Monday, February 13, 2006

Häiriötalous

Huomiotaloudesta onkin jauhettu julkisesti tovi. Hyvä ja oikeansuuntainen ajattelumalla, mutta toisaalta vain yhdeltä, joskin laajalta, kantilta tapahtuva lähestyminen aikamme liike-elämään. Ja elämään ylipäänsä.

Tuotemerkkien identiteettejä voi ja tuleekin tarkastella samoista lähtökohdista kuin ihmisten. Meihin mahtuu tumma- ja valkoihoista, homoa ja heteroa, metallipäätä ja hiphopparia. Joko fyysisiä tai psyykkisiä ominaisuuksia, joukkoja joihin kuulumme jne. On elintarvikkeita, itsevarmoja, vahvoja tuotemerkkejä, tietyn mielikuvan itsestään antavia, osa näkyviä, osa sisäisiä, osa ehdottomia, osa ympäristön mukaan muuttuvia.

Ihminen, jolla ei ole kykyä nauraa itselleen on tosikko. Tuotemerkki, jolla ei ole itseironiaa alleviivaa tahattomasti heikkouttaan. Aikaisemmista heikkouksista voi kyllä muistuttaa. Tätä näkee harvoin. Koska kulissi täytyy pitää pystyssä viimeiseen asti, aivan kuten ihmiselämässä. Vaikka välittömät pääsevät pidemmälle.

Kun mikään muu ei sitten auta, täytyy tinkiä hinnasta. Tai elää kaksoiselämää, tehdä private label -tuotteita, tehdä myönnytyksiä kaupalle, hintapromootioita. Nekin paukut kannattaisi laittaa vaikkapa hyvin suunniteltuun näytejakeluun, joko kaupassa tai täsmäkohderyhmässä, ellei halua leimautua halvaksi bulkkituotteeksi.

Puhumattakaan ylellisistä merkeistä. Mitä kalliimpi tuote, sitä ylpeämmin myös hintaansa pitäisi suhtautua. "Merkkimme ei anna alennusta, annamme parasta laatua ja palvelua". Ja näiden häiriköiden perässä muut säntäilevät, koska markkinat ymmärretään nollasummapeliksi. Lähdetään pelaamaan toisten peliä, jenkkien sikailuun, Venäjän kahvakiekkoon mukaan ja unohdetaan oma peli. Ei ihme jos omissa heiluu.

Ja asiakas tahtoo hintapromon, mainostoimisto sen tekee. Vaikka signaali pitäisi ymmärtää demonstratiivisena itsemurhayrityksenä. Ja muuta asiakas ei rohkene mainostoimistoltaan pyytää, koska siinä tapauksessa pahimmillaan kilpailijan bumerangina palauttaman idean saisi hävyttömän hintalapun kera.

Halvan leiman saatuaan siitä ei pääse. Sitä on häiriötalous. Ja halpa on kiinnostava vain epätoivoisessa kohderyhmässä, joka tuskin on muille ihmisille viiteryhmä millään tasolla. Edullinen on sanana parempi ja kuvaa tilaa johon kannattaa pyrkiä. Edullinen voi olla kalliskin, edullinen tarjoaa rahalle todellista vastinetta.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 8:59 AM