Sunday, July 29, 2007
Kesän saldo
No niin, lomat alkavat olla muutamaa viimeistä tuntia vaille takana ja huomenna sorvi pyörähtää taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa käyntiin. Luonnollisestihan viimeisen työviikon tasaantuntu tahti kostautui sitkeänä kesäflunssana, joka nieli myös osansa lomasta.
Kesän saldo oli sinänsä mainio. Sisko pääsi onnellisesti naimisiin ja seremonia mestarin tehtävässä huomasi tapahtumatuotantokokemuksesta olevan huikeasti hyötyä. Ennakkoon optimistiselta näyttänyt aikataulu piti mainiosti ja häät sujuivat mallikkaasti muutoinkin. Traumaattisempiin kokemuksiin luettakoon sormesta puraissut minkki ja sitä seurannut jäykkäkouristusrokotuksen hankkiminen.
"Eteläinen, itäinen vai läntinen alue?", aulaemäntä kysyi.
"Kai se on toi eteläinen, kun olen Espoosta."
"Ai, sit sun pitää mennä tonne päivystykseen"
Piikki oli käsivarressa noin viidessä minuutissa. Jotain ihan muuta, kuin Puolarmetsän TA:lla tuntikausien jonottaminen.
Vähintään yhtä päräyttävää oli taistella puolisen tuntia keskellä yötä silmämääräisen havainnon perusteella 15-kiloisen hauen kanssa. Se vei tällä kertaa pidemmän korren, mutta pienempiä saaliskaloja sentään kävi veneessä hyvän matkaa toistasataa.
Eniten nauratti Kuopion Farmari-maatalousnäyttelyssä ollut parivuotias pojanviikari, joka yritti syöttää lampaalle lakua. Ilme oli hämmentynyt, kun lammas ei herkkua arvostanut.
Parkkisen Marko sitten otti ja jätti Bobin. Keväällähän homma johdonmukaisesti kiistettiin, vaikka sitä yleisesti povattiin. En tiedä, olisi asian hieman toisenlainen hoitaminen ollut tyylikkäämpää kuin nyt toteutunut, varsinkin, kun viimeinen naula arkkuun ilmaastui Talsa.fissä otsikolla Yrityksen mainostavat liikaa.
Sinänsä haastattelussa on paljon asiaa. Erityisesti seuraava tekstinpätkä sai minut hymyilemään:
Käymättä jäivät runsaan kymmenen vuoden mainostoimistouran aikana muun muassa Cannesin mainosfestivaalit, juhannusviikon - päivin ja öin - kestävät megalomaaniset mainostöiden missikilpailut Välimeren paahteisella rantakaistaleella.
– Aika kallista, Parkkinen kuittaa.
Oikea asenne. Ja vieläkin enemmän hymyilin tässä kohtaa:
– Menetin monta läheistä lyhyen ajan sisällä. Se pakotti miettimään elämän suuntaa. Tajusin, ettei kannata käyttää kovin paljon elämän korvaamattomia hetkiä vain siihen, että tekee rahaa. On valittava ne jutut, joihin uskoo.
En siis menetyksille vaan oivallukselle. Ja lopulta sai nauraa räkättää, kun luki lukijoiden kommentteja. Käsittämätöntä, miten puun takaa kyllä on pokkaa huudella, vaan harva rohkenee tehdä saman omalla nimellään. Onhan se täälläkin nähty. Vaan täytyy ymmärtää, että sieluja on monenkokoisia, siitä se elämän rikkaus syntyy.
Mitäs muuta. Ah, Laitilan Oivalla oli kesän paras radiospotti, siitä tuli hyvälle mielelle. Toyotan uutukaisen radiosekunnit taas eivät saaneet riemusta hyppimään. Samalla tuli tarkkailtua oman mediakäyttäytymisen muutosta.
Radio ja printti olivat ne kaksi kanavaa, joihin vähää enemmän törmäili. Ja tietty myymälämatskut, jotka lähinnä aggressiivisuutensa vuoksi ärsyttivät ja saivat etsimään jotain vähäeleisempää. Netissä surffaaminen rajoittui muutamaan sivustoon, kaikki haahuilu jäi pois. Ja telkkari, sitä ei ole tullut tuijotettua sitten kesäkuun kuin muutama satunnainen sääennuste.
Read or Post a Comment
Mä luin tuon Parkkisen haastattelun paperiversiosta. En muista, että oliko se vähän laajempi kuin tuo verkkoversio, mutta mulle siitä jäi mieleen aika vahvastikin se, miten Parkkinen toivoisi yritysten satsaavan enemmän asiakaspalveluun ja tuotteistamiseen, niihin konkreettisiin tilanteisiin, joissa asiakasta lähestytään ja joissa asiakkaan mielikuva yrityksessä muotoutuu.
Mun mielestä tuossa oli selvästikin ideaa ja näkemystä - tai ehkä sitten vaan halusin väkisin mielessäni lokeroida tuon artikkeliin siihen tunnettuun genreen, missä täysinpalvellut ja uutta suuntaa etsivä guru jyrähtää suuria totuuksia. Minusta yritykset kuitenkin (erikoistavaramyymälöitä ja tavarataloja ehkä lukuunottamatta) tosi vähän analysoivat ja hyödyntävät sitä konkreettista kosketuspintaa, mitä heillä asiakkaisiinsa on. Jotkut yksityiskohdat, kuten jotkut jäsenkirjeet ja pääkonttorin aulat saattavat olla hyvinkin suunnitellut, mutta kokonaisuudet eivät silti tunnu ihan aina olevan täysin hallinnassa.
Juuri noinhan se on. Markkinointiviestintä on vaan osa siinä samassa ketjussa, jota asiakkuudeksi nimitetään. Ja tuotteistamiseenhan sen eniten pitäisi perustua. Mainonnalla(kin) on toki roolinsa siinä mielikuvallisena osana tuotetta, mutta mutta.. turhan harvoin asioita ajatellaan millään muotoa kokonaisuutena.
Jokin ostamista auttava palvelu olisi monessa tapauksessa irtokampanjaa (konseptinmukaistakin) perustellumpi vaihtoehto, mutta juuttaat ovat mitattavia, joten kaikilla mainostoimistolla ei taida olla ihan tärkeimmissä intresseissä niiden suunnitteleminen. Ehkäpä siinä on se mainos- ja markkinointitoimiston ero, jälkimmäinen kun kykenee tuomaan sitä peräänkuulutettua lisäarvoa.
Nykytekniikalla ei olisi temppu eikä mikään tuoda hyvin suuresti asiakasta yksilöllisesti huomioivia (verkko)palveluita, joista olisi varmasti apua myös yritysten asiakasrajapinnassa työskenteleville ihmisille.
Vaan aito asiakasnäkökulma on edelleen vieras turhan monelle yritysten uumenissa puurtavalle työntekijälle siinä missä johtajillekin. Siinä mielessä markkinoinnissa ollaan jopa edellä yritysten muita toimintoja. Parhaimmillaan markkinointi voi olla tuotekehitystäkin ruokkiva kanava, kun yleinen lähtökohta on juuri päinvastainen.
Tietokannat tehokäyttöön :)
Tästähän alkaa tulemaan trendi.
Mainonnan arvostetut ja tunnustetut johtaja heittelevät kiviä lasitalossa. Nurmio ja Parkkinen ovat jo alkaneet puhumaan järkeä. Kuka on seuraava guru, joka alkaa puhumaan asioista asiakkaina eikä hienostele brändeillä yms...?
Loppuu kohta gurut tätä vauhtia. Mut onhan tämä ainoa oikea johtopäätös, jos asiaa tarkkailee laajemmassa kontekstissa. Tietysti voi olla hankalaa, jos päähän ei mahdu muuta kuin pari kanavaa ja huomioarvot.