Monday, April 17, 2006

There is no perfect crime

Ma 17.4. klo 13:15. Olari, Kuitinmäen R-kioski. Toisena pääsiäispäivänä ihmisten maitovarastot huutavat tyhjyyttään ja täydennyksen hakijat ovat muodostaneet kioskille 16 henkilön jonon. Nuori myyjä on yksin työvuorossa. Odottelen ulko-oven vieressä, selkä oveen päin. Joku tulee takaani ja kiireisesti ohikulkiessaan tönäisee minua. Ärsyynnyn, kiinnitän huomioni häneen.

Epäsiisti kaveri. Punavalkoinen toppatakki. Tummat lyhyet, mutta sotkuiset hiukset. 180 senttiä pituutta. Siniset farkut. Tumma, pieni nahkareppu. Kovakoru oikeassa korvassa. Verestävät silmät. Aineissa. Hän ottaa olutta kaksi lapparin sixpäkkiä kylmäkaapista. Kääntyy ympäri ja kävelee ulos maksamatta. Seuraan, otan muutaman kuvan ja päätän ottaa kaverista selville vähän enemmän. Näpistys ei poliisia kiinnosta. Huumerikoksesta sentään saa penaltia. Helvetin urpo, kannattiko tönäistä.

Miten tämä liittyy mihinkään? Selkeä kuva nykyisin kovin yleisestä moraalikäsityksestä, joka ei ole absoluuttinen vaan riippuva. Tähän törmää mainosmaailmassa vähän turhan usein. Kasvot ja ilmentymät ovat toiset, mutta ongelma on lopulta sama. Vastuuta ei olla valmiita kantamaan. Oma hetkellinen etu ajaa kaiken muun edelle. Jopa oman pidemmän aikavälin edun. Ja enemmin tai myöhemmin väistämättä tönäisee jotain, jota ei edes tarvitsisi. Tämä kiinnittää huomionsa ja se on menoa alavirtaan.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 10:49 PM