Sunday, February 26, 2006

Jari ja Marko

Trainer's House ja Bob Helsinki, kaksi menestystarinaa, joita yhdistää Helsingin lounaiskolkkien lisäksi uskottoman nopea kasvu ja yhtä aikaa erinomainen kannattavuus. Molemmat ovat osanneet hyödyntää medianäkyvyyttä ihailtavalla tavalla.

Sen sijaan, että yritykset pyrkisivät miellyttämään kaikki tai varoisivat henkilöitymistä, ovat molemmat vahvasti henkilöityneet ja puhuneet näiden kasvojensa kautta julkisuudessa. Ja millä tavalla, puheenvuorot eivät suinkaan ole pelkästään businessjargonia tai lainkaan kumartelua kaikille, vaan selkeästi jatkumon muodostavien mielipiteiden sarja. Ja mielipiteet, niistä ollaan taatusti erimieltä useammassakin paikassa. Se on resepti kiinnostavuuden saavuttamiseksi.

"Ton sanoissa on pakko olla jotain itua, kun sillä on pokkaa sanoa noin", tuumaili eräs tuttava Sarasvuon kritisoidessa - sillä kertaa yksityishenkilönä ja yrittäjänä -nk. kateusveroa. Näen kannanotossa yhtäläisyyksiä vaikkapa tähän blogiin. Kaava on klassinen teesi-antiteesi-synteesi. Räväkkä julkilausuma/-esiintyminen herättää erimieltä olevat ajattelemaan asioita ja lausumaan oman mielipiteensä ääneen. Niin se menee. Miten kävikään Bobin puolustaessa paviaaneja tai vastustaessa private labeleiden rynnäkköä kaupan hyllyihin?

"Miksi olet töissä alalla jos työ ei ole mukavaa?", kysyttiin minulta. Eihän työssäni mitään vikaa ole. Siteeraan seuraavassa arvostamaani AD:ta. Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää toiseen lauseeseen.

"Blogisi on kyllä mielenkiintoisempi julkaisu kuin esim. M&M, jonka lukemisesta mulle tulee hyvinä päivinäkin paha olla. Mainostoimistot ovat kuitenkin vain tavallisia työpaikkoja (tai no, toimisto X tuskin on tavallinen). En usko, että mikään ala kaipaa lehteä, jonka sisältö parhaimmillaan on kaikenmaailman spedejä lempinimineen ja kirjoista suomennettuine visioineen – ja pahimmillaan näiden palkkatiedot ja ryyppyleirikuvat."

Bobilla ja Trainer's Housella on molemmilla selkeät arvonsa. Ne kyllä aistii, vaikkei niitä kirjoitettuna näkisikään. Ja molemmat ovat aidosti luomassa menestystä yhteistyökumppaneilleen. Siitä kertoo jo ansaintalogiikka (mikä ihana sana). Hinnoittelu perustuu toimenpiteiden tuloksellisuuteen ja sitä varten on etsitty selkeät mittarit. Mikäpä olisi parempi mittari kuin asiakkaan tulos tai kassavirta. Vaikka toki muitakin on olemassa.

Sarasvuon yrityksen vahvuutta alleviivatakseni on mielenkiintoinen havainto, että kasvattinsa on Kirnauskiksen toimitusjohtajana ollessaa tehnyt huikeaa jälkeä. Voitettuja asiakkuuksia on siunaantunut toimistolle varsin mukava määrä.

Vielä Trainer's Housea ja Elisaa sivuten lyhyehkö mietteen pätkä. Elisa ei ilmeisesti aio kasvaa lähivuosina. Tai lähimpinä viitenä, irtisanomisistaan päätellen. Eikä moinen edes ole mahdollista, koska työnantajana se menettää väistämättä kiinnostavuuttaan yhä nopeammin ja väki pakenee varmempiin ympäristöihin. Toisaalta vaikka kasvu-ura löytyisikin, edellyttäisi se rekrytointeja. Tuskin kovin moni kenkää saanut haluaa palata.

90-luvun lamavuodet poikivat monia PK-sektorin menestystarinoita, joille yhteistä on se, ettei henkilökuntaa irtisanottu. Nipistettiin yhdessä, omistajat, johto ja duunarit. Kun suhdanteet paranivat, ei rekrytointeja tarvittu, vaan työnantajaansa luottavat, osaavat ja tyytyväiset tekijät olivat valmiina. Supervaihde pystyttiin laittamaan silmään välittömästi ja kilpailijat jäivät kuin tikkupaskaan. Miten tämä liittyy Sarasvuon puulaakiin? Siten, että herra on oivaltanut tämän tekijän yhtenä menestyviä yrityksiä yhdistävänä tekijänä.

Enkä ole mitenkään Elisa vastainen persoona, vaikken yrityksen johtoa kovin vakuuttavana voi pitääkään. Shakissa ei pärjää, jollei mieti seuraavaa siirtoa pidemmälle. On yrityksellä yritystä, mutta ihminen sattuu unohtumaan. Sitä ei paljoa mainonnalla paikata. Onneksi Saunalahti on ymmärretty pitää emosta viestinnällisesti erillään.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 11:48 PM