Thursday, April 13, 2006
Mömmöissä
Muna & Mämmi tupsahti postiluukusta ja tarjosi tällä kertaa poikkeuksellisen paljon luettavaa. Muutama juttu pisti ajattelemaan. Ensimmäinen niistä oli Sanomatalon ahtautta käsittelevä pääkirjoitus. Ilta-Sanomat ja Hesari ovat tukkanuottasilla, kitkaa väleihin aiheuttavat lööpit. Toimittajan mielestä iltapäivälehdet eivät kilpaile seiskan ja muiden huumorilehtien kanssa. Jostain kumman syystä väittämä ontuu ehdottomuudessaan. Konjakki ja brandykään eivät siis kilpaile keskenään. Tai cd ja DVD...
Young Creatives -kilvoittelun voittajista oli juttu. Työt näette täältä, jos ette ole vielä niihin tutustuneet. Voittajatyön idea on kyllä oivaltava ja aika väkivaltainenkin. Yksi asia tökkää kuitenkin heti silmään. Sen oivallus herättää pahan olon, mutta poispääsyä se ei siitä tarjoa.
Konseptuaalinen ajattelu puuttuu ja toteutus on jäänyt puolitiehen. Mitä oletetaan tapahtuvan sen jälkeen kun ihminen näkee mainoksen? Ehkä www-osoite olisi ollut vähin tyydyttävä ratkaisu.
Kakkonenkin oivaltaa, mutta massoja se tuskin liikuttelee. Blooming ja To swim or not to swim ovat selkeästi parhaat teokset. Kenties oivallus on laimeampi, mutta ne puhuttelevat ja jatkokin on mietitty. Ja ne ovat myös briiffin mukaisia. Loppuun asti viedyllä tuotannolla voittajastakin olisi tullut hyvä mainos. Nyt se jää hyväksi ideaksi. The new colors toimii kohtuullisesti. Ei mitenkään ravistelevasti. Belly upin kikkailu vie helposti huomion itse asiasta, lukija pyöräyttää lehteä ja kääntää sitten sivua.
Kenties raadin sijaan olisi kannattanut käyttää kansan mielipidettä. Shortlistatut työt lehtiin, oma tilinumero ja url-osoite jokaiselle ja eniten rahaa kerännyt voittaa. Onneksi meillä on Adprofit.
Palstoja koristi myös Renaultin kuva. Myyntikäyrä pitäisi saada pomppaamaan nousuun. Ensimmäiseksi Kupilan kommenteissa tökkää ristiriita. Renault argumentoi autojaan persoonallisina ja yksilöllisinä. Seuraavassa lauseessa kerrotaan merkin olevan Euroopan myydyin. Ei kuluttajakaan ole niin tyhmä, etteikö ymmärtäisi Euroopan myydyimmän tarkoittavan bulkkituotetta.
Renault sentään ymmärtää käyttää värikkäitä autoja mainoksissaan. Tai pantonkia (loistava spotti!) telkkarissa. Ainakin mainonta erottuu massasta. Rohkaisevaa on, että mediakäyttöä Rellun markkinoinnissa aiotaan muuttaa. Loisto veto. Miksi seistä rivissä muiden samannäköisten kanssa, kun voi mennä jonnekin missä ei ole muita häiritsemässä. Verkko, WOM ja huolellisesti suunnitelluille ryhmille kohdistettu sissi+suora toiminevat tässä tapauksessa parhaiten. Jos tuote on kunnossa.
Mielipideosastolla Juha Wikström kirjoittaa Platinasulan arvoisesti. Riveille mahtuu totuus brändeistä, joita ohjaillaan, ei rakenneta. Ja rivien välistä löytyy myös se, mitä integroitumarkkinointiviestintä ihan oikeasti tarkoittaa. Tai ihan riveiltäkin, mutta jos sanahelinästä luopuminen aiheuttaa tuskaa, niin tällä ajatuksella voit kiertää sen...
Libricardin printti sivulla 24 muuten näyttää liekkeineen hyvin vahvasti kulovalkealta. Täytyy skannailla joku päivä. No, liekki on liekki on liekki.
Marco Mäkinen kiteyttää luovuuden aika osuvasti, tosin jätän kolme sanaa pois, niin määritelmä on vieläkin parempi: "Luovuus on kyky yhdistellä asioita niin että syntyy jotain uutta ja pelottavaa.". Palikat on olemassa ja lopputuloksesta ei ole etukäteen varmuutta. Toisaalta siksi näemme myös niin paljon vanhoja kliseitä toistavaa mainontaa.
Siinä mielenkiintoisimmat.
Read or Post a Comment
En ollut käynyt noita nuoria luovia aiemmin katsomassa enkä vieläkään tiedä briiffiä tarkalleen. Minusta pari ensimmäistä ovat kovin tylsiä. Paperinukkemainoksessa riemastuttavinta on tuo reittä myöten valuva ripuli.
Suosikkini ovat Belly Up ja The New Colours, mutta minä nyt rakastankin nokkeluutta. Blooming myös hyvä, mutta kenties vähän kulunut. Hienoa sittenkin, kuinka valokuva on muokattu yhtäältä meikkimainosmaiseksi hohtavine silmineen, toisaalta ihosta tehty järkyttävän huonokuntoinen.
Belly Up on kyllä minunkin suosikkini, koska en (tietenkään) heti tajunnut (koska usein ei vaan tajuu). Joten se oivallus ja siitä seuraava surullinen todellisuuden kohtaaminen ovat minusta... ihan herättäviä. Voittajassakin idea oli hyvä. Raaka mutta hyvä.
Ei tuosta voittaja kuvasta ole tarkoituskaan jäädä hyvä mieli, kuitenkin asia pitäisi pitää mielessä pitempäänkin. Samoin kun nälkämaan lapsen kuvasta ei jää hyvä mieli (tai jos jää, niin silloin kannattaa mennä suoraan sairaalaan, kulkematta lähtöruudun kautta). Ei kaiken tarvitse olla pehmopumpulilla ja nauruhermoja kutkuttavaa. Tykkäsin voittajasta, koska hän oli asianytimessä. Ensimmäisenähän veden saastumisesta kärsivät juuri eläimet ja voivoi ihmisrukkia jotka eivät pääse uimaan tai ostamaan huvilaansa meren ääreltä.
Ja pikkumaisuudesta... Paperinuken ripuli on väärällä puolella jalkaa... Tai sitten sen takapuoli on epäilyttävässä paikassa.
Voittajan idea siis on ihan killeri, mutta pyskologisesti siinä on yksi ongelma. Koska se ei ohjaa ihmistä mihinkään, ihminen "jää yksin" sen pahan olon kanssa.
Harva lähtee tietoisesti etsimään lisää, vaan sulkee pahan olon aiheuttavan asian pois mielestään. Pelkällä url-osoitteella, josta ihminen tietää löytävänsä aiheesta enemmän, olisi huomattava apu tähän juttuun.
The new colors on nokkela, mutta saattaa sivuja käännellessä mennä aika monelta ohi siinä sunnuntaiaamun lehdessä.
Tää on tätä, mutta ihan liian usein loistava irtoidea kelluu omassa todellisuudessa ilman riittävää yhteyttä kaikkeen muuhun.
Toi paperinuken ripuli, jostain kumman syystä jokainen on varmasti todennut saman ilmiön yleisissä vessoissa ja ihan yksityisissäkin. Keskuudessamme elää anatomisesti poikkeavien ryhmä.