Saturday, August 11, 2007

Paholainen käsitteissä

Nostetaan nyt tännekin, kun yhteiskunnallisia ilmiöitä ja mediakulttuuria tässä aika vahvasti sivutaan. Aiheena siis käsittämätön, tuomittava ja järkyttävä lasten kolmoissurma, jollaisia ei soisi Espoossa tai muuallakaan Suomessa tapahtuvan. Asiaa ruoti Junakohtaus, jonka blögiin pikkutunneilla kommentoin seuraavaa:

Käsittääkseni lähes minkä tahansa ongelman ratkaiseminen noin demokraattisten arvojen perusteella vaatii ensimmäiseksi ongelman myöntämistä. Nainen voi olla väkivaltainen siinä miessä mies. Naisen väkivalta on yhtä vakava asia kuin miehen, vaikka mies keskimäärin löisikin kovempaa. Toisaalta jos asiaa käsittelee henkisellä tasolla, ovat naisten kyvyt olettamien mukaan suuremmat ja siten kyky henkiseen väkivaltaan vahvempi ja viiltävämpi.

Keskustelun täytyy olla sukupuolittunutta niin kauan, kunnes naisten väkivaltaisuus myönnetään ja asetetaan samalle viivalle miesten kanssa. Koska kaikki erottelua aiheuttavat syyt ovat myös vahvasti sukupuolittuneita. Suuri osa byrokratiasta on sitä yhtälailla. Vai miksi ihmeessä erotilanteessa lapset tuomitaan enimmäkseen äideille?

Ongelma taitaa lopulta konkretisoitua äitiyden käsitteeseen. Vain nainen voi olla äiti. Jokainen nainen voi. Yksikään mies ei voi olla kaikkia termin allaan pitämiä asioita. Jokaisella ihmisellä on äitisuhde, huono tai hyvä. Hyvä luo ideaaliäidin käsitteen, johon huononkin suhteen kokeneet nojaavat. Vain siksi, että tahtovat sitä, tahtovat sukoa parempaan. Äiti on hyvä. Tätä käsitettä vastaan väkivalta sotii. Äiti ei voi olla paha.

Kirjoitti Konsonantti @ 4:17 AM