Wednesday, May 24, 2006

Näin se on

Ei tyhjä vuode eikä tyhjä penkki osta ateriaa.

Kirjoitti Konsonantti @ 4:21 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Monday, May 22, 2006

Havaintoja

Tulipahan pitkästä aikaa jotain kiinnostavaakin vastaan. Asialla asiantuntevien toimittajien Apinalaatikko-blogi. Aiheena Trainer's House ja konsulttisäätö vähän yleisemminkin.

Erityisen viehättävä kohta löytyy tekstin loppupuolelta. Mykistävä "Mikä on tahtotila?"-kysymys jaksaa naurattaa kerran jos toisenkin. Termi kuin termi on turha, jos sitä ja sen merkitystä asiayhteydessä ei pysty määrittelemään.

Serverimaailma varmasti ilahtuu oman palvelunsa aiheuttamasta tapahtumien ketjusta. Pasi kertoi viestin tavoittaneen ihmiset. Olkoon varoittavana esimerkkinä ylimielisestä palvelusta.

Vastaan tuli muuten todella hieno ja omaperäinen, yritykselle todella sopiva käyntikorttitoteutus. Asialla on musiikkilehtiä Inferno, Rytmi ja Rumba julkaiseva Popmedia. Käyntsäri on asettelultaan sisällöltään kutakuinkin konsertin pääsylippua mukaileva. Niitä löytyy 10 nipusta, josta yksi kerrallaan ne voi repäistä käyttöön. Juokseva numerointi olisi vielä ollut ekstraa. Mut ei kaikkee kerralla.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:05 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Saturday, May 20, 2006

Satu peikoista

Törmäsin dramaattiseen uutiseen. Jos Uusipaavalniemeä tituleerattiikin Suomen kovimmaksi herraksi, niin taisi Lordi ajaa ohi. Nyt Uusis pystyy curlaamaan Helvetissäkin.

On hieman vaikeaa ymmärtää mikä merkityssisältö lauseessa "Suomi voitti euroviisut" on. Ja entä se dilemma, millä korvataan "kun Suomi voittaa euroviisut" "Helvetti jäätyy ennen" lauseen parina.

Suomalaiselle musiikkiviennille Lordin voitto tekee nannaa. Oikeastaan suurempi merkitys on siinä, että nyt vähän suuremmallekin yleisölle konkretisoitui suomalaisen metallin arvostuksentaso pitkin ja poikin eurooppaa. Erästä italialaista toimittajaa siteeratakseni: "It must be great to be from metal-country like Finland.".

Taisi olla loppuvuotta 2002 tai alkuvuotta 2003, kun vinkkasin päätoimittajalle, että tällainen Lordi on nyt ilmestynyt jostain. Että ihmetelläänkö ja tehdään juttu. Vastaushan oli myöntävä. Siinä Lordin taustoista turistessa sitten ymmärsin, että hommassa on voimaa enemmän kuin yhden levyn ihmeeksi. Jos homma on muhinut herra Putaansuun tajunnassa jo pienestä pojasta alkaen. Kaikki perustuu omaan juttuun uskomiseen eikä dollarien silmissä keikkumiseen. Tästä nautin ja tässä olen hyvä -ajattelu vie yllättävän pitkälle. Esimerkiksi euroviisuvoittoon.

Nautinnollinen ulottovuus koko hommassa on konservatiivisen aineksen sormilleen saama isku. Isommassa mittakaavassa vastaava, mitä maamme mainostoimistomaailma kaipaisi. Ne negaatiopeikot voisi lahdata kertalaakista. Kaikkia ei voi miellyttää, vaikka moni tuntuu niin uskovan. Joojoo, niitä joojoo-miehiä ja -mammoja on nähty ihan liikaa, mutta mistä niitä vaan sikiää? Se rakas "ei noin voi tehdä"-lausahdus nousi taas kirkkaana mieleen.
Ai miks ei? Hähähää.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:50 PM :: 4 ajatusta Spottaa

Saturday, May 13, 2006

Askel eteenpäin

Igglo jatkaa kehittymistään. Jokin aika sitten sivuille ilmesty Igglo-laskin, johon muutamat tiedot syöttämällä saa suuntaa-antavan arvion asunnon myyntihinnasta. Kätevä laskin ja erinäisillä semisatunnaisilla kokeiluilla ihan oikean suuntaista tietoa tarjoava.

Toinen uusi juttu on jokaiseen hiljaiseenkin myynti-ilmoitukseen liittyvä vieraskirja. Se vie homman astetta yhteisöllisempään suuntaan. Igglo tietää mitä tekee ja selkeästi aikoo käyttää kaikki sähköisen toimintamallinsa edut. Muilla välittäjillä alkaa olla jo kiire, jos kelkassa mielii pysyä.

Eikä Igglo ole vahva haastaja ainoastaan kiinteistövälittäjille, vaan myös etuovi.com ja oikotie -palveluille on tullut kolmas kiinnostava vaihtoehto.

Palan uteiliaisuudesta tietää, millaisen volyymin igglon saitta on saanut. Paljonko ilmoitusksia, paljonko kävijöitä, paljonko sen kautta tehtyjä kauppoja ja miten kaikki nämä lukemat ovat kehittyneet. Kuka ties jotain lukuja on saatavissa. En ole laiskuuttani jaksanut suorittaa minkäänlaista etsimistä.

Kirjoitti Konsonantti @ 4:25 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Friday, May 12, 2006

Viikonloppupuhteet

Enemmän tai vähemmän kryptistä vihjailua ja henkilöitä haetaan.

Aki ja janne tappelee kumpi voittaa?

Jaujau?

Ilkka Salmenpohja?

Siis mitä?

Suomen KISS-fani nro 1?

Eiksnii häh?

Illuminatin isä?

Puhelu saksaan?

Rotta lähti konnunsuolle moikkaan?

Kirjoitti Konsonantti @ 6:34 AM :: 5 ajatusta Spottaa

Suoraa suoraa

Vuosikausia erinäisiä piirejä seuranneena voisin nostaa yhdeksi Suomen parhaiten asiakassuhdemarkkinointia hoitaneeksi tahoksi CMX-orkesterin. Hyväntahtoiseen vittuiluun perustuva asiakaskommunikaatio kantaa hedelmää ja kerää vuosi vuodelta laajemman yleisön.

Levy-yhtiön markkinointikuviot elävät omaa elämäänsä ja orkesteri näyttäytyy niissä yhteyksissä kun se on tarpeen. Toisella rintamalla keikkamyyjä paukuttaa omaa b2b-kanavien promootiotansa. Kruununa on sitten faneille suunnattu kokoontumispaikka, kotisivu, jossa äänensä saa kuuluviin, jos saa. Josta löytyvät kaikki oleelliset tiedot äänityksistä ja esiintymisistä ja niin edespäin. Mutta kysy palsta, jossa itse monille puolijumalat vastaavat kenen tahansa kysymyksiin oli aikanaan 1995 jotain ainutlaatuista. Harvalla bändillä oli tuolloin edes omaa saittia.

Konsepti on levinnyt, mutta toimii avainasiakkaiden, siis fanaatikkojen ja sellaisiksi kehittyvien kanssa suorana kommunikointi kanavana. Ihmiseltä ihmiselle. Sivussa myydään paitaa ja mainostetaan esiintymisiä. Levylle luodaan harras odotus studiopäiväkirjoilla ja samalla tämä sisältö palvelee myös viihteellisenä.

Tietysti nämä kohtaamiset jatkuvat keikkapaikoilla ja fanitapahtumissa. Mainoskin on näkijälle paljon syvemmän merkityssisällön omaava kuin jos suurelle ummikkomassalle omaa viestiä yrittäisi huutaa.

Vastaavaa suoraa kommunikaatiota on käyttänyt ja käyttää edelleen Starwreck-poppoo. Homma on osattu kaupallistaa ja varmasti sillä tiellä jatketaan tulevaisuudessa. Nythän myytiin tuote yhtäaikaa tekemisen hengessä mukana olleille faneille ja siinä sivussa oma ammattitaito liiketoiminnan kannattavaksi kehittymisen kannalta tärkeille sidosryhmille. Luotiin ilmiö.

Kirjoitti Konsonantti @ 1:47 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Thursday, May 11, 2006

Vapautta mullasta maitoon

Joskus muutama sana kiteyttää kaiken oleellisen. "Vapautta ei voi maahantuoda, tuotteistaa, televisioida; demokratia on vain vaihtoehto. Vapaus on luoda; muureja nostaa;
kunhan nostaa;
pura
eripura"
Näistä sanoista kiittäminen on Antti Hyyrystä, Stam1na-orkesterin laulu-kitaramotoriikan ihmelasta. Mitään selityksiä homma tuskin kaipaa.

Illalla ajatuksissa liikkui multaa, kananpaskaa, maitoa, yrttejä, banaaneja ja juureksia. Tarkemmin Kekkilä, Daily, Biolan, Valio, Järvikylä ja Chiquita sekä vertailukohteena mm. Coca Cola ja Ford.

Kekkilä tarjoaa brändimultaa. Mullasta yritetään tehdä hienompaa kuin se on. Lahonneita ja maatuneita jämiä eloperäisestä massasta. Ymmärrän spottien multaisen käden pointin, mutta silti se tuntuu irtonaiselta. Hei, minulla on kuitenkin parvekkeella kohtuullisen runsas valikoima yrttejä kasvamassa. Valitsen Dailyn, koska haluan tuotteen, jossa on keskitytty olennaiseen.

Kekkilä ei tarjoa mitään lisäarvoa. Jos mainonnan negaatio vielä haetaan, niin se on niin sitkeää ja likaista tavaraa, ettei lähde kädestä pesemälläkään. Voihan spotin nähdä myös rasistisena, jos kätesi iho on tumma, menevät ovet kiinni edestäsi, saat kenkää ja niin edespäin.

Biolanin kananjööti on asia erikseen. Varmaan olen joskus maininnut vuosia odottamani pakkausuudistuksen kamppiksen teemalla "Sama paska, eri paketti". Mainonta ei ole ehkä pokaalikamaa, mutta ajaa asiansa paljon paremmin. Huomiotava on myös tarttuvan renkutuksen yhteisöllisyys. Puutarhatalkoissa Biolanin pussin nähdessään on todistettavasti useampi maallikko alkanut laulamaan tuota spotin veikeää renkutusta.

Ihmetellä sopii, miksi Biolan ei ohjaa enemmän paukkuja radioon kuin televisioon. Puutarhan/kukkien yms kanssa häärätessään ei katso televisiota. Ellei ole Hyyrysen tavoin motorinen ihme. Radio kuuluu jos on kuuluakseen. Huomiotava on myös se, että pussillisen paskaa ostaessaan olisi ihan korrektia saada koko levyllinen sitä musiikkia. Tai kukkopuku. Tyylillä överiksi. Heihei, ei tää niin vakavaa ole.

Kotimaisilla kasviksilla on tämä kevyttä ravintoa ja puolikiloa päivässä -linjaus. Ilmeisesti viljelijät uskovat siihen, koska sooloilua ei juurikaan ole nähtävissä. Ei, vaikka kaupat pystyvät sanelemaan varsin tehokkaasti hinnat. Vaikkapa tomaatit menevät kesällä käytännössä ilmaiseksi. Töitä pitäisi tehdä kauppojen sisäänostajille suunnatussa markkinoinnissa.

Toisaalta, eihän meillä ole merkkituotetomaattia, eikä edes ja vaikea sellaista on nähdä tulevaksi. Chiquitakin taitaa jyllätä vain siksi, että se kykenee tarjoamaan tavaransa edullisimpaan hintaan. Elintarvikkeissa pääsääntöisesti ainoa keino saavuttaa etua merkkituotteella on lisätä jalostusastetta ja luoda lisäarvoa sitä kautta. Esimerkiksi valmiiksi silputut salaattatarpeet ja vastaavat. Sama ajattelu sopii tuonne multaosastolle.

Sitten on Valio ja Ingman. Jogurteissa tuotemerkillä on jo jotain merkitystä. Jalostusasteen nostaminen erilaistaa tuotteita ja vastaavasti kokemuksien kautta syntyneitä mielipiteitä. Mutta ihan pelkkä maito - siinä tuskin kukaan katsoo, mitä siinä sinisessä/vaalean sinisessä purkissa lukee valmistajan paikalla. Vaikka olisi kuinka hauska lehmänkuva.

Sitten se Valion jogurttipuoli. Aerobikkaavat mummot kyllä muistetaan ja ovat hauskoja, mutta ne eivät toimisi nykyisellä teholla ilman sitä pitkää historiaa, joka valiolla on. Kertoimena on aika, siinä missä Coca Colalla ja Fordilla. Lopulta tuotemerkki ei olisi mitään ilman kilpailijoitaan. Alussa mainittu vapaus valita, luoda, markkinoinnilla muureja nostaa.

Muuten, Mömmössä ulkomainonnan parhaissa paloissa esitellyissä Magyarin ja Tuc-keksin abreissahan on ihan sama idea.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:52 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Trendiveli

Kurikan kukka ja kirikan kuu. Jostain ihmeensyystä nuo sanat googlattuaan ihmiset päätyvät kaikista mahdollisista saiteista tänne.

Tänään saadun tiedon mukaan MOS-paidat saapuvat ensi viikon loppupuolella. Sitten niitä saa.

Re: kyseli vähän ammattilailta, mitä Trendiveljen verkkostrategiaa. Vai pitäisikö käyttää tyhmäntuntuista Trendivelin muotoa. Niin tai näin, Tequilasta Paatelma, jonka nimen luen aina joko Paltemaa tai Päätelmä, oli aika konservatiivisen suoran linjoilla, webiin vietynä. Nitron niukkasanainen Villanen ja Valven vuolaampi Könönen olivat samoilla linjoilla. Blogeja ja kayttajilta tulevaa sisaltoa. (jostain syysta skandit katosivat koneestani asken)

Erityisesti Konosen osio oli mielenkiintoista ja mielestani oikeansuuntaista ajattelua. Nainhan sen pitaisi menna.Pitaisi varmaan vilkaista kyseista aviisia. Hammentavan myonteisia juttuja siita on korviini kantautunut.

Markkinointialan uutisten suhteen on ollut aika boring viikko. Jenkin tayskaannoskaan ei jaksanut sytyttaa. Ehka kesa tekee ihmisesta liian leppoisan.

Lisättäköön vielä, että se jenkin spotti näkyi äsken. Aika heikko esitys. Skandiongelma olikin bloggerin aiheuttama. Paska mikä paska.

Kirjoitti Konsonantti @ 9:59 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Anekdootti

Tämä klassikkoa jaksaa aina naurattaa. Kerran "ei mainoksia" -tarraa käyttävä kuluttaja sai ilmaisjakelulehden, jossa oli yli puolet sisällöstä mainoksia. Hän sydämmistyi niin, että lähetti palautteen toimitukseen. Hän kertoi joutuneensa liimaamaan postilaatikkoonsa myös "ei ilmaisjakelua" -tarran.

Sitten hauskin osa, asiakaspalvelun vastaus:

Hei Pekka,

Pahoittelemme, että olet joutunut vasten tahtoasi vastaan ottamaan XX-lehden. Emme valitettavasti voi vaikuttaa siihen, miten postin jakelu tulkitsee ”ei mainoksia”-tarrat. Voit halutessasi lähettää lehden meille takaisin.

Tarina ei kerro, palautuiko lehti.

Kirjoitti Konsonantti @ 5:25 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, May 10, 2006

Anna sille nimi

Abstraktio on vaikea käsitellä. Olipa kyseessä asiakkuus, huollon epäonnistuminen tai terrorismi. Anna sille siis nimi ja tee siitä kuva.

Asiakkaaden nimeämisessä mielikuvitus riittää yleensä kaksi osaiseen, usein etu, kanta tai asiakas -sanan sisältävään ratkaisuun. Jostain syystä nimi ja merkityssisältö on sama. Kilpailee järvisimpukan ja saappaan kanssa, jos ei ymmärrä, mitä se tekee differoitumiselle.

Entä epäonnistunut huolto? Auto rämisee. Tietokone ei toimi. Kännykän näyttö on pimeä. Tässä nimen ja kuvan antaa se parka, joka joutuu kohtamaan asiakkaan. Hänen täytyy tehdä se, muutoin homma on munittu triplasti, ellei enemmänkin. Kuva on ihmisen kasvot ja nimi antaa niille syvyyden. Tästä lähtökohtasta dialogille on ihan erilainen lähtökohta.

Entä sitten terrorismi? Osaman tietää kaikki, mutta Osama ei tiedä kaikkia. Hommalle on annettu kasvot, samat puolin ja toisin, mutta yhtä hyvin ne voisivat olla eri rajan eripuolilla. Nimessäkin on oikaistu, yleistetty ja mielleyhtymät ovat valmiina. Siitä ei ole pitkä matka skenarioon jossa "Uusien ohjesääntöjen mukaan poliisin on määrä pysäyttää epäillyttävän henkilön pakeneminen päähän tähdätyllä laukauksella. Taustalla on komission ohjesääntö siitä, kuinka terrorismista tulee uutisoida.".

Kun kasvot ja nimi on annettu, niiden taustalle voi työntää vaikka kuinka paljon. Nimi ja kuva ovat kanavia, joilla luodaan yhä syvempi merkitysten verkko, hyvässä ja pahassa.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:55 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Havuja perkele

Elämykset, ah niin ihanat. Yksi elämän hienoista hetkistä on se usein hehkuttamani hetki, joka levykaupan ja kodin välillä kulkiessa vierähtää. Kutkuttava tunne, kun pian saa räjäyttää tajunnan. Tällä kertaa maltoin vielä pitää radion hiljaisena hygienian takaavan ajan ja antaa äänten virrata neitseellisesti.

Mainos&Mamma kirjoitti, kuin peeceemainonta on sieltä, minne aurinko ei paista. Mysteeriksi jää, onko eräällä blogilla ollut osansa otsikon inspiroinnissa. Osuva huomio, tietokoneiden mainonta on hanurista. Tosin toivoisin erään AD:n laittavan minulle sähköpostitse todisteen, ettei näin ole aina ollut. Mutta nyt on. Krakaäijä ja hirveästi numeroita. Kenties pari ihan uutta ABBA AC/DC DDR -kirjainlyhennettä.

Olin toiveikas, että samalla olisi katseltu ympäriinsä vähän laajemmin ja todettu saman tylsyyden vallitsevan automainonnassa. Tai miesten rannekelloissa. Eikä kosmetiikkakaan paljoa pidemmälle puusta putoa, sillä erotuksella, että arvokehitystä haistellen se kaivaa itselleen hautaa. Ja on jo kuutta syltä syvemmällä.

Stam1na-orkesteria siteeratakseni: "Mallia näyttää leikekirja, mutta malli on laiha ja vinossa. Uusi ihminen, kopioi elämä, kopioit vain pelkkää pintaa". Siinä vaiheessa kun ihmiselle sanotaan "Olet paperia, olet paperimassaa" seinämät romahtavat, eikä sieltä selvitä ylös. Koska olet sen arvoinen.

Onhan näitä vanhoja latuja hiihdettäväksi, mutta ei kannata ihmetellä, jos suksi ei luista.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:42 PM :: 2 ajatusta Spottaa

Erilailla jakelutiehen

Pikkolo-myymälät perustuvat ajatukseen, että ovien luokse on sijoitettua ns. pistäytymisvyöhyke. Siinä on hyllyjä, joista löytyvät lounassetit ja muut ostokset, jotka haetaan nopeasti pistäytymällä. Tämä ajatus ja erinäiset itseaiheutetut tilat ovat johtaneet siihen, että mieleen on noussut ajatus tuotteiden paketoinnista.

Korjaussarja -nimiselle setille olisi taatusti tilausta. Six-pack, pussi salmiakkia, limua, einespizzaa, halvat aurinkolasit, purkkaa ja kenties päivittäistavarakaupoista ehkä joskus löytyvä itsehoitosärkylääke. Pakkaus olisi ergonominen ja helposti avautuva. Se olisi sijoitettu lähelle kaupan sisäänkäyntiä ja pikakassaa.

Eikä tämä ole ainoa tapaus. Lukuisat tuotteet innostavat samansuuntaiseen ajatteluun, mutta yritysten välillä on ennakkoluuloja, joka estää laajamittaisen yhteistyön varmasti tehokkaan hyödyntämisen. Joitain kokeilujahan on nähty ja tullut tehtyä, mutta ne ovat suurista puheista ja odotuksista huolimatta kutistuneet jostain syystä ihan näpertelyn tasolle. Toimineet ne ovat silti.

Tässä olisi taas yksi keino mennä luovasti jakelutiehen. Varmaan tästäkin tullaan keskustelemaan toukokuun lopulla Mainonta on syvältä -semibaarissa. Päivä lienee aurinkoinen lauantai. Paikalle myöhemmin ilmoittautuneihin koordinaatteihin ovat tervetulleita kaikki. Jos siis esimerkiksi tähän blogiin syylistyneen henkilön pärstän muoto herättää uteliaisuutta.

Aiemmin ilmoille pärskäytetty idea blogissa suoritettavasta läpinäkyvän suunnitteluprosessin demostraatiosta on napattu toisaalle. Pohdiskelen, kannattaako kokeilu täällä, vai antaako siihen erikoistuneen blogin viedä asiansa loppuun. Kuka ties kaksi näkökulmaa olisi lopulta oivaltavin.

Hei joku päättävässä asemassa oleva mainostoimistoihminen. Paukauta tänne täysin anonyymi briiffi ilman business-salaisuuksia.

Kirjoitti Konsonantti @ 7:20 AM :: 1 ajatusta Spottaa

Kansainvälistyminen

Ei ole ihan pieni se joukko suomalaisia yrityksiä, joiden tuote on kunnossa ja kilpailukykyinen kansainvälisilläkin markkinoilla. Siitä huolimatta homma ei ota tuulta alleen. Ongelmana on se, ettei tuotteen ja kuluttajan välille luoda yhteyttä. Eli markkinoinnissa epäonnistutaan, tai jos ei nyt epäonnistuta, niin sen mahdollisuuksia ja merkitystä ei ymmärretä.

Yksi tekijä on luonnollisesti budjetin rajallisuus. Ilmaiseksi ei mediakamppista synny. Toisaalta budjetin rajallisuus ei ole ongelma, kunhan tilanne tiedetään. Keinot on valittava sen mukaan. Lehtien sivuille uiminen kyllä onnistuu, jos tietää mistä narusta vetää.

Ihailen edelleen varauksetta sitä suomalaista asevalmistajaa, joka laittoi lanseerauksen kaikki paukut korkeatasoisiin promokuviin ja kutsui sen jälkeen kansainvälisten aselehtien toimittajat Suomeen tutustumaan tuotteeseen ja kestitettäväksi. Sanomattakin selvää, että koko koko tuotanto saatiin myytyä. Vastaavaa näkee yleensä levy-yhtiöiden tekemänä. Outoa, että tätä käytetään niin vähän, koska menetelmä on oikeasti tehokas. Mainostoimistolle se ei ole ehkä yhtä kivaa kuin pokaaliprintti-ilmon creaaminen. Mutta pitääkö kaiken olla kivaa?

Toisaalta verkossa on paljon tilaa häslätä, eikä homma ole loppujen lopuksi äärettömän monimutkaista. Vaikka kompleksinen sosiaalisten vuorovaikutusten ja informaatiovirtojen sekasotku siellä taustalla pyörii. Se pyörii itsekseen.

Niin tai näin. On aina ilo työskennellä, kun asiakasyritys ymmärtää markkinoinnin arvon, eikä yritä säästää väärässä paikassa sitä viimeistä viittäsataa euroa.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:09 AM :: 6 ajatusta Spottaa

Tuesday, May 09, 2006

Jos sinä lyöt lasta

IL paukautti aika osuvasti. Journalismin verhon taakse pakenevat toimitus jätettiin omaan arvoonsa ja markkinointikone viritettiin ratkaisemaan tämä väkivallalla mässäilevien lööppien ongelma.

Ja mitä saimme? Tähän mennessä vuoden parhaat abrit! "Jos sinä lyöt lasta, me iskemme takaisin" teksti ja kädessä rullalle iskusvalmiiksi kääritty lehti. Loistavaa. Ihmettelinkin jo, miksi kumpikaan iltapäiväaviisi ei ole kääntänyt kohtua voitoksi.

Saa nähdä mikä on tämän geimin seuraava siirto.

Kirjoitti Konsonantti @ 8:37 AM :: 8 ajatusta Spottaa

Abstraktio ja konkretia

Edellisestä jatkaen. Ollaan tilanteessa, jossa yhteisöjen kautta on sitten uitu yksilön tietoisuuteen. Siitä alkaa toinen matka. Jos kysymyksessä on ensikohtaaminen, alkaa vaiheittainen siirtyminen itse asiakkuutta kohti - edellyttäen, että siihen on potentiaali.

Tässä vaiheessa on merkityksellistä kuinka ihmiselle esittäydytään ja toisaalta myös se, millaista informaatiota yksilön ja häntä määrittävien yhteisöjen välillä kulkee (siis maine, joka muokkaa jatkuvasti yksilön tiedostamaa brändiä). Näiden kahden asian pitää olla linjassa ja tässä vaiheessa historian muuttaminen on vähintäänkin vaikeaa. Loppu tästä reitistä onkin tuttua, myynnin ja markkinoinnin harmonista yhteistoimintaa. Ratkaisevaa on se, mikä yrityksen palvelun tai tuotteen arvo, merkitys on yksilölle.

Ollaan vaiheessa, jossa yksilö on osa yrityksen asiakasyhteisöä. Yksilö toimii parhaimmillaan kanavana, joka välittää paitsi tietoa yrityksestä yhteisöihin, myös toisin päin. Tästä syystä informaatiologistiikka suunnitelun kannattaa huomioida, ettei rekka vain aja kipatakseen lastia määrän päähän ja palaatyhjänä takaisin, vaan tuomisina on paluupostia - muodossa tai toisessa.

Yksilö on kuin hermosolu, joka haurastuu tai hänen ehtyy välittämänsä informaatiovirta, jos sitä ei ruoki. Tarvitaan markkinoinnin verisuonet, jotka kuljettava uutta ravinnetta. Tarvitaan katalyyttistä mainontaa. Jos yleisellä tasolla mitään merkityssisältöjä on löydettävissä, niin usko, luottamus ja valinta lienevät ne, mitä viestinnän pitää vahvistaa.

Yhteisö ja yritys voidaan nähdä myös reseptoreina, yksilö välittäjäaineena. Välittäjän ja reseptorin täytyy olla yhteensopivia. Tarpeet, paikka, hinta ja muut tutut ovat taustalla, mutta systeemin tehon huomioiden myös arvoyhteensopivuus on tärkeää. Yksilö hakeutuu nimenomaan ajan, paikan ja identiteettinsä mukaan kiinni sopivimpaan rajapintaan. Sitä määrittää arvoyhteensopivuus. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa SOK, jonka menestyksen kulmakiviä on arvoyhteensopivuus ja siitä muodostuva yhteisöllisyys.

Mitä nämä verisuonet sitten ovat? Kaikki muodot, joissa yritys konkretisoituu ihmiselle. Palvelu, mainonta, mainokset, WOM, kokemukset... Kaikki ärsykekynnyksen ylittävä - tiedostamaton ja tiedostettu.

Toivottavasti joku edes ymmärsi jotain. Olen täysin varma, että jossain tämä kaikki on selitetty paljon paremmin ja tutkittu läpikotaisin. Ei ole vaan tullut vielä minulle vastaan.

Kirjoitti Konsonantti @ 3:24 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Yksilöllisyys ja yhteisö

"Volvo V70 - yksilöllistä ylellisyyttä", anteeksi mitä? Mitä tekemistä liukuhihnalla tuotettavalla autolla ja siihen asennettavilla varustepaketeilla on yksilöllisyyden kanssa?

Saman kysymyksen voisi heittää Sampon pankkikorttikuoseja koskien. Tai Bilian kantiskortti, jonka visuaalisuus on peräisin Vesa Honkosen luomasta graafisesta pinnasta. Teos on nimeltään Sininen Polku ja siitä syntyy syntyy 48 toisistaan poikkeavaa korttia, pientä maalausta jotka jaetaan asiakkaille.

Mitä yksilöllisyyteen tulee, niin mitään sellaista ei ole löydettävissä. Vaikka yksilöön asia liittyykin. Kaikki mainitut tapaukset ja mainitsemattomat, lukuisat niitä vastaavat liittyvät siihen, kuinka yksilö määrittään itsensä yhteisön kautta.

Bilian asiakkuus tai Volvon omistaminen on pohja yhteisölle. Molemmat tosin ovat monessa tapauksessa niin löyhiä, ettei yhteisöön kuuluminen itsessään vaikuta merkittävissä määrin yksilön identiteettiin. Asiaa ei tiedosteta. Näissä tapauksissa merkittävämpää on se, kuinka yksilö näyttää yhteisön ulkopuolisille tahoille olevansa mitä on. Siis yhteisön jäsen. "Kattokaa, mulla on Volvo."

Mitä tiivimpi yhteisö on kysymyksessä, sitä merkittävämmäksi nousee myös sisäisen yhteenkuuluvuuden tunne. Kun yhteisöön kuuluminen nousee tietoisen tasolle, tulee osaksi identiteettiä, menettää ulkopuolinen merkitystä. "Ai SÄKIN ostat tuotetta X paikasta Y", "Ai sullakin on toi kortti". Sosiaalinen merkitys on avaava, suuntaa antava.

Webi on pullollaan yhteisöjä. Erinäiset keskustelupalstat, googlen käyttäjät, kauppalehti.fi:n lukijat, te blogini lukijat jne. Osa on löyhiä, osa tiiviitä ja osassa on löydettävissä näitä molempia ulottuvuuksia ja niiden välimuotoja )tässä on muuten analogia asiakassuhteisiin, sosiaalinen ulottuvuushan niiläkin on). Jokainen kuuluu n. määrään erinäisiä yheisöjä, vuorovaikutussysteemejä, joissa informaatio virtaa johonkin suuntaan. Tiiviillä tasolla luonnollisesti kaikkein runsaimmin.

Viehättävää on se kuinka verkko tuo nämä yhteisöt tavoitettaviin aivan eritavalla kuin ennen. Ja mikä parasta, tarjoaa mahdollisuuksia hyödyntää näitä sosiaalisia rakenteita markkinoinnissa entistä tehokkaammin.

Kaikki ne kohdat joissa yhteisöt sivuavat toisiaan, ovat tärkeitä. Kaavio olisi ehkä kaaos kolmiulotteisia, erikokoisia pallopintoja toistensa risteämässä toisiansa. Viestinnän suunnittelussa täytyykin tutkailla miten informaativirrat pallosta toiseen menevät ja mistä systeemiin voi ujuttaa asioita sisään. Onnistuneet viraalikampanjat ovat upea esimerkki siitä kuinka tieto etsii itse parhaat reitit.

Yhteenvetona, yhteisö on merkityksellinen vain yksilöille ja yksilöllisyyden tarve on heijastuma yhteisöstä/yhteisöistä joiden kautta yksilö itseään peilaa. Yhteisö on siis eräänlainen filtteri samalla kun se on kenties korkein tiedostettava yhteinen nimittäjä "jäsenilleen".

Kirjoitti Konsonantti @ 12:16 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Monday, May 08, 2006

Politiikka ja markkinat

3G-kapulat saivat taannoisesta Makasiinien polttohautauksesta yllättävän kirittäjän. Kamera- ja videokännyköiden ominaisuudet pääsivät oikeuksiinsa. Vaikka jotenkin hassulle tuntuu katsoa nimenomaan toimittajien kamerakännykällä ottamia kuvia. Luulisi, että Sanomatalosta löytyisi ihan oikeita kameroita.

Hassua on myös poliittisten päättäjien vähäinen ymmärrys siitä, miten päätökset vaikuttavat markkinoihin. Alkoholiverotustahan alennettiin taannoin ja sen jälkeen valtaosa sosiaalisista ongelmista on voitu laittaa halvan viinan piikkiin.

Nyt pahikseksi kuitenkin nostetaan keskiolut! Sen verotuksen kiristämisestä puhutaan. Häppärit saavat mennä menojaan. Eihän siinä mitään, mutta olen ollut aina vahvasti siinä uskossa, että kirkkailla saa pään sekaisin paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin olutta lipittämällä. Jos veroille aikoo jotain tehdä, niin kannattaisiko kattoo sinne kirkkaaseen.

Kansan uutiset saaneekin 575000 euroa lehdistötukea. IS saa 0 €. Inferno Magazine 0 €. Keskisuomalainen 0 €. Ainoastaan Kansis toimitti hakemuksen myöhässä. On kuulemma kohtuutonta, että jos säännöt sanovat hakemusten ehdottoman deadlinen olevan jotain ja se ylittyy, niin lehti jää ilman tukea. Ei mahdu oikeustajuuni. Jos jossain asiassa on olemassa säännöt, niin niitä noudatetaan.

Kauppojen aukioloaikojen säätämiseen, eli vapauttamiseen ei löydy rohkeutta vaalien alla. Haloo? Mitä tämä kertoo eduskuntaan mielivistä? Tavallisen ihmisen elämää ei haluta tehdä helpommaksi, vaan joustavuus halutaan pitää minimissä. Ja kuitenkin vallitseva säännöstö mahdollistaa liikkeen sijainnin tai koon mukaan aukiolot lähes aina.

Miksi minusta tuntuu, että poliittisilla päätöksillä sotketaan markkinoita?

Kirjoitti Konsonantti @ 11:20 PM :: 4 ajatusta Spottaa

Mikä on kysymyksesi?

Kuka, mitä, milloin, miten vai kenties miksi? Kuulet jotain yllättävää, asia menee täydellisesti pieleen tai onnistuu yli rohkeimpien odotusten, mitä kysyt ensimmäisenä?

Ihminen on utelias olento. Vuosisatojen ja tuhansien varrella on tullut hyvin selväksi, että jokainen vastaus synnyttää runsaan joukon uusia kysymyksiä. Mutta minkä sinä kysyt niistä ensimmäisenä?

Jostain syystä tänään meressä helmeillyt auringon valo kimmoitti mieleeni tämän kysymyksen. Mikä on minun kysymykseni? Ja vastaus on miksi. Se on kuitenkin kaikista olennaisin - siis minulle.

Allalla on koko joukko kaiffareita, joiden kysymys on kuka. Myös mitä on suosittu, mutta kuka taitaa kuitenkin vetää pisimmän korren.

Miksi tämä? Koska kysymys kertoo paljon siitä persoonasta, joka haluaa vastauksia.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:11 PM :: 3 ajatusta Spottaa

Pohjoisrantakin blogaa

Vastaan tuli kerrassaan mielenkiintoinen tapaus. Sisällöltään ansiokas, mutta päivitystahdiltaan vähän hitaahko (ainakin minukaltaiselleni sähköjänikselle) maineblogi.

Asialla on viestintätoimisto Pohjoisranta. Tämä löytö, kiitos vinkkaajalle, vahvisti entisestään uskoa tähän kaaottiseen verkkoviestintäympäristöön. Jossain vaiheessa ilmiöstä tulee väkisin niin vakavasti otettava, ettei sitä yksinkertaisesti ole varaa ohittaa.

Ennen sitä eripuolilla maata nähdään lukuisia keskusteluja joissa esimieheltä kysytään: "Miten aiomme jatkossa ottaa mediaseurannassamme huomioon uudet mediat: esim. verkkolehdet, keskustelupalstat ja blogit?" ja hän vastaa "Ei mitenkään. Nämä foorumit ovat vielä niin pienen piirin areenoita, ettei niistä kannata välittää.".

Ei liene kuullut googlesta. Se on myrkkyä jos sulkee silmät ja ryssii hommat.

Kirjoitti Konsonantti @ 2:35 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Sunday, May 07, 2006

Rahalla ei saa

Audilla on se spotti, jossa pirssi vetää ylös hyppyrimäen ylämäkeä aina huipulle saakka. Olin jotenkin siinä uskossa, korkeita paikkoja kammoavana, että pakkohan sen on olla digitaalisen tekniikan näytös. Ei, ihan oikeasti se sinne ajoi. Loistavaa. Ja rohkea kuski.

Toinen hauska Audiin liittyvä mielle on Tahkovuoren laelta näkyvä jäälle aurattu ajorata, jonka sisälle on luonnollisesti aurattu Audin logo. Tämä on sitä oikeaa oivalluksien tarjoilua ja ympäristön ja mainoksen sulautumista toisiinsa.

Rinneteemasta lasketellaan paippiin. Torinossahan oli kuulemma jotkut kisat tossa helmikuussa. Yllättäen snoukkaajien keskuudessa parhainta mainosta ja näkyvyyttä sai joku muu kuin viisrenkaitten kanssa virallisen diilin tehnyt taho. Nämä kisaavat veijarit kun kuuntelivat Ipodista poppista suorituksensa aikana. Product placementtiä ilman maksua. Ihan vain siitä syystä, että tuote on kunnossa.

Ja tähän mennään vieläkin enemmän. Arvokkainta mainostilaa ei ostetakaan rahalla, vaan tuote lunastaa sen omilla ominaisuuksillaan. Siinä mielessä tämä ambush marketing on täydellisen naurettavaa. RNO:n Pia kirjoittanut aihetta sivuten ihan osuvia huomioita.

Jos sisältöihin uimista tarkastelee laajemmin, niin hälyjen pitäisi piristä jo täysillä. Mainostoimiston (mikä raivostuttava yhdyssana, molemmat osat voisi korvata toisilla) rooliksi tulee informaatiologistiikka. Luovuus onkin siinä, mitä kanavia tiedon ujuttamiseen löydetään ja miten se muotoillaan. Ainahan voi oikaista ja käyttää rahaa, mutta se ei tee nannaa uskottavuudelle. Mediamainonnan ajattelu ei toimi tällaisissa toimenpiteissä. Vai toimiiko?

Kirjoitti Konsonantti @ 11:10 PM :: 2 ajatusta Spottaa

Ylläpidon tiedote

Linkkejä on laitettu jonkinlaiseen, karkeasti suuntaa antavaan vääryyteen. Jos luokittelu tekee jollekin taholle ehdotonta vääryyttä, niin koirineen ja kalikoineen sopii lähestyä.

Samassa sopassa muuta tuore tuttavuus on päässyt ennestään pitkän listan jatkoksi. En pyri etsimään kiinnostavimpia tapauksia, vaan jonkinlaisen kokonaiskattauksen, josta jokainen voi ammentaa haluamansa osat. Suosittelen Toista maata -blogia, joka ensimmäisen tulikosketuksen perusteella vaikuttaa erinomaiselta.

Blogaava osa lukijakunnasta, podiskelen wordpressiin siirtymistä. Kannattaako moinen, vai haaskaanko aikaani?

Kirjoitti Konsonantti @ 7:45 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Da da harasho

Subtv:n kesäohjelmistoon ilmestyy kesällä todella mielenkiintoinen uutuus. Ohjelman nimen olen kuullut vasta kerran, joten en tähän hätään sitä muista. Joka tapauksessa, kyseessä on venäläinen talk show.

Slaavilainen ohjelmisto on hämmästyttävän tehokkaasti kierretty suomalaisten kanavien, varsinkin kaupallisten ohjelmistohankinnoista. Pikku Kakkosen nukkumatti on yksi harvoja eetterissä säilyneitä ja mieleen nyt tulevia.

Ylipäänsä luulisi Salkkareiden ja jenkkidraaman tason ylittävää tavaraa löytyvän kahta puolen Suomea huomattavasti edullisempaan hintaan.

Saa nähdä miten yleisö ottaa uutuuden vastaan. Toivottavasti hyvin. Kenties tämä avaa slaavilaiselle ohjelmatuotannolle enemmänkin paikkoja ohjelmakarttaan myös kesäkauden ulkopuolella.

Kesäohjelmista tuli mieleen vielä vuosia sitten pyörinyt hyväntuulinen Suomen parhaat. Sitä ohjelmaa on ollut jostain syystä ikävä.

Kirjoitti Konsonantti @ 3:54 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Friday, May 05, 2006

The roof, the roof

the roof is on fire / We don't need no water let the motherfucker burn

Burn motherfucker burn

Nyt se on nähty, vuoden kulttuuriteko. Se, minkä palokunta mellakkapoliisin avustamana yritti estää, on viety loppuun. Sääli, että se tapahtui vasta nyt. Vuosikausia aikaisemmin toteutettuna teolla olisi säästetty huomattavasti yhteiskunnan rahoja turhien purkamista vastustavien valitusten haihtuessa niin sanotusti savuna ilmaan.

Vakavammin, turha asiaa on kauhistella. Nehän olisi purettu joka tapauksessa. Nyt rakennusvanhus lähti ainakin tyylillä. Kyllä ihmisellekin polttohautaus on paloittelusurmaa eettisempi tapa jättää maailma, miksei sitten rakennukselle?

Tekijä oli joko mukana Vapun tapahtumissa. Toinen vaihtoehto on, että tekijä on joku, jota Vapun näkyvä mielenilmaus otti päähän. Molemmat ovat mahdollisia ja veikkaan, ettei veijaria saada koskaan kiinni. Kenties virkavalta nappaa jonkun syntipukin, joka näytön puutteen takia vapautetaan parin valituskierroksen jälkeen korkeammassa oikeusasteessa.

Mutta siis, veikkaan vaihtoehtoa B, Vapun hulinoinnista ärsyyntynyttä tahoa. Nythän huomio ohjautuu pois itse asiasta. Yleinen kauhistelu elää lööpeissä muutaman päivän ja sitten meillä on taas joku julkkisskandaali.

Toisaalta. Mitä tulee vaikuttamiseen, niin jo nähdyn kaltainen radikalismi on yksi keino. Mutta tuekseen se tarvitsee myös muita kanavia, ihan niitä perinteisiä ja epäseksikkäitä eikä ollenkaan ihkuja. Mutta tässä vaiheessa turhan moni "meitä ei kuunnella" -ihminen menettää mielenkiintonsa. Pitäisi tehdä oikeasti jotain.

Varmaa on, että niin kauan kuin meillä on järjestelmä, joka tähän asti toi esimerkiksi Kansan Uutisille 800.000 euroa vuodessa rahaa, eli 25 % liikevaihdosta, ei muutosta tule. Valtapuolueiden, Pajamäen kirjassaan kritisoiman ahneen sukupolven ulkopuolelta on vähän vaikea saada ääntä kuuluviin.

Kun äänen saa kuuluviin, pitää olla sanottavaa. Nyt on parin päivän puheenvuoro, mutta missä ovat puhemiehet, joilla olisi oikeasti mietittyä sanottavaa?

Silti mielessä kummittelee myös se, että tv:ssä pahasti alakynteen jäänyt vasemmisto haluaa uudet 15 minuuttiaan. Nythän kansalaispalkan kokonaiskustannuksia ei laskettu ja Olli ja se toinen oikeistolainen veivät hamsteritukkaa ja kaveria 12-0.

Ja niin, jos homman haluaa vetää oikeasti tyylillä, niin aloittaa sopii sillä, että pahoittelee tilanteen ryöstäytymistä käsistä... Epäilen, että tällainen normaaliin sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuva nöyrtyminen on liian vaikeaa. Toivon, ettei se ole. Koska sitten tämä liekkimeri saattaa johtaa johonkin.

Jos sanottavaa ei ole, niin tilanne on vähän nolo. Siksi myös vasemman reunan ääriaines saattaa ajatella niin pitkälle, että todisteet on hävitettävä. Huomio on johdatettava johonkin muuhun. Välillä mustavalkoinen ajattelu nimittäin aiheuttaa paradokseja, jotka eivät voi kuin naurattaa.

Koska EU:n hyödyt ovat kaupallisia, EU on paha. Koska kaupallisuus on kaikissa muodoissaan paha. Suomi pois EU:sta! Mutta mitä, Suomenlippu on myös paha. Koska pieni ääriryhmä käyttää tätä symbolia. Siinä myös isänmaallisuus on paha! Onko itsenäisyyden ja isänmaan painoarvoa vähentävä EU nyt hyvä vai paha ja miten on sitten Suomen osa?

Ja toisekseen, bulkkituotteiden ja elinkaareltaan vanhojen tuotteiden tuotantoa siirretään kauko-itään, siinä ei itku auta. Ja se on ihan järkevää. Länsimaissa kuitenkin tiedostava väki tarkkailee yritysten toimintaa ja tarttuu epäkohtiin. Suoraan aasialainen alihankkija olisi tämän kontrollin ulkopuolella.

Toki alihankkijalta ostavat yhtiöt kohtaavat painostusta. Niin tai näin. Kehitysmaihin syntyy työpaikkoja ja vaikka palkkaus on edullinen, niin sikäläisiin olosuhteisiin suhteutettuna se on hyvä. Tässä työväestön asiassa kannattaisi pitää mukana myös globaali ulottuvuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja asioita ei voi käsitellä yksi kerrallaan.

Taloudellinen vakaus on varmaan kaikkien intresseissä? Sitä EU tuo. Jos joku on eri mieltä, niin odotan äärivasemmalta todella vakuuttavia argumentteja perusteineen. EU:n itälaajentumisen myötä myös Suomen talous on saanut piristysruiskeen. Meillä on paljon vientiä sinne. Unohtaa ei sovi myöskään EU:n tulleja, jotka kaikessa vittumaisuudessaankin takaavat sen, että täällä on järkevää tuottaa hyödykkeitä. Eli täällä on myös työpaikkoja.

EU:n ulkopuolella Suomen talous olisi aika heikossa jamassa. Meillä ei ole norjalaisten tavoin öljyä. Onhan meillä metsät ja Nokia. EU:n ulkopuolella vaihtoehtona olisi olla pelinappula globaalissa valuutta- ja korkopelissä, joka heiluttaisi pientä markkaa ihan eri tavalla kuin saatanallista euroa. Devalvaatiopolitiikkakin on tekohengitystä, eikä pitkällä tähtäimellä mahdollista. Jos devalvaatiosta huolimatta vienti ehkä vetäisi,olisi hyöty nimellinen, koska samalla kaikki tänne tuotava kallistuisi.

Ja hei, EU:n myötä alkaa viimein olemaan oikeita mahdollisuuksia ihan Euroopanlaajuiseen ammattiyhdistykseen, koska talouden pelisäännöt samankaltaistuvat. Ehkä joku tajusi tämän ja pisti haisemaan. Oikein kunnon usvapilven.

Yksinäisen suden teoria täytyy myös huomioida. Yhden pettyneen ja katkeran ihmisen rage against the machine on saanut aikaan ennenkin häkellyttävää jälkeä. Ei tämä olisi ollenkaan poikkeuksellista.

Vai olisiko kysymyksessä Kulovalkean tajunnan räjäyttävä sissipromo. Ainakin tulen tekoa on harjoiteltu, kuten sivustolta löytyvä video todistaa. Hienosti ennakoitu, PHS ja Trainer's House!

Oli miten oli, asia saa naurettavat mittasuhteet. Varmasti suuremmat kuin oikeasti huomattavasti vakavampi Friisilän paukku. Sitä paitsi Friisilä on Espoossa. Ketä kiinnostaa itäisen rannikkokaupungin nuotiot? Onhan se iso roihu, mutta jokainen kykenee nimeämään heti 50 oman elämän kannalta merkittävämpää ja oikeasti tärkeää asiaa.

Kirjoitti Konsonantti @ 1:59 PM :: 4 ajatusta Spottaa

Viikonlopulle askareita

Ike Vil on ohjannut tänään tänne kaksi satunnaista googlaajaa. Pseudonyymin demystifikaatio on edelleen suorittamatta, mutta valveutuneet ja nopeat saattavat sen terävällä ajattelulla ja terävämmillä hoksottimilla ratkaista.

Jos sekään ei riittä tai elämä on muuten vaan tylsää ja kaipaat sähäkkää jännitystä, niin katso tämä loppuun ja ylläty! Jotain todella ravistelevaa ja sietokykyä koettelevaa on luvassa.

Vielä kultahippu oivaltavaa Enemmän irti mainonnasta -slogania käyttävälle mainostoimistolle.

Kirjoitti Konsonantti @ 2:54 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Toimistot verkossa - osa N.

Häkkinen avaa Tequila-lokissa integroinnin ja kanavariippumattomuuden termit tänään uutisissakin esiintyneelle selkokielelle. Hyvää palvelua.

Ja sitten risuja. Tequilassa on verkko-osaamista, mutta saavutettavuuden kannalta toimiston omat sivut ovat karmeat. Tequila-lokiin pitää kurvata etusivun ja fläsh-hässäköiden kautta. Koettelee kärsivällisyyttä, eikä houkuttele vierailemaan kovin usein. Suoraa linkkiäkään ei ainakaan minun tietotaidoillani lokiin onnistu tekemään.

Samaa piikkiä, tosin puolet pienemmällä annostuksella menköön Evialle, jonka sidosryhmälehden, evidenssin linkittäminen tuntuu arveluttavalta. Ihan johtuen tavasta, jolla se heidän sivultaan löytyy. Uuden numeron myötä linkin saa uusia. Ei hyvä. Mutta ihan hauskaa luettavaa se on. Viihteellistä ainakin.

Satama aloitti blogaamisen. Hyvältä näyttää Voice-nimeä kantava kanava ainakin alun perusteella.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:26 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Thursday, May 04, 2006

Taas autojen markkinoinnista

Menneenä viikonloppuna jalkauduin autokauppoihin. Omalla ostoslistalla ei ollut mitään. Kian koeajo kuului agendaan. Lapsiperheessä tarvitaan Disney DVD -levyjä ja niitähän Kian maasturin koeajon oheistoimintona sai. Ihan kelvollinen autohan se oli. Ei mitään vikaa. Ennakko-odotukset olivat hintamielikuvaan korreloivia ja ne ylittyivät.

Sama tuote edullisemmin tai pikemminkin varustelu huomioiden parempi tuote edullisemmin (jos siis rajataan mielikuva tuote tarkastelun ulkopuolelle) strategia toimii ja tulokset näkyvät myynnissä. Samoin on vaikkapa Skodalla, vaikkakin sen edullisuus on nykyään enemmän mielikuvan kuin todellisen hinnan varassa.

Samalla reissulla osui silmiin laatuongelmien kanssa painineen ja ne oikeaoppisesti korkeimman johdon suulla myöntäneen Opelin keino kutsua koeajamaan. Koeajamalla Opel-jälleenmyyjä lahjoittaa parikymmentä euroa koeajajan lapsen urheiluseuralle. Sponsorointi ja taktinen kampanjointi yhdistettynä, joskin näkyvyys tälle on melko pieni. Huomautuksena laatuongelmiin vielä se, että vaikka autovalmistaja ja maahantuoja ne kiistävät, niin mekaanikot taatusti sanovat: "Näitä on paljon, tyyppivikahan tämä on...".

Sitten myyjän kanssa käyty keskustelu kääntyi Peugeotiin. Laatumielikuvan kanssahan merkki on painiskellut, mutta tuotteen muotoilu on pitänyt sen kohtuullisen hyvissä asemissa ainakin Suomen markkinoina Citikkaan ja Relluun verrattuna. Peugeot pyrkii pitämään jälleenmyyjänsä tiukassa nuhteessa. Myymälästä on löydyttävä laudoitettu sisääntulo, jonka välttämättömyydestä päätettiin pian sen jälkeen, kun myyjäliikkeiden lattialaatoitus oli laitatettu vaaleaksi. Mukana on myös tukku muita elementtejä.

Boutique-hyllyt on löydyttävä ja ne ovat tyyriitä. Olikohan se 1007 -mallin vaihdettavien auton sisustuksen värielementtien hylly maksaa 1000 euroa. Ja jälleen myyjän on se ostettava. Vaikka pienehköllä paikkakunnalla mallin myynti on marginaalista ja vaihdettavien värielementtien vielä marginaalisempaa. Voi myös kuvitella, miten jälleen myyjän usko markkinointiin kehittyy, kun sanelupolitiikalla liikkeeseen hankitutetaan tyyriitä standejä, soiroja ja muuta sälää.

Niin tai näin, tietyt tavarat myymälästä on löydyttävä ja jälleenmyyjäliikkeen on ne itse maksettava. Tämän Peugeot varmistaa sillä, että jälleenmyyjän saama kate riippuu siitä, kuinka täydellisesti vaaditut myymäläelementit liikkeestä löytyvät. Eli mitä vähemmän niitä on, sitä kalliimpi tukkuhinta autolle tulee.

Sanomattakin selvää että korealaiset, myös GM:n Chevrolet toimivat päin vastoin. Hinta pidetään edullisena ja liiketoiminnan painopiste pidetään itse autossa.

Hondahan on Hasanilla. Siitä johtuen markkinoinnin visuaalinen ilme on pääpiirteittäin ammattimaisella ja ajanmukaisella tasolla. Paitsi tämä. Sinänsä loistelias taktinen elementti, esimerkki onnistuneesta kohdennuksesta kalastus.comin sivulla, mutta silti elementin ilmeeseen voisi panostaa vähän enemmän.

Ja alalaidan pieni "lisätietoja löydät sivula www.honda.fi" sijaan olisi kannattanut vähän enemmän panostaa seuraavaan askeleeseen. Nykyisellään tuo karkottaa yllättävän paljon banneria klikkaamalla mikrosaitille saapuneita kävijöitä. Todennäköisesti menetettyjen kontaktien määrä on reilusti yli 90 %. Isompi linkki, esitetilauslomake, "klikkaa tästä tarjous/etu", "varaa koeajo", "lue kalastajien kokemuksia" tms. Ihan kiva ajatus, mutta toteutus pitäisi kyetä viemään loppuun asti.

Kirjoitti Konsonantti @ 9:44 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Mediakorttikaaos

Puolikas päivä vierähti erinäisiin mediakortteihin tutustuen. Lähinnä siis lehtien. Joukko on vähintäänkin kirjava. Osassa ei mainita sanaakaan lehden levikistä. Osassa kerrotaan painos, osassa kokonaislukijamäärä, osassa lukukertojen määrä. Kaikki eivät muista kertoa jakelustakaan. Parhaat kertovat jopa tilaajien ja irtonumeronostajien määrät eriteltyinä.

Ilmoistusmuodot nyt ovat tuttua kauraa, muutama erikoisempi osui silmiin. Pääpiirteittään erikoisempia muotoja tarjosivat lehdet, jotka ovat muutoinkin miettineet, kuinka palvelevat parhaiten mainostajaa. Oma lukunsa ovat sitten ilmoitustilasta ja sähköiset lukijarekisterin poimintojen pohjalta räätälöidystä e-suorasta tehtävät yhdistelmät. Ne toimivat yleensä varsin mukavasti.

Suunnittelijalle homma voi olla tylsää. Ihan uskomattoman luovan printin sijaan, joutuu miettimään, mitä sen jälkeen tapahtuu. Miten ihmisen saa surffaamaan haluttuun osoitteeseen tai odottamaan e-suoraa.

Mutta piti sanomani, että voi ummikolla olla pienoisia vaikeuksia pysyä tämän kirjavuuden keskellä tietoisena siitä, mitä hänelle ollaan myymässä.

Kirjoitti Konsonantti @ 4:42 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Raikkaita tuulahduksia

Piti lukea ihan kahteen otteeseen, kun Marmai uutisoi Voiman ja Micromedian löytäneen toisensa. Onhan moinen ennen kuulumatonta ja osoittaa vastakkainasettelun, ainakin keinotekoisen sellaisen, ajan olevan ohitse.

Eilen sivuttiinkin tiedostavan ja yhteiskuntakriittisen aineksen ja markkinoinnin tahatonta tai tahallista, mutta todennäköisesti erittäin onnistunutta törmäystä Mäkkärin tapauksessa. Sijoitan Micromedian ja Voiman yhteistyön jotensakin samaan sektoriin ja olen vakuuttunut, että se tulee kantamaan hedelmää. Jahka alkuhämmennys menee ohi. Turhien rajojen rikkominen on aina hyväksi.

Annuskan palstalla näytti olevan uusi kirjoitus, jonka asiasisältö on erinomainen. Mainosmaailma polkee paikallaan ja kaipaa asennemuutosta. Toimistojen onnistumisia mitataan väärillä mittareilla, eikä nykymeno ainakaan edistä sitä tavoitetta, että asiakasyritykset (etenkin PK-sektorilla) ymmärtäisivät markkinoinnin olevan kustannuksen sijaan investointi, joka maksaa itsensä takaisin.

Vastaan tuli sattumalta uusi minulle uusi tuttavuus, Mania-talousaikakauslehti. Lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Varsinais-Suomen suunnalla oleileville se lienee tutumpi. Mutta täytyypä seurata, uusi näkökulmia asioihin varmasti löytyy. Muu kuin Helsinki-keskeinen ajattelu on aina tervetullutta.

Testimonial on tekijälleen tylsä, katsojalle tylsä ja kertoo luovuuden puutteesta. Näin sanoi eräs luovanjohtajan vakanssilla jostain ihmeen syystä toimiva copy. Riippuu vähän toteutuksesta, sanoisin. Bobit ja Sampo päräyttivät eilen ruutuun pitkähkön, mutta loistavasti leikatun testimonial-spotin. Tosin kuluttajien sijaan äänessä olivat käsittääkseni pankinjohtajat, mutta silti. Tupu-hupu-lupu-puheen käyttäminen, nopea leikkaus ja hyvä äänenkäyttö tekivät siitä viihdyttävän. Ja pistipä korviin rivi "asiakassuhde kuten mikä tahansa muukin suhde toimii, kun se perustuu avoimuuteen ja rehellisyyteen".

Niinhän se on. Ja samasta teemasta tulikin hyviä pointteja tuossa alussa mainitussa Annuskan kirjoituksessa.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:49 AM :: 8 ajatusta Spottaa

Wednesday, May 03, 2006

Pinnalla 2010

Sosiaalisten vuorovaikutuksien ymmärtäminen. Kolme sanaa, kolme suurta sanaa. Nimittäin yksi menestyksekkään markkinoinnin kulmakivi tulevaisuudessa, hyvinkin läheisessä sellaisessa. Toinen on sitten tämän tiedon soveltaminen suunnitteluun ja kolmas erinomainen tuotanto.

Kanavien myllerrys jättää kyllä sijaa perinteisellekin median käytölle siinä missä klassiselle suorallekin. Mutta potin korjaavat ne, jotka kasaavat parhaan kokonaisuuden. Se on enemmän kuin saman viestin antavien mainosten sijottelua eri medioihin.

Ainahan psykologia on ollut tärkeää markkinoinnissa. Nyt se on tärkeämpää kuin koskaan, eikä pelkästään psykologia riitä. Homma vaatii poikkitieteellistä näkemystä, mikä ei lupaa hyvää monelle markkinoinnin perinteisiin menetelmiin luottavalle toimijalle.

Tämä tarkoittaa samalla sitä, että työn suurin lisäarvo on entistäkin aineettomampi, abstraktio, sanoja joiden oikeassa tai väärässä olemisen todistaa vasta käytäntöön jalkautus. Haasteita ihanaan laskutukseenin.

Jostain syystä suomalaisten mainostoimistojen rekrytoinnista ei ainakaan voi päätellä tähän muutokseen valmistauduttavan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Mainostoimiston asiakashankinnan tuloksellisuus on selkeämpi signaali. Tosin jästipäitä istuu hieman harvempi joukko myös asiakkaiden puolella. Sopeutumattomien mainostoimistojen onneksi näin vielä on. Mutta kuinka kauan?

Toinenkin oljenkorsi on olemassa, kun mediatoimistot alkavat hiljalleeen kaluta strategista luuka yhä voimakkaammin, on aina otettavissa alihankkijan rooli. Hemaisevan seksikästä.

Kirjoitti Konsonantti @ 2:26 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Markkinoinnin kolmas kausi

Apaja Creative Solutions Oy:n Apajalla-blogissa käy mielenkiintoinen keskustelu markkinoinnin murroksesta ja tulevaisuudesta. Suosittelen lämpimästä jokaiselle.

Sisälukutaitoiset löytävät sieltä intergoidunviestinnän oikean olemuksen, varsinkin jos alla oleva case-mäkkäri on vielä muistissa. Mainostoimistoväenkin kannattaa olla varpaillaan. Ylimielisyyteen ja passiiviseen tarkkailuun ei todellakaan ole varaa.

En ala ihan vielä kirjoittamaan aiheesta kattavaa yhteenvetoa perusteltuine johtopäätöksineen, mutta jossain vaiheessa teen sen varmasti. Ennen sitä kannattaa tuon linkin taakse kurkkia ajoittain.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:32 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Mäkkäri riistää!!!!"11

Mitä ihmettä? Mäkkäri antaa tällaisen pelin pyöriä netissä?! Sademetsiä tuhotaan, työvoimaa riistetään ja kaikkea muuta globaalin kapitalismin ikävää ilmentymiä harjoitetaan? Tämähän on kaupallinen itsemurha! PR osaston pitää hallita massojen mielikuvia! Tämä vie pohjan kaikelta!

Tai sitten ei. Kuluttajalle on sama, mistä peli on saanut alkunsa. Viesti on selkeä. Mäkkäri on ymmärtänyt jotain tärkeää. Rehellisyyden. Näinhän asiat ovat. Tämä on elämäntapamme ja elintasomme hinta. Ei Mäkkäri ole syyllinen, syyllinen on jokainen, joka ostaa tuotteita. Mäkkäri ole paha, nuo ovat ne realiteetit, joissa yritys toimii. Mitä niitä peittelemään, niinhän asiat ovat.

Yllättäen tämä negatiivisten asioiden nostaminen freimille toimii myönteistä mielikuvaa vahvistaen. Tai ei se ole yllättävää. Paitsi niille, jotka uskovat, että myönteistä mielikuvaa luodaan parhaiten kun puhutaan vain myönteisistä asioista, ei ollenkaan ikävistä.

Pelaaja kokee itse kaiken. Tekee valintoja ja siinä sivussa hallaa maailmalle. Kokemuksen kautta on helppo löytää sympatia.

Samalla Mäkkäri tekee toisen, nerokkaan toimenpiteen. Tällä keinolla yritys tekee kuluttajista tiedostavampia. Valinta ei olekaan itsestään selvä, markkinoinnin argumentit alkavat kiinnostaa ihan uudella tavalla. Tai ei pelkästään argumentit, vaan kokonaiskuva.

Sillä tasoitetaan tietä markkinoille, joilla hinta ei ole ainoa kilpailukeino. Kestävänkehityksen periaatteet, lähiruoka, laatu, työllisyys - nehän ovat loistojuttu. Niistä kannattaa maksaa enemmän.

Markkinat määräävät yrityksen toiminnan, eikä päinvastoin. Niin se vaan on. Nyt ohjaillaan markkinoita haluttuun suuntaan, sellaiseen, jossa tuottavaa liiketoimintaa on nähtävissä huomattavasti pidemmälle tulevaisuuteen.

Edit: Perustuen siihen vahvaan olettamukseen, että Mäkkäri on virallisesta riippumattomuudestaan huolimatta mukana pelissä.

Niin tai näin, tämä on sidosryhmäviestinnän sijaan intressiryhmäviestintää. Haastavampaa ja palkitsevampaa.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:08 AM :: 4 ajatusta Spottaa

Tuesday, May 02, 2006

800.000 € moka

Muutama päivä sitten eräs 800.000 euron moka ylitti uutiskynnyksen. Kansanuutiset-niminen aviisi oli myöhästynyt lehdistötukihakemuksen ehdottomasta deadlinesta.

On sinänsä jo poliittisesti suuntautuneen lehden ennestäänkin haastavaa uskottavuutta koettelevaa, että tällainen moka pääsee tapahtumaan. Eivätkö ne osaa hoitaa asioitaan? Almanakassa on sivuja ja niillä on tietty numero. Siihen voi kirjoittaa, mitä silloin pitää tehdä. Ei niin vaikeaa.

Vakavammin, pelkkää rahoitusvajetta suuremmaksi homman tekee se, että yllättävän moni ihminen havahtui siihen tosiasiaan, että maassamme on sekä kaupallisesti, että poliittisesti arveluttava puolueiden lehdistötukijärjestelmä. Isot lehtitalot astelevat omia latujaan ja puolueiden äänenkannattajat omiaan. Ulkopuolisen tahon on vähän vaikeampi saada mieluista pääkirjoitusta. Toisaalta, jopa 25 % liikevaihdosta kattavan tuen voi katsoa vääristävän vapaata kilpailua aika tavalla. Jostain syystä se ei näy tuotteen laadussa.

Viestinnällisesti tämä on kolaus myös vasemmistoliitolle. Hyvää julkisuuskuvaahan on hoidettu onnistuneilla puheenjohtajakuvioilla ja heti perään tällaista.

Ehkä on onni onnettomuudessa, että antikapitalistinen vasemmisto ei puolueista eikä sen medioista juurikaan välitä. Aiheen kiinnostaessa enemmän, suosittelen vierailemaan täällä loisteliaan artikkelin parissa.

Olisiko mitään ollut sitten tehtävissä? Ainakin yksi pää putosi, jostain syystä syyllisen löytäminen nähdään Suomessa aina tärkeimpänä asiana. Ainakin nyt tiedottaminen näyttää kaikkea muuta kuin hallitusti ja ajatuksella toteutettuna.

Kirjoitti Konsonantti @ 7:33 AM :: 1 ajatusta Spottaa

MOS-uutisia

Linkkilistaan ilmestynyt vähän puskaradiota, pari ihmiskäsiiin ja piirtämiseen uskovaa tahoa ja parisen markkinointia sivuavaa blogia.

Mainonta on syvältä -paitaprojekti etenee. Väriksi on varmistunut musta ja lady fit -malleja on tulossa. Hinta tulee olemaan törkeät 17 euroa. Oikeudet muutoksiin pidätetään.

Vanhempien viestien kommenteista löytyi hieno oivallus. Nimetön kysyy, miksi Golden Cap käyttää muoto a astronautti, vaikka kieliopillisesti oikea olisi an astronautti. Näin minustakin, vaikka törkeää fingelskaahan siinä vedetään siinä missä suomalaissiirtolaiset äpylipaita aikanaan.

Blogin kokonaiskävijämäärä paukahti huhtikuussa yli 7000-rajapyykin. Tänään täyttyy 15.000 pällistellyn sivuston raja. Kyllä moisen kunniaksi yksi Vappu kannatti viettää. Noin 400 vakiovieraan joukosta löytyy mainostoimistotyöläisiä luovista proikkareihin, mediatoistojen ja medioiden väkeä, alan opiskelijoita, antikapitalisteja, vasemmistoaktiiveja, uteiliaita kuluttajia ja kaikkien edellämainittujen kanssa jollain tavalla samansuuntaisesti ajattelivia ihmisiä.

Mainosraati sullotaan ruumisarkkuun, arkku maakuoppaan ja tuhtikerros multaa päälle. Mutta. Ruumiin henki on ryöstetty uuden työnimellä Puhkianalyysi kulkevan tuotteen sisimmäksi. Analysoidaan luovan ideat puhki. Mikä onkaan lystimpää kuin nähdä negaatiopeikkoja vähän siellä ja täällä.

Luotettavalta taholta on myös kuulunut huhuja, että täällä saatetaan tulevaisuudessa nähdä sarja/pilakuvaa suoraan alan sisäpiirin kynästä. Viimeistään tässä vaiheessa täytyy pohtia käytettävää blogialustaa ja omaa URL:ää uudestaan. Voi olla, että muutamalle kynäilijällekin voisi olla temmellyskenttää jaardikaupalla käytettäväksi.

Kirjoitti Konsonantti @ 1:01 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Monday, May 01, 2006

Valoa elämään

Pääkaupunkiseudun laadukkaimmassa ilmaisjakelulehdessä, Länsiväylässä, on muutaman viime viikon aikana kirjoiteltu kenties kaikkein esteettisimmästä mainonnan osa-alueesta, valomainoksista.

Ne ovat kenties ainoa kaunis asia, jonka Hakaniemen torilla voi nähdä. Tätä nykyä linjana on pitkin pk-seutua, että valomainos sijoitetaan kattolinjan alapuolelle. Vilkkuvia tai liikkuvia osia ei saa olla mukana. Kuitenkin ainakin yksi liikkuva valomainos tiedetään löytyvän Helsingistä.

Valomainoksissa viehättää niiden yksinkertaisuus. Paljoa pelkistetympään ilmaisuun on vaikeampi mennä ja samalla ne sulautuvat ja ottavat haltuunsa ympäristön.

Kaupunkisuunnittelijoiden ja asukasyhdistysten asettaman haasteen lisäksi kolmas keskeinen ongelma löytyy yllättävästä suunnasta. Mainostoimiston AD kun sanoo, että leiska pitää. Tekniikan pohjalta tapahtuvaa soveltamista ei suvaita, ei vaikka se tekisi teoksesta paljon näyttävämmän. Ja sitten vielä asiakas, joka säästää tästä vuosikausienkin investoinnista ja neonputkien sijaan päädytään valaistavaan muovipintaan. Ad tietty komppaa, koska visu menee niinkuin pitää.

Japanilaiset kaupunkinäkymät herättävät ajoittaista kateutta. Jossain homma osataan viedä yli. Tosin kotokamaralle soisin löytyvän jonkinlaisen kultaisen keskitien.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:21 PM :: 0 ajatusta Spottaa