Thursday, May 31, 2007
Maailma muuttuu
Eskoseni. Reproilla ei ole mennyt hyvin. Jännittävää, että alan järjestelyt säväyttävät kuitenkin näin paljon. Olihan se odotettavissa. Yllättävän pitkään siihen meni. Saa nähdä järjestelyn vaikutukset suurempiin kuvioihin. Mikä on Talentumin kohtalo?
Tuesday, May 29, 2007
Musasta vodkaan
On hienoa, että enää ei tarvitse ostaa koko levyä yhden hitin takia. Se tekee nannaa taiteellisille arvoille. Tietty se syö liiketoimintaa, mutta se pakottaa viihdeyhtiöt panostamaan laatuun.
Talsa.fi otti ja uutisoi tänään, jotta äänilevyjen myynti daivaa. Jokaista levykaupasta katoavaa euroa kohden nettimyynti lisääntyy vain eurolla. Musiikkiteollisuus uskoo, että tilanne on tilapäinen. Digitaalimyynti tulee aikanaan korvaamaan levykaupan menetykset – tai sitten ei. Alaspää kertoo, että ala miettii kuumeisesti keinoja laittoman nettijakelun kurittamiseksi. Uusi mörkö on digitaalinen radiotoiminta.
Mitä ihmettä? Olisiko digitaalinen radiotoiminta se mahdollisuus, eikä uhka?Ansaintalogiikka kannattaisi viimeistään nyt miettiä uusiksi. Hieno, että jotkut ovat senkin hiffanneet:
– B to B -myynti, sponsorointi, co-brändäys. Me uskomme että niissä on sitä nostetta, mitä me lyhyellä tähtäimellä voimme tehdä, kun kuluttajat vasta opettelevat digitaalisen musiikin ostamiskulttuuria. Ehkä saamme yritykset ohjaamaan sponsorointirahoja muuallekin kuin perinteisiin kohteisiin. Pitäisi päästä siihen kenttään aktiivisemmin mukaan, visioi levy-yhtiö Sony BMG:n markkinointijohtaja Mark Fry.
---
Itella alkaa roudaamaan mööbeleitä.
---
Absolut muuttaa mainonnan linjaansa. Mitä ihmettä? Eikö maailmassa ole enää mitään pysyvää. "Yhdessä mainoksista mielenosoittajat käyttävät tyynyjä taistellessaan poliiseja vastaan.". Hymyilyttää. Täytyy katsoa taas se spotti, jossa nainen muuttuu rupikonnaksi.
Sunday, May 27, 2007
Helmi ja Henri
Tämä on helmi.
Kuten myös Julma-Henrin kamppiksen kruunannut AQF-spreijaus steissillä. Musiikki, artisti, yhteisöllinen viestintä, tarrat, keikat, vaatteet kaikki ovat osa samaa kokonaisuutta, joka on sekä tuote, että paljon enemmän.
Oikeita kokemuksia, samaistumista, täydellistä skaalautuvuutta, itsestään eläviä asioita ja mainostoimistoja suurempaa luovuutta.
Ja vielä kun se tärkein, itse äänite on erinomainen konseptialbumi, hyvin tuotettu ja draamankaarensa kantaa, niin käykää nyt ihmeessä ostamassa itsellenne oma kappale. Ostakaa se vaikkapa Funkiestista tai Lifesaverista, niin tuette vielä oikeita liikkeitä. Suosittelen erityisesti kaikille kirjoittajille. Rikasta, tunteita herättävää kieltä ja erinomaista rytmitystä luvassa.
Lippis on hieno. Minäkin näytän semi-ihmiseltä se päässä.
Thursday, May 24, 2007
Uutissilppua
Suomi on sallimassa viimein tv:n tuotesijoittelun, siis ihan virallisesti. Taloussanomat.fi uutisoi tänään, että radio- ja tv-lakiin on tulossa muutos, joka sallii tuotesijoittelun. Se on hyvä se, sillä välillä homma on ollut jopa absurdia. Päätöksen myötä näyttää varmalta, että lähivuosina tv-mainnonnan painopiste siirtyy yhä enemmän tuotesijoittelun suuntaan.
Hymyvärettä suupieliini onnistui kohottamaan myös sumuisten saarten mäkkäri! Hamppariketjua ottaa päähän, kun Oxfordin suuressa sanakirjassa MacJob on esillä paskaduunin synonyyminä. Oma moka. Ei kannattaisi nillittää, jos on jo housussa. Ei tempaus sielläkään edistä matalapalkka-alojen arvostusta. Huomiotahan sillä saa, mutta.. mutta. joo.
Mielenkiintoista oli myös lukea lääkelafkojen kaavailemasta tv-kanavasta. Medikalisaation toinen aalto pyyhkäisee pian yli Euroopan.
On hienoa, että on perjantai. Pöyhäistäänpäs siis vielä hieman populaarikulttuuriakin. Jumal-Henri & Syrjäytyneet julkaisivat keskiviikkona nerokkaasti kampanjoidun Al-Qaida Finland -levynsä, jonka musiikillinen anti on vähintäänkin täydellisyyttä hipovaa.
Levyn promoaminen alkoi mm. Basson foorumilla jo hyvän matkaa vuosi sitten. Toinen keskeinen hypetysväline oli oma myspace-saitti, jonne tarjoiltiin maistiaisia biiseistä. Lisäksi livepreesens edisti mainiosti Julma-Henrin hienoa mainetta.
Biisejä tiputeltiin maltilla ja jokaisen kehumiselle annettiin aikansa. Infoa tiputeltiin niukalti. Kuukausi sitten rekryttiin street teamit keskeisiin kaupunkeihin. Jostain myös ilmestyivät Al-Qaida Finland -tarrat. Julkkaripäivänä myspacen ylläpito vielä sensuroi Henrin saitin ja listoilla näkyvä levymyynti oli tosiasia.
Kampanjointiin meni paljon aikaa ja vaivaa. Euroja ei hirvittävästi. Sillä pätäkkäkasalla tuskin saisi edes mainostoimiston kautta kulkenutta kapalevyä.
Tuesday, May 15, 2007
Päivän poiminnat
Sekä Talsa että Mömmö uutisoivat tänään siitä, kuinka yksi suomalaisen markkinoinnin suurista mielipidevaikuttajista, Ami Hasan, on valittu keskon tuoreeseen brändiohjausryhmään. Keskon viestintäjohtaja Paavo Moilanen tuumaa: – Ohjausryhmä on brändistrategian luomisessa eräänlainen hallitus, joka sparraa linjauksia.
Minä pohdin asiaa kuluttajan näkökulmasta. Plussakorttiuudistuskin kun oli pienimuotoinen pettymys. Varmaa on, että töitä brändistrategia tulee tarjoamaan. Mielenkiintoista nähdä erityisesti Hasanin ja Valion edustajan mietteitä.
--
- Web 2.0:n tapaan meistä mainosalan ihmisistäkin voi tulla rikkaita, kuuluisia, helposti lähestyttäviä - ja kenties jopa sosiaalisesti hyväksyttäviä.
--
Nettikeskusteluissa on hämmästelty, kuinka Soneran logo näkyi Euroviisujen aikana ruudussa. Jännittävää, muttei yllättävää, kuinka punainen vaate moinen on. Provokaatio on taitolaji, sanoi eräs herra ja minä nyökyttelin. Se on myös kivaa. Ja johtaa hankaluuksiin. Ainakaan jos ei osaa lopettaa ajoissa.
--
Joostista on jauhettu kahvikeskusteluissa. Erityisen mielenkiintoista on ollut kuulla niiden, jotka eivät ole tähän mennessä vielä koko hypeen törmänneet, mielipiteitä ja ajatuksia. He ovat pääsääntöisesti innoissaan ja povaavat siitä todella, todella isoa juttua. Yksi kyseli, miten lafkaan voi sijoittaa rahaa. Tietääks joku?
--
Marko Parkkisen mielestä ihminen on uskottavampi kuin brändi. Itse olen sitä mieltä, että se riippuu vähän ihmisestä. Tai brändistä. Marko kirjoitti lyhyesti. Se on hyvä. Jaarittelu, jota itse täällä harrastan on tylsää.
--
Ja ihan kaikkea muuta kuin mainontaa. Tänään(kin) pohdiskelin maailman menoa ja jokunen päivä sitten vastaan tullutta uutista, jossa kerrottiin mehiläisten katoavan maailmasta. Kannat pienenevät, eikä kukaan tiedä miksi. Jostain syystä juuri se sai aikaan puistatuksia. Jostain syystä mehiläisten dramaattinen väheneminen on erityisen pelottavaa. Mitä mä sitten pistiäisallergikkona pelkään.
Inside-terveiset mehiläisalgeriaan, HWETI.
Monday, May 14, 2007
Verkkopalveluista
Joost leviää nyt kulovalkean tavoin. Kaikille heti avoin palvelu ei salettiin olisi saanut yhtä kovaa pihinää aikaiseksi. Nyt jopa minä voin kutsua ihmisiä mukaan. Hassua, miten nerokkaita nuo mainosmiehet ovatkaan. On kiva tunne olla aivoton osa koneistoa ja levitää viraalia. (Meiliä voi lähettää tosta vasemmasta reunasta.)
Ihan kiva se on. Toinen äärimmäisen päräyttävä uutuus on fring. Miksi soittaa enää tavallisia puheluita. Mitä nämä molemmat jutut tekevät perinteiselle busineksella ja ansaintalogiikoilla? Ainakin pakottavat uudistumaan.
Sitä mä mietin, että tännekin googlauksen jälkeen viljalti väkeä tuovan Pomo-palvelun mainoksessa on harmaa, ruma äijä sikari suusta roikkuen, niin mitä se kertoo tuotteesta. Miten se toimii kuluttajakamppiksessa? Mikä on palvelumielikuva, kuinka se korreloi kaikkeen mahdolliseen.. Maailmassa on ihan hillitön määrä kysymyksiä! Hyvä.
Ai niin. Sitten pohdiskelin täällä ainakin välillä vilahtanutta SAP:in banneria, joka vei tänne. Miksi tossa kysytään heti tollanen horrorlomake? Mahtaa kadota melkoinen määrä kävijöitä. Ainakin itse odottaisin vähän enemmän faktaa siitä, mitä tuleman pitää, jos moisen määrän infoa näpyttelen, kuin mitä nyt annetaan. Ovatko kontaktit parempia? Kaikista kaupat ja silleen. Vai olisiko sittenkin ensin asia ja "kertokaa mitä SAP Business One voi tehdä minun yritykselleni" lomake tehokkaampi?
Syönkö viiliä vai jogurttia? Ingmania vai Valiota? Tsygäänkö Kiloon vai Kivenlahteen? Entä aamulla, sählyyn vai suunnittelupalaveriin? Mikä on haaste? Mitä me tiedämme kohderyhmästä?
"Et tee kysymykselläsi itsestäsi yhtään hölmöä, rohkean vaan."
Kiitos.
Saturday, May 12, 2007
Viherjuuri + 2.0
Tohon "Lue näitäkin" osioon lisäsin mielenkiintoisen suomalaisen yritysblogin. Edustaahan se oltaan jatkumoa, jota ajassa palatessa vastaan tulevat vihreät juuret. Tässä kohtaa kirjoittaja kumartaa nöyrästi. Mutta. Vieläkin mielenkiintoisemmaksi blogista tekee se, että siinä ei puhu väkinäisesti yritys, vaan ihmiset, jotka siihen liittyvät. Se henki. Entiset ja nykyiset. Ehkä tulevat. Osoittaa ymmärtämystä.
Savon Sanomissa Marko Ahonen kirjoittaa, että "Varmistin pois, kun Web 2.0:sta puhutaan". Mitään virallista määritelmää ei aiheelle ole ja tärkeintä on kuulemma uusi, viehättävä ja hienonkuuloinen termi. Osuvaa. Lopussa ehdotetaan, että eiköhän Web 2.0 ole kuollut ja kuopattavissa. No jaa. Aina tarvitaan termejä, jotta aiheesta voidaan puhua.
Thursday, May 10, 2007
Kello
Ihan kokeiluluontoisesti askarreltiin ekalla erätauolla kello. Siihen voi piirtää liidulla. Sitä katsoo aina. Ja siihen voi kirjoittaa ihan mitä haluaa. Kello neljälle aamuyölle: "Anna olla, tänä yönä et nuku.", "Käy kaupassa.", "Kalja on loppu.", "Tee gradua!" tai "Sulla on deitti.". Ihan mitä pitää muistaa.
Seuraavasta tehdään jonkin muun muotoinen kuin neliö. Niitä saa ostaa, jos ei käsityöläisyys houkuta. Laittakaa meiliä, soittakaa, taputtakaa olkapäälle. Paitsi toka ja kolmas on jo varattu.
Mä sanoin, että ei laiteta keskelle noita viisareita. Sitten mietittiin ja todettiin, että hyvä juttu. Pohdiskeltiin, että luonnontieteilijä ei ole ihan yhtä "tehdään näin" ja menoks tyyppinen moisissa ratkaisuissa kuin joku mainostoimistospede. Olkoonkin sitten vaikka Olarista.
Ja sitten vielä päivän parhaat läpät. Asialla yksi universumin parhaista tyypeistä:
- "Mainonnasta on mahdollista syntyä ilmiöitä vain internetin välityksellä"
ilmoitti profeetta Taivaasta aamupäivällä.
Eikä eilinen paljoa häviä. Maailmassa on onneksi niitäkin, jotka kykenevät ja ennenkaikkea uskaltavat ajatella omilla aivoillaan. Siitäkin huolimatta, että totuuden sanojaa ei kukaan rakasta.
- Samoten tämä Pingstate.nu ilmiö. Helvetica sentään. Menkää, lukekaa, katsokaa! Suomalaisen designin nuoret toivot.Hiekkalapiot tanassa ja sihdit soiden lätkivät toisiaan päähän ja perseille. Jeisus.
- Ja vielä. Kilpailut. DESING kilpailut. Mainonnan kilpailut. Ensinnäkin, jos haluaa ryypätä ja takoa toisia selkään, sitä voi tehdä ihan muutenkin. Ja kivoja kuvia voi piirtää... okei. En sano toistamiseen.
- Mutta, kilpailuissa on puolensa...
Sitä mä vielä ohimenevän hetken kelailin, että mikä siinä asiakkaan liiketoiminnan ymmärtämisessä ja erityisesti suorissa asiakasyhteysksissä on niin kauheeta. Senhän pitäis olla tän duunin suola, kun asioilla on kasvot.
Wednesday, May 09, 2007
Nuoret leijonat
Ihan siltä varalta, että joltakulta on mennyt ohitse Cannes Young Creativesin rinnalla järjestetty mediatoimistojen Nuoret leijonat -skabailu ja erityisesti sen voittajien erinomainen työ, niin nyt on korkea aika tutustua siihen.
Monday, May 07, 2007
Näytönpaikka
Aamulla kiinnitin työpöydältäni keskeisen paikan vallanneeseen työkoneeni näyttöön post-it-lapun, jossa lukee "Työpöytä on näytönpaikka.". Siemaisin kahvia, kun jo seuraava ajatus ilmestyi päähän aforismina.
Ja nyt minä haluan jakaa sen sinun kanssasi täällä! Kevyesti faceliftatun (tiedättehän mitä se enteilee) MOSII:n ensimmäinen aforismi kuuluu näin: "Onnistuminen ilman päämäärää on helvetin hankalaa.". Sitten niitä tuli lisää, kanavoin ne ja kahvi jäähtyi. Mutta tämä alustus siksi, että näköjään palaan tähän lopussa.
Jos on kiire, niin skippaa kolmanteen kappaleeseen. Kaks ekaa on avautumista. Harmittaa. Minun piti tutkiskella ja noin pintapuolisesti vertailla tänään eri KV-mainostoimistoketjujen bränditutkimustyökaluja ja mitä niistä kerrotaan. Oli vakaa aikomus, mutta sitten rekka kuski on päättänyt parkkeerata luovasti rotiskonsa kyljelleen ja vieläpä henkilöauton päälle. Ja ihan kuin siinä ei olisi riittävästi, piti se tehdä vielä keskellä länsiväylää.
Parin tuntia pois illasta, joten jää hamaan tulevaisuuteen sitten tämäkin projekti. No niin. Jos joku haluaa oikeesti hieman jeesata, niin tiedossa olevat linkit työkalujen esittelyiden julkisiin URL-osoihin voisi postittaa minulle. Mitään salaisuuksia en ala esittelemään enkä kaivelemaan. Ja jos on epäselvää, että mistä helvetistä se setä puhuu, niin WPP:n ketjutoimistojen käytössä oleva mainio, mutta Suomessa kovin tuntematon BAV on kelpo tyyppiesimerkki.
(Ai miksi mä sitten tällaisen maratonin kirjoitan, jos vituttaa tuo pintapuolisen työkalututkimuksen väliinjääminen? Voisihan sitä sitäkin tehdä, mutta sitten jäisi blogaamatta.)
--
Tästä mä jotenkin tykkäsin. Mutta ei ole kaukana se hetki, kun pimppaaminen on ryöstöviljelty loppuun.
--
Tämä voisi olla tämän postauksen pääasia. Sovitaan, että tämä on ikäänkuin loppuhuipennus. Tero kirjoittaa ja ajattelee osuvasti. Ja sitten Rinteen Pertti näpäyttää:
- Yllä olevassa luovuuskeskustelussa ei ole mitään sellaista, mistä ei olisi samaan sävyyn puhuttu aivan joka vuosi jo 45 vuoden ajan.
Menee vähän saivarteluksi, mutta alle 30-vuotiaalta on kohtuutonta odottaa tietoa, mitä 45 vuotta sitten on jauhettu. Ajat ja mediakenttä on muuttuneet siitä täydellisesti. Ihmismieli ei. Sen näkee esimerkiksi siitä, ettei käydyistä keskusteluista huolimatta asialle ole tehty mitään, koska siitä jauhtetaan tätä ilmeisen samaa virttä edelleen. Tai sitten tuo on vaan turvallinen argumentti, joka toimii monessa tilanteessa. Ihan kuin erään edellisen esimieheni "älä saivartele", joka nousi ässänä hihasta, kun joku kysyi jotain, jota hän ei tiennyt.
- Ilmeisesti jokaisen uuden mainossukupolven on itse oivallettava, että luovaa mainontaa on vain se, joka vie mainostoimiston asiakkaan omiin tavoitteisiinsa.
Se on kyllä ihan totta. Käsittääkseni yksi korkeamman tason kognitiivisen teorian lähtökohta nykyisin on se, että oppiminen on oivaltamista. Asiat pitää ihan oikeasti oivaltaa itse. Tai voihan sitä hokea mantrana protokollaa, haukikalahaukikala, mutta en mä usko, että se auttaa pääsemään asiakkaan tavoitteisiin. Vaikka se olisi huomattu jo 45 vuotta sitten.
Jos kaivetaan samaa settiä mielen perukoilta niin En-Muista-Kuka sanoi joskus, että "jokaisen on tehtävä omat virheensä tullakseen hyväksi." . Siinä on totuus. Hasanin Ami sanoi, että "Asiakkailla ei harjoitella.". Molemmat on oikeassa. Itse sallin itselleni yhden virheen kutakin asiaa kohden, kunhan se ei toistu ja siitä ottaa opikseen.
- Se voi olla sekä nakkitarjous, että Saarioisten meidän äiti -oivallus. Luovuus mainonnassa ilman tavoitetta ei ole mitään.
Tässä ollaankin jo aika lähellä sitä aamuista ajatustani. Onko mulla joku antenni, mikä syöttää mulle satunnaisesti eri ihmisten ajatuksia, kun näitä yhteneviä mietteitä suunnilleen samaan aikaan sattuu todella usein.
Saturday, May 05, 2007
The Miittirapo
Tämän kirjoittaminen kesti luvattoman kauan, mutta parempi myöhään jos silloinkaan. Torstai-iltana oli siis ravintola Nousussa Igglon sponssaama blogaajatapaaminen. Siellä myös minulla oli ilo tavata koko joukko mielenkiintoisia sosiaalisesta webistä kiinnostuneita ja siinä vaikuttavia (kotimaan mittakaavassa ilmeisen merkittäviä) ihmisiä.
Tehokkaaseen parituntiseen mahtui muutama puheenvuoro ja koko joukko mielenkiintoisia keskusteluita. Hieman, mutta korostan, että vain hieman vähemmän epävirallisesti suunsa avasivat Björn Hammar (Igglo, Taivas Innovations) sekä blogiasiantuntija Mari Koistinen.
Herra Hammar näki keskeisimpänä haasteena rakentaa rajapinta, jossa kaupallisuus kohtaa ei-kaupallisistä lähtökohdista toimivan sosiaalisen verkoston, vaikkapa blogosfäärin. Sinänsä tilaisuus itsessään oli mainio esimerkki IRL-rajapinnasta, tosin ilman ansaintalogiikkaa, jos ansainta ymmärretään välittömänä taloudellisena hyötynä. Toisaalta kyseisessäkin tapahtumassa syntyvä sosiaalinen pääoma, erityisesti fanittaminen on taloudelliseksi hyödyksi realisoituvaa (korostan realisoituvaa, ei suoraan realisoitavaa) sorttia.
Pointtina edellisessä siis se, että tuosta lähtökohdasta voi kaupallinen toimija nähdä kyseisen kanavan hieman epäkiinnostavana ja liian sisäänpäinlämpenevänä. Blogaajan silmin taas sielun myyminen kaupallisuudelle voi olla pelottavaa. Eikä yksittäiselle blogaajalle tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta mitään rahallista rahaa juurikaan makseta. Se ei ole mahdollista vielä. Ehkä joskus. Mutta se on toinen tarina.
Silti näillä kahdella maailmalla olisi valtavasti annettavaa toisilleen. Verkko paitsi tekee sosiaalisen verkottumisen rakenteet konkreettisesti näkyväksi, myös tehostaa sitä, luo sille aivan uusia mahdollisuuksia ja vie informaatioevoluution aivan uudelle tasolle. Kiinnostava ja relevantti tieto leviää nopeasti (olkoon sitten välillä jopa disinformaatiota). Siinä on markkinoinnille mielenkiintoinen työkalu. Ja maailma jota pitää seurata. Ja joka pakottaa uudelleenajattelemaan asioita.
Mutta. Miten löytää ratkaisu, jossa näiden kahden tahon intressit saataisiin kohtaamaan toisensa. Yksi potentiaalinen kortti, jota Hammar väläytti, oli trafiikki. Mutta. Siihenkin on jo kanavansa. Vaikka julkisuuden takiahan tätä tehdään, niin pelkästään kävijämäärä ei ole relevanttia. Ainakaan asiablogaamisessa. Tärkeämpää on kävijöiden laatu. (Kiitos teille, ootte mahtavia!!!)
Vastoin muualla liikkuneita huhuja illan aikana keskusteltiin tisseistä. Ei tosin kovin pitkään tai syvällisesti, mutta keskusteltiin. Relevantimmalla linjalla kiinnostavia pöytäkeskusteluiden aiheita olivat sosiaalinen vuorovaikutus, siihen vaikuttaminen, sillä vaikuttaminen, mainonnan, markkinoinnin ja myynnin vuorovaikutus ja merkityksellisyys, fanittaminen ja ihailu, kelvar-kuitu ja se, kuinka pihalla monen yrityksen johto oikeasti on tästä maailmasta.
Loppuun kevennykseksi perjantai-iltapäivän viimeinen vitsi.
- Aattele, jos asiakas joskus soittaisi sulle. Esittäytyisi ja sanoisi, että "me ollaan mietitty, että mekin tarvittais sellainen web 2.0 meidän yritykselle".
Totuuden siemen ja konseptisuunnittelja repesi täysin.
Itseään kannattaa tökkiä. Etunojasta on hyvä vilkuilla välillä myös taaksepäin. Täältä bloginäkökulmasta meinaa välillä unohtua, että korkeintaan suuren massan varhaisempi puolisko on vasta valveutunut. Varsinkin terminologiassa. Ja kaikki muuttuu ja elää. 5 vuoden päästä verkon luonne on jo jotain ihan muuta.
Friday, May 04, 2007
Viikkokooste
Electrolux aloitti internetin kautta seurattavan, kaksi kuukautta kestävän Kitchen Stage -lähetyksen huhtikuun lopulla Suomessa. Kitchen Stage ei ole valmiiksi käsikirjoitettu. Katsojat saavat seurata kahden kuukauden ajan oikeita ihmisiä, jotka elävät aitoa arkeansa. Näiden ihmisten keskusteluja ja toimintaa keittiössä voi seurata reaaliaikaisesti joka päivä klo 07-22.
Suomen Kitchen Stage -projektiin valittu perhe asuu paritalossa Tampereen keskustan tuntumassa pientaloalueella. Perheeseen kuuluvat vanhemmat Mika ja Tuija, kaksospojat Topi ja Tuukka, tytär Tittamari sekä Bernin paimenkoirat Fredi ja Kamu. Katsokaa ja hämmästykää.
--
Pakko kaivaa jo vanha juttu vielä esiin, mutta Parkkinen puhui asiaa. Paitsi, että ei ihan noinkaan ole... Mutta siltä se kuvaillun kaltaisissa tilanteissa tuntuu.
--
Finlandia-talolla alkaa 12.5. Designtori -tapahtumien sarja. Tapahtumasta vetovastuussa ovat Suomen taide- ja antiikkikauppiaiden yhdistys STAY ry ja Finlandia-talo Oy. Mukana on suomalaisia muotoilussa vahvoja yrityksiä ja mielenkiintoisimpien nuorten suunnittelijoiden uusia töitä. Klo 11-15 kestävän tapahtuman aikana on mahdollisuus herkutella design -tapasta. Niin ja hei, pyyhe mukaan. Siellä pääsee saunomaan!
--
Mikä on Lapinkullan kamppiksen viesti? Raikas ja täyteläinen? Kultamallas? Kullan arvoiset hetket? Missä ovat ne hetket? Konseptiajatus on kerrassaan mainio, mutta jotenkin. Äh. Äh. Todetaan nyt tähän kaikille oluen ystäville, että Kampin Rotterdamista löytyy Stallhagenia. Se on ison kumarruksen paikka se.