Sunday, June 24, 2007

Lääkemarkkinoinnista

Viime aikoina olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua reseptilääkkeiden mainonnan vapauttamisesta. Kiistaton realiteetti on, että EU:n alueella ihmisillä on huutava vajaus lääketietoudessa. On toinen asia, kuinka sairaus määritellään ja voiko yhä useampia ihmisen "ominaisuuksia" siirtää sairaus termin alle. Niin tai näin, jos vaivaan on lääke, ihmiset eivät tiedä siitä. Mitä harvinaisempi vaiva on kyseessä, sitä vähäisempää tietämys on. Eivätkä sairaat, syrjäytyneet ja vakavasti vanhat surffaa ja kato-vittu-googlesta kuten koulutetut, nuoret ja muutoin "valveutuneet" A-luokan kansalaiset.

Julkishallinnollisilla toimijoilla ei ole resursseja tiedottaa lääkkeistä. Internet on toki pullollaan informaatiota, mutta vielä enemmän joukossa on jopa vaarallista disinformaatiota. Siinä on äkkinäinen googlaaja ihmeissään, kun paukauttaa intialaisen apteekin sivustolle tilaamaan väärennettyä ja jopa hengenvaarallista valmistetta.

Tullaan siihen, että lääkkeen kehittäminen maksaa keskimäärin 1,5 miljardia euroa. Tämän summan investoineella taholla olisi luonnollisesti intressinä, että parannus- tai vähintään oireita helpottavasta keinosta tietäisi jokainen, jonka elämänlaatua se parantaisi. Luonnollista, sillä totta kai moiselle pätäkälle haluaa myös tuottoa.

Tähän mennessähän homma on toiminut niin, että lääkäreille suunnataan tiedottavaa kampanjointia: "Prozac poistaa vitutuksen", "Viagralla stondaa tykimmin". Bob on kunnostautunut muutamalla erinomaisella esimerkillä erityisesti antibiooteissa. Kuluttajille on sitten yleisluonteisesti informoitu, että tähänkin vaivaan on olemassa lääke. Minusta se on kornia. Koko homma pohjaa siihen olettamukseen, että lääkäri tuntee kaikki lääkkeet ja valitsee niistä sopivimman.

Ideaalimaailmassahan homma olisi niin, mutta valitettavasti todellisuus on tuohon utopiaan verrattuna varsin vajavainen. Nuo spotit myös lähinnä pelottelevat, nostavat vaivan esiin, mutta eivät tarjoa mitään konkreettista ratkaisua. Kolmanneksi homma on nykyisellään vähintäänkin kuluttajien älyn aliarviointia. Byrokratian tärkeyttä halutaan korostaa keinolla millä hyvänsä, vaikka vaihtoehtona olisi suunnata resurssit ensisijaisesti valvontaan ja puuttumiseen vähän joka paikassa häsläämisen sijaan.

Ymmärtäähän sen. Ihminen pelkää sitä, mitä ei ymmärrä ja ymmärtää sitä, mitä ei pelkää. Vähän paremmalla tiedolla moinen muutos ei ehkä pelottaisi. Ainakin omaa sydäntä särkee nähdä ihmisiä, jotka kärsivät vain siksi, etteivät tiedä oireilua helpottavasta vaihtoehdosta. Nähtävästi perisuomalainen perkele-tässähän-ei-lääkäriä-tarvita-asenne on edelleen voimissaan.

Talsan mukaan Kuluttajaliitto vastustaa EU:n esitystä lääkemainonnan ainakin jonkinasteisesta vapauttamisesta. Otsikkona on "Suomi vastustaa". Kerrassaa vinkeää, lääkelaitos on siis sama asia kuin Suomi! Huomatkaa myös argumentointi, jossa yksi mahdollisesti huono esimerkki nostetaan esiin ja unohdetaan kaikki sadat myönteiset tapaukset. Pätevä vasta-argumentti olisi jotain linjalla: "Pitäisikö sadanihmisen kuolla vaivoihinsa, jotta kaksi pelastuisi lääkkeiden ei toivotuilta interaktioilta".

Lisäksi Kuluttajaliitto haluaisi poistaa myös nykyisen "Sairauteen on olemassa parannus" -tiedottamisen linjan. Onko sairaus sairaan vika? Miksei terveyttä saisi ostaa?

Kirjoitti Konsonantti @ 10:15 PM