Wednesday, February 22, 2006

Juurettomat

Tänä aamuna Ruoholahden metroaseman liukuportaissa oli "Heti lainaa", "Mikään ei ole sattumaa" ja kenenkään piikkiin menemättömän tai minnekään ohjaamattoman "Juo Drick Jaffa" -mainosten ohessa todellinen helmi. "Koska Helsinki on kylmä ja märkä". Näillä sanoilla Finlayson mainosti uutta myymäläänsä. Kymmenistä tauluista siis vain yhdessä, mutta se jäi ylivoimaisesti myönteisimpänä mieleen.

Se iskee hienoon saumaan. Helsinki on täynnä juurettomia ihmisiä ja kaupungin talviset kasvot ovat kylmät ja märät. Toisaalta se tuo myös elämään pehmeyttä. Ihmisillä on, vaikkei siitä puhuta, nykyään todella paha olla. Psyykelääkkeitä syödään ennätysmäärä ja varmaa on, ettei määrä tule lähivuosina pienemään.

Juurettomuus tarkoittaa, ettei ihminen sitoudu omaan ympäristöönsä, koe yhteisöllisyyden tunnetta sitä kautta. Se on kuitenkin sosiaalisen olennon yksi keskeinen tarve. Korvaavia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteita haetaankin sitten muita reittejä. Eri asiat yhdistävät ihmisiä, musiikki, kuvataiteet ja liikunta noin esimerkiksi. Toisaalta yhteisöllisyyden tunne löydetään yhä useammin verkosta. Erilaiset keskustelufoorumit ovat yksi keskeinen ilmentymä. Toisaalta vaikkapa Habbo Hotel on juuri saman asian manifestaatio.

Virtuaalinen yhteisö tarjoaa loistavan mahdollisuuden tavoittaa jonkin asian yhdistämät ihmiset ja kohdentaa markkinointikommunikaation heille ryhmänä. Yhteisöllisyyden tarpeen tyydyttävän ratkaisun ollessa "korvaava" tarkoittaa se myös sitä, että ihminen hakee yhteen kuuluvuuden tunnetta jopa pakon omaisesti. Siksi siihen saumaan iskeminen on usein todella tehokasta.

Ironista on, että näkemämme maailma menee näennäisesti yhä yksilöllisempään suuntaan. Yksilömassasta tulee massayksilöitä, eli lopulta mikään ei muutu. Keskiarvosta analysoimalla ei saa sen parempaa kuvaa sosiaalisen viitekehyksemme kehityksestä kuin ennenkään. Tässä suhteessa huomio kannattaakin kiinnittää ääri-ilmiöihin, jotka ovat aina kertoneet ja tulevat myös kertomaan ajasta paljon enemmän kuin mitä suuria massoja tutkimalla voi saavuttaa.

Tätä ajattelua seuraamalla löytyy yllättäviä havaintoja. Pitkän linjan markkinointikonsultti Risto Rasku (Fortone Mentors) oivaltanut tämän. Itse suosittelen myös lukemaan Ilkka Salmenpohjan kulttuuriantropologian gradun "Babylon - rock musiikki ja saatanan palvonta". Vaikkei aihe suoranaisesti liity markkinointiin, kertoo se sitäkin enemmän ajastamme, sosiaalisista ilmiöistä ja siitä, kuinka yksilöityvä yhteiskuntamme jakaantuu yhä pienempiin blokkeihin ja kuinka toiseutta edustavan yhteistön kautta massasta irtisanoutuminen johtaa siihen, että perinteisen massoille suunnatun mielikuvamainonnan keinot purevat yhä heikommin.

Mainonta koetaan häiritsevänä. Mainonta muistuttaa pahasta olosta ja edustaa sitä, josta ihmiset pyrkivät eroon. Pääsääntöisesti siis. Niinpä mainitsemani Finlayson, joka puhuttelee ihmistä ryhmän jäsenenä tai vaikkapa Pokon Diablon "Metallityöväen presidentti - Mimic 47" -mainokset ostavat aikansa. Ne tuovat sen pienen hymyn väreen, jonka vastaanottajan älykkyyden kunnioittaminen ja pieni oivallus saavat aikaan. Niillä on oikeus olla olemassa.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 2:19 AM

Read or Post a Comment

mainonta on syvältä. kuinka syvältä? näytät työnäytteiden perusteella olevan itse siinä hyvin syvällä, ja sitäpaitsi pitävän työstäsi.

mutta ehkä olet (vielä) idealisti ja yrität tehdä siitä siedettävää ; )

Posted by Blogger Miss Foxy @ 6:39 AM #
 

Työssähän ei ole mitään vikaa. Ihan tavallista työtä ihan tavallisissa työpaikoissa.

Ajattelu vaan polkee ajoittain paikallaan ja siihen täytyy tökkiä hieman vauhtia.

Ennemmin kyseenalaistaja kuin idealisti. Koska jos asia on oikea, se kestää kyseenalaistamisen.

Mainonta voi olla jopa nautittavaa.

Posted by Blogger Antti @ 7:06 AM #
 

what the heack is this

Posted by Anonymous Anonymous @ 7:21 AM #
 
<< Home