Monday, October 22, 2007
Sori et pyysin anteex
Fast'n'loud -blogi teki tutkivaa journalismia ja onnistui jäljittämään mainostoimistoksi itseään tituleeraavan Zweinsteinin taustalta yrityksen nimeltä Terraventum. Ovat ainakin mieltyneet pojat vaikeisiin nimiin. Pienessä sievässä olisi vaikea jo tavata, missä olisi töissä.
Leikki sikseen. Ilmeisesti olen guerillakamppiksen uhri, koska pitihän Terraventumia käydä vähän ihmettelemässä. Sivuilla korostetaan käyttöliittymäsuunnittelua (jonka huomiotta jättämisestä tämä blogi on varoittava esimerkki), mutta samalla ainakin tätä kärsimätöntä perfektionista ottaa päähän, kun silmät hakevat automaattisesti muutakin sisältöä yläoikealta, samasta paikasta johon caset aukeavat.
Ehkä mä en vaan ole kohderyhmää. Mutta tässä vaiheessa spyyke yrittää omaksua tiukasti potentiaalisen asiakkaan roolin, eikä sitä potentiaalista asiakasta kiinnosta kovin pitkään katsella me-me-me-me-tykitys. Mitä tässä on mulle?
Fiktiivinen asiakashahmo kuitenkin epäilee oman mielenterveytensä vain tilapäisesti oikuttelevan ja tekee reality checkin vilkaisemalla väliin Bobin sivuja.Siellä duunit puhuvat puolestaan. Eli flipeissä ollaan, kun elottomat objektit aiheuttavat subjektiivisia kokemuksia. Jatketaan Terraventumiin syventymistä.
Sivuilta löytyy tuttu sana! Tai parikin; Markkinointi ja kampanjasuunnittelu. Sitä on pakko klikata. Sitten jännittää. Onneksi minun potentiaalisen asiakkaan roolini otetaan tiukkaan talutukseen ja hänelle kerrotaan, mitä on huomioarvo.
Ilman huomiota ei ole viestiä. Harva kaupallinen ponnistus on luontevasti kiinnostava, siksi huomio pitää herättää kaikin mahdollisin keinoin. Vain parhaat kampanjat pysäyttävät. Ja pääsevät seuraavaan pudotuspelivaiheeseen.
Miten tätä mitataan? On aika hassua asettaaa edes näennäisesti samalle viivalle hyvin erilaisilla strategioilla luotuja kamppiksia. On ihan eri tilanne lähestyä 483 ihmisen kohderyhmää, josta tiedetään kaikki edellisen lemmikin kaulapantamerkkiä myöten kuin parin miljoonan massaa, jossa tiedetään olevan 600.000 potentiaalista asiakasta, mutta ei sitä, keitä he ovat.
Valitako luukuttaminen vai jokin seulova metodi, jolla prospektit tunnistetaan ja pyritään aloittamaan dialogi tai tekemään jotain tarkemmin kohdistettua? Entä jos mielikuvitukseton ja epäkiinnostava luukuttaminen onkin kustannustehokkaampaa ja tuottaa paremman ROI:n? Milloin valitaan kohderyhmä? Mua pissittää! Eikö me saadakaan segmentoida? Onko vielä pitkä matka?
Huomion jälkeen punnitaan veri. Mitä tässä on minulle, kysyy vastaanottaja. Jos et ole muutamassa sekunnissa saanut pointtiasi perille, olet hävinnyt.
Niinpä, potentiaalinen asiakas pohdiskelee. Mut mikä on pointti ja miten se mitataan. Ja vasta tämän jälkeenkö tulee kohderyhmän valinta? Ja miksi yhdenkaiken kielen tyylilaji muuttuu. Olen sitä paitsi ollut hämmästyttävän pitkämielinen klikkailtuani näin monta kertaa saadakseni vastauksen kysymykseen what's there for me?
Kaikki viestit eivät voi puhutella kaikkia. Hyvin valikoitu kohderyhmä ja heitä koskettava viesti on takuuvarma yhdistelmä. Et voi epäonnistua. Menestystarinasta puuttuu vielä yksi tekijä – kustannukset.
Menestystarina ja kustannukset. Vai kustannustehokkuus. ROI? Tämä viesti ei taida puhutella minua. It's not over until it's over. Näinhän se menee, mutta nyt, oi vakuuttakaa minut! Antakaa kompetenssin loistaa.
Tarvitset vielä median eli oikean kanavan. Medioita on enemmän kuin koskaan, jokainen kantaa sellaista jo esimerkiksi taskussaan. Hinta on ratkaiseva. Se nyt vaan on tyhmää maksaa kontaktista, jonka voi hankkia ilmaiseksi.
Ja tuo nyt on paskapuhetta, menetetyn prospektin rooli tuhahtaa. Onko jollain oikeasti pokkaa väittää, että tässä maailmassa saisi yhtään mitään ilmaiseksi? Jos se ei maksa rahaa, niin se maksaa työtä. Sen eteen on annettava jotain itsestään. Taskussa on kännykkä, iPod, lompakko ja permanent marker.
Se tekee jo neljä mediaa. Eikä mikään niistä ole ilmainen ja äärettömästi kalliimpaa on päästä niihin. Se edellyttää joko itsestään antamista, helvetin suurta relevanttiutta tai röyhkeyttä, jolla pääsee vain epäkiinnostavien tunkeilijoiden kirjoihin.
Esimerkiksi se, että joku tuttava välittää viestin tarkoittaa jo sitä, että hän pienessä tai suuressa mittakaavassa laittaa itsensä likoon ja antaa jotain itsestään. Ja tämän ketjun pituudesta riippumatta sen on liikkeelle laittanut tai pitää liikkeessä relevanttius, olkoon sitten suora taloudellinen hyöty, sosiaaliset hyödyt tai jokin ihmisen perusmotivaattoreista.
Mitä medioihin tulee, niin näkökulmasta, johon olemme päätyneet, voidaan sanoa, että niitä alkaa olla vähemmän kuin ikinä, vain yksi, ihminen. Ympyrä sulkeutuu ja ollaan viimein taas siinä tilanteessa, että viesti kulkee ihmiseltä ihmiselle. Rinnalla ovat tietysti uudelleen positiotaan hakevat massamediat, mutta niiden ja sosiaalisten (sekä IRL että digitaaliset) raja häilyy. Jännä nähdä, missä mennään jo viiden vuoden päästä.
Tästä päästään siihen, minkä Terra - kuten itseään leikkisästi nimittelevät - sanoi aivan oikein, jos pointtisi ei kiinnosta, niin "game" on vähän niinku "over". Vaikka mm. Kuulas Research Kari Tervosen suulla Marmain saitilla totesikin, ettei kompleksisuus ole lisääntymässä ja siten demografiat eivät ole menettämässä merkitystään kulutuskäyttäytymistä selittävänä tekijänä, väittäisin, että perinteisistä demografioista poikkeavilla ja useista lähteistä ristiin kerättyä dataa hyödyntämällä voidaan saavuttaa (etenkin jos puhutellaan yksilöä sosiaalisen viiteryhmänsä jäsenenä) tehokkaaksi rajattuja kohderyhmiä, siis riittävän kapeita segmenttejä. Silleen se pointti menee perille ja "game" jatkuu. Syntyy diili tai dialogi.
Näinhän se on. Mutta ollaan jo aika kaukana siitä luukusta, jolle käveltiin. Mutta aikamoinen taikaluukku, jos kaiken tämän saisin! Klikkaan vielä yritystiedot. Henkilöstön määrä on mysteeri, liikevaihto ei mikään huikea suhteessa palvelupaletin laajuuteen. Vittumaisen menetetyn potentiaalisen asiakkaan roolissa mä tykkään keskittyä omaan ydinliiketoimintaani ja odotan samaa myös kumppaneiltani. Ei tullut kauppoja. Tällä kertaa.
Tähän on siis tultu. Kamppis on ilmeisesti ollut tehokas, kun jo kolmannen blogauksen verran heilahtaa julkisuutta täälläkin. Ja kaikki julkisuushan on hyvästä. Vai olisiko sittenkin ilmainen maksanut jotain. En tiedä. Voi olla. Ehkä juuri tätä on tavoiteltu.
Ja vielä jotain ihan muuta, ettei tästä tulisi täydellistä sarkasmin ylitykitystä, jossa puhutaan paljon ja sanotaan vähän, niin annetaan loppuun ihan ilmainen* vinkki jollekin mainostoimistolle, jonka nimeä en tiedä. Jos käyntikortissa lukee Uusasiakashankkija, niin homma ei välttämättä rokkaa. Sen ihmisen rooli voi olla uusasiakashankkija tai joulupukki tai vaikka Mikki Hiiti, mutta herra jumala miltä se siitä potentiaalisesta asiakkaasta tuntuu, kun sille sanotaan tuo titteli ja ojennetaan vielä käyntsäri, jossa se lukee. Mä tuntisin itseni ainakin erittäin halpana ja arvottomana pidetyksi. "Hei sinä, katotaan ne suunnittelijat ja muu tiimi sitten, jos tuut Meille".
Mitähän tästä pitäisi ajatella. Ajojahti, just joo. Ehkä kannattaisi panostaa arvoa tuottavaan palvelukonseptiin. Jokin palvelutuotteissa ja niiden innovoinnissa kusee ja pahasti, jos noin jyrkästi hintaan pitää nojata. Mä nyt olen ihan toisella toimialalla, mutta aloittaisin pohdiskelun vaikkapa siitä, miten synnyttäisi arvoa, paketoisi sen sitten helposti ostettavaan muotoon ja luukuttaisi jakelukanavassa ja/tai siihen vahvasti ohjaavassa. Vai menikö se jo muodista?
* paitsi taisi maksaa aikaa, jos tänne asti luit.
Read or Post a Comment
Tähän kuvioon liittyy vielä sivusto http://www.anadigi.fi sekä eräs suomalainen designer/valokuvaaja.
Ilmeisesti jotain oikeaa on tulossa, mutta onko se sitten Zweinstein vai joku muu, jota nostetaan esille Zweinsteinen avulla?
Aika kovia väitteitä. Sääli vaan, ettei toi Perinteiset mainostoimistot -kuva korreloi todellisuuden kanssa kuin rajallisesti. Jos ei saa kattoo omaan jengiin, niin tässä maassa on vähintään viisi toimistoa, ehkä enemmänki, jotka hanskaa koko setin ainakin paperilla.
Ja suurimmalla osalla on näyttöjä. On eri asia, pitääkö siitä ääntä vai käyttääkö verkostojaan ja suosituksia äänettömästi. Tetyillä äänenpainoilla menettää nimittäin siinä.
Edelleenkin tarjottu kompetenssi on täysin henkseleiden paukuttelun tasolla. Teot puhuvat.
Tietty voi spekuloida, josko tää on vaan puffia, joka esitellään huomenna superkustannustehokkaana. Ei mitään hajua, paljon noi on maksanu sponsseja Mainonnan päivään ja Markkinoinnin viikkoon, mut ehkäpä ne ja kaikki työaika mikä tohon on menny lasketaan mukaan ja siitä tähän mennessä ROI. Tai mitä se on vuoden päästä.
Mutta miten toi setti on tuotteistettu? Ja suurempi kysymys on, miten eri bisnekset ymmärretään, riittävätkö paukut siihen?
Mielenkiintoista on myös nähdä, miten arrogantti tulokas on ymmärtänyt antamisen strategian. Tähän mennessä nähty vaikuttaa, että ei kovinkaan hyvin.
Haastaminen on tietty yksi strategia, joka on marginaalisella markkinaosuudella joskus hyvin toimiva.
Tuoreessa Mainostaja-lehdessä oli ainakin zweinsteinin kokosivun ilmoitus. Luulisi että on todellinen?