Thursday, January 31, 2008

Näkökulmia

Huuh. Voiskai sitä välillä jotn blogata, kun aihettakin tuntuu olevan. Suurimpana affordanssina tähän tänään vastaan tullut uutinen siitä, kuinka Jere Karalahdella on vaatesponssi oikeuteen. Oletettavasti huomattava näkyvyys kohtuullisen pienillä kustannuksilla.

Jos huomioi Zoo York -brandin, niin ihan relevantti lähestyminen aiheeseen. Ja äärimmäisen ennakkoluuloton. Todellista guerillaa. Tietty hommasta ja sen etiikasta voi urputtaa, mutta samalla kannattaa muistaa, ettei Karalahti ole syylinen tai syylistynyt mihinkään, ennen kuin oikeus sen toteaa.

Lehtipuolella kuplii. Pingstatessa parjatun M&M:n brändinumeron aiheuttama kutina osoittautui jonkinlaiseksi ensioireeksi siitä, mitä tuleman pitää. Mömmö muuttuu leikatuksi tabloidiksi. Samaan syssyyn verkkosivut paukautetaan uusiksi. Toivottavasti myös sisältö skarppautuu pari astetta.

Kauppalehtikin pisti verkkosivunsa uusiksi. Tältä se näyttää. Nyt sitä viitsii lukea. Ennen oli vähän niin ja näin. Toteutus oli ankea. Onhan toi aika Taloussanomat.fi, mutta ei liikaa. Noi talsan etusivun mainokset on välillä snadisti ärsyttäviä. Ehkä niihin tottuu. Vituttaa vaan, kun vasemman yläkulman logosta yrittää palaa yleisnäkymään, niin aina iskee mainosta silmille. Mähän oon nähny sen jo. Toistossa lienee tehoa, rupee kyrsimään enemmän. Hihihii. Ja silleen.

Joo niin. Nyt niin kovasti puhututtava, hiilidioksikohkaamiseen mennyt ympäristönäkökulma mainonnassa on otettu tarkasteluun.

Mitäs muuta. Käsissä on viipynyt parikin kirjaa, joita voi suositella kaikille alalla työskenteleville. Tosin epäilen, että niistä oikeita oivalluksia saavia ei niin hirvittävän paljoa ole. Toinen on Tommy Helstenin Saat sen mistä luovut.

Ja sille vastavoimaksi Sata tapaa tappaa sielu. Ensinnäkin niiden kautta oppii uutta ihmismielestä, löytää erilaisia näkökulmia siihen. Ja toisekseen molemmissa erittäin paljon merkityksellistä asiaa ihmisen suhteesta toiseen objektiin ja näiden välisestä vuorovaikutuksesta. Hämmentävää on, että narsististesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen käyttäytymisessä on huomattavia analogioita monen yrityksen toimintaa.

Vastaavia ajatuksia herätti taannoin vastaan tullut teksti. Siinä käsiteltiin erästä suurta uskontoa (googlaa timebomb suomeksi +wordpress. Sen lukeminen herätti koko joukon ajatuksia. Ohessa muutama pointti pitkästä tekstistä

"Eräs kunniakoston kulttuu­reihin liittyvä piirre on yhtei­söllisyys. Näissä kulttuu­reissa ihmisiä kan­nuste­taan näkemään itsensä pikem­minkin ryhmän jäseninä kuin yksilöinä, ja hei­dät pyritään saa­maan luopumaan aikeista käyttäytyä tavalla, joka voisi uhata kunnian pe­rustana toi­mivia yhteisön perin­teitä, kuten esimerkiksi näkemyk­siä siitä, mikä on soveliasta ja mikä ei ole soveliasta omalle suku­puolelle tai per­heelle: yhteisön kunnian säilyttämistä pidetään tärke­ämpänä kuin yksilönva­pautta ja hen­kilö­kohtaisia oikeuk­sia."

"Vai­noharhaisesti syyllisiksi omiin ongelmiin nähdään sellaiset yksilöt ja yhteisöt, jotka edustavat toista arvo­maailmaa ja jotka siksi koe­taan muu­tenkin po­tentiaalisiksi uhkatekijöiksi omalle yhteisölle ja sen kun­nia- ja valtaraken­nel­mille. Kans­sakäy­mistä toisen­laisten arvojen edus­tajien kanssa pyritään karttamaan, eikä toisia kulttuu­reja ei suvaita, vaan niitä halveksitaan."

"Valehtelu yh­teisön sisällä ja valheellisen tai har­haanjohtavan kuvan anta­minen yhteisöstä ulko­puolisille ovat itsestään sel­viä ja hyväksyttyjä pii­lonor­meja kunniakoston kulttuu­reissa."

"Luonnollisesti he eivät hevin puhu julkisuudessa tavoitteistaan ja strategioistaan niin kauan kuin he tuntevat itsensä uhatuiksi, ja se mitä he puhuvat omissa oloissaan keskenään on jo­tain aivan erilaista kuin mitä he esittävät ollessaan uskottomien seurassa."

Ehkä mä olen naivi, mutta en suostu uskomaan, että jokainen kyseisen uskontokunnan edustaja tai edes enemmistö heistä olisi pahoja sikäli kuin tarkastelun suorittaa länsimaiselta arvopohjalta ja tarkasteltavana objektina on koko uskontokunta. Yleistykset on vaan vähän arveluttavia, etenkin kun arvostelun pohjana ei ole esittää tilastoa.

Jos poikkeaa vielä Sata tapaa tappaa sieluun, niin mielenkiintoinen ja käytännössäkin omakohtaisesti nähty ilmiö on se, kuinka yksi narsisti voi myrkyttää suurenkin yhteisön. Kenties riittävän korkealla pallilla istuessaan tällainen ihminen vaikuttaa hyvin suoraan siihen, kuinka kyseinen lafka kohtaa omat asiakkaansa. Ehkä. Ois jännä nähdä tutkimustietoa. On sitä turhemmastakin graduja väännetty. Mut lukekaa noi. Se on kivaa.

Niin ja loppuun suomiräbää. Sekä Asa että Pyhi pistää tulemaan alkukeväästä uutta plattaa. Täältä pääsette maistelemaan Pyhin hienoa sanataiteilua. Biittikin on raikas. Tuo mieleen limen. Sen hedelmän. En tiiä miks. Nää hersyvät assosiaatiot. Ja onhan sitä itsekin tullut pitkästä aikaa säädettyä jotain musan parissa. Siitä tuli aika kaunis. Kuulette sit, kunhan saan masterin issellein. Meikkis oottelee sillä välillä uusii käyntsäreitä. Woohoo.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:19 AM