Wednesday, February 15, 2006
Briiffi tai pensseli
Hassua että lähin vertailukohde löytyy lasten maailmasta.
Lapsi kysyy: "Saanko pensselin, että voin maalata vesiväreillä?"
Päiväkodin täti luovajohtaja vastaa: "Et sinä mitään pensseliä tarvitse"
Lapsi päätti piirtää käsin. Täti haki toisen tädin katsomaan ja yhdessä he toruivat lasta. Ilman pensseliä ei saa maalata. Salaa he ottivat lapsen piirtämän kissan kuvan, kirjoittivat siihen oman nimensä. Sitten he ottivat siitä valokopioita ja myivät niitä kaikille.
Perjantaina kello 15 päiväkodin täti luovajohtaja tuo neljä pensseliä lapselle. Piirrät kaksi konseptia maanantaiksi ja nauhoitat mankalla kuunnelman.
Lasta vituttaa. Pensselin olisi voinut antaa jo tiistaina. Päiväkodin täti luovajohtaja halusi maalata itse. Kun ei osannut kissaa piirtää, piti laittaa lapsi asialle.
Lapsi piirsi tädille kissat. Täti mulkaisi, "Tee tähän vielä viiva ja tähän toinen. Lapsi teki ja meni näyttämään tädille. "Siis mitä, minä en ymmärrä, täti sanoi. Piirrä kaikki uudestaan". Sama toistui ja toistui. Sitten täti osasi viimein piirtää kissan. Lapsi katsoi sitä hymyillen. Se oli samanlainen kuin lapsen alunperin piirtämä kissa.
No, jos päiväkodin täti luovajohtaja saisi viimein palkinnon piirrustuskilpailussa.
Read or Post a Comment
Totta kai lasta vituttaa, muttei tarhan tätejä se jaksa kiinnostaa. Sehän on vaan lapsi.
Sitten aika tekee tehtävänsä, lapsi kasvaa ja jättää tädit tarhaan.
Tai lapsi kertoo kotona, että tädit pöllii sen työt ja sitten lapselle sanotaan, että tädit ovat vähän anaalista ja että jotkut vaan on sellaisia. Ei niistä pidä välittää.
Se ei lasta lämmitä ja lapsi todellakin välittää siitä, että sen jutut pöllitään. Se jää jäytämään lapsen mieltä.
Kun tarhan täti saa potkut, koska on liian vanha ja ruma, lasta ei sureta. Hän ei kirjoita tädille korttia, ei kiitä yhteisistä hetkistä. Lapsi ajattelee "siitäs sai tyhmä täti. Ihan oikein". Täti pillaa, lapsi hymyilee.
Tarhan täti tietää, että kunnallisen ketjun olevan suojatyöpaikka. Kunhan vähän hymyilee tarkastajalle.
Onneksi on yksityisiä päiväkoteja, joissa on olemassa oikea opetussuunnitelma.Pensselin saa kun haluaa piirtää. Eikä ole pakko piirtää paperiin. Saa piirtää vaikka seinään, jos piirrustuksien ostajalle tulee parempi mieli. Ja kirjoittavat ja piirtävät lapset saavat leikkiä yhdessä.
Paitsi juttu kertoo, että täti uhkaa soittella toisiin päiväkoteihin ja kertoo, ettei hänen päiväkodistaan lähteneet lapset ovat tuhmia.
Täti jopa laittoi toisen tädin kanssa kolmannenkin etsimään uutta päiväkotia. Täti on häijy.
Täti saa lopulta enää hoitoon vain lapsia, jotka ovat käyneet kerran tutustumassa päiväkotiin.
Sitten tädin päiväkoti yhdistetään toiseen päiväkotiin. Täti vaihtaa lapset uusiin, jotka eivät tiedä, että täti pakottaa syömään mämmiä.
Lapsi tapaa viikonloppuna mummolan hiekkalaatikolla toisen lapsen, joka kertoo sen uudesta tarhasta, jossa on ilkeä täti ja tätiä matkivia toisia tätejä.
Lapsi tajuaa, että kyse onkin samasta tarhasta. Lapsi sanoo, että toisen tarvitsee vaihtaa tarhaa. Lapsi kertoo miten tarhan tädit eivät päästä vessaan kun pissa hätä ja eivät anna vettä jos on jano.
Lapsi sanoo toiselle, että kun tädit alkavat nauramaan oudosti, kannattaa lähteä pois. Lapsi kertoo miten tarhan pihasta pääsee parhaiten karkuun.
Kerran lapsi pohti, mitä entisen tarhan lapset puuhailevat nykyään. Hän kävi syömässä heidän kanssaan laitosruokaa ja meni sitten päiväkodin pihalle omenansyöntipaikalle syömään omenaa.
Päiväkodin täti näki lapsen ja soitti perään. Kertoi etteivät päiväkodin lapset halua nähdä lasta ja uhkasi soittaa sinivalkoisen piipaa-auton paikalle, jos vielä näkee lapsen. Muut lapset olivat hämmästyneitä ja uhkasivat pissiä päiväkodin tädin leopardikuosiseen laukkuun.
Tarhan täti pitää itseään vain oikeutettuna uhkailemaan ja keksimään tuulesta temmattuja juttuja. "Olihan se lapsi niin tyhmä, rasittava ja niin rumakin. Enkä myönnä, että se on täällä ollut, ikinä."
Lapsi miettii, että missä vika. Onko todallakin olemassa näin outoja tätejä. Lapsi kulkee uuteen tarhaan ja miettii, että täällä sentään tädit ovat mukavia ja pullan tuoksuisia, vaikkei niillä leopardihousuja olekaan.
Kissan lisäksi saa maalata ihan mitä vain ja vessassakin saa käydä rauhassa ja ilman, että tädit kommentoivat.
Parempi näin.
Tarhan täti pyytää lasta piirtämään huomiseksi kaksikymmentä koiraa, ja lupaa lapselle siitä hyvästä pussillisen karkkia.
Lapsi ryhtyy hommiin ja piirtää koko päivän. Täti tarkkailee. Lapsi jatkaa piirtämistä yömyöhään ja nukahtaa pöydän ääreen, kun viimeinen koira on valmis.
Tarhan täti tulee aamulla ja sanoo, että hän käski piirtää kissoja. Ei koiria. Lapsi hermostuu, mutta täti sanoo ettei karkkia tipu mikäli uudet piirustukset eivät ole hänellä iltapäivään mennessä. Lapsi alkaa uudelleen töihin itku kurkussa, ja piirtää tädille kaksikymmentä kissaa ennätysajassa. Hän vie piirustukset tädille, joka ottaa ne vastaan sanomatta mitään ja laittaa oven kiinni lapsen nenän edessä.
Lapsi kuulee oven takaa, kuinka tarhan täti esittelee ne ylpeänä vieraille tädille ja sedille eikä mainitse lapsesta sanaakaan. Vieraiden lähdettyä lapsi koputtaa oveen ja kysyy saako hän tädin lupaaman karkkipussin. Täti lupaa hoitaa asian huomenna. Seuraavana päivänä täti sanoo, että lapsi saa karkkipussinsa kahden viikon päästä. Kahden viikon päästä täti yrittää taas "saat huomenna" -temppua, mutta lapsen alkaessa itkemään hän antaa taskunsa pohjalta kaksi kitkerää karamelliä.
Lapsi on tyrmistynyt. Hänelle luvattiin kokonainen karkkipussi. Täti sanoo, että kaksi karkkia on ihan riittävä palkka eikä halua kuulla enää yhtään vastaväitettä.