Wednesday, May 10, 2006

Anna sille nimi

Abstraktio on vaikea käsitellä. Olipa kyseessä asiakkuus, huollon epäonnistuminen tai terrorismi. Anna sille siis nimi ja tee siitä kuva.

Asiakkaaden nimeämisessä mielikuvitus riittää yleensä kaksi osaiseen, usein etu, kanta tai asiakas -sanan sisältävään ratkaisuun. Jostain syystä nimi ja merkityssisältö on sama. Kilpailee järvisimpukan ja saappaan kanssa, jos ei ymmärrä, mitä se tekee differoitumiselle.

Entä epäonnistunut huolto? Auto rämisee. Tietokone ei toimi. Kännykän näyttö on pimeä. Tässä nimen ja kuvan antaa se parka, joka joutuu kohtamaan asiakkaan. Hänen täytyy tehdä se, muutoin homma on munittu triplasti, ellei enemmänkin. Kuva on ihmisen kasvot ja nimi antaa niille syvyyden. Tästä lähtökohtasta dialogille on ihan erilainen lähtökohta.

Entä sitten terrorismi? Osaman tietää kaikki, mutta Osama ei tiedä kaikkia. Hommalle on annettu kasvot, samat puolin ja toisin, mutta yhtä hyvin ne voisivat olla eri rajan eripuolilla. Nimessäkin on oikaistu, yleistetty ja mielleyhtymät ovat valmiina. Siitä ei ole pitkä matka skenarioon jossa "Uusien ohjesääntöjen mukaan poliisin on määrä pysäyttää epäillyttävän henkilön pakeneminen päähän tähdätyllä laukauksella. Taustalla on komission ohjesääntö siitä, kuinka terrorismista tulee uutisoida.".

Kun kasvot ja nimi on annettu, niiden taustalle voi työntää vaikka kuinka paljon. Nimi ja kuva ovat kanavia, joilla luodaan yhä syvempi merkitysten verkko, hyvässä ja pahassa.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:55 PM