Monday, February 19, 2007

Suojelusenkeli

Tiedämme ja muistamme paljon enemmän kuin tiedostamme, saati tietoisesti kykenemme palauttamaan hetkeen. Sitten jokin avainärsyke oli se sitten haju, tuoksu, maku, ääni, kuva, paikka tai jokin muu aktivoi koko muistokimpun ja palauttaa sen tietoisuuden valokeilaan.

Olin kuuden vanha, kun radiosta kuului Sakari Kuosmasen versio Suojelusenkelistä. Raskaat sähkökitarat, hypnoottinen rumpukomppi, äärettömän raa'asti eläytyvä tulkinta, lapsikuoro ja klarinetti olivat ensimmäinen päräyttävä musiikillinen elämys.

Ainahan kyseinen biisi eri versioina on vedonnut, mutta viikonloppuna sain käsiini aina silloin tällöin metsästämäni version, tuon Kuosmasen tulkitseman. Ensimmäiset sävelet kuultuani ummistin silmät, lisäsin ääntä ja matkustin ajassa 20 vuotta taaksepäin.

Muistan keittiön työpyödän, ikkunasta näkyvän pihan vaahteran, jossa oli muutama keltainen lehti, radion, jonka kaiutinta suojaavalla mustalla metalliristikolla oli roiske pullataikinasta, muistan radion katkaisijat ja sen ihmetyksen, jonka sielua hivelevä musiikki sai aikaiseksi. Seuraavat musiikilliset muistot olivatkin Alice Cooperin Poison ja Gary Mooren Over the Hills and far away, kutakuinkin samalta vuodelta.

Tuon flashbackin jälkeen joutuu väkisinkin miettimään tiedostamattoman valtaa. Ja kuinka se valaakaan uskoa mielikuvamarkkinoinnin ja myönteisten assosiaatioiden valtaan. Toisaalta säälittää entistäkin enemmän musiikin merkityksen aliarvioiminen mainonnassa.

Musiikki oli se ainoa juttu Leviksen ja sen mainonnan kultakaudella. "Tää on mun musiikkia, mun juttu, mun farkut". Noin helvetisti oikaistuna. Makuja on moneksi. Niinpä. Ja mitenkäs se menikään: segmenttien tulee olla niin kapeat, että hirvittää!

Tosin kuka hullu nyt jaottelisi asiakkaita musiikkimaun mukaan, kun käytössä on postinumero, ikä, lapsien lukumäärä ja automerkki? Ennakkoluulottomalle, kunnianhimoiselle ja määrätietoiselle Suomen toivolle siinä olisi keino ratkaisevaan irtiottoon. Musiikkimaku voisi jonkun toisen muuttujan kanssa ristiin käytettynä olla tappavan tehokas yhdistelmä. No, itsepähän menin musiikkimaailmaan käteni aikanaan sotkemaan varsin perusteellisesti. Konsultoin kyllä, jos joku oikeasta uskaltaa ideaan tarttua. Tai teen itse, jos sopiva sauma tulee.

Muutenkin on vähän fiilis, että musiikkipuolta hiffataan aika vähän markkinointipiireissä. Tai vihdettä ylipäänsä, sen syvimpiä tasoja ja IRL-ulottuvuuksi sekä niiden mahdollistamia oikoteitä ihmismieleen. Kömpelö tuotesijoittelu aiheuttaa välillä suurempaa myötähäpeää kuin ostettu realityformaatti sen ympärillä.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:05 AM