Monday, July 31, 2006
Jorinaa
Mömmö uhkasi palata elokuun alussa kesälomalta. Eipä näy mitään. Tainut toimittajaveijarien kesä venähtää. Kuvitella sitä kankkusta tänään. Tosin en pysty millään muotoa käsittämään sitä koko kesän kestävää terasseilla lotraamista noin yleisemminkään. Tai edes mökillä tissuttelua. Se on joko on tai off, mutta on ei koskaan kahta päivää peräkkäin.
Useamman kerran olen pohdiskellut olevani takuutylsä ihminen. Minä kun haluan mahdollisimman tavallista elämää. Onnellista arkea, josta nautin. Onhan matkustaminen ihan ok, mutta kyllä kotiolot sen aina voittavat. Enkä voisi edes kuvitella matkustavani Euroopan ulkopuolelle. En halua Ferraria tai Porchea, Jaguarillakin ajaisin vain pakon edessä.
Ainoa oikea asumismuoto on omakotitalo. Siis siinä muodossa, jota ei pk-seudulta hevin löydä. Yhdestä naapurista, korkeintaan parista saa näkyä valo. Tuljnuapur, savolainen sanoisi. Mutta detailit eivät saa selvitä ilman kiikaria. Kaikkien pitää tuntea kaikki. Auttaa toisia. Ei mitään pätemistä tai ylimielisyyttä.
En halua uusimpia hilavitkuttimia ties millä hienouksilla. Haluan laitteita jotka kestävät pitkään ja toimivat luotettavasti. Raha on perseestä. Ikävää, että nykyään ilman sitä on hankala elää. Ehkei mahdotonta. Ihmisellä tulisi olla oikeus elää ilman pankkitiliä. Järjetöntä? Ei, pääomalla kun ei ole mitään virkaa ilman inhimillisiä arvoja.
Tätä voi tuulen mukana aurinkoisessa kesäillassa lipuvan veneen kyydissä tapahtuvasta pohdiskelusta seurata. Sinänsä sääli, että talvi varmaan taas kerran jäätää nuo mietteet.
Eilen tuli spekuloitua pitkään sitä, ettei mikään muuttuisi, vaikka bränditermiä ei olisi koskaan keksitty. Se on täysin hyödytön. Vastaan on tullut jotain 20-30 keskenään erilaista määritelmää ja asiayhteyksistä, joissa termi esiintyy, voi johtaa vielä toisen joukon. Termi, joka ei kerro mitään, on huono. Turha. Kalliskin.
Linnunradankäsikirja liftareille -DVD:n valikot ovat muuten aivan ehdottomat upeat. Näin sen pitäisi yleisemmin olla.
Read or Post a Comment
Ei raha ole perseestä, se on varsin näppärä vaihdon väline. Perseestä on se miten sitä arvotamme. Anoppini hoitaa vanhuksia alle 9 euron bruttotuntipalkalla. Hoitaisitko sinä, jos osaisit? Perseestä on myös se, että markkinavoimat määräävät hinnat. Markkinavoimat ovat demokratian irvikuva, mikä taas johtuu siitä, että raha jakautuu täysin epäoikeudenmukaisesti.
Kuten raha, kommunismikin oli hyvä idea, me ihmiset vain olemme aivan liian kypsymättömiä ja itsekkäitä, jotta se toimisi.
Mutta vaikka homman nollaa, niin arvotus menisi lopulta samaan jamaan. Mitä yritin sanoa, raha on kelvollinen väline, mutta kehno päämäärä. Ja välttämättömyys, leipää ei saa ilmaiseksi.
Hoitaisin. Olenhan siivonnut, vartioinut, myynyt, lomittanut.
Nyt kun luen omani uudestaan, huomaan, että tuossa on tarkoituksettomasti hyökkäävä sävy. Tuo "Hoitisitko sinä" oli tarkoitettu kenelle tahansa sen lukevalle, ei Antille. Ja "jos osaisit" ei ole väite, ettei kukaan osaisi, mutta JOS, niin vaihtaisiko nykyisen työn ja liksan tuohon? Minä en, ei sillä mitenkään elätä perhettä täällä, jos missään päin Suomea, tuottamatta itse suurta osaa ruoastaan. Ja se on minun kirjoissani jo toinen duuni siinä missä omien lasten hoito kotona.
Voi jos voisinkin tuottaa suuren osan ruuasta itse, niin heittäytyisin sellaiseen elämään välittömästi.
Nykyistä työtä en vaihtaisi. Edellisen olisin vaihtanut silmääkään räpäyttämättä. Jos on tunne, että tekee työtä muun kuin rahan vuoksi, niin se on hienoa.