Tuesday, August 01, 2006
Retroretki
Kesällä löytyi upea liike. Sataman loisto, Iisveden joskus sahateollisuuden synnyttämän taajaman etsieltä rautatieasemalta ja sen rantamakasiinilta. Siellä oli kirpputori ja entisöityjen huonekalujen myymälä. Lisäksi menneiden vuosikymmenten design-lasia. Huomattavasti etelän hintoja edullisemmin.
Huonekalut olivat yksinkertaisesti upeita. Vielä hienompia olivat käyttämättömät, tehtaan laatikoissa olleet kengät 50- ja 60-luvuilta. Sekä muut, aivan uudet mutta vanhat vaatteet. Kaikki samoilta vuosilta kuin kaksi eniten käyttämääni takkia. Mikä ihme siinä on, että ihmisten esteettinen käsitys on taantunut aivan järkyttäviä määriä niistä ajoista?
Mummolan autotallista bongasin 40 senttiä korkea, 1,5 metriä leveän Pauligin vanhan valomainoskyltin. Kerrassaan upea kapine. Ajalta jolloin vielä osattiin. Saisikohan siitä kotiin valaisimen?
Aitasta etsin käsiini pitkästä aikaa putkiradion. Hienokapistus. Koko olemuksellaan. Ja niin, löytyihän vielä 60-luvulta peräisin oleva aivan käyttämätön jääkiekkomaila.
Kaikki nuo esineet. Niillä on oikea tarina. Sen tuntee, näkee ja aistii kun niitä pitää käsissään. Niiden tarina on kaunis. Ainakin jollain muotoa. Menepä kenkäkauppaan ja ota käteesi Niken lenkkarit. Muovinen tuoksu. Kiilto, joka sokaisee hetkeksi, mutta himmenee ensimmäisellä käyttökerralla. Niitä ei vain voi arvostaa. Tarinat myyvät, mutta tarinoita ei synnytetä tyhjästä. Ei ei. Nykyisen paavin ikivanhasta autosta maksetaan enemmän kuin uudesta BMW:stä. Aika näyttää asioiden arvon.
Read or Post a Comment
No niin - nyt nousi Sataman Loiston hinnat 300% kertaheitolla, kun Stadin retroilevat mainosmaakarit suuntaavat Citroen DS:iensä kromatut puskurit kohti Iisveden asemaa ja luovat uuden vintageteollisuuden keskittymän keskelle neitseellisintä Suomea...
oliks siellä muuten Retu-kenkiä?
Ei ehkä ihan niin paljoa. Vaikka asiakasryntäys olisikin toivottava. Nimittäin yksi niistä liikkeistä, joiden soisi elävän pitkään. Ja sehän vaatii, että kauppa käy.
Ai niin, kiitos vahvasta olettamuksesta, että Stadin retroilevan mainosmaakarit lukevat tätä.
Voisi tietysti kysymykseen vastata. Retukenkiä ei valitettavasti näkynyt.
Anteeksi kommenttini kyynisyys. Tottahan se on, että hyväkään copywriter ei kykene luomaan sellaista persoonaa ja karismaa, jonka ajan havina tuo mukanaan.
Aika synnyttää tunnesiteitä, jotka ovat muhkeiden mediabujettien saavuttamattomissa. Tarinat myyvät. Odotan innolla kuka keksii uudelleenlanseerata jopojen, haisaappaiden ja karhujen vanavedessä seuraavan nostalgiaan nojaavan tuotteen, jolle ei tarvitse tehdä bonkkeja tai paolasuhosia brändisubstanssin saavuttamiseksi...