt mielessä monet kerrat. Nyt se putkahti mieleen, kiitos Dieselin. Itse kampanjaan liittyvää materiaalia löytyy täältä. Katu-uskottavaa kaikesta hörhöydestään huolimatta. Ihminen kun on utelias.
Oli vapaasta kaupunkitilasta ja sen koristelemista mitä mieltä tahansa, sillä pääsee keskusteluihin. Sääli, että pk-seudun päättäjät ovat, mitä kulttuuriin tulee, niin mustavalkoisia ja rakastavat harmaata betonia yli kaiken. Kliinisen hauraat, fiinit ja vauraat.
Ristiriitana Dieselin kamppiksessa on isolla rahalla katukulttuuriin tunkeminen osittain sen ulkopuolelta. Se ei välttämättä toimi. Toisaalta homman symboliikka on vertaansa vailla. Lopunajanlauluja laulaa, kirstuihin kansia kiinni naulaa. Yksi kaksi, pallomeni paskaksi, kaikki kaunis, matalaksi. Vielä vähän korkeammalle, vähän kauniimmin ja kotomaassa tiedetään kuuseen kurkottaminen. Tästä ulottuvuudesta Diesel voi kiittää sitä, että kamppis säilyttää uskottavuutensa.
Teemasta viehtättyneille suosittelen Terry Pratchettin Hyviä enteitä -teosta, joka allekirjoittaneessa sai aikanaan aikaan spontaania naurua.
Maita ja mantuja
Olen ehkä vähän tyhmä, kun en ymmärrä sitä että osapuolten suostuttua tulitaukoon, täytyy ammuskelua kiihdyttää hampaan irvessä viimeiseen määräaikaan asti. Se ei ole kovin rakentavaa?
Muistaako joku missään mediassa uutisoidun, mitä nämä freimillä olevat, niin trendikkäät terroristit haluavat? Tuskin he huvikseen toisia ihmisiä listivät?
Kotimaan matkailulla menee hyvin ja entistä paremmin tulee menemään tulevaisuudessa. Ei ollenkaan huono suunta kehitykselle. Onhan kotomaassa matkailu ekologisesti ja kansantaloudellisesti paljon järkevämpää. Ja omalla maaperällämme on taatusti nipuittan näkemättömiä kolkkia ja kohteita. Tietystikään Pernajan matkasta kertominen voi tuntua laimealta sen "Siistiätsä ku oltiin Parseloonassa.."-jorinan sijaan.
Friday, August 11, 2006
Lantaa ja Metroa
Tänään tuli Talouselämä. Se oli outoa, kun en muistanut sitä tilanneeni. Tuli jotenkin porvarillinen olo. Katsotaan ensi viikolla, jos jotain ruodittavaa siitä löytää.
Metro-lehti vaihtoi omistajaa. Onneksi en alkuvuodesta uutta duunia valitessa valinnut sitä. Koska kovasta yrityksestä huolimatta lehden kannattavuus on edelleenkin heikko. Tuskin edes plussalla. Ei ihme, että lehti myytiin, jos joku on ilmaisjakelusta valmis maksamaan.
En jaksa uskoa Satasen ja Metron rinnakkaiseloon. Se ei voi onnistua yhtä hyvin kuin Olarin kahden erilailla profiloituneen Prisman. Vittumainen kilpailija ostettiin markkinoilta.
Tiedättekö - varmasti tiedätte - ne mainiot raikkaita vihanneksia ja marjoja ja muita elintarvikkeita mainostavat somat kyltit teiden varsilla? "Mansikkaa 300m", "Perunoita", "Herneitä!!" ja muuta vastaavat. Joutsassa on yksi ihan ylittämätön samaa sarjaa: "Lantaa".
Ei muuten, mutta on se lystiä kuvitella, että vantaalaisen perheen farmariauton takatilaan lastataan säkillinen lantaa mökkimatkan varrelta petuniapenkkiä varten. Tunnelma varmasti tiivistyy. Mutta salaisuus. Vaikka karjatilojen määrä vähenee nopeaa vauhtia, lantaa saa varmasti myös lähellä mökkiä olevista kohteista.
Ellei tuo Joutsan lanta ole niin hyvää, että sitä kannattaa käydä hakemassa ihan Espoossa asti. Vaikkei tavaran tarvitse ollakaan hyvää, että sitä tultaisiin hakemaan valtakunnan toiselta reunalta. IKEA osoittaa tämän vallan mainiosti.
Ja sitten loppukevennys. Jos olet allerginen jargonille (se on jollekin vähän kuten kryptoniitti jollekin toiselle), vaihda blogia. Ippa Herzberg alkaa Imageneeringin toimitusjohtajuuden ohella vetämään yhtä lafkan uusista tuotteista: "Yritysten myynnin, rakenteiden ja prosessien kehittämistä ja integroimista brändiviestintään.". Paljon hienoa sanoja on saatu mukaan, mutta tietääköhän pojat itekään, mitä tuo meinaa ihan suomeksi?
Pistetään lihoiksi
Maksaako joku hullu blogista ja paljonko? Näihin kysymyksiin löytynee vastaus täältä ja vielä aivan lähitulevaisuudessa. Kaupattavana on siis nokkavien siipiveikkojen tautiin keskittyvä blogi.
Jännittävää, ettei hössötyksestä huolimatta tautia tullut maamme kamaralle. Paitsi että se oli täällä jo ennen sitä. Ylireagointia - se on päivän sana.
Eilisen sana oli askel. Tarkemmin sen essiivi. Askelena vai askeleena. 24 tuntia, 4 puhelua ja 7 kielioppikirjaa myöhemmin sain mielenrauhan. Molemmat käyvät ihan yhtä hyvin.
Viikonloppuvisa
1) Kolme esinettä jotka minulla on työpöydällä.
2) Nottinghamin paskaseriffi
3) Uutistenlukija vetistelee
4) Kuka on Esko?
5) Missä Monsu on?
Thursday, August 10, 2006
Uhrauksia, uhrauksia
Uhraa kotisi realityviihteen alttarille.
"
Hei.
Stailaus, asunnon myyntikuntoon saattaminen sisustamisen ja pienen
remontoinnin keinoin, on levinnyt maailmalla vauhdilla. Nyt stailaus
on rantautunut myös Suomeen. Ulkomaisen kokemuksen perusteella stailaus
nostaa asunnon myyntihintaa 10 - 15 %. Se on paljon rahaa.
Suomalaisin voimin kehitetty ohjelmaformaatti alkaa pyöriä MTV3:lla
lokakuussa 2006. Nyt MTV3 ja Igglo etsivät yhdessä asunnonomistajia,
jotka haluavat mukaan ohjelmaan. Olet tehnyt Iggloon Hiljaisen myynti-ilmoituksen.
Siksi Igglo tarjoaa sinulle mahdollisuutta hakea ohjelmaan mukaan ennen muita.
Ohjelmaa varten etsitään erikokoisia ja erikuntoisia asuntoja. Ohjelmassa
esiintyy kolme suunnittelijaa, jotka vastaavat asuntojen stailauksesta.
Heidän joukostaan asunnonomistaja saa valita mieleisensä henkilön toteuttamaan
oman asuntonsa stailauksen.
Stailauksen suunnittelusta ja stailauksessa mahdollisesti käytettävistä
lainatavaroista ei synny asunnonomistajalle kuluja. Omistajan on kuitenkin
itse panostettava se rahamäärä, jonka hän haluaa käytettävän esimerkiksi
asunnon maalaukseen tai muuhun remontointiin.
Asunnonomistajan tulee olla valmis esiintymään ohjelmassa. Lisäksi
asunnonomistaja sitoutuu tekemään asunnosta välityssopimuksen Igglon kanssa.
Osallistujavalinta alkaa heti. Ilmoittaudu: http://www.igglo.fi/stailaus/
Toimithan pikaisesti, sillä kuvaukset ja asuntojen myynti tapahtuvat
1.9-30.11 välisenä aikana.
Terveisin, Igglo ja MTV3
"
Että semmoista tulossa. Jotenkin se YleX:n Navetta-reality ei olekaan paskempi. 12 lehmää laitetaan navettaan. Siellä ne ammuu, niitä ei lypsetä ja yleisö äänestää yhden kerrallaan pois. Media lypsää niistä kaiken irti, joten ei se olisi eläinrääkkäystä.
Luottamus mediaan
Oli skandaali (ei se toimisto) maassa jossa kaikki on kallellaan. Björn Benkow -nimeä kantava toimittaja keksi omasta päästään joidenkin Bill Gatesin, Michael Schumacherin ja Oprah Winfreyn haastattelut.
Libanonilainen valokuvaajakin kunnostautui. Laajalti julkaistuihin kuviin oli kökösti photoshopattu vähän lisää dramatiikkaa. Savua ja ohjuksia ja semmottiis juttui. Ja näytti myös itkevä, talonsa menettänyt nainen olevan sama useassa eri kuvassa, eri aikoihin ja puolilla Beirutia otetussa kuvassa.
Ja Suomessa ei mitään. Mömmön kommentissa pohditaan tämmöisiä juttuja. Kyllähän noita ihan varmasti Suomessa on ihan riittävästi. Ne eivät ole tulleet ilmi.
Kansa luottaa silti joukkoviestimiin. Aika harvassa on näkyvä kritiikki. Vaikka esimerkiksi muuan Helsingin Sanomien tavasta kertoa asioita, on löydettävissä pientä häikkää.
Koskahan saamme uutisten osalta jotain Free Your Mindin taustalla olevalla idealla toteutettua journalismia? Ihan sama kenen tekemänä.
Varoitus
Tämä blogi saa varjon. Projektinimellä Taidehomostelua kulkeva abstraktio astuu kohti konkreatiaa. Loruja, piirrustuksia kalenterin kulmasta, valokuvia, vähän kaikenlaisia juttuja sen kauheammin kategorisoimatta. Kaikkea mikä ei kuulu mihinkään muualle.
Sitä pohjustamaan vapaa mukaelma eräästä rallista:
"Jokainen lause on uhraus, käytetyt sanat, jokainen kirjain, jokainen tavu, kuin särkyneet asiat. Luettu on luettu, hetken päästä jo unohdettu, uudelleen sovitettu, rikottu, raiskattu. Hedelmä ei koskaan enää, enää uudelleen nautittu."
Wednesday, August 09, 2006
Vihertävää
Vihreät on mielenkiintoinen puolue. Jos onkin päässyt yhden asian liikkeen leimasta edes jossain määrin irti, niin luonnosta vieraantuneiden / yksisilmäisten urbaanien jäsenten toiminta nakertaa uskottavuutta toisesta päästä.
Kuinka ollakaan Vihreät nappasi mainostoimisto Taivaan uudistamaan visuaalista ilmettään. Mikäs siinä, ei ole mainostoimiston vika, jos asiakas toimii omaa ideologiaansa vastaan. Helsingissä kun olisi ollut vihreiden arvojen mukaan pelaava mainostoimisto. Green Day tai jotain sellaista.
Ennenkuulumatontahan moinen ei ole. Olihan naivi Viides virhe -slogan leoparditädin ties kuinka mones virhe. No, sen jälkeen ei ole Greenpeacen kanssa asioitu. Eikä ole ollut väliksikään, jos ajattelu on yhtä nerokasta kuin nyt Suomessa kokoontuneilla suotieteilijöillä. Unohtivat, että Suomen 10 miljoonasta suohehtaarista valtaosa on täysin luonnontilassa. Väittämä siitä, ettei turve ole uusiutuva luonnonvara on täysin hatusta vedetty. Tuskin turvetuotantoalueet ovat kovin paljoa jääkautta vanhempaa perua.
Kiasmalla on ihmisiä häkissä. Vastustetaan turkistuotantoa. Turpeestahan on tehty onnistuneesti kankaita ja vaatteita, mutta sekin on paha tämän toisen ääriaineksen takia. Jos niitä turkkeja ei tuoteta Suomessa, ne tuotetaan Venäjällä. Eläinten oloja ehkä on varaa parantaa, mutta mitenkään pyörittelemällä turkistuotannosta ei saa epäeettistä. Kun muistelee jonkun kettutytön julkisuudessa mainitsemaa "faktaa" siitä, että lehmä tekee luonnossa pesän, nauraa aina katketakseen.
Hasan palkkasi toisen varatoimarin. Hyvähän niitä on olla aina varalla. Nykyisellä johdolla suunta ei tainutkaan kääntyä nousuun. Jossain vaiheessa tiet on kuljettu, ovet suljettu. Niin, pätevän kaverin sinne palkkasivat. Nyt voi tapahtuakin jotain myönteistä.
Eihän siinä. Viekää korut kädestä, vanat vedestä, loput edestä.
Pompsahti
Via Lettu 3,5, via Toistamaata, via Carelia, Dolorosa ja mitä näitä nyt on. Ai mikä? Toi tossa oikeessa reunassa. Blogini arvo on jollain kaavalla 16 936,20 dollaria. Ei paha? 20 % preemiolla lähtee.
Koska homman arvo on spekuloitua suurempi, nosta linkityksen hintoja välittömästi 273 %, korotus astuu voimaan heti, ja se lasketaan suoraan aiemmasta linkityksen hinnasta. Eli kukaan ei maksa mitään vieläkään. Ainakaan toistaiseksi.
Ihan kuin toimistossa olisi takka, joka ei vedä. Tulee jostain maamme rajojen ulkopuolelta sellaista pilveä, että kylmäsavulohen valmistaminen olisi mahdollista.
Tuesday, August 08, 2006
Katsaus
...vähän kaikkeen. Joku kysyi joskus, mistä mä saan innoitukseni kaikkeen täällä kirjoittamaani. Ei ollut otettu, kun sanoin, että vähän kaikenlaisista jutuista. Ei voi määrittää hermeettisesti, maailma on kokonaisuus, ei erillisiä palikoita. Ja maailma siis tässä tapauksessa kaikki se, jonka tietoisuuteni on ottanut, ottaa ja tulee ottamaan vastaan.
Independent-niminen lafka tarjoaa Elä täysillä -otsikolla ja Rahaa moneen menoon -sloganilla kulutusluottoja. On sitten "unohtunut" lainan kokonaiskustannukset tyypillisellä summalla ja todellinen vuosikorko ilmoituksen tapaisestaan pois. MOS paheksuu. No ei siinä, joskus taannoin sai sukset menemään esimiehen kanssa ristiin siitä, kun vaatimalla vaati ilmoitukseen näkyväksi todellista vuosikorkoa, joka käsittääkseni on pakollinen juttu. No, eihän sitä laitettu, vaikka mitä teki. Sit tuli sanomista, kun kuluttajavirasto veti palkokasvin siemenet sieraimeen. Ja kannustava huuto: "Miks sitä ei ollu siinä, *sensuroitu* *sensuroitu*". "No, itehän vaadit" kaikuikin sitten jo suljetusta ovesta takaisin itselle.
Huovisella oli hieno löytö kulutusluottoaiheesta.
Mömmöstä lainaus:"Suomalaiset haluavat näköjään lähikaupan, joka on samalla koko perheen hampparipaikka sopivan automatkan päässä ja aina auki.". Oho! Onko yllätys, että moinen halutaan? SOK:n tavat tuntien pilotteja pidemmälle ei olisi menty, jos konseptia ei haluttaisi. Koko stoori löytyy tästä.
Kaikki ylistävät adjektiivit tähän. Kaucas potkii perseelle. Osaakin olla musiikkia makuuni. Ja löysin tämän vasta nyt. Kotiseutuviitteineen kaikkineen osoitus siitä, että hengentovereita löytyy tästäkin maailmasta.
Tietääkö joku mikä on vatruska? Mie aattelin tehä niitä tänään.
Veikeyttä
Jos et ole omasta mielestäsi tosikko, niin tässä on nerokas myyntipuhe. Kiitos Pasille.
David Beckham haluaa lihottaa vaimoaan. Heillähän on ollut ongelmia. Moniko muistaa nähneensä sen 4D-dokkarin, jossa äijä syötti vaimoaan kontroloidakseen häntä? Siis lihotti sen johonkin mittakaavaan terveydelle vaarallinen.
Nauran lähes joka kerta kun mietin toista Beckhamiin liittyvää juttua. Kävi nimittäin jokunen vuosi sitten niin, että sumuisella saarella, jossa osa pikaruokaa syödään sanomalehteen käärittynä, oli herra. Tämä herra oli futisfani ja halusi Beckham-tatuoinnin. Niitä saa tatuointiliikkeestä. Joten kaveri meni sinne ja pyysi nakuttamaan selkäänsä sana Beckham. Tatuoija oli nimeltään Tony.
Tony teki työtä käskettyä ja jossain vaiheessa sai homman valmiiksi. Asiakas oli tyytyväinen siihen asti, kun näki peilistä selässään lukevan "Beckam". Tietysti se klassinen huuda-niin-perkeleesti-reklamaatio kehiin. Liikkeen omistajalla oli huomattavan vahva vasta-argumentti: "Ei Tony ole futisfani, mistä se voi tietää...".
Näiden ihmisten myöhäisemmät vaiheet ovat hämärän peitossa. Kuten monen muunkin. Jonkun kriisin aikana haastatellaan uutisiin tai ajankohtaisohjelmaan jotain ihmistä. Aika harvinaista, joskaan ei täysin olematonta, on se, että muutaman vuoden päästä tai kriisin edetessä kerrotaan, miten tuolle haastateltavalle kävi. Jää se tavallaan vaivaamaan.
Monday, August 07, 2006
Maanantaita
Löytyi eilen ihan mainio blogi. Sanon ihan mainio siksi, että vuosikausiin moista ei uskaltanut sanoa. Oli maailmanloppu, jos joku oli ihan mainio tai ihan kiva. Jahka ehätän lukea syvemmin, niin palaan täsmällisemmällä määritteellä. Asialla siis Osakeyhtiö Huovinen.
Jostain syystä päässäni on soinut kaksi vuorokautta Metallican musta-albumi. Näyttipäs ablumi typotus hassulta. No, tänään tuon soinnin katkaisi samalta mentaalinauhakelalta kaikunut heijastuma eräästä aadeesta. Herra loihte sanoa usein: "Vittu tää on konvertoitu!". Se tuli aina niin sydämestä. Yleensä oli liian kiire. Eli aina.
Näin meillä, miten teillä?
Sunday, August 06, 2006
Tiedettä
Kyllä, mainonnastakin on mahdollista tehdä ihan oikeasti tieteellinen tutkimus. SiirryMTL:n sivuilta löytyvään Risto Tuomikosken Pro Gradu -tutkielmaan Luovaa ja tehokasta mainontaa. Luovuus ja tehokkuus eivät korreloi keskenään. Ainakaan niitä mittaavien kilpailujen valossa.
Tehokkuuden osalta käytössä on varsin toimivia mittareita. Jos siis ajatellaan sitä perimmäistä päämäärää, kassakoneen kilinää. Pääkopassa tapahtuvien asioiden osalta mittarit ovat sitten vähäisemmät.
Luovuuden osalta homma onkin kinkkinen. Hommaa leimaa lähes poikkeuksetta vahva subjektiivisuus. Onhan toki koko joukko kilpailuja aina Cannesia myöten, mutta jotenkin niissä on luisuttu arvioimaan mainontaa pikemminkin taiteena kuin kaupallisena toimenpiteenä.
Jokainen tietää varmasti, että levy, jota kriitikot ylistävät, voi olla floppi. Vaikka tämä kuuluisa Sokoksen Extra Ordinary tai Samae Koskinen sooloilu. Tai päinvastoin, lyttyyn haukuttu myy platinaa. Fanit tykkää. Tai ainakin saa sen, mitä haluavat. Ihan kuten ammoinen Sotkan mainonta Gardemaister-tuoleineen kaikkineen. Äänitteiden osalta on sellainen runsauden pula, että näen oikeudenmukaiseksi jättää esimerkin mainitsematta.
Tähän näkökohtaan nostettiin vastakkaiselle freimille klassinen pianokilpailu. Eli luova mainonta onkin korkeakulttuuria? Sitä arvioivat ammattilaiset, siinä maailmassa sisällä olevat. Eihän nyt kadunmies voi hommasta suoriutua. Mutta. Se massi tulee siltä kadunmieheltä.
Mutta riittääkö se? Oopperapiirit on pienet. Tai mikä tahansa underground-kulttuuri on pieni. Ponnistetaanhan korkea- ja alakulttuureista mainstreamiin, mutta se ei tarkoita, että tietty suppea skeneilijöiden joukko olisi oikeassa. Vaikka se Tampereen hoppi, barcelonalainen nykytaide tai norjalainen blackmetalli olisi sulle ainoa oikea juttu, jonka hienoutta poserit ei ymmärrä, niin sun sanalla ei ole niille mitään merkitystä.
Jokainen viihdetaiteilija tietää, että yleisö valitsee artistin. Niin se vaan menee. Jos pianokilpailuanalogioihin vedoten luovuuden nimeen sokeasti vannova osa mainosväestä rinnastaa itsensä taitelijoihin, niin tuo viisaus kannattaa pitää mielessä. Yleisö valitsee artistin. Tee toki avantgardea, jos siltä tuntuu, mutta älä oleta, että se myy platinaa.
Ja sitten brändeihin. Kautta aikain ei taalat iiriksissä ole tehty kovin montaa suurta musiikillista läpimurtoa, ainakaan kestävää. Eikä tulla tekemään. HIMillä oli se oma juttu, johon ne uskoivat, jota ne eli. Metallicalla oli. U2:lla oli. Se on se liekki, tunteen palo, joka tekee hommasta uskottavaa, aitoa. Teeskentelijät heivataan unholan suolle. Tai kuten jokunen päivä sitten joku kommentoi, mainonnalla ei päästä samaan syvyyteen kuin oikealla tarinalla. Ja tarina vaatii aikaa. Mainontaan työnnetty raha ei saa kelloa käymään yhtään nopeammin. Mutta. Se saa sentään useamman ihmisen lähtemään yhtä aikaa polulle. Keikalle. Tutustumaan tuotteeseen. Kauppaan. Mitä tahansa.
Jos ajattelet brändiä persoonana, mikän on mielestäni varsin osuva lähtökohta, teet varmasti teräviä johtopäätöksiä. Harva pitää ihmisestä, joka käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Ainakaan sitten, jos se onkin jotain muuta, kuin mitä se oletti ensivaikutelman mukaan olevan.
Tai jos ajattelet brändiä bändinä. Spekuloidaanpa vähän, että Bono miettii oman aikansa rahallista arvoa ja tulee siihen tulokseen, että U2 brändin pitää tuottaa paremmin. Mikäs sen normaalimpaa, kuin siirtää tuotanto kaukoitään. Bändin nimi on edelleen U2, vaikka asialla onkin neljä tyystin erinäköistä kaveria.
Markkinointiosasto ehdottaa, että niiden päälle vedetään lateksit, niin kukaan ei huomaa petosta. Telkkarissa voisi rummuttaa U2 UK U2 UK!! -viestiä. Ja puvut on niin taidokkaat, ettei kukaan huomaa. Paitsi kyllä se soitto on erilaista. Jokainen huomaa. Mutta tyytyy paremman puutteessa tähän, jos hinta on alhaisempi kuin alkuperäisestä maksettava. Taloudellisesti homma menee hieman plussalle. Bono on tyytyväinen.
Markkinointiväki hehkuttaa, kuinka heidän juonensa toimi kuin häkä. Jep. Mutta se ei olisi toiminut lainkaan ilman sitä edeltävää aitoutta, vuosia, tarinoita, tunteita, kokemuksien kollektiivia. Ja näiden tekijöiden takia U2 nousi asemaan, jossa 1/10 arvostelu ei ole mahdollinen. Vaikka aasialaiselle lateksimaskipoppoolle se olisi. Entä kuuluisa brändi kuuluisan mainostoimiston käsissä? Se 9/10 vaan irtoaa helpommin. Ainakin siinä musalehdessä, koska samoissa piireissä pyöritään. Tokihan meillä on nämä MTV Video awardsit.
Kilpailujen ja arvioinnin mielekkyyttä pohtiessaan voisi mietti Euroviisuja. Asiantuntijaraati, alan ammattilaiset lähettivät karseita tapauksia maatamme edustamaan. Yleisö tiesi ja Lordi korjasi potin. Tokihan Jari Sillanpää jäi vaatimattomille sijoille yleisön valinnasta huolimatta, mutta kannattaa nyt ajatella markkinoita alueina, ei minään kaikkialla pätevien yhtäläisyyksien massana.
Sitten luovuuden ja tehokkuuden lisäksi tarvittaisiin kolmas ulottuvuus. Samaistumista ja myötäelämisen tarvetta ei kannata sivuuttaa. Vaikka elämä olis kuinka paviaanien pelastamista. Jos ihminen ei samaistu artistiin, tai ihaile tätä, myötäelä sanoituksia, koe tulevansa puhutelluksi, niin ei auta. Ville Valo ymmärtää sen nuoren rakkauden tuskan. Badding ymmärsi sen aikanaan. Ja heillä on / oli myös karismaa. Siinäpä sekoitus, joka leviää itsekseenkin. Valloittaa kun sen kohtaa.
Suurimmat kaupalliset menestystarinat ovat pääsääntöisesti puhtaasti sosiaalispsykologisia ilmiöitä, jotka kestävät aikaa. Ilmiön olemassaolo voidaan todeta kilpailumenestyksessä (joko skeneilijöiden keskuudessa vrt. Cannes / Vuoden huiput) tai valtavirrassa puhtaasti myynnin räjähtämisenä / muiden mitattavien tavoitteiden saavuttamisena.
Vaikka ilmiöihin luovuudella pyritään. Mutta. Skenepoliisi ei kykene arvioimaan jonkin asian potentiaalia mainstreamiin. "Tälläinen on ammattimuusikon mielestä hyvä progepiisi, tällainen on mainonmaakarin mielestä hyvä mainos".
Saturday, August 05, 2006
Peehooäs
PHS:llä ei enää vedetä kelloa. Sivustonsa on uudistunut. Ei paha, ei paha, sanoisin. Uutisista kannattaa lukaista monelta osin varsin teräviä huomioita sisältävä, 7.6.2006 julkaista Ei luovaa hulluutta, vaan luovaa järkevyyttä -kirjoitus.
Myös täällä jo keväällä vahvasti oletettu PHS:n muutto toteutui viimein. Freda 42 on heitin uusi osoitteensa. Eli ei mitään radikaalia kyseenalaistusta vallitsevaan "Ole keskustassa tai et ole mitään."-ajatusrataan. Olisi ollutkin varsin radikaalia, jos PHS olisi muuttanut Kuhmoon, Maaningalle, Kärsämäkeen tai vaikka edes Kajaaniin.
Sivuilta selviää myös se, että distruptioklinikat ovat oleellinen osa ajattelua: niiden aikana etsitään tietä ulos konventioista ja saadaan aikaan runsaasti sisältöä markkinoinnin toimenpidesuunnitelmiin. Ehkä distruption.com antaa valaistusta asiaan? Kysyy, lataa, lataa, lataa, helvetti, että on hidasta. Luukku kiinni. Vaikka kiirettä ei saa ihannoida, niin joku raja hidastelussakin.
hyvä luova
20 viestinnän ja mainonnan ammattilaista työllistävä, ja lisää rekrytoiva RNO kirjoittaa asiaa-palstallaan luovuudesta ja mainonnan tehokkuudesta. Toimitusjohtaja Pia Rautakorpi-Hannula mainitsee viimeisen kolmen kuukauden aikana julkaistun kolme eri tutkimusta, jotka osoittavat, etteivät mainonnan luovuus ja tehokkuus korreloi keskenään. Olisin, kuten varmasti jokainen palstaa lukeva, nähnyt mielelläni noiden tutkimusten nimet ja kenties otoksia niiden tuloksista.
Tästä epäkohdasta huolimatta ei ole epäilystäkään, etteikö Rautakorpi-Hannula olisi oikeassa. Sen tietää varmasti jokainen, siitäkin huolimatta, että puhuu sitä protokollaa, jossa asioiden kerrotaan olevan toisin, koska siten saa työlleen paremman hinnan. Toisaalta kannattaa muistaa, ettei luova mainonta voisi olla myös tehokasta, koska asiat eivät todellakaan korreloi keskenään. Viritetyllä Fiatilla pääsee kovempaa kuin vanhalla Porchella. Jokainen jokkiskuski tietää sen.
Luova luokka -käsite rantautui Suomeen jossain välissä. Sen kuuleminen aiheuttaa väistämättäkin pienoista tai jopa suurempaa myötä häpeää siitä vakavissaan puhuvan ihmisen puolesta. Ikävää, että yhteiskunnan kannalta se todellinen luova luokka on täynnä insinöörejä. Ja insinööriähän ei perinteisesti ole tullut pitää - ainakaan mainostoimistossa työskentelevän - luovana. Vaikka onhan se. Ongelmia voi ratkoa laskemalla tai ajattelemalla.
Syvemmin luovuuden olemusta pohtiessa tulin siihen lopputulokseen, että se vaatii pohjakseen tutkimustyötä. Perehtymistä lähdeaineistoon, tapauksiin, poikkeustapauksiin, ongelmatapauksiin, rajatapauksiin, säännönmukaisuuksien etsimistä, analysointia, hypoteeseja, todistuksia, hikoilua, perslihaksia ja kaikkea muuta. Näiden vaiheiden jälkeen on se luova osuus, opitun ja tutkitun soveltaminen.
Ikävää on se, ettei kaikkea voi mitata. Ainakaan nykyisillä mittareilla. Täytyy siis etsiä tai rakentaa uusia. Tai sitten kokeilla mitä milläkin vaihtoehdolla tapahtuu. Tätä käytetäänkin mainosmaailmassa varsin runsaasti. Luulisi, että yritys-erehdys-metodin käyttö ei olisi läheskään niin usein tarpeellista, jos taustoja kaiveltaisiin riittävästi. Varsin hyvä oikotie on yksinkertaisesti jalkautuminen. Se on oma lajinsa ja toimiakseen vaatii nöyryyttä. Mutta senkin jokainen ajatteleva varmasti löytää RNO:n asiasta, jos lukee sen ajatuksella loppuun.
Jos joku haluaa askarrellapaskarrella kotonaan vanhasta maitopurkista määritelmän luovuudelle, niin kuvia otetaan vastaan osoitteessa wildkorn@hotmail.com
ja ne taatusti julkaistaan täällä.
Friday, August 04, 2006
Riippuvaiset
No niin, hienosäätöä suoritettu. Toivottavasti nyt myös tulikettuilijat ovat jotensakin internetexplouderijoitten kanssa vastaavissa maisemissa.
Säätöjensä kanssa sekaisin oleva blogi ei tykkää YLE:n tuoreesta Olemme riippuvaisia -kamppiksesta.Jos siinä puhuisi Hammurabi, niin ainakin olisi happoinen. Baabelissa on riippui mistä roikkui. Eli vielä kerran Arvi Lind ja lähetyksen jälkeen ilman housuja ylös sieltä pöydän takaa. Jo pitäisi viriilimarkkinoinnin verkossa toimia kuin hä'än konsanaan.
Nyt kahviaddioktiota syventämään.
Viikonloppuvisa
Tädädätättädää! Tiiiiällä tuas. Voe yhen kerran, nyt on nimittäen sillä laella, että tuolla savommualla olj Arpitraario, eli Arbitrario -niminen orkesterj. Jos out oekein noheva, niin tiijät varmaannii, kettee siinä musisoe. Jos tiiät yhennii niin et ou ihan vötkylä. Jos tiijjät vielä lissee, eli mittee niitten reenikämpän seinällä luk, niin ennee yks vastaas pittäes tietee ja olla kaekkein noppein, niin suat MOS-paejan ikomaks. Mikä oli sitten se seuraava pänti Arbitrarion jäläkeen, suunnilleen samoella hemmoella.
Thursday, August 03, 2006
Aika se lentää
Ohhoh. Kylläpäs se aika rientää, kun uppoutuu intomielentilassa duuniin. Jotenkin huomaamatta olivat raksaäijät onnistuneet valamaan siinä silmieni edessä - ja minun kuitenkaan huomaamatta - jumalattoman alan betonia. No oli niillä hienot koneet, aamulla sen verran vilkuilin toimintaa.
Ketsuppipulloteoria toimii. Ensin ei irtoa. Sitten onnistuu. Ja sitten sitä samaa riittääkin oikein ploppakaupalla. No joo, ei se Helsinki siitä ympäriltä mihinkään ollut kadonnut, vaikken sitä hetkeen tiedostanutkaan. Mutta ainakin sen kestää mentaaliakkuja lataavan toiminnan jälkeen paremmin.
Moni otaksuu mainonnassa kyseen olevan rahasta. No joo, voi sen niinkin nähdä, en kiistä. Mutta massi on kuitenkin vain pelkkä väline. Mikä minulle on tärkeintä työssäni? Ihmiset. Saan tehdä töitä aivan uskomattoman huippujen immeisten kanssa. Kiitos vaan sille joukolle heitä, jotka tätä lukevat.
Ehdottomasti parasta on se, kun ajatukset juoksevat omia polkujaan samaan suuntaan. Ideat lentävät, osa tippuu, osa ei. Niiden alasampuminen ei ole olennaista. Sitä ei kannata tehdä. Antaa niiden vaan lentää ja lentää, kunnes jossain vaiheessa on aika tutkailla mikä niistä kohosi korkeimmalle. Ja siitä sorvata loppuun.
Paljon tekstiä, vähän asiaa. Ainakin kriittistä. Alkaako kynä taas lipsumaan? On kai se kapula pakko kaivaa esiin. Ei siis se. Vaan se rattaisiin sopiva.
George W. Bushia pidetään varsin yleisesti varsin pässinä. Voi se ollakin. Mutta en ole siitä lainkaan vakuuttunut. Yhdysvaltain presidentiksi ei nyt aivan pässinä nousta. Tökeryys on eri juttu. Ja ehkä sekin näyttää täältäkäsin erilaiselta. Mistä sen tietää, en tunne kaveria. Eikä kovin moni muukaan häntä kritisoiva. Aika harva tuntee. Vasta sitten voisi olla varma.
Vaalivoittonsa oli kuitenkin aika niukka. Kyllähän se kyrsii. Joten puolet possesta on katkeria. Kyllä se joukko ne kaikki huonot hetket osaa esiin kaivaa.
Entä sitten sodanvastustajat? Ei sanaakaan Hizbollahin synneistä. Ihan kuin olisi ok ampua raketteja Israeliin? Mistä ei olisikaan pitkä matka antiseminismiin. Siitä kehä kiertääkin Zyklon-B:n kehittäneeseen Herre Reisseen. Outoa on, että tämä sama popula suvaitsee suvaitsemattomuutta itseltään, mutta ei suvaitse vastaavaa suvaitsemattomuutta toisilta. Laskuoppikin on jännä. Heidän mukaansa Libanonia vastusti 600 mielenosoittajaa. Poliisin mukaan 400.
S-ryhmällä menee edelleen vahvasti. Hyvä niin. Eikä ole ihan hetkessä näkyvissä sitä X-ryhmää, joka kapuloita niiden rattaisiin pistäisi.
Wednesday, August 02, 2006
Kurkistus tulevaan
Täähän toimii kuin häkä. Hienoo viraalii. Ekslusiivisia ääniraitoja sivulla tarjolla. Ja ei niitä sieltä tartte ladata. p2p tekee ihmeitä ja mp3-playerin näyttö kertoo osoitteen, josta nanna on peräisin. Siis vaikkapa Rudyn Mä oon hunk. Tai jotain muuta. Tätä neroutta on aina kiva löytää ja kohdata.
Huomenna tulee piiiiitkästä aikaa odotettu viikonloppuvisa tähtivieraanaan Propagandalf.
Mitähän seuraisi, jos eduskunnasta tuttu menetelmä otettaisiin käyttöön laajemmin työelämässä. Siis henkilöstön keskuudesta valittaisiin kolme ihmistä, jotka päättäisivät palkan korotuksista. Tai entä jos eduskuntaan otettaisiinkin tulospalkkaus?
Syksyn mittaan MOS valitsee kaikkien aikojen parhaan suomalaisen televisiomainoksen. Jaossa siis titteli, jota ei voi saada missään muualla! Eikä siinä vielä kaikki, se valinta on lopullinen ja siis ylittämätön. Arvovaltaiseen raatiin mielivät voivat ilmoittautua ja perustella lyhyesti, miksi juuri heidän tulisi saada tuo etuoikeutettu asema.
Kevennys
Hunsvotti ei ole kovin paha sana. Niin ainakin otaksuu ensiajattelemalla. Onhan se lastenkirjoissa ja kaikissa. Kukaan ei ota siksi nimittämisestä juuri nokkiinsa. Voi sitä naurua ja remakkaa kun tänään tutustuin sanan historiaan. Kyllähän se vaan koiranvittua meinaa. Meni kahvitkin väärään kurkkuun. Suomennos saattaa herättää jo voimakkaamman reaktion kohteessaan.
Jenkkilässä tehdään mainontaa, jossa on munaa. En muista nyt mikä firma on asialla, mutta 250.000 kananmunaa saa mainospainatuksen. Sen pohjalta kelailin kananmunia, joissa olisi jokin viisaus. Onhan muna aika symboolinen esine. Onko se esine, jos on elävä tai ainakin potentiaalisesti elävä?
Siitä ajatus juoksikin jo Aku Ankkaan. Muistaakos joku neliskulmaiset kananmunat? Niitä oli kätevä hyllyttää.
Näin se ei mene
Oletetaan, että sinulla on venäläinen asiakas. Hyvä asiakas, jo viidettä vuotta. Tällä kertaa se ostaa sinulta 4600 eurolla. Maksaa, hymyilee ja kiittää. Perävalojen näkyessä huomaat, että sinun oman unohduksesi takia häneltä jäi veloittamatta 90 euron lasku. Mitä teet?
Niin. On olemassa myös se ihmistyyppi, joka soittaa rajalle, että pysäyttäkää tämä. Tämä ei maksanut. Mieluummin 90 eskoa heti kuin tuhansia tulevaisuudessa.
Tää on just tätä. Paidan alla napa. Kuopion tori. Geo/ego/geo/egosentrinen tapa hahmottaa maailmaa.
On siinä eroa. "Minä myyn sinulle virvelin". Miks se lähti? Oisko sittenkin pitänyt jotain muuta. "Terve. Ootko kalamies? Ai et, oiskos joku sun kaveri, tietäisin jotain, josta hän ilahtuisi". "Terve, Pena kertoi, että olet kova kalamies. Katsopas tätä.". "Ai olet ollut tyytyväinen. Ai, että ostat kolme lisää. Onnistuu toki. Nyt varasto on vähän tyhjä. Mutta maanantaina tulee lisää. Onko liian myöhään? No hyvä.".
Ei henkilökohtaista myyntityötä voi simuloida.
Simmut kiinni
"Hei teidän pitää nyt muistaa vittu se, että jonain päivänä te kuolette. Muuten teistä ei oo vittu kertakaikkiaan mitään hyötyä."
Katsopas kadulle. Ihmisiä. Moniko kelaa tuota? Moniko tiedostamattaan tekee jotain unohtaakseen tuon? No, aika tyhjä olohan siitä seuraa. Ihan kivat jutut eivät teekään onnelliseksi. Tolla on Volvo V70, tolla Jaguar. Ne ois tasan yhtä onnellisia ilman niitä.
Ainahan voi ostaa hyvän omantunnon. Laittaa roposia ovesi takana pistäytyneeseen keräyslippaaseen. Tai tehdä yleishyödyllisen mainoksen ilman veloitusta. Kunhan sillä voittaa awardin. Hei. Miten sä voit perustella sun lähtökohdat ja motiivit se pokaali kädessä? Kyä hyväntekeväisyyskonsertissa. Laita ropo hedelmäpeliin. Mitä sä teet kun näet pahoinpitelyn kadulla. Kävelet ohi. Spuge makaa sammuneena, sä kävelet ohi. Mitä sä pelkäät?
Ponnistaa voi vain jos jalat ovat kiinni maassa. Tai voihan sitä yrittää, mutta korkealle sillä ei pääse. Mitä sä saat hautaan mukaasi? Mitä susta jää jäljelle? Ei yhtään mitään muuta kuin se, miten muut sinut muistavat. Rikas, paska, auttoi muita, hyvä ihminen. Sä et voi kaupata tai ostaa onnea. Koska vain ihminen tekee ihmisen onnelliseksi. Itse tai toinen, ihan sama. Mitä sä tarvitset? Siis ihan oikeesti tarvitset. Koska katsoit viimeksi itseäsi silmiin.
Tuesday, August 01, 2006
Pikku Pirkka-keskonen
Jos joku ei vielä tiedä, niin palautan teille mielenrauhan. Niksipirkka säilyy edelleen. Muutoin saa sitten nähdä A-lehtien hengentuotteena syntyneen Pirkka-lehden annin. Pirkka on kuulemma hävennyt Keskolaisuuttaan? Mitä? Miten voi hävetä jotain, jota ei ole pystynyt määrittelemään kunnolla Citymarket-kauppiaiden ammoisen kapinan jälkeen.
Jepjep - kuten Pressoa lanseerattiin. Vaikkakin tämä kirjaimet muodostavat hahmoja -konsepti oli Skandaalin toinen yritys. Ensimmäinen sai bumerangia. Lehden sisältöä muutetaan kaupallisempaan suuntaan. Toivottavasti se ei tarkoita sitä samaa laimeutta, mikä valtaosassa ns. asiakaslehdissä on. Pirkan vahvuus oli sen neutraalius. Siihen pystyi luottamaan. Toisessa kupissa ei paljoa painanut jonkun Renaultin asiakaslehden "elämä on niin ihanaa, auto toimii, huolto palvelee, lähden Roomaan, IHQ!" -linjaa. Ei se niin mene.
Miksi asiakaslehdissä ei ole "Mauno palasi Volvon rattiin - harharetki kesti yli 13 vuotta. Kaikki alkoi, kun Maunon huollossa saama palvelu oli onnetonta."-tyylisiä vähän kriittisempiä näkökulmia? Kaikista elämässä tapatuvista asioista kuitenkin puolet on keskimääräistä kielteisempiä. Ja tätä tarttumapintaa ei kovin monella ole munaa hyödyntää. Pusketaan siihen toiseen puoleen, tai sen ääripäähän, johon kaikki muutkin päätään kolauttelevat. Hei - yksi partio pystyy tappamaan koko joukkueen kiertämällä selustaan/sivustaan.
Keskohan juonii myös uutta plussapistejärjestelmää Tapiolan kanssa. Mitähän siitäkin tulee. Toivottavasti ymmärtäisivät pitää sen yksinkertaisena. Mahdollisimman yksinkertaisena. Sitten se ehkä toimii. Toisaalta on jännä nähdä, miten Keskon kanta-asiakkuuden houkuttelevuus vähenee, kun selkeästä asiakasedusta, laadukkaasta yleisaikakauslehdestä, tulee yksi mainoslärpäke muiden joukkoon. Ehkä paksunläntä, mutta mainoslärpäke.
Tokihan on aina toivoa, että lehteä tekevät tulevaisuudessa tuoreesti ajattelevat voimat. Sellaiset Mikot ja Maikit, jotka hustlaa, että kaupallisuus ei ole sitä valitutpalatmeininkiä. Eikä siinä vielä kaikki.
Ihan pieni vinkki tulevalle toimitukselle. Jalkautukaa kentälle, menkää kauppoihin (varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella), jutelkaa kauppiaiden kanssa, nauttikaa vaikka tuhdisti alkoholia, kunhan kaivatte esiin ne kaikki tuhannet ja taas tuhannet tarinat asiakkaiden kohtaamisista, mielenkiintoisista kohtaloista ja odotusten ylittämisestä. Antakaa asioille kasvot. Siis ne kauppiaan. Sillä ketä te olette, ei ole mitään merkitystä tai arvoa lukijalle.
Niin, ja auttakaa sitä mummoa valitsemaan se papupurkki ja kissanruoka. Kuunnelkaa, katsokaa, samaistukaa ja ymmärtäkää. Ja sen Keskolaisuudenkin voi unohtaa. K-kauppiuus on se juttu. Ja se on vähän syvempää kuin "mitä tänään syötäis?". Tällä hetkellä ehkä joku Rautian/K-raudan mainonta on lähimpänä sitä ydintä. Vaikka ei sekään ihan vielä parhaaseen hotspottiin uppoa.
Näpit irti iPodista
Pari päivää vanha uutinenhan tämä on, mutta silmiini osui vasta äskettäin. Apple on hakenut patenttia käyttöliittymälle nimeltä "etäisyyden tunnistus kämmenlaitteesta". Jo aikaisemmin yhtiö on patentoinut tekniikkaa, jonka avulla käyttäjä voi zoomata ja kelata sormeaan heilauttamalla.
Kosketusnäytöt on niin last season. Seuraavaksi sitten ajatuksella toimiva tekstieditori, kiitos. Tai laite, jolla mielikuvasta tehdään todellinen. Ai niin, sehän on kynä. Tossa linkki tohon iPod-juttuun.
Ehkä tollaisen raajoja heiluttamalla ohjattava iPodi voisi olla hankkimisen arvoinen. Olen eittämättä juntti, koska en ymmärrä, mitä olennaista lisäarvoa iPod sisältää ihan normi MP3-soittimeen verrattuna.
Ja sitten oikein hyvä hieno uutinen. Suomen kieli kukoistaa taas yritysten nimissä. Rok. Olihan näitä hirvityksiä jo liikaa.
Dialogi muuten oli tarkkana ja nappasi Pirkka-lehden. Ikävää Kynämiehille ja naisille. Menetystä tuskin yritetään paikata tai luoda edes uutta liiketoimintaa resursseja hyödyntäen. Joten kenkä viuhumaan. Kotimaisella kenkäteollisuudella menee mainiosti. Jalas sai puolustusvoimilta 20.000 kenkäparin diilin ja nyt vielä tämä.
Retroretki
Kesällä löytyi upea liike. Sataman loisto, Iisveden joskus sahateollisuuden synnyttämän taajaman etsieltä rautatieasemalta ja sen rantamakasiinilta. Siellä oli kirpputori ja entisöityjen huonekalujen myymälä. Lisäksi menneiden vuosikymmenten design-lasia. Huomattavasti etelän hintoja edullisemmin.
Huonekalut olivat yksinkertaisesti upeita. Vielä hienompia olivat käyttämättömät, tehtaan laatikoissa olleet kengät 50- ja 60-luvuilta. Sekä muut, aivan uudet mutta vanhat vaatteet. Kaikki samoilta vuosilta kuin kaksi eniten käyttämääni takkia. Mikä ihme siinä on, että ihmisten esteettinen käsitys on taantunut aivan järkyttäviä määriä niistä ajoista?
Mummolan autotallista bongasin 40 senttiä korkea, 1,5 metriä leveän Pauligin vanhan valomainoskyltin. Kerrassaan upea kapine. Ajalta jolloin vielä osattiin. Saisikohan siitä kotiin valaisimen?
Aitasta etsin käsiini pitkästä aikaa putkiradion. Hienokapistus. Koko olemuksellaan. Ja niin, löytyihän vielä 60-luvulta peräisin oleva aivan käyttämätön jääkiekkomaila.
Kaikki nuo esineet. Niillä on oikea tarina. Sen tuntee, näkee ja aistii kun niitä pitää käsissään. Niiden tarina on kaunis. Ainakin jollain muotoa. Menepä kenkäkauppaan ja ota käteesi Niken lenkkarit. Muovinen tuoksu. Kiilto, joka sokaisee hetkeksi, mutta himmenee ensimmäisellä käyttökerralla. Niitä ei vain voi arvostaa. Tarinat myyvät, mutta tarinoita ei synnytetä tyhjästä. Ei ei. Nykyisen paavin ikivanhasta autosta maksetaan enemmän kuin uudesta BMW:stä. Aika näyttää asioiden arvon.