Thursday, February 23, 2006
Asiakasseulontaa
Minä kelvoton kirjoitan tien päältä ja vieläpä Macilla. Pahoittelen väliaikaista loikkaustani, PC-väki. Tänään olen kaiken muun ohessa pohdiskellut erilaisia CRM-järjestelmiä ja niiden sitouttavaa vaikutusta. Lopputuloksena oli, että asiakkaalle palautuvaa / kertyvää suoraa taloudellista hyötyä ja erilaisia alennuksiakin tehokkaampi keino on. Tosin samalla se nostaa kynnystä liittyä CRM-järjestelmään. Tehdään CRM:ään liittymisestä maksullista. "Etujen pariin pääset kun maksat 200 €".
Siis mitä? No totta kai ihminen käyttää kaikki mahdolliset edut ja keskittää ostoksensa kun kerran on maksanut liittymisestään. Muutenhan raha menisi hukkaan. Toisaalta psykologista tekijää voi hyödyntää myös myöntämällä hyvälle asiakkaalle liittymismaksusta vaikkapa -50% alennuksen. "Olet niin hyvä jätkä, että pääset jäseneksi puoleen hintaan".
"Tähänpä ei joka poika liitykään", ajattelee Jaakko Jäsen ja on tyytyväinen. Satasen maksamalla saa ilmaiseksi satasen ja kaikki muut edut. Hommahan kannattaa, sillä edellytyksellä, että edut käyttää. Muuten satanen valuu hukkaan.
Perinteisten, lähes kenelle tahansa liittymisen mahdollistavien CRM-järjestelyiden yksi heikkous, jos niin voidaan sanoa, on se, että ne ovat luonteeltaan usein prospektoivia. Luonnollisesti ajattelemani malli sopii rajallisiin käyttötarkoituksiin. Mutta ohjelmaan liittyvät ovat taatusti tuottoisampia asiakkuuksia ja järjestely kertoo siitä, että yritys uskoo itseensä.
Read or Post a Comment
Miksi ihmeessä kukaan kirjoittaisi muulla kuin Macillä –eihän Windowsilla osaa ihminen tehdä edes ajatusviivaa.
[sori nyt kun näin asian vierestä sohellan]
Siksi, että Mac-fanaatikkojen joukossa on lystiä puolustaa PC:tä. Ei sillä etteikö freehand versus indesign -AD-väestön "keskustelun" ruokkiminen sitten olisi.
Toi nyt on taas niin tota. Ihan poppakonsti. Ei mitään, siis ei mitään, arvoa, ellei tuote ja ohjelma ole muutenkin niin pirun eksklusiivinen.
Kuten eräs viisas mies Porvoosta joskus sanoi: PuuCeessä ei ole mitään erityistä, ellei sitä maalaa kurkkuväreillä ja heitä järven pohjaan.
Sitten voin omalla täydellä subjektiivisella oikeudellani todeta, että vaikka Vapaassakädessä on hyviäkin piirteitä, niin pari piirrettä on pari piirrettä. Friikku ei ole kunnon ohjelma, ei ainakaan taittamiseen. Ja vain harva osaa sitä käyttääkään monipuolisesti. Eikä sitä tulla edes enää kehittämään.
"Mitä vit**a sä Freehandilla teet?" En Minä enää juuri mitään. Niin, mutta ainahan voi elämäänsä vaikeuttaa. Aina ja iän kaikkisesti. Amen.
CS and I
Joku sanoi kerran lystikkäästi, että Mac-fanaatikot ovat Mac-fanaatikkoja siksi, että he tietävät Macin olevan parempi, Windows-fanaatikot Windows-fanaatikkoja siksi, että tietävät sen olevan huonompi.
Freehand vs. Illu -taisteluun minulla ei ole kantaa, mutta on sinällään mielenkiintoista, että Freehandilla on ollut perinteisesti niin vahva asema Suomessa. Mistä mahtaa johtua.
Totta kai tuotteelta vaaditaan paljon ja ohjelman täytyy olla äärimmäisen hyvin tuotteistettu. Mennään siis premium-kategoriaan.
Enemmän joku Ykkösbonus on poppakonsti.
Sama juttu kuin ajalla ennen p2p-ohjelmia, ei silloin ostanut huonoa levyä. Sitä kuunteli ja kuunteli kunnes oli vakuuttanut itsensä ostoksen erinomaisuudesta. Nykyään monet niistä levyistä jäisivät hyllyihin. Niistä teki itse väkisin parempia, koska niistä oli maksanut. Poppakonsti totta mooses ja psykologinen sellainen.
Olen puhunut PC:stä, en Windowsista - mistä olettamus, että PC tarkoittaa automaattisesti Windowsia käyttärinä...
Eikös se mennyt jotenkin näin. Palaamme aikaan ennen Tigeriä ja Jaguaria, aikaan ennen ysikäyttistä, GNepoja. Ajan aamunkoittoon.
Helsingissä tallustaa mies, jolla on myytävä tuote. Hän tuo maahan Aldus Freehandiä. Se ei ole oikein Ruotsissakaan lyönyt itseään läpi. Mutta Suomessa siima ei meinaa riittää.
Kaikkiin mainostoimistoihin (melkein) ovat tulleet tietomakoneet. Jotkut ovat maksaneet lisää värinäytöistäkin (säädöt olivat jääneet mv:lle, mutta kyllä siitä tuunaamisesta rahaa kannatti maksaakin).
Nämä haluavat juurikin tuollaisen ohjelman, vertailukohdetta kun ei oikein ole. "Tämä on hyvä, tämä me otetaan." Sen jälkeen sitä ohjelmaa on päivitetty. Siihen on totuttu ja miksi vaihtaa. Pitäisi opetella jotain uutta ja satsata rahaa toiseen, melkein vastaavaan ohjelmaan. Ei, ei ja ei.
Mies hieroo tyytyväisenä aikansa karvaisia käsiään ja käy säännöllisesti golfaamassa. Ja edelleen 2000-luvulla pienessä Suomessa Freehandilla on Suuri Valta, käyttäjiinsä. Se on saanut ihmiset pauloihinsa ja kuiskuttaa heidän korviin: Minä olen sinun ja Sinä olet Minun. Et koskaan halua Minusta luopua, maksoi mitä maksoi.
Ja sitten tuli paha Adobe ja osti Macromedian.
No,
sikäli kuin se voi toimia, se on jo tehty. (Tämä on myös hyvä yleinen nyrkkisääntö.)
Sanooko Amex Centurio mitään?
Totta kai pidän todennäköisenäkin sitä, etten ole ensimmäisenä asioita tähän pisteeseen ajatellut.
Pikemmin haluan haastaa kaikkea kaikille ajattelua taas kerran. Edelleen pointtina on sitouttava vaikutus, joka on suurempi jos ihminen maksaa itse omalla päätöksellään, kuin saa ilmaiseksi.
Onhan meilläkin joku Citycard, mutta siinäkin juttu on vielä alkumetreillä.
Kukapa sitä ei haluaisi haastaa, mutta todellisuus nyt on mitä on.
Rahaa on siellä, missä massat ovat. Vaihtoehtoisesti pitää tehdä jotain sikaluksusta eikä silloin ainakaan kilpailu vähene.
Toki massi ja massa kytkeytyy yhteen. Mutta vääjäämättä massasta täytyy leipoa oma kakku, jos jatkossa mielii leveässä leivässä pysyä.
Kaikkia on hivenen hankala miellyttää ja vaikka sitä yrittääkin, tulee joku joka oman kakkunsa leipoo - ehkä useammankin- Siinä vaiheessa saakin tosissaan arvuutella reseptiä maistuvamman lopputuloksen saavuttamiseksi.
Näin jo pelkästään siitäkin syystä, että ihmisen löytävät ratkaisun yhteisöllisyyden tarpeeseensa muualta kuin perinteisesti.