Friday, September 07, 2007
Helmi ja sikoja
Onpas mukava olo. Takana ehkä paras presentaatio ikinä. Ja sitä edeltävä antoisa viikko. Tiimi toimi täydellisesti, jokainen täydensi toistaan, ylitti itsensä ja auttoi muitakin tekemään saman. Lopputulos oli timanttia. Ja täydellinen prese siihen päälle. Vielä kun alla oli yksi parhaista briiffeistä ikinä.
Ja nyt edessä siintää viikonloppu. Vituttaa tosin tämä edelleen jatkuva kamerattomuus. Ehkä vielä jonakin päivänä... Joten kävipä tieni levykaupan kautta. CMX ja Manu chaon tuoreimmat tarttuivat mukaan. On ilo nähdä, kuinka levyjen kansiin panostetaan. Molemmat ovat kauniita, hienoja ja tuovat teokseen jotain lisää. Mahtavaa. Myös äänet toimivat. Kaunista, hienoa, vaikuttavaa ja koukuttavaa.
Asiaan.
SEKillä viuhuu mono. Kertovat, että kolmisenkymmentä ihmistä saa lähteä. Sääli ja tragedia, mutta ilmeisesti välttämättömyys. Ja esimerkki siitä, kuin ihmiset joutuvat maksamaan johdon virheistä.
Bussissa osui aamulla silmiini Welho TV:n tarrakamppis. Voi jeesus! Kuvassa Rambo ja teksti jotenkin "Tämä pitäisi ottaa osaksi suomalaista varusmieskoulutusta.". Toisessa oli kolme Disneyn hahmoa ja teksti kertoo siitä, kuinka reippaita lapsenvahteja ne ovat.
"Painatte tuosta napista, kun loppuu, niin alkaa toinen ohjelma. Isi/äiti lähtee nyt tuonne lähiöravintolaan/lukemaan duunisähköposteja/laiminlyömään lapsiaan jollain muulla tavalla."
Ei tuollaista voi tehdä. Ei noin voi sanoa. Arveluttavaa, eettisesti kestämätöntä, ei kerro mitään tuotteen tai palvelun arvosta ja herättää negaatioita. Todella amatöörimäistä ja tekonokkelaa. Jesjesjes. Go for it. (Ei taida olla itsellään sen tekijällä muksuja. Toivon sydämestäni, ettei ole)
Kontrastina vaikka tänään taksia ajanut Israelista lähtöisin ollut mies, joka kertoi valokuvistaan ja niihin keksimistään otsikoista. Pesi Welhot noin miljoona-nolla. Toivottavasti hän saa joskus toteutettua unelmansa näyttelystä.
Aika surkuhupaisa oli myös Nelosen sarjamurhaajakamppis. Kyllä suunnittelijoidenkin pitäisi nähdä koko yhteiskunnallinen konteksti ja kantaa vastuunsa myös lapsista, vaikka kuinka starba olisi kuinka isossa toimistossa. Talvikki sanoikin jo kaiken paljon paremmin, joten siteeraan itse idän karpalomustikka-aurinkoa:
"Äiti, jos sitä sarjamurhaajaa ei pysäytetä mikään niin se tulee meillekin?"
Sitä sarjamurhaajaa sitten muistetaan iltarukouksissakin.
Onneks penskat ei osaa vielä lukea. Ihan tosi upeeta mainontaa, nuttura kireellä vaan toivon että miettikää sitä mediaa. PRGL. HLVTE.
Asiat voi tehdä toisellaki tavalla jos viitsii nähdä vaivaa.
Turha tulla lässyttämään mistään tarkoituksellisesta provokaatiosta.
"Tottakai kaikki medialukutaitoset ihmiset ymmärtää että kyseessä on vain kikka" jolla saadaan ihmiset innostumaan.
"Olethan varmasti yli viisitoistavuotias"- läpyskä liimattuna noiden "kiellettyjen mainosten" kylkeen on kyllä jo jopa kaltaisteni kottaraisten älyn aliarviointia.
Näin on.
Nyt meiltä puuttuu enää tv-sarja amfetamiinin iv-käytöstä ja pedofiliasta. Sekä niitten päräyttävät kamppikset. Sitten maailma olisi valmis. (Impukoitten Sir Luttinen muuten joskus pohti, että jahka maailma on valmis, se tulisi valaa betoniin. Sen jälkeen kaikki pitäisi valaa vaaleanpunaiseen betoniin. Hämmentävä kaveri.) Tai no, realityt noista teemoista ja "Haluatko kansanmurhaajaksi?" niin sitten.
Voi mediasuunnittelu sentään. Eikä asiakkaan tarpeiden, tuotteen arvon ja kohderyhmän ymmärtämisenkään pitäisi niin vaikeaa olla.
(Tässä on ihan selvä salaliitto. Welhon netti on oikutellu kuukausikaupalla ja nyt tilttas taas oikein pidemmän kaavan mukaan. Taidan vaihtaa Soneraan.)
Read or Post a Comment
äh.
Hih-hih-hipsut. Älä viitti lainaa,se on julkista pilkkaa ku toinen ei osaa kirjottaa.Häviää kaikki hyvät asiat paatoksen kukittamalle kirjotusvihreiden peltoaukealle.
Euro vetoa, et maanantaina joku kertoo tuolla markkinointi-instituutiossa miten Deksterin kamppis on nerokas koska se herätti keskustelua.
Samalla indeksillä mitattuna
Jammu Siltavuori on nerokas.
9/11 on nerokas.
Minä olen nerokas.
Hitto. Mä jätän päälihousut pois maanantaina ku meen asiakaspalsuun ja olen nerokas, koska herätin keskutelua.
Ei vaan nerokkaampi, koska ekstrana vielä hilpeyttä, myötähäpeää sekä sääliä.
Mites se hyvän omatunnon disclaimer nyt menikään: "Eihän toi oo ilkeetä, toi on viihdettä". Sisu-Nalle saa sähköpostia koppakuoriaiselta jne.
Oletsä Huttunen ajatellu koskaan, että tää tällanen keskustelu on tosi naiivia ja syö uskottavuutta? Oletsä? en mäkään. Nyt vaan tuli mieleen. Et pitäisköhän.
Sul on kuitenki ihan semijees julkinen profiili, voi olla että vedän sut kuraan...Josta tulikin mieleeni,miten ois pikku mutapainit?
Sellastakin on tullu mietittyä että miten monta sä-mä-puhuttelua saa ängettyä yhteen virkkeeseen ilman että sen lukeminen rupeaa tosiaan rassaamaan.
Kieli köyhtyy, vai köyhtyykö?
Meillä on suomessa käytettävissä mahtava valikoima päätteitä ja sijamuotoja, joiden avulla pitäisi pystyä tuottamaan ymmärrettävää puhetta ilman ylimääräisiä ...mikskäsitänysanotaan - HENKILÖKOHTAISTA PUHUTTELUA.
"Hyvä n.n., Sinä, niin juuri Sä, olet voinut jo voittaa..."
Muistelen että selvisin joskus kokonaisista teksteistä käyttämättä yhtään ylimääräistä Sinää tai Minää.Nyt puhe on kuin ämerikkalaisella helluntaisaarnaajalla herätyskokouksessa.
Se on tää suoramarkkinointijakso ja JohnsonBoxit, jotka tyhmistää ihmisen.Niin sen täytyy olla.Eihän siinä omasta viitseliäisyydestä voi olla kyse. Pöyristyttävää edes ajatella moista vaihtoehtoa.
-Miksköhän MÄ en vaan blogais tästä aiheesta, kerrankin? NO EI NYT SENTÄÄN, HERRAN PIEKSUT! Joku roti maailmassa!
En. Koska jos ottaa itsensä liian vakavasti, niin on saman tien sisäisesti korvia myöten kusessa, eikä kusipäisyys kuitenkaan istu osaksi mua edes tietoisena valintana.
Toisekseen sarkasmi ja (itse)ironia ovat vaikeita lajeja, etenkin lukijalle. Kirjoittajalle liki mahdottomia.
Uskottavuus kuitenkin on jotain kumuloituvaa, jonka minä-minä-minä-korostaminen ilman edellä viitattuja mausteita ja mutapainia (joo, se on kivaa) on kutakuinkin sama kuin korvaisi betonin vehnäjauhoilla ja valaisi siitä laiturin. Pikemminkin itsevarma itsensä kyseenalaistaminen ja mukavuusalueelta poistuminen, tyhmienkin ajatusten alistaminen julkiselle kritiikille taitaa viedä pidemmälle.
Tätä sivuttiin Kynämiehen luovan johtajan herra Leinosen kanssa lounaalla. Avoin antaminen on aseista riisuvaa, vasta peittelemällä syntyy ongelmia. Kattoo nyt suomalaista politiikkaa, niin näkee, miten ministerit joutuu eroamaan ja niin edespäin.
Raja menee jossain 30 ikävuoden tietämillä, sen yli mennessä elämän ja ajatusten tuominen kaikkien ulottuville koetaan jotenkin kammottavana. Vaikka echelon seuloo kaiken ja valvontakamerat kasvotunnistuksella kuvaa ihan samalla tavalla. Toimittajat ekstrana, jos on vähän nimeä. Sitten on skandaalia toisensa perään, jos niikseen halutaan.
"Tätä sivuttiin Kynämiehen luovan johtajan herra Leinosen kanssa lounaalla."
2. Kehu kavereita, kumminkaimoja ja vip-tyyppejä (Vapaavalintainen kohde. Pari pingstatesta tai mainostoimistosta tuttua starbaa on toki hyvä mainita aina sivulauseessa).
PLOP-PLOP.
Onnea, olet juuri saanut plussatilillesi pari (kaksi) pistettä.
Damn.Älä venyytä pistejohtoa liian pitkäksi.Kyl mä viel hankin jonku julkkisystävän (joku...Ellen Jokikunnas vois olla tosi jees) jota voi siteerata joka käänteessä - eikäku - JONKA KANSSA KÄYMIÄ keskusteluita voi siteerata.
*litsari poskelle
(-käyttäydy, nainen!)
Vakavasta aiheesta ei saa veistellä.Mä oon siis kaikesta niiiiin samaa mieltä. Olisin varmaan sanonu sen jos oisin ollu teiän kans. Miksköhän mä en ollu?
Miksköhän tosiaan?
*litsari toiselle poskelle
(-jo punottaa nätisti)
Jään pohdiskelemaan, tekiköhän tämä ehkä minusta nyt myös melkein fiksun, kun oon teiän kans samaa mieltä?
Internet mahdollistaa intertekstuaalisen itseironian. MOT. Sä tiedät mihin pitää tarttua.
Joku sanoi joskus jossakin, että älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu.
Mua se on aina vähän hämmentänyt. Olen lukenut teoksen Lumikki ja seitsemän kääpiötä sekä etu- ja takaperin, enkä mä ole löytänyt sitä Älykäs-kääpiötä. Viisas siellä on.
Vinkki: Se älykäs ei välttämättä ole kääpiö.
Vastaus voi joskus olla niin ilmeinen ettei sitä huomaa tehdessään ongelmasta suuremman kuin se on.