Monday, March 26, 2007

Rapakon takaa

Odotukset olivat hivenen keskimääräistä korkeammalla, kun korviini kantautui tieto, että M&M:n ja H&P:n mies, AD Ale Lauraeus blogaa suuren maailman mainosihmeistä. Ainakaan ensimmäinen haastattelu ei ollut pettymys. Kysymykset osoitettiin luova johtaja Dave Schiffille. Herran persoona vaikuttaa vähintäänkin kiinnostavalta ja tekemisen mentaliteetissäkin on sopivaa pilkettä.

Viime perjantaina mömmön sivuilla saatiin jo mainiota esimakua. Syvemmässä tarkastelussa esiin pomppasi pari hyvin olennaista asiaa.

Ensimmäinen on briiffien laatu. Tokihan jotain syntyy briiffittäkin, mutta kyllä suunnittelijoiden pitäisi päästä töihin hyvän briiffin kanssa. Se säästää aikaa. On kuin hyppäisi liikkuvaan junnaan.

Toiseksekseen noteerattavaa on ideoiden määrä. Ja kielto ideaan rakastumisesta. On aivan eri asia valita paras sadasta kuin paras viidestä, kymmenestä, tusinasta tai tiusta. En tiedä mikä siinä mättää, ettei sydän anna myöten myydä toisaalla tyrmättyä kampanjaa toiselle asiakkaalle. Samasta toimialasta huolimatta yritysten olemus on lähes poikkeuksetta jotain yhtä uniikkia kuin ihmistenkin.

Kolmas oli noteeraus, kuinka verbaalista mainontamme on. Sen voi allekirjoittaa täydellisesti. Tekeminen puhuu turhan vähän. Dialogi sitäkin enemmän.

Kirjoitti Antti Huttunen @ 9:44 PM

Read or Post a Comment

Ihailin kanssa herran persoonaa, mainiota itseironiaa. Osoitus siitä ettei tämä ala niin ihmeellistä ole, toisaalta.

Toinen asia on, mitenkä vastaavalla persoonalla varustettu heppu pärjäisi Suomessa. Jos kyseessä ei olisi aivan ilmiömäinen kaveri, niin taitaisi jäädä alan ulkopuolelle?

Posted by Blogger Sanat on @ 1:27 AM #
 

Tuo loppukaneetti mainontamme verbaalisuudesta on itse asiassa aika jännittävä pointti. Erityisesti, jos se koski suomalaista mainontaa (en ole lukenut perjantain mömmöä) Suomalaisia kun pidetään (pidämme itse?) enemmänkin tekijöinä kuin puhujina.

Posted by Anonymous Kari Ahonen @ 3:45 AM #
 
<< Home