Wednesday, August 29, 2007

Kokeilkaa

Kaunis. Have a nice trip.

Hillitön.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:48 PM :: 1 ajatusta Spottaa

Esimerkkejä

On vähän sellainen fiilis, että tästä pitäisi sanoa jotain, mutta ei oikein keksi mitä. Onkohan ton huomioarvot tutkittu? Ja hieno kuponkikin. Vaikka ne lupaa viiden vuoden tippumattomuustakuun, niin mä tipuin heti. ;D

Meinasin tilata Tieteen Kuvalehden. Se on viihdyttävä. Eilen oli suora tippunut luukusta. Ois onnaillu kestotilaus sitä kautta, kaks ekaa lehteä erikoishintaan ja hillittömän kallis lahja siihen päälle. Jes! Tosin mitään mainintaa sen normaalihinnasta ei ollut. Ihan hillitöntä!

Klassiseen tapaan tuli ainakin kolmasti kyllä selväksi, että kylkiäisinä olisi saanut joko veitsisetin tai mp4-soittimen. Mitään detskuja ei niistäkään mainittu. Parhautta! Paitsi, että muotoonsa nähden oli aika kalliiksi arvioitu. Tilkkari oli vielä pultattu kiinni johonkin isoon lakanaan ja palautuskuoressa oli joku lärpäke. Siinä vaiheessa oli jo palanut käämi, mä halusin sen lehden, enkä askarrella, joten anti olla.

No olihan siellä pienellä sentään maininta, että voi tilata netistäkin. Siksikö siitä piti tehdä niin vaikeaa siitä kirjeellä tilaamisesta? Tietty on klassinen koulukunta, jonka mielestä suora on sitä parempaa, mitä pidempään ihminen viipyy sen parissa. Ehkä tossa oli se itseisarvo. Jäi tilaamatta.

Kirjoitti Konsonantti @ 9:00 AM :: 3 ajatusta Spottaa

Sunday, August 26, 2007

Muutoksen haasteet

Lueskelin Kari Tervosen jutun, jonka hän oli kirjoittanut, kun oli puolestaan lueskellut kirjan fuusioista. Lukekaa se alle, niin päästään eteenpäin. Fuusiossa toteutuu se ihanan klassinen skenaario, jossa asiakasorganisaation johdossa tapahtuu henkilövaihdoksia.

Eikä moiseen tarvita edes fuusiota, uusi toimitusjohtaja luonnollisesti muokkaa organisaation näkemyksensä mukaiseksi tai markkinoinnin ja viestinnän johdossa vaihtuvat kasvot, kuten työelämässä tapana on.

Tämähän taas asettaa mainostoimistot varpaalleen. Nykyinen päätoimisto ehkä skarppaa entisesestään, uudet kolkuttelevat ovia ja tunkevat linjoille jopa kyllästymiseen asti. Jokainen osapuoli pelaa peliä, jossa pyrkii varmistamaan itselleen mahdollisimman hyvän aseman.

Tässä astuu kuvaan tunneäly, joka markkinointiviestintää suunnittelevan toimiston näkemyksen ja mahdollisten henkilösuhteiden osalta määrittää aika keskeisesti sen, mihin suuntaan homma tulee menemään.

Monessa tapauksessa mainostoimiston proikkareilta, ehkä suunnittelijoiltakin soisi löytyvän edes kohtuullinen määrä HR-konsulttiin rinnastuvaa osaamista. Laskuttaa siitä tuskin voi, mutta muutokseen liittyvien jännitteiden tiedostaminen, niihin reagointi ja ratkaisujen hakeminen on nähdäkseni keskeinen osa asiakkuuden vaalimista. Erityisesti tulenarassa muutosvaiheessa.

Yksi suuri riski moisessa on se, että muutosta läpikäyvät ihmiset prosessin edetessä hoksaavat aiheesta tai aiheettomasti osoittaa syyttävällä sormella mainostoimistoa. Erityisen mahdollista tämä on, jos yksittäiset ihmiset eivät koe tulleensa kuunnelluiksi, vaan toimiston näkemys on jyrätty läpi muutosvaiheessa vahvan ja dominoivan ihmisen toimesta.

Nämä ihmisten väliset jännitteet ovat pirun mielenkiintoinen juttu ja niissä on viljalti arvokasta tietoa. Joskus suora "mitä teillä on menossa?" -kysymys saattaa olla ihan paikallaankin varsinkin, jos taustalla on pidempi ja henkilökohtaiseksi syventynyt suhde asiakkaaseen. Muissa tapauksissa tieto on kerättävä pienistä rippeistä, ilmeistä, yksittäisistä sanoista ja eleistä pitkin palavereja, sähköposteja ja puhelinkeskusteluja. It's electric.

Kirjoitti Konsonantti @ 5:46 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Saturday, August 25, 2007

Luovuus ja suunnittelija

Aina silloin tällöin pohtii sitä, mistä ideat lopulta tulevat. Itseäni viehättää kovin muusa-ajattelu, mutta ei sekään riitä vertauskuvaksi sille keitokselle, mikä päässä kuplii. Välillä siitä voi ponnistaa välittömästi konkretioihin, toisinaan taas on hedelmällisintä pyöritellä abstrakteja palikoita päässä, antaa niille karkea sanallinen ja kuvallinen muoto ja heittää ne jollekulle toiselle. Kun tämä saa siitä heti kopin ja jatkaa siihen jotain lisää, se tunne on ehkä parasta tässä työssä.

Sitten ovat nämä tapaukset, joissa vastaus ilmestyy hyvin intuitiivisesti päähän jo briiffiä ottaessa. Tulee mieleen kesäloma ja sen aikana askertelamani kiveys. Pappani käveli paikalle ja ihmetteli, miten osasin moisen tehdä ja mistä tiesin, että se sopi siihen niin hyvin. Totesin, että se kiveys oli siinä jo ennestään. Mä tein sen näkyväksi.

On metkaa, kun asiat vaan ottavat ja ilmestyvät päähän. Aamulla herätessä jostain on pullahtanut asiakkaan strategiaprojektiin tarvittavat neljä kilpailuetua. Aamukahvia, kynä ja paperia ja töihin kertomaan, että "tätä se mun uneni tiesi".

Lueskelin muuten Suokon kommentit tarkemmin ja pohdiskelin niitä hetken. Hänen mukaansa mainostoimiston ei pitäisi pyrkiä niin syvälle strategioihin vaan keskittyä luovuuteen. Sinänsä ihan vinha perä asiassa. Harvalla toimistolla tässä maassa on kompetenssia tuohon strategiseen ulottuvuuteen ja liiketoiminnan proaktiiviseen ymmärtämiseen. Ja niin tulee olemaankin, jos kärkisuunnittelijoilla ei ole liiketaloudellista koulutusta.

Tältä pohjalta ajatus solahti sitten hyvän suunnittelijan ominaisuuksiin. Mä askartelin aiheesta joskus oikein listan, mutta näköjään kyberavaruuden suuret jumalat ovat omineet sen, asettaneet minulle saavuttamattomaksi. Tai sitten olen nimennyt tiedoston aivan liian luovalla tavalla.

No joo. Kärkeen mä nostan kattavan yleissivistyksen, taiteelliset kyvyt ja liiketalouden tuntemuksen. Näillä ei tee kuitenkaan mitään mullistavaa ilman kykyä itsenäiseen ja oivaltavaan ja myös kyseenalaistavaan ajatteluun.

Sitten tarvitaan vuorovaikutustaitoja, rohkeutta ja nöyryyttä (muttei nöyristelyä) sekä kykyä omaksua asioita nopeasti. Ai niin, tietysti taito hahmottaa abstraktejakin asiakokonaisuuksia ja paljon, paljon tunneälyä ja sen kylkeen vähintään kohtuullinen psykologian tietämys.

Tämän kaiken lisäksi pitää olla jano, liekki joka palaa sisällä, se intohimo tekemiseen joka erottaa oikeat menestyjät siitä pellearmeijasta, joiden silmissä loistavat dollarinkuvat. Päälle ekstrana vielä kielitaito, AD:lle verbaaliset kyvyt, copylle voimakas visuaalisuus, oman persoonan likoon laittaminen ja vastuullisuus.

Vastuuta otetaan ja se kannetaan. Myös muiden puolesta riippumatta siitä kuka virheen teki. Työt tehdään, ei vapaamatkusteta ja jos virhe tapahtuu ja asiakas siitä reklamoi, niin se myönnetään, pahoitellaan eikä ainakaan osoitella alihankkijaa sormella. Virheitä pitää uskaltaa tehdä, mutta korkeintaan yksi kussakin asiassa ja siitä ottaa opiksi.

Laajasta sosiaalisesta verkostosta ei luonnollisesti ole haittaa. Harrastuksien puolelta voi lyötyä paljonkin duunia ruokkivaa. Ja lisäksi sopivan määrätietoinen ote, jolla vapaa-ajasta pitää kiinni. Se on suuri ja ruokkiva lähde.

Jahka moisen kohtaa, niin luovuuden ja tuloksien kannalta otollisin ajan allokointi lienee 20 % ympäristön havainnoinnointiin, 50 % ajattelu ja keskustelu, 20 % työn hedelmien korjaaminen, eli toteutus. 10 prossaa työhyvinvointiin ja sosiaalisten suhteiden vaalimiseen, rentouttavaan nauruun, kahvitaukokeskusteluihin, musiikkipolemiikkiin ja kaikkeen mahdolliseen.

Ja totuushan on turhan monessa, etenkin pienemmässä, että pohjat tehdään huonosti, suunnittelu juosten kustaan kiireessä ja parhaatkin resurssit on kiinni tuotannossa ja kaikessa näpertelyssä, jonka voisi ostaa ulkoa.

Kirjoitti Konsonantti @ 3:16 AM :: 5 ajatusta Spottaa

Thursday, August 23, 2007

Puskaradiota

Ylen uutisissa käsiteltiin puskaradiomainontaa. Sinänsä ihan hyvä juttu, mutta näkökulman valinta ei ole välttämättä kaikkein objektiivisin. Kuningaskuluttajassa tuo olisi ollut täysin ymmärrettävää, mutta uutisissa odottaisi, että aihetta pöllytettäisiin hieman laajemmin. Ainahan hommassa on ollut läsnä viidakkorumpu, ennen mediamainontaa se oli vahvemmin kuin koskaan.

Missä helvetissä on markkinointi-ihmisten näkökulma? Miksi asian tiedostaminen nähdään potentiaalisena ongelmana? Nyt nähty on vain pintaraapaisu yhteen asian ulottuvuuteen, olisin odottanut Yleltä parempaa.

Hyvä peppu

Talsa kertoo, jotta Ruotsissa kohistaan Sloggin peppukisasta. Huolet tuntuvat vähän kaukaa haetuilta huomioiden internetin nykyisen luonteen. Kohtuullisen suuri prosentti verkon sisällöstä taitaa kuitenkin olla kuva- ja videomateriaalia, jossa ihmisten päällä ei ole edes Sloggin alusvaatteita.

Mary Lee Sjönell antoi vinkkejä leijonan metsästykseen.

Publiciksen johdossa J.P. Rautamaata seuraava Timo Suokko lausui muutaman sanan julkisuudessa. Tosin eipä tuosta hirvittävästi kostu.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:32 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, August 22, 2007

MOS-uutiset

Tekisipä mieleni ottaa pieni läpileikkaus viikon uutistarjonnasta, kun muutama mielenkiintoinen juttu on silmiin osunut. Ei kai moiseen muu auta, kuin antaa palaa vaan -attitude

Nimitysonnittelu

Ensimmäkin Mainonta on syvältä ja allekirjoittanut onnittelevat aiemmasta ammatillisesta elämästä tuttua Marina Krausea Comma Groupin ja Midas Touchin yhdessä perustaman Midas Touch LomaSuomi Oy:n toimitusjohtajanimityksestä. Menestystä sinne, olette sen ansainneet! Ja terkkuja tutuille.

Yrityksen nimessä toki hyödynnetään kaksi taustalla olevaa tarinaa, mutta sen palveluiden arvoista ja niiden ilmetymästä asiakasyrityksille ja loppuasiakkaille sekä arvo- ja palvelulupauksesta olisi ehkä jotain osuvampaakin voinut kiteyttää. Mitähän muuten Kulovalkealle kuuluu?

Palkkamalttia

Teknologiateollisuus puolestaan puhuu asiaa suitsimalla palkkamalttia aloille, joilla tuottavuus ei ole kasvanut samassa tahdissa kuin sen jäsenistön. Soisi ammattiliittojenkin kantavan kortensa tuottavuuden eteen pelkän rahastamisen sijaan. Ehkäpä yhteistyössä työnantajajärjestöjen kanssa olisi saavutettavissa työhyvinvointia edistäviä ratkaisuja, mikä suoraan varmasti vaikuttaisi tuottavuuteenkin. En vaan ole koskaan ymmärtänyt muutoksen vastustamista pelkän periaatteen takia.

Verorahojen tehokäyttöä

Välillä täytyy hämmästellä sitä, ovatko asiat Suomessa sittenkin liian hyvin. Poliisilla ei nähtävästi ole parempaa tekemistä, kuin FPS:n tukemana ennaltaehkäistä kulttuurin korkeaa ilmentymää, katutaidetta.

Meneltemä on varsin huvittava, tiedustelun tehostamiseksi kyseinen instituutio käyttää Googlea. Jenkeillä on sentään Echelon, joka kuulee meidänkin kännykkäpuhelumme ja seuloo sähköpostimme.

(Offtopic - Jännittävää, että iPhonen tietoturvasta jaksetaan vouhottaa, kun armeijassa sattui silmiin osumaan elävä demonstraatio siitä, kuin gsm-puhelin saadaan melkeinpä kotikonstein kuunteluun muutamassa sekunnissa.)

Joutuu siteeraamaan erästä tuttavaa: "Tämä taitaa valitettavasti vain tukea käsitystäni siitä, että mikäli jostakin evenemangista ei tiedota viikkotolkulla etukäteen pitkin poikin julkisia nettifoorumeita ja tienvarsia, on poliisi sen olemassaolosta pihalla kuin lumiukko.".

Blogilöydös

Kiitos sähköpostiin pudonneen vinkin, muistan viimein mainita muutaman kerran semisatunnaisen surffailunkin kautta löytyneestä Strategy of Giving -blogista. Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Luonnehdinnan mukaan kyseessä on blogi, joka yhteisöllisyyden kautta pyrkii kehittämään yrityksille uuden strategisen, antamiseen perustuvan ajattelumallin.

Asialla pätevää porukkaa Yhtyneiden Kuvalehtien omistamasta Kynämies Oy:stä. Tööttään linkin vielä tuohon listaukseen jatkoksi, niin löydätte tulevinakin aikoina tämän tuttavuuden helposti.

Mömmöissä

Marmain Heimo Hatakka ilmoittaa toimituksen kommentissa, että verkossa yhteisöllisyys on low involvement -tuote. Voi voi, pahasti metsään menee. Kyllä se on aika huikeaa, ehkä kirjoittajan oma cup of tee on vielä löytymättä. S0 n00b. Rinnalle kaivettu pienoisrautatie-esimerkkikään ei tuo lisävalaistusta. Ihq. Lisäksi artikkelista puuttuu täysin näkökulma verkkoyhteistöjen ilmenemisestä ihan IRL. OMG. Lopuksi teksti kääntyy vielä lehtiin ja niiden sähköiseen ulottuvuuteen, josta muistaakseni lyhyehkö tovi sitten kirjoitinkin muutaman sanasen. lol.

Muuta

Evialla menee vieläkin huonosti, vaikka noin vuosi sitten taidettiin vakuutella, että daivaava kehitys on vain väliaikaista. Käsittääkseni johdossa on tapahtunut kuitenkin hyvin vähän muutoksia. Vaikea uskoa, että oikenee. Mutta pitihän muuan maihinnousun Normandiassa olla epäonnistumaan tuomittu.

Laundryn blogiin ei voi kommentoida ilman rekisteröitymistä. Ärsyttävää. Lehmänhermoni eivät kestä. Mutta hyö linkkasivat Stig Doggin Vadelmasuklaaseen ja pohtivat, miksei herraa ole alistettu markkinoinnin alttarille.

Tuli mieleen tuttavani kertomus ajalta, kun hän oli jakanut mainoksia jossain päin Vantaata. Erään oven kohdalla hän oli ottanut nipun käteensä, kun ovi oli pöllähtänyt auki. Ovelle tullut, klassiseen hippi-stereotypiaan täydellisesti osunut hahmo oli tehnyt palvovia eleitä ja todennut: "Oi suuri mainonnan jumala, säästä minut lappusiltasi.". Nauratti.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:18 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Monday, August 20, 2007

Sonera arvostus

Tuttavien ongelmia kyseisen lafkan asiakaspalvelun kanssa seurattuani (ja vastaavat myös muiden osalta havainneena) olin jo menettää toivoni. Mutta yllättäen yrityksen antama kannanotto liftasi mielikuvan ja sympatiat aivan uudelle korkeudelle.

TeliaSonera on nyt silmissäni (ainakin hetken) yritys tiedetään ja ymmärretään, mutta ennenkaikkea uskalletaan sanoa! Tätä kutsutaan mielipidejohtajuudeksi ja asiakaslähtöisyydeksi.

Lausunnon mukaan TeliaSonera näkee nykyisen tekijänoikeuslain esteenä tietoyhteiskunnan palvelujen kehittymiselle, ja vaatii siksi mm. ei-kaupallisen tiedostojen jakamisen laillistamista nettikäyttäjien yksilönsuojan ja oikeusturvan toteutumiseksi.

Yrityksen toivomuslistaan kuuluvat myös kuluttajien oikeus kiertää (naurettavat) DRM-suojaukset ostamistaan teoksista ja kasettimaksujen rajoittaminen vain ei-uudelleenkirjoitettaviin tallennusmedioihin.

Esille otetaan raikkaasti myös tekijänoikeusjärjestöjen epäterve valta-asema. Sen korjaamiseksi ehdotetaan lakisääteisesti vapautettua kilpailua tekijänoikeusjärjestöjen välille..

Tämä lienee myös yksi käännekohta puolittaisessa hiljaisuudessa muhineessa operaattoreiden, viihdeteollisuuden ja tekijänoikeusjärjestöjen välisessä kitkassa. Ajattelun on pakko muuttua.

Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Kirjoitti Konsonantti @ 1:43 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, August 15, 2007

Tavaramerkillistä?

Olipahan hieno ukkonen! Vain popcorn puuttui, niin täydellistäkin täydellisempi elokuvaelämys olisi ollut totta. Valkokankaan virkaa toimitti koko taivas.

Aivan tämän kuun alussa uutisoin tunnettujen tavaramerkkien rekisteristä. Talsan mukaan rekisteröinti alkoi vilkkaasti ja perille on tullut jo kolmetoista hakemusta.

(Voi turkanen, puoliapinanvarjokuva ja päihtynyt apina vieköön, artikkelia on muokattu, eikä historiaa näe, prkl)

Olisin poiminut tähän sieltä lainauksen. En nyt muista, kenen suusta asia tuli, mutta sanojasta riippumatta siinä kohtaa mainittiin jotain seuraavaan tyyliin: "Esimerkiksi tavaramerkkiä koskevassa oikeudenkäynnissä voi näyttä, että tavaramerkki on yleisesti tunnettu."

Tuossa on ongelma. Minun mielestäni. Ei välttämättä suuri, mutta mahdollinen. Mieleen hiipi ajatus, että syntyykö Suomeen kahden kerroksen tavaramerkkien järjestelmä, jossa toiset ovat paremmin suojattuja kuin toiset. Toisten pitää erikseen todistella yleinen tunnettuutensa tai muutoin osoittaa, että heillä on oikeus tavaramerkkiin, kun toiset voivat viitata tuohon rekisteriin.

Asia on sinänsä hyvä, mutta jonkinlainen linjanveto olisi hyvä saada jo tässä vaiheessa. Eli selkeä maininta siitä, mikä on rekisterin juridinen asema. PRH:n sivuilla olevan alkuperäisen informaation perusteella olin vahvasti siinä käsityksessä, että uusi rekisteri olisi ensisijaisesti vain tietopankki epätietoisille siitä, mitä pitäisi tietää, ei niinkään mikään suurten ja mahtavien paremman suojan varmistava väline.

Erityisen mielenkiintoista on nähdä, miten korkealle rima sinne pääsemiseksi asetetaan. Suojaahan laki edelleen myös vakiintuneita, rekisteröimättömiä tavaramerkkejä. Onko uudella luettelolla, kuten PRH sitä kutsuu, mitään virkaa.

Laki ei ole muuttunut, eikä sano mitään uuden luettelon asemasta. Onko uusi rekisteri (tai tietokanta) lopulta turhaa byrokratiaa, jonka vaihtoehtona olisi ollut aiemman rekisterin kehittäminen? Johtaako luettelo jopa suurempiin sekaannuksiin kuin ennen, jos joku otaksuu, että riittää, kun asian tarkistaa yleisesti tunnetujen luettelosta?

Kirjoitti Konsonantti @ 10:39 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Monday, August 13, 2007

Maailmassa monta

Kun seikkailee verkon ihmemaassa, jäävät Liisan kokemukset valkoisine jäniksineen, pelikorttisotilaineen ja hatuntekijöineen toiseksi. Internet pursuaa ajoittain todella käsittämättömiä kummallisuuksia. Tällä kertaa kaninkolona toimi Jyväskylän liepeillä sijaansa pitävien tuttujen Cutline-niminen yritysallianssi.

Siinä ei sinänsä ole vielä mitään ihmeellistä, ellei jätkien asennetta, intoa ja lahjakkuutta lasketa sellaiseksi. Ihmetta ja kummaa se on, kun vertaa Cutlinen henkilöiden nimiä ja osaamista helsinkiläisen Ide Advertising & Design Ky:n henkilöstöön. Luulin, että ihmisten kloonaaminen oli eettisesti arveluttavaa. Tiedä sitten.

Tietysti asiaa kysymään näiltä varmasti tutuiksi tiedetyiltä ihmisiltä. Olivat hämmästelleet asiaa. Pohtivat, josko Jyväskylässä on turhan tiukkapipoinen ja jämähtänyt asenne, kun moinen ei tunnu hyvältä saati soveliaalta. Ehkä täytyy juoda vielä toinen kupponen kahvia, että ymmärtäisi, mistä on kysymys.

On muuten harvinaisen ärsyttävä ratkaisu tuolla Ideadvertisingin sivustolla. Fläsäintro paukauttaa selaimen koko screenille. Se tuntuu henkisesti samalta, kuin nämä parhautta huokuvat Tuomu Ruudun taklaukset. Mutta itse siis on henkisesti venäläispelaajan asemassa. Asia nyt vaan on niin, että moinen automaatio on henkistä väkivaltaa. Minä haluan pitää selaimeni ikkunan tismalleen itselleni sopivassa koossa, sen verran mulkvistia asuu minussakin.

Liiketoiminnan kannalta jännittävä ratkaisu on piilottaa yhteystiedot Mitä-linkin takaa aukeavan linkin taakse. Käyttäjänä odottaisin näkeväni ne heti sivulta tai etusivun yhteystiedot-linkistä. Vähän saman ongelman kanssa painii Ilme-nimellä itseään kutsuva mainostoimisto. Kotisivuissansa on jotain etäisesti tuttua...

Sen enempää visuaalisiin, teknisiin ja käytettävyyttä koskeviin ratkaisuihin kantaaottamatta kuitenkin täytyy hämmästellä, että yhteystiedot on taas jemmattu hieman piiloon. Tutkiskelunkaan jälkeen en löydä sivuilta tietoa, missä kaupungissa toimisto pitää majaansa. Sen sijaan tiedän, kuinka pitkä kukin Ilmeen ihminen on. Mä olisin ehkä ankeana ihmisenä korvannut sen vaikka osaamista koskevalla tiedolla. Tai jättänyt pois. Tai vienyt pidemmälle.

Muuta

Sähköposti jyrää suorassa.

Verkkomainonta jyrää Ranskassa.

Päivitin blogit toptenin.

Lopukevennyksenä vielä pieni spekulatiivinen, mutta hyvin tehty uutispätkä kahden tunnin takaisista tapahtumista. Mitä olisi elämä ilman internetiä? (via Musiikkiuutisia)

Tästä jatkaa hetken kuluttua sää.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:13 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Sunday, August 12, 2007

Visuaaleja

Löytyipäs mainiota ja inspiroivaa sunnuntailukemista. Data visualization: modern approaches. Via lili-on-air.

Illalla tuli pohdiskeltua oman käyttäytymisen pohjalta verkon ja painetun lehden suhdetta. Asiasta on kirjoitettu niin paljon, osuvaa ja hienoa, että tuskinpa siihen enää mitään uutta sanottavaa on. Silti oli mielenkiintoista oivaltaa omat toimintamallit.

Se, että uutinen tulee heti verkkoon seuraavaa lehteä odottavan panttaamisen sijaan syventää suhdetta lehteen. Asia ei mene ohi, jos seuraavan päivän aviisia ei ehätäkkään selaamaan. Toisaalta se, että uutisten, jotka ovat olleet jo verkosta löytyvät myös lehdestä, tarjoaa mahdollisuuden olla jäämättä paitsi mistään, vaikkei netistä uutisia jonain päivänä ehättäisi lukemaankaan. Siinä on syy tilata lehti, vaikka saman löytäisikin verkosta ilmaiseksi. Ja se käyttöliittymä. Ah.

Mutta kyllä parasta oli Monty Pythonin huumori. Koskee vatsa- ja poskilihaksiin vieläkin nauraminen ja hymy. Pitäisi varmaan laittaa mattoon kirjoitus jälkipolville: Yleisradio vastaa tästä kahvitahrasta.

– Kakolan vankimielisairaalan ylilääkäri sanoi aikoinaan, että hän viihtyy paljon paremmin Kakolassa kuin yliopistossa, koska ilmapiiri ei ole niin väkivaltainen.

Talsassa oli mainio näkökulma tähän aikaan, huippuosaajiin, huipputuloksiin ja huippuvalmiuksiin. Lukekaa ihmeessä.

Huippu on hassu sana. Ihan kuin huppu, mutta viipottavampi. Ei ollenkaan terävä, pikemminkin paraabelimaisen pyöreä.

Kirjoitti Konsonantti @ 4:15 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Saturday, August 11, 2007

Paholainen käsitteissä

Nostetaan nyt tännekin, kun yhteiskunnallisia ilmiöitä ja mediakulttuuria tässä aika vahvasti sivutaan. Aiheena siis käsittämätön, tuomittava ja järkyttävä lasten kolmoissurma, jollaisia ei soisi Espoossa tai muuallakaan Suomessa tapahtuvan. Asiaa ruoti Junakohtaus, jonka blögiin pikkutunneilla kommentoin seuraavaa:

Käsittääkseni lähes minkä tahansa ongelman ratkaiseminen noin demokraattisten arvojen perusteella vaatii ensimmäiseksi ongelman myöntämistä. Nainen voi olla väkivaltainen siinä miessä mies. Naisen väkivalta on yhtä vakava asia kuin miehen, vaikka mies keskimäärin löisikin kovempaa. Toisaalta jos asiaa käsittelee henkisellä tasolla, ovat naisten kyvyt olettamien mukaan suuremmat ja siten kyky henkiseen väkivaltaan vahvempi ja viiltävämpi.

Keskustelun täytyy olla sukupuolittunutta niin kauan, kunnes naisten väkivaltaisuus myönnetään ja asetetaan samalle viivalle miesten kanssa. Koska kaikki erottelua aiheuttavat syyt ovat myös vahvasti sukupuolittuneita. Suuri osa byrokratiasta on sitä yhtälailla. Vai miksi ihmeessä erotilanteessa lapset tuomitaan enimmäkseen äideille?

Ongelma taitaa lopulta konkretisoitua äitiyden käsitteeseen. Vain nainen voi olla äiti. Jokainen nainen voi. Yksikään mies ei voi olla kaikkia termin allaan pitämiä asioita. Jokaisella ihmisellä on äitisuhde, huono tai hyvä. Hyvä luo ideaaliäidin käsitteen, johon huononkin suhteen kokeneet nojaavat. Vain siksi, että tahtovat sitä, tahtovat sukoa parempaan. Äiti on hyvä. Tätä käsitettä vastaan väkivalta sotii. Äiti ei voi olla paha.

Kirjoitti Konsonantti @ 4:17 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Friday, August 10, 2007

Hymyä

Oioioi! :D

The latest release from R.Kelly of Punavuori.

Kirjoitti Konsonantti @ 6:49 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Thursday, August 09, 2007

Näkökulmia perjantaille

Työmatkakin voi yllättää.

Talsa tarjoili taas kerran asiaa: Suomen Kaupan Liiton varatoimitusjohtaja Heikki Ropponen syyttää kansanedustajia itse kirjoittamansa lain rikkomisesta, kun ainakin naisedustajat käyvät kampaajalla itsenäisyyspäivänä, vaikka lain mukaan kampaamot ovat silloin kiinni. Ropponen vaatii poliitikkoja vapauttamaan kauppojen ja kampaamoiden aukiolot holhouksesta.

Joskus sanat ovat kuin sakset konsanaan. Ei kandee jäädä väliin.

Kauppaan liittyen löytyi myös toinen näkökulma, vähän kauempaa.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:47 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Wednesday, August 08, 2007

Kevennyspommi

Enpäs tynnyrissä elävänä ihmisenä ollut ennen tätä päivää törmännyt Pommiradioon. Törmäsin heti, kun moisesta suositellen vinkattiin. Kiitosta siitä. Ja katso! Etusivulla koreili klassikkotasoinen slogan: Vaihtoehto kaikelle paskalle.

Jostain mielensopukoista heti mentaalinen mainosspiikkeri alkoi huutelemaan testimonialia.

Vilkaise saittia, sulje silmäsi ja kuvittele, kuinka möreä-ääninen mies puhuu intomielisesti nasaalisoundilla: "Kävin vessassa ja pöntössä oli toimituksen jälkeen pommiradio. Näytin vaimollekin ja usko, että oli sekin ihmeissään!".

Kirjoitti Konsonantti @ 5:54 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Tuesday, August 07, 2007

Kampissa on fifi

Kampissa on fifi kaikissa kerroksissa. Näin ilmoitti siellä koreillut taulu. Wlanista olen kuullut, wifinkin assosioin langattomaan tiedon välitykseen. Mieleen tuli Pietarinkadun Oilers go go -jääkiekko-ohjelma ja sieltä ikiajoiksi aivokuoreeni syöpynyt repla: "Jermu Pisto, sehän on koiran nimi.". Yhtään valkoista puudelia ei silmiini osunut. Ei mikään ihme, kun olettaisin, ettei lemmikkinsä kauppakeskukseen tuonutta kovin suopeasti katsottaisi. Vaikka sen nimi olisi Fifi.

Etsimistä täytyi siis jatkaa ja liitelin syvemmälle harmaaseen massaan kalloni sisällä. (Työkaverit kutsuvat niitä aivoiksi.)

Heti kohta löysin langanpään. Guy de Maupassantillahan on novelli Mademoiselle Fifi. Se on oikein mainiota luettavaa, mutta kirjakauppa on vain ensimmäisessä kerroksessa. Siispä eteenpäin pohdinnassa. Kiipeilin korkeammalle tajunnantasolle, josta löytyikin assosiaatio; fifi hook on kiipelytarvike, mutta kiipeilyn sijaan tiedot viittaavat paikassa lähinnä päinvastaiseen ja paljon nopeampaan liikkeeseen.

Olin jo vikistä epätoivosta, kun vastaus löytyi yllättäen wikistä: Fifi - prison slang for an artificial vagina. This is often constructed from a sock and a rubber or latex kitchen glove or pastic bag.

Kirjoitti Konsonantti @ 2:33 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Sunday, August 05, 2007

Pääsinpäs sanomaan

Välillä hämmästyttää, miten pihalla keltaisen lehdistön toimittajat ovat. Sattuipa näkökenttäni terävämmälle alueelle pääsemään (voiko siltä muka välttyä?) se toinen mainittuun kategoriaan kuuluva aviisi ja sen kannesta otsikko: "Jani Wickholm joutui terapiaan". Jouduin lukemaan sen pariin kertaan, kun en silmiäni tohtinut uskoa; miten niin joutui?

Käsittääkseni terapiaan päästään eikä jouduta. Ainakin Suomessa. Tietysti on mahdollista, että toimittaja on päässyt syntymään ja varttumaan maassa, jossa terapiaan joudutaan. Muussa tapauksessa on suorastaan kiusallista, ettei ihminen ole päässyt sisäistämään asiaa, josta sitten joutuu kirjoittamaan joko tahattoman tai tarkoitushakuisen tökerösti.

(tämä teksti päässee tarkoitushakuisen tökeröön kategoriaan, koska en hallitse edes sarkasmia saati itseironiaa)

Psykiatriseen sairaalaan ihminen saattaa joutua jos lähete on siis vastoin hänen tahtoansa. Kysymyksessä näissä tapauksissa on lähes aina jonkinasteinen psykoosi tai itsetuhoisuus. Tosin valtaosa itsetuhoisista potilaistakin haluaisi päästä osastolle, jottei henkisestä tuskasta päästäkseen joudu riistämään omaa henkeään.

Vai olenko päästänyt itseni putoamaan trendien kelkasta, enkä ole joutunut ymmärtämään, että itsetuhoisuus on nyt hot ja niin in. Ai eikö?

Olisiko asian ydin sittenkin se, ettei toisia ihmisiä ymmärretä eikä edes kunnioiteta. Sanoihan Sarasvuokin, että kaikki kehittyminen - johon kontekstin laajentaminenkin eittämättä kuuluu - tapahtuu silloin, kun pääsee astumaan ulos omalta mukavuusalueelta.

Tietysti hedonistiseen vellip*rs*mentaliteettiin kuuluu se, että silmät joutuu ummistamaan ettei tietoisuuteen pääsisi mitään epämiellyttävää. Ettei pelottaisi, vaikka hei, mehän ei pelätä mitään, vaikka uikuttaen luikitaankin kaikkea kauheaa karkuun.

Totuus taitaa olla kuten Julma-Henri sen sanoo: "Mitäpä hullut terveistä tietäis, kerron sulle terveisiä hulluja, sun ajatukset on arvokkaita sillä terveet on hulluja. Pelätään sitä mitä ei ymmärretä, ymmärretään sitä mitä ei pelätä". Biisi taisi olla 091006. Harmi, että tarkkanäköisimmät ihmiset tekevät jotain muuta kuin lööppejä. Joutuu ehkä kuunteleen.

Kirjoitti Konsonantti @ 2:18 AM :: 6 ajatusta Spottaa

Hiiiiih! ;D

Aurinkoinen sunnuntai, aamukahvia ja google.
o.O
O.o
>.<
O.O
>.<
OMG! 8/ Siellä se on.

”Tietysti siinä on särö. / Siksi se on täydellinen.” Uusien kirjoittajien sarjassa debytoi omassa verkkoblogissaan runsaasti runoutta julkaissut Antti Huttunen. Lue esittely ja runot täältä."

Kiitos.

Kirjoitti Konsonantti @ 12:46 AM :: 0 ajatusta Spottaa

Thursday, August 02, 2007

L. Casei Defensis

Danone Actimel on jogurttijuoma, jonka ainutlaatuinen L. Casei Defensis -maitohappobakteeri auttaa parantamaan luonnollista vastustuskykyäsi. Tämän maitojohdannaisen eliksiirin osalta pystyttiin eilen aamulla töihin marssiessani promootiokojua Kamppiin.

Jossain vaiheessa alkuillasta, kun sorvi oli viimein pysähtynyt oli ohjelmassa paluumatka. Vaan osuipa ikävä yllätys sen varrelle. Pitkin ja poikin kiveystä oli tyhjiä Actimel-pulloja ja monipakkauksen pahveja, jokunen esitekin ja valtava määrä jogurttiläiskiä. Mitä lähemmäs Narinkkatoria pääsi, sitä enemmän moista maassa makasi.

Tänä aamuna maa oli tyhjä, mutta ilmassa leijaili tuoksu, joka nyt ei omiin suosikkeihin lukeudu. Pilaantuvan maitotuotteen löyhkä on inha.

Voi olla, että ne, jotka kiskoivat jogurtit naamaansa ostavatkin entistä enemmän, mutta uskoakseni muutama muukin on tehnyt saman havainnon kanssani. Osa heistäkin saattaa jopa tiedostaa sen, ehkäpä välittääkin, lopulta valittaa tuttaville.

Tuskin olisi ollut aivan ylivoimaisen haastavaa haalia paikalle useampia roska-astioita. Vaikka ihan Actimel-pullon muotoisia, niin olisi yhden teltan ja roskamäärän sijaan ollut paremmin ja myönteisemmin erottuvaa näkyvyyttä. Joku näppärä teksti vielä tuoteargumentteihin sopivasti ja hoplaa. Tai sitten maassa muhivien bakteerien ja mahdollisten vatsatautien laskelmoidaan lisäävän tuotteen menekkiä vieläkin enemmän. Tiä häntä sit.

Kirjoitti Konsonantti @ 11:48 PM :: 2 ajatusta Spottaa

Sumplinen

Uuden Sumpli.com-palvelun etusivun kysymyspatteristo kertonee puolestaan, mikä homman arvo on. Palvelun kautta on mahdollista ratkaista muunmuassa seuraavat tuskalliset ja elämää suuremmat kysymykset: Mikä on paras aika isomman joukon tapaamiselle? Milloin syömään, pelaamaan, tai vaikka saunomaan? Mikä ajankohta sopii mahdollisimman monelle parhaiten?

Palvelu säästää eittämättä koollekutsujan mielenterveyttä, kun yhtäaikaa ei tarvitse omaan muistiinsa turvaten yrittää löytää toimivinta ratkaisua 23 ihmisen toisistaan poikkeavien aikataulujen, erityistoiveiden ja reunaehtojen mukaan. Aika näyttäköön, mikä homman arvo tulee käytännössä olemaan. Onnea matkaan!

Kirjoitti Konsonantti @ 1:46 AM :: 2 ajatusta Spottaa

Wednesday, August 01, 2007

Tunnetut tavaramerkit

Huomio, huomio! Patentti- ja rekisterihallitus ilmoitti ottavansa käyttöön uuden, laajalti tunnettujen tavaramerkkien luettelon. Jos tällainen yritykselläsi sattuu olemaan tällainen, niin sen voi ilmoittaa uudeen rekisteriin 15.8. alkaen.

Päätös uudesta rekisteristä tehtiin jo kesäkuussa ja kiitettävän nopeasti se toteutetaan myös käytännössä. Luettelo ei ole tavaramerkkirekisterin osa, vaan selkeästi erillinen tietokanta. Sen tarkoitus on palvella elinkeinoelämää, asiamiehiä ja kaikkia muita tahoja, joilla syystä tai toisesta on tarvetta saada tietoa laajalti tunnetuista merkeistä.

Mikäli virasto käsitellessään myöhempiä tavaramerkin rekisteröintihakemuksia havaitsee tutkimuksissaan luetteloon merkityn sekoitettavissa olevan merkin, ilmoitetaan tästä niin hakemuksen tekijälle kuin aikaisemman laajalti tunnetun merkin haltijalle riippumatta siitä mihin luokkaan tai luokkiin merkkiä haetaan rekisteröitäväksi.

Luettelon tietoa ei tavaramerkin rekisteröintihakemusten osalta oteta huomioon viran puolesta relatiivisena esteenä.

Merkintä luettelossa pysyy voimassa 5 vuotta, jonka jälkeen merkintä voidaan hakemuksesta uudistaa. Uudistamisen yhteydessä pitää toimittaa näyttö merkin tunnettuudesta samoin kuin hakemusvaiheessa. Näyttö voi tällöin tapauksesta riippuen olla vähäisempikin.

Luettelon tarkoituksena on lisätä tietoisuutta laajalti tunnetuista tavaramerkeistä ja siten ehkäistä ennalta ristiriitatilanteiden syntymistä. Luetteloa koskeviin ratkaisuihin ei ole valitusoikeutta.

Kirjoitti Konsonantti @ 9:38 PM :: 0 ajatusta Spottaa

Riot goes on

Tänne on pelmahdettu viimeisen kahden päivän aikana tolkuttoman usein hakusanoilla Riot-E, Riot On tahi Riot Entertainment. Kertokaa oi ilmaantujat, mihin tämä liittyy. Ilmeisesti Riotin takana olleista ihmisitä ainakin osa on aktivoitunut entistäkin mehevämmin suunnitelmin ja armoton huhumylly pyörii pitkin poikin maailmaa? Onko näin?

Ehdottomasti mielenkiintoisin haku tähän mennessä on ollut "projekti sisustus riot". Jakakaa tietonne, tehdään kollektiivista tutkivaa journalismia :P

Kirjoitti Konsonantti @ 7:08 AM :: 2 ajatusta Spottaa