Wednesday, April 12, 2006
Semiviihteellistä silppua
Kas, musiikkimaailman pohjamudista pulpahti raikas kuplahdus uudistusten tiellä. Rumba luopuu rasittavasta tabloid-formaatista ja muuttaa tuotonsa ihan oikeaksi lehdeksi. Onnea ja taattua menestystä valitulle tielle. Teräväkynäiset kirjoittajat ja huipputason lehti-AD ovat pomminvarma yhdistelmä.
Musiikin maailmasta pulpahti silmiini eilen Red Hot Chili Peppersin mainio video. Loistelias tekele. Hauskaa on ollut bändillä sitä kuvatessa ja sama tunnelma välittyy katsojallekin. Mistä saataisiin mainoselokuviin sama terävyys ja vahva tunnelma, joka musiikkivideoissa on lähes aina läsnä?
Ainakin tekeminen puhuu musiikkivideoissa. Niissä soi musa ja tilaa joutavalle dialogille ei ole. TV-spotin pitäisi toimia jollain tasolla ilman ääntäkin. Tästä lähtökohdasta Canal Digitalin tuoreet esitykset eivät todellakaan vakuuta. Canal+ sentään on toista maata.
Iffin rottakoe-spotti on ihan mainio tapaus. Tosin viesti ei vakuuta. Saman kamppiksen alueellisesti terävöitetyt printit sitten ovat alueellista terävöitystä lukuunottamatta aika tylsää katsottavaa. Kiinnostaako minua kuluttajana, miten vakuutusyhtiö arvioi riskit? Ainahan ne sen tekevät ja rajaavat kaikki todennäköiset pois korvauksen piiristä.
Kevyesti uudistunut mainosraato muhii ja on valmis resurrektioon tässä jossain vaiheessa. Pari juttua hienosäätöön ja sitten raivoisa raati pääsee valloilleen. Toivottavasti kynnys osallistua laskisi aiemmasta.
Dialogissa viuhahti mono. Toivottavasti ruoriin asetetaan joku allalle uutta tuulta puhaltava veijari. Toisaalta, menneisyydessä on niin lysti roikkua. Nähtäväksi jää.
Jostain syystä siinä sadan paremmalla puolella huitelevasta säännöllisten lukijoideni määrästä vain harva rohkenee kommentoida. Vaikka sana on vapaa. Ja sen saa tehdä nimettömänä. Respektii teille, joilla on sanottavaa ja vielä rohkeutta sanoa.
Read or Post a Comment
Hyvin sanottu. Itse kaipaisin vielä mussiikkivireeoitten sisältämän asenteen lisäksi jotakin, mikä välittyy ansiokkaasti vaikkapa juuri tämän Logitech-viraalipimun Melodyn ja kaverinsa Celsien tekemisistä. (Youtube, hakusanalla bowiechick jos ei ole tuttu)
Se jokin on aito, viaton hauskanpito. Siitä tulee hyvä olo. Ei vituta niin paljon. Ja jos MINÄ näen jotakin, mistä vitutukseni laantuu hetkeksi, ostan vaikka maksamakkaraa.
Oikeesti.
Vaikka en ole koskaan tuntenut mitään lämmintä BMW:tä kohtaa, on Bemulla kruisiva Kermit aina hyvän tuulen puhaltava juttu. Nykyään näen liikenteessä ihmiskehon osan sijaan veikeitä Kermittejä. Eihän niille voi olla vihainen, vaikkei vilkkua käytäkään. Voisin ostaa Bemun.
Hmmm. Aika paljon pikkutyttöjä muuten tuolla. Koskahan meikä saa pedofiilisyytteen? Kermit rokkaa, tosin. Kuten aina.
Taitaa olla tänään taas vähän sellainen ei-tod-jaksa-kopittaa-asiakaslehtee tyyppinen päivä.
Mitä ihmiset teki ennenku oli youtube?
Mainonnansuunnittelu on fiilislaji. Vitutuksessa on vähän paha kehittää mitään veikeää, iskevää ja sykähdyttävää.
Kyllä minusta tuollainen pieni krooninen vitutus lisää vaan luovuutta ja joskus se suunnaton huikea kyrpä otsassa aiheuttaa ne parhaat ideat.
Mutta fiilislajissa vaikuttaa sekin että mikä fiilis ketäkin liikuttaa ;)
Vitutus johtuu yleensä ongelmasta. Ongelmat täytyy ratkaista ja luovuuden fokus suuntautuu väärin.
Vannon rennon, pelkäämättömän, avoimen, soljuvan ja sopivan tuskaisen prosessin nimeen.