Saturday, February 02, 2008

Internetin ihmeitä

Hei kaikki suunnittelijat! Löytyi kivaa aivojumppaa. Eikä siihen tartte edes keppiä! Kymysyksessä on vahvasti mindmap-henkistä assosiaatiolentoa. Kokeilkaa. Tai ennen kuin ryhdytte, niin varoitettakoon, että voi olla vahvasti addiktoivaa. Hyvä! Tästä tuohon yksinkertaiseen ihmeellisyyteen, Funny Farmiin.

Aamupäivästä aivotoiminta käsitteli jokusen tovin Facebookia. Jännittävää, miten tietyt tahot suhtautuvat siihen korostuneen kriittisesti, jopa skeptisesti. Erityisesti, jos sitä peilaa siihen, minkä verran kyseisellä härpättimellä on käyttäjiä täällä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä sijaitsevalla läntillä, jota Suomeksi kutsutaan.

FB:N Finland networkin jäsenmäärä kirjoittaessa on 357.116. Muuttaessani edellisen lauseen muotoilua ja painaessani refressiä oli määrä pompannut viidellä ylöspäin. Jos raffisti vielä arvioi tuttavapiirin pikagallupin perusteella, niin noin 10-20 % suomalaisista käyttäjistä ei kuulu Finland networkiin. Puhutaan siis todennäköisesti yli 400.000 käyttäjästä. Tämä on suurinpiirtein 10 % maamme äänioikeutettujen määrästä.

Jos vertailua vie pidemmälle, niin 60 % äänestysprosentilla suurten puolueiden äänipotit liikkuvat suunnilleen samoissa luvuissa. Tätä tuskin voidaan pitää merkityksettömänä. Varsinkin kun yhteisöllisyys lähtee yleisen sijaan henkilökohtaiselta tasolta. Vastaavasti määrää voi peilata tv-kanaviemme katsojalukuihin. Tilastoa niistä löytyy täältä. TV-kanavana FB olisi ihan varteenotettava tekijä.

Eikä se kovin kauas putoa. Superwall ja Funwall-aplikaatiothan kierrättävät armottomasti mutta tehokkaasti videopätkiä, pääosin youtubesta linkattuina. Joukossa myös mainoksia. Esimerkiksi Ketonen & Myllyrinteen toisen tuotantokauden puffisketsit. Tai tämä mainio tapaus.

Viitattu ulottuvuus vaan jää valitettavan usein paitsioon FB:n markkinointikäyttöä arvioitaessa. Näkökulma rajautuu bannereihin ja eri aplikaatioihin upotettuihin sisällön mukaan kohdistuviin mainoksiin. Tämä rajattu ajattelu on toki toimivaa sinänsä. Mutta siinä missataan samalla tosiasia, että verkossa läsnäolo on melkoisesti moniulotteisempi käsite.

SEO-tyyppinen lähestyminen on lopulta kohtuullisen rationaalista ja yksinkertaista hommaa. Mutta ei nykyisellään ja tuskin ihan vastakaan mitään suurellisia elämyksiä tarjoavaa hommaa. Ehkä sitten, kun semanttinen web on toimivaa todellisuutta laajassa mittakaavassa. Tuskin hetkeen sittenkään. Niin tai näin, puhdas rationaalisuus on elämän kannalta äärimmäisen typerää. Mutta virheiden pelko ja turvallisuushakuisuus ajavat siihen. Se on inhimillistä. Tosta voi muuten vilkaista vähän osviittaa omien aivojen toimintaan.

Haaste on luoda sisältöä, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Jota levitetään, linkitetään ja josta keskustellaan. Tietysti voidaan keskustella siitä, mitä suoraa kaupallista hyötyä tunnettuudesta on... Varsinkin jos muistellaan keskustelua DNA:n ilmeisen menestyksekkäästi toimineesta Mokkula-spotista. Filkan pyöriessä töllössä tähänkin blogiin tullaan Mokkula-googlauksilla. Taitaa olla yksi suosituimmista, ellei suosituin haku tänne saapuvilla. Strategisesti tarkastellen Mokkulan markkinointi on nerokasta ja onnistunutta. Onnea tekijöille.

Ihmeellinen on tämä internet. Nillitys ja nihkeily aiheesta varmaan jatkuu niin kauan, kuin meillä on ihmisiä, jota ajattelevat verkkoa mediana tai kanavana digitaalisen elämän ja maailman sijaan. Se on kaikkialla, sinne pääsevät kaikki. Se on tilaa. Virtuaalista ja sosiaalista. Ja se toimii koska jokainen ihminen on itsessään verkosto.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:12 AM