Thursday, January 25, 2007

Trendikivi korkkarissa

Mirkka Isotalon kirjoittama Mömmön toimituksen kommentti oli mukava lukea. Artikkeli näpäyttää kevyesti kehitystä, jonka johdosta muoti-, kauneus- ja trendijutut ovat tulleet yhä tärkeämmäksi osaksi lehtien ja television sisältöä.

Käytännössä tämä ruukkaa tarkoittaa maksettua sisältöä - muodossa tai toisessa. Median kaupallinen puoli uskoo, että ihmisiä kiinnostaa, eikä kukaan huomaa. Väittäisin, että kiinnostavuuden kanssa on vähän niin ja näin. Mikäli jos Maikkarin aktiivisen elämän ohjelmaputkea katsoo, niin kyllä ne maksetut sieltä haisevat jo kauas.

Työelämän porteilla kuopiii medialukutaitoinen ja -kriittinen sukupolvi. Jos sitä ei tunne pintaa syvemmältä, niin asiaa ei voi ymmärtää. Mistä mainiona esimerkkinä taannoiseen Basson foorumin kaiveluun napsahtanut, kenties (toivottavasti) osittain provona rohkeasti nimettömänä kirjoitettu kommentti.

Mömmön huoli pässeistä ja naruista on turha. Jaloilla tullaan äänestämään. Miksi katsoa toimittajaa lukemassa tuotepäällikön mainostoimistolla kirjoituttamaa tuotekuvausta, jos ajan voi viettää vaikkapa Youtuben tai podcastien parissa. Eli medioiden, jossa voi itse valita sisällön. Viestin arvon määrää vastaanottaja.

Vaikkapa vaatturina keskittyisin siihen, että toimittajia motivoi nostamaan tuotteitani esille jonkin muu kuin raha. Kenties kiinnostava tapa toimia, korkea laatu, kestävät toimintaperiaatteet, yhteiskuntavastuun kantaminen, tarina, rehellisyys, tarina, rehellisyys, asiakkaista välittäminen ja usko siihen mitä tekee, palava mieli ja mitä näin nyt on.

Se kuulkaas toimii. Ei kaikkia, mutta riittävän monia mainituista keinoista käyttää Apple. Ja osoituksena huikea määrä ilmaista näkyvyyttä, myönteistä julkisuutta ja fanaattisia käyttäjiä, jotka suuttuvat jokaisesta ei-niin-ylistävästä (aka realistisesta) kommentista.

Ei auta feikkaa rahalla, jos sydän ei ole mukana. Juttu, joka synnytti tämän löytyy tästä.

Kirjoitti Konsonantti @ 10:19 PM