Sunday, July 30, 2006

Rumia autoja

Kesällä (ihan kuin se olisi jo ohi kun tänne etelän paskaan palasi) sattui silmiini osumaan Savon Sanomissa ollut juttu, liekö myös Keskisuomalaisessa ollut juttu (tai sitten muistan ihan päin persettä ja se oli Iltis, jossa esiteltiin vanha, upea Buick. Se auto oli ajalta, jolloin muotoilijat määrittelivät sen, millainen auton tuli olla. Ja sehän oli upea. Aivan mielettömän kaunis.

Tuskin nykyään mikään autotehdas on valmis tekemään jotain vastaavaa. Insinööri suunnittelee ja harmaa kosla täynnä epäluotettavaa tekniikkaa on lopputulemana. Toisaalta, jos nykydesignerin laittaisi asialle, olisi luomus taatusti jotain "uutta", "luovaa" ehkä futuristista ja taatusti selkään taputtelijoiden kehumaa. Harvassa olisi se, jolla olisi pokkaa sanoa, ettei keisarilla ole kledjuja.

Jotenkin kuvitelma johtaa siihen, miltä Renaultin Modus-konseptiauto näytti. Ihan kuin se tuotannossa oleva raakki olisi jotenkin kauniimpi. Ehkä vähemmän koppakuoriaismainen, mutta esteettisesti aivan karsea. Ja se autonalta maahaputoava vararengas. Naurattaa ihan ääneen kun ajattelen -34 asteen lukemissa puhkeavaa rengasta siellä jossain tiellä ja sitä tahtojen taistoa kun suunnitellaan sen vaihtoa.

No, esteettinen käsitykseni on jotenkin väärässä ajassa. Tänään aamuvarhain tuli katseltua mereltä päin Salonojan miljoonakämppää. Ei se kaunis ole, oli sitten vaikka viiden arkkitehdin suunnittelema. Luulisi, että rahalla saisi jotenkin esteettistä silmää hivelevää seinää, mutta ei. No, 50 vuoteen ei ole juurikaan kaunista rakennettu ja sitten pyramidien tuskin mitään, mikä kestäisi yli 4500 vuotta ajanhammasta. Aika vammaista, mutta sudesta ei saa lammasta.

4,3 miljoonaa kilahti eilen jonkun kotia. Piti sitä itekin kokeilla. Ihan vaan sen Ärrän seinällä killuvan "Nyt jättipotti 4,3 miltsiä"-leditaulun takia. Telluspotteja en luojan kiitos nähnyt. Asiaan kuului se, että rahat piti mielessä käyttää pariinkin otteeseen. Kuponkia en tarkistanut. Ehkä sitten sen voisi tehdä, jos lehdessä alkaa olla pohdintoja siitä, minne voittaja on kadonnut, kun ei pottiaan ole lunastanut.

Lotossa hienointa on se, että sen avulla ainakin kymmenettuhannet, ellei useammatkin, ovat joka viikko sen vartin verran miljonäärejä omissa kuvitelmissaan. Joku sanoo, että ihminen voi uskoa mahdottomaan, muttei epätodennäköiseen. Ehkä se on totta. Epätodennäköistä mieluummin toivoo. Toivoi tai ei, se on monelle kuitenkin voivoi kun potti menee ohi, jollekin toiselle. Mutta aina on uusia yrityksiä.

Mitä muuten olisin tehnyt jos...? No ostanut Volvo 740:n, vähintään 300.000 ajetun. Olisi ollut pätäkkää ylläpitoon. Sitten talo pari sataa metriä järven rannasta (ei missään tapauksessa meren), ihan rantaan mökki ja joku Hummer, jolla sitä väliä voisi ajaa monta kertaa päivässä.

Ai niin, Lupiini ja Urho -blogaajat, teidät on huomattu. Pitäis varmaan päivittää linkkilista, kun jaksaa, jos jaksaa.

Kirjoitti Konsonantti @ 1:29 AM