Wednesday, October 03, 2007

Radiopizza

Varokaa nuoret turtseja, sanoisi Markus Kajo. Outo on tämä maailma, voisi herran suusta kuulua. Kuului multakin tänään. Sähköpostiin napsahti viesti. Lähettäjäkentässä luki, jotta Yleltä oli tullut.

Operaattorituohtumukseni oli noteerattu radiojulkisuuden arvoiseksi. Hurjaa ja hassua. Mä vuodatan, te kommentoitte - tai edes rohkein ja itsevarmin osa teistä - ja lopulta sisältö etsii yleisönsä. Tämän takia rakastan verkkoa ja socialbroadcastingia.

Voit kuunnella sen täältä. Tai sitten odottaa lauantaita ja säätää radiovastaanottimen taajuudelle, jolta kuuluu Radio Peili ja odottaa hetkeä, kun kello on 12:55. Jos missaat, niin sunnuntaina 04:44 pääset kokeilemaan uudemman kerran.

***

Joskus pizzan tilaaminen voi olla niin tragikoominen kokemus, että tälle pyhälle toimitukselle ei voi kuin nauraa vedet silmissä. Nälkä yllätti osan tiimistä, eikä suunnittelupalaveria hennonnut jättää kesken, joten kätevä ratkaisu oli tilata pizza. Hieno voitto kävi mainiosta tekosyystä.

Oli yksimielinen päätös, että pizzan tilaaminen on ehdottomasti projektijohdon tehtävä, joten armas proikkarini otti puhelimen käteensä ja soitti kotipizzan valtakunnalliseen numeroon. Kertoi, että haluaa tilata, ei noutaa.

Puhelu yhdistettiin ja tilaus saneltiin. Kaikki oli hyvin, kunnes hän kysyi toimitusaikaa. Siihen vastattiin, että kyseinen Kotipizza ei toimita, vaan lätyt pitäisi käydä hakemassa. Ei siinä mitään, asiakaspalvelijaa kiitettiin kohteliaasti ja sanottiin, että tilaus tehdään toisaalta.

Toisessa paikassa päästiin pidemmälle, mutta ongelmia ilmeni siinä vaiheessa, kun esille otettiin maksutapa. Näinä aikoina kun harvalla on enää käteistä, joten ainoa vaihtoehto oli pankkikortti. Puhelu päättyi siihen, kun asiakaspalvelija kysyi pankkikortin numeroa. Puhelimessa! Haloo.

Ei siis natsannu, joten Kotipizza sai vielä kolmannen mahdollisuuden kolmannessa toimipisteessä. Suoritus oli edellistä hieman parempi, mutta valitettavasti kaatui siihen, että pankkikorttihöylässä käytettävät lappuset olivat lopussa. Eli kortin numeron voisi sanella puhelimessa.

Voi jeesus! On todistettavasti nähty, että mukana kulkevia maksupäätteitä löytyy monista etnisistä pizzerioista, joten miksei Suomen suurin pizzaketju saa yrittäjiään hankkimaan moisia. Jotenkin järki haraa vastaan, kun pitäisi sanella vieraalle ihmiselle sinisilmäisesti pankkikortin numero. Vaikka uskoisikin rehellisyyteen, niin turhia riskejä kannattaa karttaa.

Lopulta etninen yrittäjä erinomaisella palveluasenteellaan pelasti tilanteen ja tiimi sai apetta kupuunsa. Pankkikorttimaksukin onnistui todistettavasti. Ja ihan protokollan mukaan tietoturvasta tinkimättä.

***

Voittaminen on aina kivaa. Varsinkin liki täydellisellä suorituksella, johon on antanut paljon itsestään ja jonka on saanut tehdä dreamteamin kanssa. Ah. Vetäydyn nauttimaan islantilaisen Múmin sävelten maailmaan.

Kirjoitti Konsonantti @ 7:46 AM