Sunday, April 02, 2006

Aikamatka

Tänään Lauttasaarta kohti kurvaillessa radiosta pärähti pari viisua, jotka laittoivat ajatuksen rullaamaan. Kovasti kuulostivat tutuilta. Sadetanssi oli selkeä tapaus. Oman työhistoriani ajalta ohjelmatoimisto kun löytyi listoilta kyseinen orkesteri. Olisipa silloin tämän ultrabramaisella melodialla varustella kertosäkeellä potkiva biisi ollut repertuaarissa. No, merkit olivat jo tuolloin selvät.

Toinen oli hieman haastavampi, mutta googlaaminen toi vastauksen pulmaan. Kara-niminen poppoo kun kuulosti 2004 demopalstalla kuukauden kovimmaksi nostamaltani Ankaralta. Niinhän siinä oli käynyt, että kenties eniten musiikista ymmärtävä herra SonyBMG:ltä oli oivaltanut poppoon lahjakkuuden ja laittanut sopimuspaperin nenän eteen. Ansaittu arvonnousu ja tulevien vuosien kestosuosikki, jos homma jatkuu oikeilla raiteilla.

Molemmat siis ovat pitkäkestoisia investointeja levy-yhtiöilleen. Koska homma on uutta, on pioneeri-varhainen omaksuja-massa-tie kuljettava. Tosin molemmat bändin demoaikoina ovat kulkenet toistakin askelmaa hyvin pitkälle. Silti tuotot ovat tulevaisuudessa, eivät seuraavassa levyssä.

Toinen vaihtoehto onkin Lovexin tyyliset tapaukset, joilla ei ole musiikillisesti juuri annettavaa. Yksi levy voi tuoda hyvät pätäkät ja seuraava kohtalaiset, mutta jos orkka ei kurssiaan radikaalisti käännä siihen omaan juttuunsa, niin pidempi tie ei kanna. Tosin Rasmus tekee jossain määrin laskelmoituja tempauksia tätä nykyä, mutta tie on ollut looginen ja kokemusta on siinä määrin, että homma pysyy kasassa ja mukana on riittävästi sydänverta.

Kirjoitti Konsonantti @ 7:55 AM