Monday, July 31, 2006
Jorinaa
Mömmö uhkasi palata elokuun alussa kesälomalta. Eipä näy mitään. Tainut toimittajaveijarien kesä venähtää. Kuvitella sitä kankkusta tänään. Tosin en pysty millään muotoa käsittämään sitä koko kesän kestävää terasseilla lotraamista noin yleisemminkään. Tai edes mökillä tissuttelua. Se on joko on tai off, mutta on ei koskaan kahta päivää peräkkäin.
Useamman kerran olen pohdiskellut olevani takuutylsä ihminen. Minä kun haluan mahdollisimman tavallista elämää. Onnellista arkea, josta nautin. Onhan matkustaminen ihan ok, mutta kyllä kotiolot sen aina voittavat. Enkä voisi edes kuvitella matkustavani Euroopan ulkopuolelle. En halua Ferraria tai Porchea, Jaguarillakin ajaisin vain pakon edessä.
Ainoa oikea asumismuoto on omakotitalo. Siis siinä muodossa, jota ei pk-seudulta hevin löydä. Yhdestä naapurista, korkeintaan parista saa näkyä valo. Tuljnuapur, savolainen sanoisi. Mutta detailit eivät saa selvitä ilman kiikaria. Kaikkien pitää tuntea kaikki. Auttaa toisia. Ei mitään pätemistä tai ylimielisyyttä.
En halua uusimpia hilavitkuttimia ties millä hienouksilla. Haluan laitteita jotka kestävät pitkään ja toimivat luotettavasti. Raha on perseestä. Ikävää, että nykyään ilman sitä on hankala elää. Ehkei mahdotonta. Ihmisellä tulisi olla oikeus elää ilman pankkitiliä. Järjetöntä? Ei, pääomalla kun ei ole mitään virkaa ilman inhimillisiä arvoja.
Tätä voi tuulen mukana aurinkoisessa kesäillassa lipuvan veneen kyydissä tapahtuvasta pohdiskelusta seurata. Sinänsä sääli, että talvi varmaan taas kerran jäätää nuo mietteet.
Eilen tuli spekuloitua pitkään sitä, ettei mikään muuttuisi, vaikka bränditermiä ei olisi koskaan keksitty. Se on täysin hyödytön. Vastaan on tullut jotain 20-30 keskenään erilaista määritelmää ja asiayhteyksistä, joissa termi esiintyy, voi johtaa vielä toisen joukon. Termi, joka ei kerro mitään, on huono. Turha. Kalliskin.
Linnunradankäsikirja liftareille -DVD:n valikot ovat muuten aivan ehdottomat upeat. Näin sen pitäisi yleisemmin olla.
Sammakko ja Skorpioni
No niin. Nyt jokainen nostaa sen ahterinsa -sen painosta tai karvaisuudesta riippimatta - ja kirmaa levykauppaan. Semmoseen hyvään, mistä saa Monspin tuotteita. Sille levykaupan sedälle tai tädille sanot kohteliaasti hymyillen: "Hyvää päivää, yksi Pyhimyksen Ai tähän väliin? -EP kiitos". Sitten ojennat tasarahan, annat käteen, et siis heitä pöydälle. Sano: "Ole hyvä" ja sitten kun levy on kädessäsi: "Kiitos!". Hymyile, loista niin, että aurinko himmenee. Juokse kotiin/bussille/aja pyörällä niin lujaa kuin lähtee. Laita kiekko soittemeen, volyymiä niin paljon kuin perse kestää ja nauti. Nauti vaikka et ymmärrä.
Toki voit ostaa toisen jäljellä olevista Mainonta on syvältä -paidoista. Seuraavaksi ajattelin Mainonta on syvältä wc-paperia. Joka viidennessä palassa MOS-paidasta tuttu kuvio ja muissa satunnaisia 1/1 sivun awardiwinningprinttejä. Näin paperi on myös awardintuoksulla aromaterapisoitu.
Jostain ihmeen syystä olen saanut taas myönteistä palautetta. Siihen syylistyneille tiedoksi, että älkää kestäkö yhtään ansiotonta paskaa (jollaista suurin osa silmille tulevasta on, koska vastavirtaan paska virtaa). Sanokaa. Pistäkää piste. Niitti.
Mainonta on syvältä -kapulat olisivat myös moniin rattaisiin soveltuavia. Niitäkin voisi harkita. Mainonta on syvältä -mainoshan on jo tehty. Jostain syystä maikkari ei valinnut sitä tuttutvstä kilpailunsa menestyksellisiin televisiossa näytettäviin tuotoksiin. Se on sitä oikeutta. Hihii :) Maikkari muuten työntää ruutuun kerrassaan lupaavalta vaikuttavan kotimaisen poliisisarjan. Hitto. Oikeesti. Hitto. Tää on isoa mulle.
Maailman paras rokkifestivaali laitettiin hautaan heinäkuussa. 12 ja viimeinen Jörisrock näytti asialla sykkivän sydämen ja sielunpalon keinoin mallia festivaalista. Sääli, että missasin Verjnuarmun. Senkin voitte siltä levykaupan sedältä ostaa.
Teretulemast
Pari tuntia töitä nyt takana. Olen vielä elossa. Jännittävää, päinvastoin kuin aiemmassa elämässäni, loman jälkeen ilmoitetaan rekrytoinneista.
Asiakkaan organisaatio on heittänyt häränpyllyä. Taitaa mennä päivä selvitellessä ketä heillä on töissä ja kuka mitäkin tekee. "Meillä oli kaksi firman hengennostatuspäivää. Pari ihmistä irtisanottiin ja muuta kohottavaa.". Just.
Työhuoneessani on nyt kunnon merinäköala. Ainakin siihen asti kunnes AAP Palberg saa pykättyä 5 elementtihelvettin osasta pystyyn.
Kuulin suureksi ihmetyksekseni, ehkä Lahdesta tulee sankoin joukoin ihmisiä RISTELYLLE Hotelli Vantaaseen. Maihinnousukortit, risteilyemännät ja kaikki. Järkyttävää. Idea on niin reikäpäinen, että sen on pakko toimia.
Sunday, July 30, 2006
Rumia autoja
Kesällä (ihan kuin se olisi jo ohi kun tänne etelän paskaan palasi) sattui silmiini osumaan Savon Sanomissa ollut juttu, liekö myös Keskisuomalaisessa ollut juttu (tai sitten muistan ihan päin persettä ja se oli Iltis, jossa esiteltiin vanha, upea Buick. Se auto oli ajalta, jolloin muotoilijat määrittelivät sen, millainen auton tuli olla. Ja sehän oli upea. Aivan mielettömän kaunis.
Tuskin nykyään mikään autotehdas on valmis tekemään jotain vastaavaa. Insinööri suunnittelee ja harmaa kosla täynnä epäluotettavaa tekniikkaa on lopputulemana. Toisaalta, jos nykydesignerin laittaisi asialle, olisi luomus taatusti jotain "uutta", "luovaa" ehkä futuristista ja taatusti selkään taputtelijoiden kehumaa. Harvassa olisi se, jolla olisi pokkaa sanoa, ettei keisarilla ole kledjuja.
Jotenkin kuvitelma johtaa siihen, miltä Renaultin Modus-konseptiauto näytti. Ihan kuin se tuotannossa oleva raakki olisi jotenkin kauniimpi. Ehkä vähemmän koppakuoriaismainen, mutta esteettisesti aivan karsea. Ja se autonalta maahaputoava vararengas. Naurattaa ihan ääneen kun ajattelen -34 asteen lukemissa puhkeavaa rengasta siellä jossain tiellä ja sitä tahtojen taistoa kun suunnitellaan sen vaihtoa.
No, esteettinen käsitykseni on jotenkin väärässä ajassa. Tänään aamuvarhain tuli katseltua mereltä päin Salonojan miljoonakämppää. Ei se kaunis ole, oli sitten vaikka viiden arkkitehdin suunnittelema. Luulisi, että rahalla saisi jotenkin esteettistä silmää hivelevää seinää, mutta ei. No, 50 vuoteen ei ole juurikaan kaunista rakennettu ja sitten pyramidien tuskin mitään, mikä kestäisi yli 4500 vuotta ajanhammasta. Aika vammaista, mutta sudesta ei saa lammasta.
4,3 miljoonaa kilahti eilen jonkun kotia. Piti sitä itekin kokeilla. Ihan vaan sen Ärrän seinällä killuvan "Nyt jättipotti 4,3 miltsiä"-leditaulun takia. Telluspotteja en luojan kiitos nähnyt. Asiaan kuului se, että rahat piti mielessä käyttää pariinkin otteeseen. Kuponkia en tarkistanut. Ehkä sitten sen voisi tehdä, jos lehdessä alkaa olla pohdintoja siitä, minne voittaja on kadonnut, kun ei pottiaan ole lunastanut.
Lotossa hienointa on se, että sen avulla ainakin kymmenettuhannet, ellei useammatkin, ovat joka viikko sen vartin verran miljonäärejä omissa kuvitelmissaan. Joku sanoo, että ihminen voi uskoa mahdottomaan, muttei epätodennäköiseen. Ehkä se on totta. Epätodennäköistä mieluummin toivoo. Toivoi tai ei, se on monelle kuitenkin voivoi kun potti menee ohi, jollekin toiselle. Mutta aina on uusia yrityksiä.
Mitä muuten olisin tehnyt jos...? No ostanut Volvo 740:n, vähintään 300.000 ajetun. Olisi ollut pätäkkää ylläpitoon. Sitten talo pari sataa metriä järven rannasta (ei missään tapauksessa meren), ihan rantaan mökki ja joku Hummer, jolla sitä väliä voisi ajaa monta kertaa päivässä.
Ai niin, Lupiini ja Urho -blogaajat, teidät on huomattu. Pitäis varmaan päivittää linkkilista, kun jaksaa, jos jaksaa.
Tuesday, July 25, 2006
Tissit
Ylellä on halussaan neroja. Eilen kakkosella näkyi spotti yleisradiotoiminnan puolesta. Jumalaton määrä tissejä. Varmaan 30 sekuntia, erilaisia, eri tilanteissa ja ympäristöissä. Viesti "yleisradiolla on mahdollisuus tarkastella aihetta laajemmin" tjsp. Spotti oli siis vieläpä olematta pornografinen tai naisia halventava. Tästä ei voi parantaa. Miesruumisversio ehkä - ei muuta.
Monday, July 24, 2006
Radiosta tuubaa
Otetaanpas vaikka tasaisen arkeen totuttautumisen nimissä pieni avautuminen. Kesällä kun tuli jokunen tovi vietettyä ratin takana, niin hermot olivat väistämättäkin koetuksella. Kaiken auton sisällä tapahtuvan kyllä kestää ja siitä nauttii, mutta se, mitä radio korviin suoltaa on kerrassaan karseaa.
Suomalainen radiomainonta on häkellyttävän huonoa. Hyvät hetket olivat todella vähissä. Veikonkoneen jinglessä oli sitä jotain ja joku toinenkin tarttuva, hyväntuulinen yritelmä massasta erottui. Jope Ruonansuulle kirjoitettu sitikan spotti oli veikeä. Kaupan päälle 500 litraa bensaa. On siinä iso tankki...
Sitten ne karseat. Petteri Summanen ja se toinen tyyppi melkein jokaisessa. Oikeasti, kai tässä maassa muitakin spiikkereitä on. Miksi se tekeminen pitää lopettaa ennen viimeistelyä? Oikeasti!
Sitten se "kuunnelmallisuus", voi jeesus mitä ihmisten aliarviointia. Väkisin väännettyä muka hauskaa ihan liikaa. Tulee mieleen entisen esimieheni käsitys hyvästä radiospotista. Sanomattakin selvää, että olin erimieltä aiheesta. Ehkei jinglellä voiteta kisoja, mutta kyllä ne väistämättä rehellisessä mainosmaisuudessaan, jopa hauskuudessaan, vetävät pisimpiä tikkuja.
No, ensimmäisen pidemmän matkan jälkeen ei kaupallisia kanavia enää tullut kuunneltua. Erityinen kiitos siitä Nesteen mainoksille. Vieläkin puistattaa.
Ohjelmasisällöstä kunniamaininta menee Radio Citylle, jonka väkinäinen ja epäkielinen rokkia ja sporttia yhdistelmä on niin junttia kuin voi olla. Siis junttia pahimmassa mielessä, kaupunkilaisjunttia. Siinä asiayhteydessä ja sille kohderyhmälle voisi kuvitella mainostavansa korkeintaan kaljaa, makkaraa ja paskoja autoja. Eli ranskalaisia merkkejä, nissania ja mitä näitä on. Paitsi juntit ajaa käytettyä. Ja sitten kun ne saa rahaa, niin ne vaihtaa bemariin. Mitä isompi bemu, sitä juntimpi ja rikkaampi. Jos vähän yleistetään. Mielenhäiriöitähän on muitakin.
Ysitiellä näkyi muuten neliskulmainen, ihan täsmällisen suorakaiteen muotoinen pilvi. Se oli veikeä se! Lisäksi takataskussa on erinomaisia kokemuksia asiakaspalvelusta ja totaalinen inho pääkaupunkiseudun elämää (tai pikemminkin sen korviketta) kohtaan. Huono palvelu, neuloja puistossa, asukasyhdistyksiä, liikaa ihmisiä ja ylipitkä matka (ajallisesti) lähes kaikkialle. Onneksi on sentään kiva duuni, johon kelpaa palata lomalta vajaan viikon päästä.