Saturday, August 25, 2007
Luovuus ja suunnittelija
Aina silloin tällöin pohtii sitä, mistä ideat lopulta tulevat. Itseäni viehättää kovin muusa-ajattelu, mutta ei sekään riitä vertauskuvaksi sille keitokselle, mikä päässä kuplii. Välillä siitä voi ponnistaa välittömästi konkretioihin, toisinaan taas on hedelmällisintä pyöritellä abstrakteja palikoita päässä, antaa niille karkea sanallinen ja kuvallinen muoto ja heittää ne jollekulle toiselle. Kun tämä saa siitä heti kopin ja jatkaa siihen jotain lisää, se tunne on ehkä parasta tässä työssä.
Sitten ovat nämä tapaukset, joissa vastaus ilmestyy hyvin intuitiivisesti päähän jo briiffiä ottaessa. Tulee mieleen kesäloma ja sen aikana askertelamani kiveys. Pappani käveli paikalle ja ihmetteli, miten osasin moisen tehdä ja mistä tiesin, että se sopi siihen niin hyvin. Totesin, että se kiveys oli siinä jo ennestään. Mä tein sen näkyväksi.
On metkaa, kun asiat vaan ottavat ja ilmestyvät päähän. Aamulla herätessä jostain on pullahtanut asiakkaan strategiaprojektiin tarvittavat neljä kilpailuetua. Aamukahvia, kynä ja paperia ja töihin kertomaan, että "tätä se mun uneni tiesi".
Lueskelin muuten Suokon kommentit tarkemmin ja pohdiskelin niitä hetken. Hänen mukaansa mainostoimiston ei pitäisi pyrkiä niin syvälle strategioihin vaan keskittyä luovuuteen. Sinänsä ihan vinha perä asiassa. Harvalla toimistolla tässä maassa on kompetenssia tuohon strategiseen ulottuvuuteen ja liiketoiminnan proaktiiviseen ymmärtämiseen. Ja niin tulee olemaankin, jos kärkisuunnittelijoilla ei ole liiketaloudellista koulutusta.
Tältä pohjalta ajatus solahti sitten hyvän suunnittelijan ominaisuuksiin. Mä askartelin aiheesta joskus oikein listan, mutta näköjään kyberavaruuden suuret jumalat ovat omineet sen, asettaneet minulle saavuttamattomaksi. Tai sitten olen nimennyt tiedoston aivan liian luovalla tavalla.
No joo. Kärkeen mä nostan kattavan yleissivistyksen, taiteelliset kyvyt ja liiketalouden tuntemuksen. Näillä ei tee kuitenkaan mitään mullistavaa ilman kykyä itsenäiseen ja oivaltavaan ja myös kyseenalaistavaan ajatteluun.
Sitten tarvitaan vuorovaikutustaitoja, rohkeutta ja nöyryyttä (muttei nöyristelyä) sekä kykyä omaksua asioita nopeasti. Ai niin, tietysti taito hahmottaa abstraktejakin asiakokonaisuuksia ja paljon, paljon tunneälyä ja sen kylkeen vähintään kohtuullinen psykologian tietämys.
Tämän kaiken lisäksi pitää olla jano, liekki joka palaa sisällä, se intohimo tekemiseen joka erottaa oikeat menestyjät siitä pellearmeijasta, joiden silmissä loistavat dollarinkuvat.
Vastuuta otetaan ja se kannetaan. Myös muiden puolesta riippumatta siitä kuka virheen teki. Työt tehdään, ei vapaamatkusteta ja jos virhe tapahtuu ja asiakas siitä reklamoi, niin se myönnetään, pahoitellaan eikä ainakaan osoitella alihankkijaa sormella. Virheitä pitää uskaltaa tehdä, mutta korkeintaan yksi kussakin asiassa ja siitä ottaa opiksi.
Laajasta sosiaalisesta verkostosta ei luonnollisesti ole haittaa. Harrastuksien puolelta voi lyötyä paljonkin duunia ruokkivaa. Ja lisäksi sopivan määrätietoinen ote, jolla vapaa-ajasta pitää kiinni. Se on suuri ja ruokkiva lähde.
Jahka moisen kohtaa, niin luovuuden ja tuloksien kannalta otollisin ajan allokointi lienee 20 % ympäristön havainnoinnointiin, 50 % ajattelu ja keskustelu, 20 % työn hedelmien korjaaminen, eli toteutus. 10 prossaa työhyvinvointiin ja sosiaalisten suhteiden vaalimiseen, rentouttavaan nauruun, kahvitaukokeskusteluihin, musiikkipolemiikkiin ja kaikkeen mahdolliseen.
Ja totuushan on turhan monessa, etenkin pienemmässä, että pohjat tehdään huonosti, suunnittelu juosten kustaan kiireessä ja parhaatkin resurssit on kiinni tuotannossa ja kaikessa näpertelyssä, jonka voisi ostaa ulkoa.
Read or Post a Comment
Asiaa taas joka sana. Olen lisäksi ollut huomaavinani, että jos asiat on liian hyvin (jos pärjätään tosi hyvin, jos kaikesta tulee vain plussaa ja sydämenkuvia), se laiskistaa ja tekee huolimattomaksi. Mut kun pikkasen joutuu elämään veistenterällä taiteillen, se vaikuttaa kaikille elämän alueille - myös työnteon laatuun.
Juuri siksipä nuo kyseenalaistaminen, rohkeus ja virheet. Pitää nojata ulos omalta mukavuusalueelta. Jari-setäkin sanoo näin :)
Hyvin kirjoitettu kaema.
Alitajunta on kyllä kiva. On se kiva joskus hiffata jotain ihan muuhun liittyvää samalla kun putsaa kassejaan suihkussa.
Kiitos.
Ja kiitos tuosta upeasta kuvasta, johon on helppo samaistua.
Antti se vaan kirjoittaa muiden aivoilla, ihan selvästi. Olen näet jokaisesta rustaamastasi kirjaimesta täsmälleen samaa mieltä. Jopa mainitsemasi prosenttiluvut menivät oikein. Pitäisi keskittyä paljon enemmän suunnitteluprosessiin, eikä tarttua ensimmäiseen idean orakseen.