Thursday, May 04, 2006
Raikkaita tuulahduksia
Piti lukea ihan kahteen otteeseen, kun Marmai uutisoi Voiman ja Micromedian löytäneen toisensa. Onhan moinen ennen kuulumatonta ja osoittaa vastakkainasettelun, ainakin keinotekoisen sellaisen, ajan olevan ohitse.
Eilen sivuttiinkin tiedostavan ja yhteiskuntakriittisen aineksen ja markkinoinnin tahatonta tai tahallista, mutta todennäköisesti erittäin onnistunutta törmäystä Mäkkärin tapauksessa. Sijoitan Micromedian ja Voiman yhteistyön jotensakin samaan sektoriin ja olen vakuuttunut, että se tulee kantamaan hedelmää. Jahka alkuhämmennys menee ohi. Turhien rajojen rikkominen on aina hyväksi.
Annuskan palstalla näytti olevan uusi kirjoitus, jonka asiasisältö on erinomainen. Mainosmaailma polkee paikallaan ja kaipaa asennemuutosta. Toimistojen onnistumisia mitataan väärillä mittareilla, eikä nykymeno ainakaan edistä sitä tavoitetta, että asiakasyritykset (etenkin PK-sektorilla) ymmärtäisivät markkinoinnin olevan kustannuksen sijaan investointi, joka maksaa itsensä takaisin.
Vastaan tuli sattumalta uusi minulle uusi tuttavuus, Mania-talousaikakauslehti. Lehti on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Varsinais-Suomen suunnalla oleileville se lienee tutumpi. Mutta täytyypä seurata, uusi näkökulmia asioihin varmasti löytyy. Muu kuin Helsinki-keskeinen ajattelu on aina tervetullutta.
Testimonial on tekijälleen tylsä, katsojalle tylsä ja kertoo luovuuden puutteesta. Näin sanoi eräs luovanjohtajan vakanssilla jostain ihmeen syystä toimiva copy. Riippuu vähän toteutuksesta, sanoisin. Bobit ja Sampo päräyttivät eilen ruutuun pitkähkön, mutta loistavasti leikatun testimonial-spotin. Tosin kuluttajien sijaan äänessä olivat käsittääkseni pankinjohtajat, mutta silti. Tupu-hupu-lupu-puheen käyttäminen, nopea leikkaus ja hyvä äänenkäyttö tekivät siitä viihdyttävän. Ja pistipä korviin rivi "asiakassuhde kuten mikä tahansa muukin suhde toimii, kun se perustuu avoimuuteen ja rehellisyyteen".
Niinhän se on. Ja samasta teemasta tulikin hyviä pointteja tuossa alussa mainitussa Annuskan kirjoituksessa.
Read or Post a Comment
Toi Annuska kyllä vaikuttaa järkimimmiltä, kieltämättä.
Jos mua joku noissa reklaamihommissa korpesi (ja koko 10+ vuotta, mitä niitä tuli tahkottua), niin se uskomattoman minäilyn ja egoilun uskomaton määrä.
Niinkö :)
Omaan kallooni ei ole koskaan uponnut se logiikka, että jos jokin asia menee nappiin tai totaalisen pieleen, niin ensimmäisenä ihmisillä on mielessä se, kenestä se johtuu. Se, miksi homma meni niin, ei kiinnosta. Tai miten se menisi paremmin. Tai mitä seuraavaksi...
Jotain kertoo se, että kun asiakkaat laittoivat järjestykseen mainostoimistovalintansa kriteerit, niin nimisuunnittelijat tulivat vasta jossain korkealla numerolla. Asiakkaan liiketoiminnan tuntemus, asiakkaan kuunteleminen, palvelualttius ja mitä näitä nyt onkaan olivat korkeammalla. Ihmekös tuo..
Ei minusta egoilussa ole mitään väärää silloin, kun osataa käyttää sitä oikein. Valitettavaa se on siinä vaiheessa, kun herra isoherra sadanpäämies TJ tietää kaikesta kaiken, samalla osoittaen sen ettei kukaan muu osaa mitään.
Mainosalalle pyrkii kuitenkin keskivertoa räiskyvämpiä persoonia. Se taas tarkoittaa useimmiten kovaa ääntä ja sosiaalista esiintymistarvetta. Se voidaan myös tulkita egoiluksi, vaikkei välttämättä ole sitä. Henkilöiden välinen viestintä on silloin vääränlaista, ironista sinänsä.
Tuli taas oiottua johtopäätöksiin. Mutta siis. Suuri ego ja nöyryys ovat kääntäen verrannollisia. Ja täytyy huomioida egon ja persoonan merkittävä ero.
Lyhyellä tähtäimellä on jopa rasittavampaa, että huonetilan nielevä ego löytyy samalta tasolta organisaatiota, eikä ylempää. Pitkässä juoksussa homma tasoittuu - tai joissain poikkeuksista aktiivisen ja onnistuneen johtamisen ansiosta kääntyy jopa tilanteen, jossa samalla tasolla on suuri ego, eduksi.
Se onkin jo toinen tarina, sillä mainostoimiston johtajistolla on yleinen ongelma siinä, että management kyllä hanskataan, mutta leadershippiä ei.
Täytyy sanoa, että onneksi olen kiertänyt yhden maailman suurimman IT-firman kautta nykyiseen postiini. Minä tunnn olevan ainoa (yhtään egoilematta), joka osaa organisoida ja viedä projekteja päämäärällisesti läpi. TJ on pahimmasta päästä ja poukkoilee asiasta toiseen ja tunkee nokkansa asiaan kuin asiaan. Se siitä vuodatuksesta.
Milelestäni on tärkeintä, että työyhteisön jokaiselta jäseneltä löytyy sen verran talonpoikaisjärkeä, että osataan asennoitua tilanteeseen. Tähän taitoon kuuluu sellaiset osa-alueet kuin kuuntelutaito, kritiikinvastaanotto -ja anto, sekä kyky neuvotella. Viimeistä pitää allekirjoittaneen hioa eniten.
Esimerkkisi kertoo alleviivaten, millaista on yrityksessä, jonka johdon henkisistä kyvyistä ei löydy leadershippiä.
Naulan kantaan. Luottamus = Leadership.
Mainostoimistoissa ei oikein ole herätty tajuamaan miten helkkarin jämptisti ja määrätietoisesti muu liike-elämä nykyään pyörii. Mennään vaan luovuuden taakse piiloon, että ei tarvitse oikeasti paneutua projektinhallintaan tai, hui kauhistus, tuotteistaa.