Sunday, November 25, 2007

Music video 2.0?

Trendikkäästi nykyään vaillinaisesti taipuvan Ylen* YleX-kanavan Pop Uutiset uutisoivat Uutistoimisto Reutersin välittämän uutisen, jossa kerrotaan musiikkiteollisuuden tuoreimmasta ja varsin mielenkiintoisesta vastauksesta verkon sille asettamiin haasteisiin.

On kylmä fakta, että käytännössä kaikki mielenkiintoiset videot päätyvät verkkoon katseltaviksi, vaikkapa YouTubeen. Koska näin on, ovat muutamat tahot alkaneet tuottaa videoita, jotka on suunniteltu erityisesti tämän upean ja vuorovaikutteisen ympäristön ehdoilla.

Esimerkiksi uutisessa nostetaan musiikillisilta ansioiltaankin merkittävä kanadalainen The Arcade Fire, jonka Neon Bible -videoon on sijoitettu toiminnallisuuksia. Kokeilkaa. Videon kehittäneen Vincent Morrisetin mukaan video on tehty teknologian ehdoilla.

Toinen juttu on sitten se, mitä lisäarvoa tämä tuo kokemukseen. Pari kertaa hommaa jaksaa ihmetellä lävitse, mutta kuitenkin toteutus vie huomion pois itse asiasta, musiikista. Parhaimmillaan video tuo biisiin aivan uusia kokemuksen tasoja, eikä siihen tarvita kaksisuuntaisuutta. Jotenkin näkisin mässyllä (mash up) olevan mahdollisuuksia tässä suhteessa.

Samalla jäin pohtimaan sitä, että käyttäjänä en koe kovinkaan edistykselliseksi sitä, että sisällöt on hajallaan siellä ja täällä ja tuolla, kaikki vähän eripuolella verkkoa ja niiden perässä saa juosta. Mikä youtubessa on mainiota, on se, että suunnilleen kaikki, mitä haluaa löytää, löytyy yhdestä paikasta. Ehkä homma rokkaisi paremmpin, jos se toteutettaisiin vaikkapa Joostin kautta. Tai iTunesin. Saavutettavuuden ja löydettävyyden kriteerit toteutuisivat tällöin paremmin.

Hommassa käydään myös mielenkiintoista painiskelua sen suhteen, millaisena videoiden ja laajemmin sinkkubiisien rooli nähdään. Mielestäni kehitys on tuonut ne yhä enemmän mainosmaisempaan rooliin sen sijaan, että kysymyksessä olisi pelkkä esittäminen. Vastaavasti Radio Headin esimerkkikin haastaa hyvin alan konventiota.

Levy-yhtiön rooli on ollut tähän asti kuitenkin ensisijaisesti logistiikassa ja promoamisessa, mutta verkko on, jos ei nyt tehnyt levy-yhtiöiden roolia näillä osa-alueilla aivan tarpeettomaksi, niin ainakin vähentänyt painoarvoa huomattavasti. Bändi ei tarvitse levy-yhtiötä menestyäkseen, päästäkseen esille ja jaellakseen tuotteitaan.

* onneksi talossa asuu itseironiaa, Extralla aiheesta sanailtiin jokunen viikko sitten hyvin mainiosti.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 1:05 AM

Read or Post a Comment

Netti luo myös toisenlaisia ansaintamalleja levy-yhtiöille. Eräs oivallus oli RCA Recordsin idea laittaa Christina Aguileran Candyman-video Youtubeen heti sinkun julkaisemisen yhteydessä. Kyseinen Youtube-versio nimittäin sisältää product placementia, jota "virallisessa" tv-jakeluun annetussa videossa ei ole. Kyseessä on Camparin jouluisen punaiset likööriherkkujuomat, jotka seikkailevat muutamassa kohtaa videota.

Kurkkaa vaikka tästä RCA:n versiota:
http://www.youtube.com/watch?v=W4kR8OQCrlQ

ja vertaa "oikeaan" versioon:
http://www.youtube.com/watch?v=euVgrmhWD40


RCA:n videolla on 6,8 miljoonaa näyttökertaa, joten voisi kuvitella että RCA on netonnut Camparilta ihan hyvän summan rahaa.

Posted by Anonymous Fast & Loud @ 12:56 PM #
 
<< Home