Wednesday, May 10, 2006
Kansainvälistyminen
Ei ole ihan pieni se joukko suomalaisia yrityksiä, joiden tuote on kunnossa ja kilpailukykyinen kansainvälisilläkin markkinoilla. Siitä huolimatta homma ei ota tuulta alleen. Ongelmana on se, ettei tuotteen ja kuluttajan välille luoda yhteyttä. Eli markkinoinnissa epäonnistutaan, tai jos ei nyt epäonnistuta, niin sen mahdollisuuksia ja merkitystä ei ymmärretä.
Yksi tekijä on luonnollisesti budjetin rajallisuus. Ilmaiseksi ei mediakamppista synny. Toisaalta budjetin rajallisuus ei ole ongelma, kunhan tilanne tiedetään. Keinot on valittava sen mukaan. Lehtien sivuille uiminen kyllä onnistuu, jos tietää mistä narusta vetää.
Ihailen edelleen varauksetta sitä suomalaista asevalmistajaa, joka laittoi lanseerauksen kaikki paukut korkeatasoisiin promokuviin ja kutsui sen jälkeen kansainvälisten aselehtien toimittajat Suomeen tutustumaan tuotteeseen ja kestitettäväksi. Sanomattakin selvää, että koko koko tuotanto saatiin myytyä. Vastaavaa näkee yleensä levy-yhtiöiden tekemänä. Outoa, että tätä käytetään niin vähän, koska menetelmä on oikeasti tehokas. Mainostoimistolle se ei ole ehkä yhtä kivaa kuin pokaaliprintti-ilmon creaaminen. Mutta pitääkö kaiken olla kivaa?
Toisaalta verkossa on paljon tilaa häslätä, eikä homma ole loppujen lopuksi äärettömän monimutkaista. Vaikka kompleksinen sosiaalisten vuorovaikutusten ja informaatiovirtojen sekasotku siellä taustalla pyörii. Se pyörii itsekseen.
Niin tai näin. On aina ilo työskennellä, kun asiakasyritys ymmärtää markkinoinnin arvon, eikä yritä säästää väärässä paikassa sitä viimeistä viittäsataa euroa.
Read or Post a Comment
totta joka sana. purnaan tosin yhteiskunnallisista epäkohdista jotka hidastavat tätä kehitystä. mieleeni nousee esimerkiksi n.10v takainen (eduskunnan)päätös lopettaa/kieltää limuviinojen valmistus. Sitten vaan yhtäkkiä bacardit ja smirret uivat ensin baarien ja sitten kauppojen hyllyille samaan aikaan kun kotimainen tuotanto on jäissä!! ja auttoiko limuviinojen kielto teinien dokaamiseen? en osaa vain vastata..
puukko siis heiluu liian useasti kotimaiseen selkään, vaikutuksineen.
"Ihailen edelleen varauksetta sitä suomalaista asevalmistajaa, joka laittoi lanseerauksen kaikki paukut korkeatasoisiin promokuviin ja kutsui sen jälkeen kansainvälisten aselehtien toimittajat Suomeen tutustumaan tuotteeseen ja kestitettäväksi".
Riskiä on otettava. Valitettavasti sen ottokyky on hyvin rajallista Suomessa. Toisaalta se on myös turvallista.
"Sanomattakin selvää, että koko koko tuotanto saatiin myytyä". Täyttä puppua. Riski otettiin ja se kannatti. Mitä jos koko tempaus olisi mennyt perseelleen? Mitä jos pyssyherra olisikin juovuspäissään ampunut toimittajaa varpaaseen?
Onneksi niin ei tapauksessa käynyt, vaan pyssyt lähtivät kohti Eurooppaa. Näin sen pitääkin mennä, mutta aina on muistettava kaksikko risk & return.
Ensiksikin viitattakoon lainsäätäjien vähäistä markkinoinnin tuntemusta. Päätösten pohjana on joskus jonkin muu kuin yleinen etu. Ja pienimmän pahankin periaate tuntuu olevan vieras.
Sanat on, väittäisin, että malli, joka on näyttänyt toimivuutensa lukemattomia kertoja, on todella hyvin hallittu riski. Se, että tekee eritavalla, ei tarkoita, että homma olisi jotenkin normaalia riskialttiimpi. Tässä tapauksessa päinvastoin.
Kyse ei ole riskistä, vaan uskalluksesta tehdä asioita jotenkin muutoin kuin ne on aina tehty.
Antti, tottahan tuo ja itsekin uskon panostukseen "täysillä päätyyn ja perään". Mutta monikaan (suomalainen) yrittäjä ei ole valmis pistämään kaikkea yhden kortin varaan, vaikka riskin olemattomuus hyvin tiedostettaisiinkiin.
Uusia lähestymistapoja tarvitaan, se on selvä. Haluan olla itse mukana luomassa uutta ja riskejä en kaihda ottaa.
Ja sitten on vielä kolikon toinen puoli. Epäonnistuminen. Niitäkin tulee tielle. Silloin täytyy olla selkää kantaa vastuu. Ennaltahan hommaa voi tasoittaa hinnoittelumalleilla jne mutta silti. Taloudellisesti tulee takkiin, mutta on yksi virhe vähemmän tehtäväksi. Jos siis miettii miksi homma kusi.
Niin, suomalaisessa businessyhteiskunnassa ei sallita epäonnistumista. Konkurssi on häpeä. Vaikka en Yhdysvaltoja järin paljon arvostakaan - vaikka siellä on 3 vuotta vierähtänytkin - niin silti tältä osin olen toista mieltä. Yrittäjällä pitää olla oikeus epäonnistua ja nousta jaloilleen. Sitähän yrittäjyys sanan varsinaisessa merkityksessä juuri on.