Tuesday, April 11, 2006
Tarpeillaan
Nokia pykää pystyyn superbrändimyymälää Helsinkiin. Moskovassa vastaava taitaa jo olla. Jossain wannabe-sanomalehdessä, jonka nimeä en valitettavasti tältä istumalta muista, kerrottiin perusteena se, kuinka markkinoinnin keinoin kuluttajalle luodaan tarpeita.
Mitä ihmettä? Vastaavaan väitteeseen ole törmännyt ennenkin, sekä mainostoimistojen esittämänä ja toisaalta myös markkinointiin hyvin kriittisesti suhtauvilta tahoilta. Olipa sanojana kumpi tahansa, niin mutkia vedetään häpeilemättä suoriksi ja sillä perusteella puhe on.. öh.. katteetonta.
Ainakin omien tietojeni mukaan jo ammoin yleisesti hyväksytty tarvehierarkiateoria pätee edelleen. Ei markkinointi sinne tee yhtään uutta tasoa. Tarpeet ovat ja pysyvät, niiden keskinäinen painoarvo on ja pysyy.
Mitä markkinointiviestinnällä sitten tekee? Se on linkki, jolla hieno innovaatio linkitetään ihmisen olemassa olevaan tarpeeseen. Jos prosessissa jotain osaa voi kutsua luovaksi, niin ensisijaisesti se on innovointi ja toissijaisesti se, kun ihminen, kohderyhmän edustaja, viestin arvottava vastaanottaja luo linkin omaan tarpeeseensa.
Jos lähtee tarkastelemaan hommaa vastaanottajan näkökulmasta ennen luovaa ideaa, mikä siis on ainoa oikea järjestys, niin perustarpeiden ilmentymänä löytyy erinäisiä välinearvoisia tarpeita ja niiden valikoima on hyvin kirjava. Ja sinne pitäisi iskeä.
Read or Post a Comment
Kauppiksessahan on mainonnan proffana tää Panzar, joka on alastaan niin pihalla kuin jostain pihalla voi olla.
Se ilmoitti taannoin lehdessä Nokian menestyksen syyksi sen, että ne jaksoivat uskoa mainonnan kykyyn luoda kuluttajalle tarve puhua puhelimessa samaan aikaan kun kävelee.
Jos sitä ei siteerattu päin fidyytä ja jos minä en muista tätä juttua piän fidyytä, mitä on sanottavaa proffasta, joka päästelee tommottis suustansa?
Jep, kyseessä on juuri se kommentti johon viittasin. Vielä kun löytäisin artikkelin mihin se oli liitetty - tod. näk. vähimmän vaivan säännöllä.
Hämmentävää, etteikö ihmisillä ole ollut aikana ennen mobiiliviestimiä minkäänlaista tarvetta verbaaliseen kommunikointiin?