Tuesday, August 15, 2006

Voihan kenguru

Nykäsen Mattia lainatakseni kävi bon voyage -ilmiö. Heinäkuun alussa Kuopion kansainvälisillä viinijuhlilla vieraillessani istui heti sisääntulon jälkeen maassa mies soittelemassa didgeridoota. Juhlien teemana on Australia, joten se sopi hommaan mainiosti. (Kyllä, maistoin kengurunlihaa ja se muistutti jotenkin hyvin voimakkaasti poronlihaa)

Hieman myöhäisempinä aikoina osui silmiin televisiospotti. Ukko istuu kivellä ja soittaa - kyllä, mistä arvasit? - didgeridoota. Voi että olin yllättynyt, kun paikalle pöllähti K-ruokakauppias puolisoineen. Kohteliaasti esittäytyivätkin: "Olen K-ruokakauppias ihan tuosta läheltä". Ilman ääniä spotti ei olisi sanonut loppuplanssia lukuunottamatta yhtään mitään. Ei kerrassa mitään. Tai ehkä jotain tyyliin "Ausseissa tarjoilu pelaa".

Tekeminen ei tukenut viestiä. Se on aina heikkoa se. Kenties jokainen on oman elämänsä didgeridodisti, tai sitten not. "Kauppias pelastaa päivän" olisi kenties jo osuvampi lähtökohta viestin pohjaksi. Jotain sen suuntaista on selkeästi tavoiteltu, mutta suunnittelu on jäänyt pahasti kesken. Väkisin haettu "yllättävää" tilannetta ja paikkaa.

Jokainen kaupassa työskennellyt tietää, että päivittäin autenttisesta ympäristöstä, K-ruokakaupasta, löytyisi lukuisia yllättäviä, mukavia ja puhuttelevia tilanteita. Siitä vaan kopioimaan aitoa elämää mainontaan.

Paitsi eilistä ei. Toinen myyjä osasi kertoa, että erään suuren marketin varastossa on pilkkionkia. Mutta hän ei ollut nyt sillä osastolla, joten viittasi kohti toista myyjää. Toinen myyjä sanoi, ettei onkea voi myydä kesällä, koska se on varastossa. Eihän siinä mitään, ajattelin ja suuntasin S-ryhmän puolelle. Sain onkeni ja vähän muutakin. Suomalainen yritys, jonka minä omistan...

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:14 PM